Festarikesä 2016 korkattu jo kolmesti – ja mitä onkaan vielä luvassa?

Tänä vuonna se viimein on: virallinen festarikesä! Ainakin minun osaltani.

Ne harvat festarit, joilla olen elämässäni ollut, ovat olleet ikimuistoisia. Olen festarityttö henkeen ja vereen, mutta minulle kesät ovat toistaiseksi olleet työnteon aikaa. On ollut hankala sovittaa ja saada vapaita festarointia varten, toissakesän olin Tansaniassa ja viime kesänä säästin ankarasti viimeisenkin sentin tulevaa vaihtovuotta varten. Suoraan sanottuna, en ole juuri hauskaa ehtinyt Suomen suvessa pitämään.

Tämä kesä on taas palautumista Suomen rytmiin ja hieman terveellisemmän elämäntavan hakemista Meksikossa ahdettujen tortilloiden ja lähes vuoden urheiluttoman elämän jälkeen. Vastapainona aion juhlia festareilla halki yöttömien öiden. Ja mikä parasta: takana on jo kolmet festarit ja edessä vähintäänkin yhtä monet!

Missä kaikkialla siis olenkaan ehtinyt piipahtamaan?

Park Fest 

Toukokuun 15. päivä korkkasin festarikauden yhden päivän festareilla Istanbulissa. Lippujen noin  28 euron hinta ei konkurssia tililläni tehnyt, varsinkaan kun illan pääesiintyjä oli peräti Azealia Banks. Parasta tietysti oli, että päivän vietimme yhdessä luonani tulleiden belgialaisystävieni Lukaksen ja Lisan kanssa. Päivän muita esiintyjiä olivat esimerkiksi Jain ja Riff Cohen, joista varsinkin ensimmäiseen olen ihastunut aivan valtaisasti! Oli toki muitakin, mutta näitä kolmea me tulimme nimenomaan katsomaan.

Park Festissä positiivisin yllätys oli festareiden pienehkö koko. Istanbulin kokoisessa kaupungissa olin valmistunut tungokseen, mutta alueella olikin kivasti tilaa. Jain sai aluksi vähän jäykähkön yleisön mahtavasti lopulta hyppimään ja tanssimaan mukana ja Riff Cohenin keikalla oli suorastaan maaginen tunnelma. Sen sijaan illan pääesiintyjä Azealia Banks oli pettymys.

Omaan kuin muidenkin fiilikseen varmasti vaikutti myös räppärin törkeä käyttäytyminen sosiaalisessa mediassa juuri keikkaa edeltävinä päivinä, minkä vuoksi vastaanottokin oli mahdollisesti aika nihkeä. Mutta muutenkin Banks vaikutti kovin vaisulta. Rääväsuulta olin odottanyt räväkämpää esiintymistä. Noin puolen tunnin keikan aikana hän vain patsasteli keskellä lavaa ja vähän vaisusti räppäsi. Mutta onneksi pettymys ei ollut suuri, kun aiemmat artistit puolestaan yllättivät positiivisesti ja lippujen hinnatkin olivat kohtuulliset.

Festareiden lempibiisit: Jain – Makeba, Azealia Banks – The Big Big Beat & Riff Cohen – A Paris

Nämä festarikuvat on ottanut taitava ystäväni Lukas de Man. Täytyy muuten mainita, että Azealia laittoi yhden hänen ottamistaan kuvista Instagramiinsa, eikä vaivautunut edes merkitsemään kuvaajaa, vaikka niin erikseen jälkeenpäinkin pyydettiin.

13242088_10154037998096708_2095060796_o-813234645_10154037998846708_2109745878_o-713234593_10154038003136708_2026073631_o-613210960_10154038002986708_929102263_o-113225035_10154038002941708_2011927963_o-513224346_10154037997911708_2019245562_o-4

Maailma kylässä

Maailma kylässä -festareille olen aina halunnut, mutta olen aina ollut samaan aikaan kyläilemässä maailmalla itse – esimerkiksi viime vuonna Pietarissa, toissa vuonna Tansaniassa. Tänä vuonna järjestin asian niin, että lentoni Istanbulista saapui Helsinkiin sunnuntaiaamuna, josta kirmasin Kaisaniemeen samoilla vauhdeilla. Ironista sinänsä olikin, että ensimmäinen ihminen, jonka tunnistin väkijoukossa, oli turkkilaistaustalainen kansanedustaja Ozan Yanar.

Festarit olivat aika pitkälti juuri sellaiset kuin aina kuvittelinkin. Samanhenkisten ihmisten kokoontuminen, jossa supermielenkiintoisista ohjelmista on suorastaan mahdoton valita. Samalla ehdimme treffata myös urbaanin seikkailijattaren Lauran kanssa. Herkuttelin tofunuudeleilla ja kevätkääryleillä, kuuntelin vangitsevaa live-musiikkia ja katsoin afro-tanssia. Mieleen jäi erityisesti Teho Majamäki & Travelogue Ensemblen keikka, joka oli mieletön fuusio musiikista eri puolilla maailmaa eri solistien kera. Voi kun olisimme olleet metsäfestareilla ja voineet vain kaatua nurmelle makaamaan, katselemaan taivasta ja kuuntelemaan. Katsokaa linkin videolta erityisesti noin 13 minuutin kohdalla alkava kappale. Taianomaista!

Lisäksi kävin katsomassa ystäväni Sannan (tutustuimme Istanbulissa löydettyämme toisemme Twitterissä, kaikkea sitä) juontaman paneelikeskustelun Turkin sananvapaustilanteesta, jossa keskustelemassa Turkin toimittajat ilman rajoja -järjestön Erol Önderoglu ja ulkomaantoimittaja Tom Kankkonen. Nasrin Madanin naisten oikeudet Iranissa -keskustelu puolestaan oli vähän pettymys. Pienessä, ahtaassa teltassa ääni kuului jotenkin tosi huonosti ja minulta meni puolet ohi. Mutta, näin vielä lopulta ystävääni Emmaa, jonka kanssa tutustuimme ja viimeksi näimme Istanbulissa, joten päivä oli kaiken kaikkiaan onnistunut! Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan ja vähän pidemmän kaavan mukaan, sillä lähdin jo ajoissa kohti Mikkeliä, jossa seuraavana päivänä starttaisi kesätyöni. Oli hieman hektinen paluu Suomeen, sanoisin.

YleX-pop

YleX-poppiin lähdin Ylen ja Lahti Regionin kutsumana. Voi olla, etten pelkkään poppiin olisi ensimmäisen työviikon jälkeen, hädin tuskin Suomeen kotiutuneena lähtenyt matkaamaan Mikkelistä saakka. Kun ohjelmassa kuitenkin oli ruokaa, suppaamista ja muuta kivaa ennen varsinaisia keikkoja, ei tarvinnut juuri miettiä. Lisäksi sain tähänkin reissuun yhdistettyä rakkaan ystävän näkemistä, jonka kanssa ei olla edes ehditty yhteyttä hirveästi pitää ulkomailla oloni aikana.

Starttailimme päivän Seurahuoneen aamupalalta, josta jatkoimme matkaa suppaamaan Kitetirrille. Tästä kuitenkin lisää myöhemmin. Päivän aikana kävimme syömässä Hello! -jenkkidinerissa, jonka vegeburgeri yllätti positiivisesti, vaikka mikään hampparifani en edes oikein ole. Sinne Storen kahvien kautta menimme YleX:n pressitilaisuuteen, jossa olisi ollut tilaisuus räpsiä yhteiskuvia esiintyjien kanssa, mutta tietysti juuri se ainoa, jonka kanssa otetusta yhteiskuvasta olin haaveillut – Antti Tuisku – oli se ainoa kiireinen, joka ei moiseen ehtinyt vaan katosi paikalta jo ennen pressin loppua. Höh!

Illan vietimme keikkoja kuunnellen. Antti Tuisku tietysti veti parhaan keikan ja ilmassa oli nostalgiaa. Viimeksi Antin olen nähnyt livenä muistaakseni vuonna 2003, 10-vuotiaana Jyväskylässä. Silloin jammailtiin En halua tietää -biisin parissa, nyt aika monen muunkin. Antin lantio pyöri, lavalta heiteltiin kesäkumeja, sanoitukset ovat toisinaan välillä vähintäänkin kyseenalaisia ja eturivin olivat valloittaneet noin 10-vuotiaat fanit. Vähän ristiriitaisia ajatuksia nousi mieleen. Mutta tätä tää on. (Mikä kukkahattutäti mustakin on tulossa?)

Nikke Ankarat, Benjaminit ja Eveliinat skippasin, koska heiltä en yhtään biisiä edes tiedä, eikä oikein kiinnostakaan. Venioria sen sijaan odotin innolla. Sugar Rush ja Na Na Na ovat aika tiuhaan soittolisotillani soineet kevään mittaan ja ensimmäistä kertaa jopa kesäkumibiisi Veniorin ja Tungevaag & Raabanin yhteistyönä syntynyt Stay Awake kuulosti korvaani mainiolta. Muuten ulkomaan tähtien duo Tungevaag & Raaban soitti sellaista musaa, että minulle väkisinkin nousi mieleen assosiaatioita ysäribiitteihin, auton takapenkkeihin ja wunderbaumeihin. He soittivat johonkin väliin Petru Nygårdin Pannaan Suomi kuntoon -biisiä ja toivon todella, todella, että heille on edes kerrottu mitä sanat tarkoittavat. Tuo on ehkä mauttomin ikinä kuulemani biisi, joten Norjan ja Ruotsin poikien pisteet tipahti samantien nollille.

Venior oli kuitenkin livenäkin mainio ja toivon, että tämä nainen pääsee vielä pitkälle – myös ulkomaan markkinoilla, koska sinne hän todellakin voisi kivuta.

Itse hieman tosin mietin, että koulujen päättäjäisviikonloppu ei välttämättä ole paras ajankohta festareiden järjestämiselle. Onhan sekin toki tapa juhlia saatua ylioppilaslakkia tai ylipäänsä loman alkua, mutta toi myös oman lieveilmiönsä: yleisöstä suuri siivu oli humaltuneita teinejä ja yksi jos toinenkin piti viedä kaverin tukemana yleisöstä pois. Vaikka itsekin löysin esiintyjien joukosta ne pari itseäni kiinnostavaa, ehkä ensi vuonna voisi olla vähän tasapainoisemmin tarjontaa eri-ikäisille. YleX on kuitenkin radiokanava 15-29-vuotiaille, mutta pääasiassa nämä artistit lienevät 10-20-vuotiaille.

Hyvä reissu joka tapauksessa, oli ihanaa päästä fiilistelemään taas Lahtea. Viime kesän kotikaupungistani mulla on vain ja ainoastaan lämpimiä ajatuksia.

Festareiden lempibiisit: Venior – Na Na Na, Antti Tuisku – Keinutaan, Antti Tuisku – Sata salamaa

IMG_9796-9IMG_9802-12

Mitäs sitten vielä onkaan luvassa? Nämä kolmehan ovat olleet vasta lämmittelyä tulevaan festarikesään. Vaikka festareita nämäkin ovat, mulla on pieni päähänpinttymä siitä, että oikeisiin festareihin kuuluu camping tai muu paikan päällä yöpyminen. Parhaat festarit ovat ne, joissa meininki ei pääty silloin, kun päivän viimeinen artisti lopettaa keikkansa.

Tällä hetkellä liput löytyvät takataskusta kolmeksi päiväksi jo Ruisrockiin. Hieman haaveilemme myös roadtripistä Ouluun Bätrre Folk -festareille, mutta tämä on vielä hieman auki. Tammerfesteillä esiintyisi Hurts, mutta sinne kanssani mahdollisesti lähtevä ystäväni ei vielä tiedä työvuorojaan. Samana viikonloppuna toisaalta olisi myös H2Ö Turussa, joka kiinnostaisi, mutta sinnekään kukaan ei ole vielä ilmoittautunut olemaan innokas lähtemään kanssani. Anyone, Tammerfest tai H2Ö? Jurassic Rockin aikaan näyttäisi minulla myös olevan vapaa viikonloppu, joten kun huudeilla ollaan, on sinne varmaan vähintäänkin mentävä perjantaina mentävä The Sounds ja Vesala kuuntelemaan. Niin ja se Flow, sekin kiinnostaisi ja olisi vapaa viikonloppu! Liput sinne vain ovat niin pahuksen kalliita, että tätä täytyy harkita vielä.

Tänä vuonna on käynyt tuuri ja vapaat viikonloppuni töistä osuivat juuri kaikkien niiden festareiden kohdalle, jonne halusinkin. Joten, päädyinpä sitten kaikkiin yllä mainitsemiini tai vain puoleen, tästä tulee mieletön kesä! Mihin festareille sä olet menossa?

 

Madventures-video: Mainettaan parempi Iran – Millaista on matkustusturvallisuus Iranissa naisen näkövinkkelistä?

Iranista puhuttaessa tuntuu, että maa assosioidaan automaattisesti naisiin ja naisten oikeuksien sortamiseen. Siellähän naiset kulkevat kaapuihin verhottuina, selkä kyyryssä ja alistunut katse kasvoillaan!

Niin varmaan juu.

En väitä, etteikö naisten oikeuksien parissa olisi Iranissa tekemistä. Itse varmastikin myös sohvasurffatessa olin pääasiassa tekemisissä liberaalimpien paikallisten kesken ja näkökulmani voi näin ollen olla hieman subjektiivinen. Toki olisi ollut hirmu mielenkiintoista päästä juttusille konservatiivista systeemiä kannattavan henkilön kanssa, mutta näin ei tällä reissulla kuitenkaan käynyt. Oma näkemykseni on, että vaikka systeemi joidenkin asioiden osalta sortaa naisia – esimerkiksi pukeutumisen tai valtion työpaikoissa saatavan ”asumislisän” pienuuden suhteen – yksilöinä ja perheenjäseninä naisia kunnioitetaan, suuresti. Kaikki tapaamamme miehet puhuivat naisista kunnioittavaan sävyyn ja niin miehet kuin naisetkin toivoivat huivipakon ja muiden pukeutumissäädösten poistumista. Näin muutoin moni Lähi-itää yleisesti koskeva ennakkoluulo ei pitänyt paikkaansa. Iranissa naiset saavat ajaa autoa ja suuri osa naisista on hyvinkin korkeakoulutettuja. Naiset ovat todella tietoisia omasta ulkonäöstään ja esimerkiksi nenäleikkaukset ovat kovassa huudossa. Metroissa vilisi valkoisia teippejä nenien päällä vähän väliä ja minultakin yksi sohvasurffaus-host kysyi, olenko käynyt nenäleikkauksesa. Näyttääkö nenäni tosiaan siltä, kysynpä vain? (toim. huom. En ole käynyt nenäleikkauksessa.)

Viimeisin Madventures-videoni kertoo nimenomaan turvallisuudesta naismatkailijan näkökulmasta Iranissa. Suoraan sanottuna en edes ymmärrä miksi me Suomessa pidämme Irania niin vaarallisena. Iran ja Irak ovat kaksi täysin eri asiaa, mutta minusta tuntuu, että ne sotketaan toisiinsa valitettavan usein. Tehdään se siis selväksi: Iranissa ei sodita. Viimeisin sota on ollut Iranin ja Irakin välinen sota vuosina 1980-1988. Iranissa terrorismi on ollut minimaalista, ainakin naapurimaihin verrattuna. Olemmeko mekin tosiaan vain Yhdysvaltojen sätkynukkeja ja uskoneet Bushin määritelmiä siitä, mitkä maat kuuluvat ”pahan akseliin” (The Axis of Evil)? Toisaalta, kyllähän  Kuubakin on näihin maihin niputettu, ja niihin turisteja virtaa turvallisuudestaan murehtimatta.

Me emme kokeneet mitään vaikeuksia tai ongelmia, vaikka naispuolisen ystäväni kanssa kahdestaan kuljimme. Toki vaatetukseen saa ja pitääkin kiinnittää huomiota, mutta se nyt on pikkujuttu, eikä vaadi paljoa vaivannäköä. Turvallisuuden osalta Iranissa ei kuitenkaan ole mitään pelättävää. Mekin Tehranissa kuljimme kahdestaan puolenyön aikaan kävellen, eikä minulla ainakaan ollut lainkaan turvaton fiilis. Parasta maassa oli ehkä se, että perään ei huudeltu eikä meitä tuijoteltu. Tämä tuli toisaalta jopa hieman yllätyksenä maassa, jossa turisteja on vielä suhteellisen vähän. Itse ainakin olin odottanut, että herättäisimme enemmän huomiota ja pitkiä katseita. Rauhassa kulkeminen oli juuri hyvä. Moni paikallinen halusi kyllä tulla juttelemaan, mutta kaikki saamamme huomio oli todella ystävällistä ja asiallista – ei lainkaan ahdistelevaa tai ärsyttävää. Suurin osa paikallisista oli lähinnä huolissaan siitä, mitä Iranista ja iranilaisista ajatellaan ulkomaailmassa. ”So, what do you think about Iranians?” oli kysymys, johon sai vastata lähes päivittäin.

Niin, ja viisuminkin sai lentokentällä aivan vaivatta sukupuolesta huolimatta. Käsittääkseni Saudi-Arabia on maa, jonne naisilla ei ole asiaa ilman miespuolista matkakumppania. Yleisesti ottaen minua kovin helposti alkaa ärsyttämään se, miten saman maanosan kaikki maat niputetaan samaan kategoriaan. Tähän olen törmännyt erityisesti Afrikan ja Lähi-idän maiden kohdalla. Ymmärrän toki, että kyse on ihan vain tiedon puutteesta, siitä että nämä maat eivät ole meille tuttuja ja se on täysin inhimillistä. Toivoisin kuitenkin vähän hienotunteisuutta sen suhteen, ettei heti oletettaisiin, että kaikissa Lähi-idän maissa naisia sorretaan ja kaikkien Afrikan maiden kaduilla köyhät nälkäiset mustat lapset kulkevat kaduilla odottaen valkoisia vapaaehtoistyöntekijöitä heitä pelastamaan. Nämä ovat todella mustavalkoisia ajatustapoja. Nämä maat ovat niin paljon muutakin – tai jopa jotain aivan päinvastaista.

Joka tapauksessa, nyt alkoi ajatus jo hieman karkailemaan. En osaa muuta tähän enää sanoa, kuin että Iran on turvallinen ja suosittelen siellä matkustamista, olit sitten mies tai nainen. Videosta löytyy kaikki tarvittava tämän lisäksi. Mitä muuten tykkäsit videopätkästä?

Edellisen Madventures-videoni tein terrorismista Turkissa ja se löytyy täältä. Lisätietoa kampanjasta, matkustusturvallisuudesta ja 4 M:n säännöstä löytyy osoitteesta http://matkustusturvallisuus.fi. Samaisesta osoitteesta Kirjeenvaihtajat-osiosta löytyvät myös muiden kirjeenvaihtajien tekstit ja videot.

Pieni hamam-opas: Mitä suljettujen ovien takana oikein tapahtuu?

Ensimmäinen kertani hamamissa tammikuussa 2015 olisi voinut traumatisoida monet. Hamam oli todella halpa ja paikallinen, hostellin työntekijän vinkkaama. Olin hamamin ainoa asiakas hieman ennen sulkemisaikaa, eikä kukaan puhunut englantia ja näin ollen voinut antaa tarkempia ohjeita koko touhun konseptista ja kulusta. Alussa minut jätettiin yksin istumaan hamamiin, enkä oikein tiennyt mitä tehdä. Hieman siinä taisin muodon vuoksi heitellä vettä päälleni, koska niin oletin ihmisten hamamissa tekevän. Siihen toki myös viittasi se, että minut oltiin vesialtaiden ja –hanojen viereen istutettu. Saunaan päädyttyäni luulin pesijöiden unohtaneen minut tyystin sinne, niin pitkältä odotus tuntui. Lopulta kun päästiin itse asiaan, pesijänaisen rinnat riippuivat parin sentin päässä naamastani selälläni kivipaadella maatessani, mikä hieman häiritsi itse pesuun keskittymistä ja siitä nauttimista. Käytännössä odotin vain henkeäni pidätellen hetkeä, jona tissit viimein läsähtäisivät vasten kasvojani. Eivät läsähtäneet. Jossain vaiheessa panin merkille, ettei hän turkiksikaan sanonut ohjeita – hän murahteli ja ärisi niitä, ja kuin painottaakseen sanojaan läiskäisi minua takapuolelle halutessaan minun kääntyvän ympäri.

Onneksi onnistuin kääntämään kokemuksen pikemminkin tragikoomiseksi, ja hamamista tallustellessani en tiedä olinko enemmänkin huvittunut vai hämmentynyt, jotain siltä väliltä. Olo oli kyllä rentoutunut ja puhtaampi kuin koskaan, täytyi myöntää. Vaikka pitkän saunaillan päätteeksikin on ihanan puhdas olo, niin voi pojat – mikään ei vedä vertoja hamamille. Vasta silloin tietää, miltä puhtaus tuntuu.

En tiedä traumatisoituiko mieleni alitajuisesti kuitenkin, sillä kesti suhteellisen kauan, ennen kuin nyt täällä Istanbulissa asuessani viimein jälleen hamamiin astelin. Mutta siitä vasta ilo irtosikin, kun vihdoin tajusin konseptin idean. Sittemmin olen kokeillut yhteensä neljää eri hamamia. Harmittaa, että tajusin homman hienouden hieman myöhään. Muuten olisin ottanut tavaksi käydä hamamissa viikoittain.

IMG_1222-1

Mitä hamamin suljettujen ovien takana siis oikein tapahtuukaan? Miten siellä ollaan ja mitä siellä tehdään? Mikä koko hamam oikein on olevinaan?

Hamamit ovat turkkilaisten versio kylpylästä. Niitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa esimerkiksi meidän tuntemiimme spa-kylpylöihin. Jos mennään perinteisen hamam-etiketin mukaan, ideana ei ole ottaa erilaisia hoitoja. Hamam on pääasiassa peseytymistä ja puhtautta varten, hieman vain pidemmän kaavan mukaan. Moni hamam toki nykyään, pääasiassa turistien kysynnän vuoksi, tarjoaa myös vaikkapa öljyhierontoja ja kasvonaamioita hamam-kokemuksen kylkeen, mutta perinteisesti nämä eivät hamamin seinien sisälle ole kuuluneet.

Hamamit ovat myös mielenkiintoinen pala ottomaanihistoriaa. Monien hamamien sisäänkäynnin yläpuolella ilmoitetaan, minä vuonna se on rakennettu. Onhan se nyt mieletöntä fiilistellä, miten samassa huoneessa ovat ottomaanit peseytyneet 1500-luvulta lähtien, samaa kattoa katsellen.

Hamam-kokemus alkaa sillä, että marssit sisään ja ilmoitat mitä haluat. Hamamia ei tarvitse varata etukäteen, tavallisesti suoraan paikan päälle tuleminen riittää. Kannattaa toki muistaa tarkistaa aukioloajat huolella, jotta aikaa on runsaasti. Ikävintä on hamamissa kiirehtiminen. Suurin osa hamameista lienee auki välillä 8-22, mutta tiedänpä eräänkin, joka pitää ovien auki aamukuudesta puoleenyöhön.

Aulassa sinulle annetaan hamam-pyyhe, tossut ja mahdollisesti myös avain pukuhuoneeseen. Lisäksi joissain paikoissa annetaan myös alushousut pesun ajan käytettäviksi. Parissa paikassa näitä ei ole ollut, jolloin toki bikinien alaosa olisi näppärin ratkaisu. Itse en ole tajunnut oikein ikinä bikinein varautua, joten jollei mitään ole annettu aulassa, olen pitänyt omat pikkuhousuni päällä. Bikinien yläosaa on turha oikeastaan laittaakaan, sillä pesijänainen todennäköisesti sen kuitenkin jossain vaiheessa kiskoo yltäsi pois. Miehet ja naiset ohjataan omiin pukuhuoneisiinsa ja hamameihinsa, ellei jo sisäänkäynnit ole olleet erilliset.

Kaikissa hamameissa on tavaroiden lukitsemismahdollisuus. Joko jokaiselle on kokonainen oma pieni lukittava pukukoppi, tai isommissa pukukopeissa on lukittavat lokerot tavaroille. Kun olet riisunut vaatteesi, kietonut pyyhkeen ympärillesi ja lukinnut tavarasi, työntekijät ohjaavat sinut joko hamamiin tai jonkinlaiseen saunaan – riippuu hamamista. Olen käynyt hamamissa, jossa ensin istuttiin saunassa, sitten höyrysaunassa ja vasta sitten siirryttiin itse hamam-huoneeseen. Muissa puolestaan minut on ensin jätetty hamam-huoneeseen.

Huoneen keskellä on lämmin kivipaasi, jonka päällä maatessa itse pesu tapahtuu, ja jolla voi myös vain maata ja rentoutua. Huoneen laidoilla on kauniita vesialtaita, joiden toisesta hanasta tulee kuumaa, toisesta kylmää vettä. Usein altaissa kelluu metallisia kippoja, joilla voi vettä kaataa päälleen. Aluksi onkin usein ideana istahtaa laidalle altaan viereen ja hieman huuhtoa itseään. Yleensä alussa kerrotaan, mitä sen jälkeen on tarkoitus tehdä. Usein se on joko höyrysaunassa istuminen, mikä irrottaa kivasti kuollutta ihoa ja valmistelee sitä pesun aikana tehtävää kuorintaa varten. Toisinaan taas oman alkuhuuhtelun jälkeen olen vain maannut kivipaadella pesua odotellen, jos hamamissa ei saunoja ole ollut. Käytäntö riippuu hieman paikasta, eikä ole vain yhtä ja oikeaa tapaa. Sinua kyllä aina ohjataan paikasta toiseen. Itse nautin alussa juurikin höyrysaunasta, jos hamamissa vain sellainen on.

Lopulta näiden alkurituaalien jälkeen jossain vaiheessa pesijänainen nappaa sinut matkaansa. Todennäköisesti hän myös tempaisee pyyhkeen ympäriltäsi, ennen kuin ehdit kissaa sanoa, mikä tuntuu ehkä aavistuksen hämmentävältä. Vaikka suomalaisena on tottunut alastomuuteen, tuntuu oudolta, kun joku toinen repii pyyhettä pois ympäriltä. Sinut komennetaan makaamaan joko vatsallasi tai selälläsi kivipaadelle ja kuorinta alkaa. Ensin pesijä käy läpi kuorintahanskalla koko vartalosi, pyytäen välissä sinua kääntymään selällesi tai vatsallesi aloituspuolesta riippuen. Kuorinnan jälkeen kuollut iho huuhdellaan. Tämän jälkeen on itse pesun aika, jota kutsutaan ”bubblebathiksi”, kuplakylvyksi. Tämä vaihe tuntuu aika veikeältä. Pesijä levittää vartalon ylle valtavan kasan vaahtoa, minkä hän jotenkin onnistuu tekemään ämpäriin sotketusta veden ja saippuan sekoituksesta pitkällä kankaanpalalla. Tämän vaahdon hän levittää ympäri vartaloasi, ja tässä vaiheessa yleensä pesijä myös hieman hieroo esimerkiksi raajoja, selkää ja hartioita. Pesu kestää yleensä noin kymmenen minuuttia ja tehdään myös sekä vatsa- että selkäpuolelle. Lopuksi huuhdellaan ja pestään hiukset, yleensä istuvaltaan joko kivipaaden laidalla tai erillisellä jakkaralla. Kun homma on ohi, sinut kiedotaan uuteen pyyhkeeseen ja myös hiuksille annetaan oma pienempi pyyhe.

Pesun jälkeen toki voit myös jäädä vielä kivipaadelle makaamaan ja rentoutumaan, ja tämän yleensä teenkin. Kattoa katsellen tai ihan vain silmät kiinni kivipaaden lämpöä tunnustellen on mukavaa ihan vain uppoutua omiin ajatuksiinsa. Tämän jälkeen rentoutumista voi jatkaa myös hamamin aula-alueella, joka usein on suunniteltu yhteiseksi oleskelutilaksi kylpemisen jälkeen. Siinä on mahdollista vaikkapa seurustella ja juoda teetä, ihan vain viettää aikaa ja fiilistellä hyvää oloa.

Kerran olen ottanut öljyhieronnan osana hamamia, koska se oli todella halpa. En kuitenkaan suosittelisi sitä. Hieronta itsessään oli ihan hyvä, mutta ongelma on ajoitus. Hieronta tehdään itse pesun jälkeen, jolloin iho jää hieman öljyiseksi. Itse toki palasin vielä hamamin puolelle, mutta itse pesten en saanut kaikkea öljyä mitenkään iholta pois. Pesu ennen hierontaa tuntuikin vähän turhalta. Kun kysyin syytä järjestykselle, löytyi selitys kuorinnasta: pesua ennen tehtävä kuorinta ei onnistu, jos iho on öljyinen. Siispä totesin, että hamam-pesu ja hieronta kannattaa suosiolla pitää erillään.

IMG_9241-18

Kiireettömyys ja rentoutuminen on koko hamamin ydinajatus. Aluksi huomasin ajattelevani jatkuvasti, että minut on vain unohdettu johonkin. Saunassa, kivipaadella ja hamamin laidoilla istuminen tuntui loputtoman pitkältä, kunnes jossain vaiheessa oivalsin alkaa nauttimaan verkkaisuudesta. Vaikka itse pesu on toki tärkein elementti, ei hamam-kokemus ole sama ilman muita hitaita välivaiheita ennen ja jälkeen sen. Siispä, ykkösneuvoni hamam-ensikertalaiselle: Lopeta murehtiminen. Sinua ei takuulla ole unohdettu yhtään mihinkään. Joku tulee kyllä aina neuvomaan, mitä tehdä seuraavaksi.

Itse yllätyin siitä, miten ensimmäisellä kerralla ajatus alastomuudesta ujostutti. Olenhan suomalainen! Mehän toisinaan saunotaan sekasaunassakin ihan ongelmitta. Tilanne on kuitenkin eri: pimeän pienen saunan sijaan tila onkin yhtäkkiä avara ja valoisa, ja toinen ihminen pesee vartalosi. Tilanne tuntuu saunaa intiimimmältä. Hamamissa miehet pesevät miehiä ja naiset naisia, mikä on ensimmäinen helpottava tekijä. Toisekseen, minua ainakin hieman helpotti ujoudestani ylipääsyä se, että pesijätkin ovat joko alushousuisillaan tai alusvaatteisillaan. Ja uskokaa minua, vaikka jälkimmäisessä he ovat enemmän peitettyinä kuin sinä, todennäköisesti rintaliivit päällä on kuitenkin omaa pesukokemustasi nähden miellyttävämpi vaihtoehto. Kolmanneksi, jossain vaiheessa oivalsin, että pesijänaiset ovat takuulla nähneet satoja, ellei tuhansia naisvartaloita elämänsä aikana. He tuskin yllättyvät enää yhtään mistään ja heille paljaan ihon hinkkaaminen on arkipäivää, tavallista duunia. Mitäpä siinä ujostelemaan. Pesijänaisten työnkuva on kyllä ehkä yksi maailman erikoisimmista, täytyy myöntää.

Siispä, mitä tästä opimme? Hamamiin voi mennä ilman varausta, eikä sinne tarvitse ottaa mitään mukaan. Hamamissa kyllä saa kaiken pyyhkeitä, saippuaa ja shampoota myöten. Puhtaat alusvaatteet toki saatat haluta ja bikinien alaosa voi joskus tulla tarpeen, jos alushousuja pesun varalle ei tarjota. Hamamista tulee ihan mielettömän hyvä, rento fiilis ja sille kannattaa ainakin antaa mahdollisuus! Silläkään ei juuri ole merkitystä tuletko yksin vai yhdessä kaverin kanssa. Itse olen käynyt sekä-että, ja aina ollut yhtä mukavaa.

Tämä oli osa 1/2 hamam-postausteni sarjasta. Toisessa postauksessa esittelen kokeilemani Istanbulin hamamit.

Oletteko te käyneet hamamissa? Millaisia kokemuksia ja fiiliksiä teillä on ollut?