Matkamessutunnelmista kohti Lappia

Miten voi olla jo yli viikko Matkamessuista? Oma reissuni Helsingissä venyi kanditutkielmamme tutkimushaastattelujen teon takia, joten nyt vasta tajusin, että yli viikko hävisi johonkin, en tiedä yhtään mihin. (Tai oikeastaan tiedän – kirjastolla istumiseen ja haastattelujen litterointiin ja läpikäymiseen). Huikataanpa nyt silti vielä bloginkin puolella näin jälkikäteen, että mikäli Matkamessuilla jäi meidän Madventures-paneeli näkemättä, voi sen edelleenkin katsoa Ulkoministeriön facebook-sivuilla.

Pääasiassa keskustelu tietysti koski Ulkoministeriön palveluita, joita en onneksi itse ole koskaan tarvinnut, sekä matkustusturvallisuutta. Senkin suhteen koen olleeni melkoisen onnekas tähän saakka. Varsinkin Iran tuntui myös jälkeenpäin herättävän kiinnostusta ja tuli jotenkin tosi kiva fiilis levittää sanomaa maasta, koska itselleni se näyttäytyy liki ystävällisyyden ja vieraanvaraisuuden synonyyminä, ja siellä käymisen jälkeen tuntuu uskomattomalta, että joku on maan suhteen varautunut.


Muutoin Matkamessujen tarjonta oli mielestäni tänä vuonna vähän heikko. Itsenäiselle reissaajalle aiemminkin ständit ovat olleet hieman turhia, mutta tänä vuonna ohjelmakin oli tavallista heikompaa. Etuovilla itsekin todistin keskustelua, jossa pari naista ihmetteli mihin on kadonnut messuhumu, karkit, kynät ja kilpailut. Itse en kaipaa messuilta ilmaiskrääsää (päinvastoin, välttelen flaijerikasojen kantamista viimeiseen saakka) tai karnevaalia, mutta edes vähän inspiraatiota uusista kohteista, tarinoita matkoilta tai muuta mielenkiintoista. Entäs te, löysittekö te mitään mielenkiintoista messuilta?


Tänään kuitenkin on suuntana minulle aivan uusi kohde: talvinen Lappi! Keväällä 2015 kävin Oulua pohjoisemmassa ensimmäistä kertaa liftausreissullamme ympäri Lappia, mutta  talvisaikaan en ole napapiirin pohjoispuolen käynyt. Suuntana on Rovaniemen kautta Pyhä ja Bättre Folk i fjällen -festarit. Erityisesti odotan Samuli Putron keikkaa, Riikka Pulkkisen ja Juha Itkosen kaksipäiväistä kirjallisuustyöpajaa (aivan mieletön tilaisuus!) ja aktiviteetteja, kuten jääkiipeilyä, joogaa ja avantouintia. Kesäversio Bättre Folkista Hailuodossa oli sen verran huikea, että odotukset on korkealla viikonlopun suhteen! Koko reissun kruunaisivat myös porot ja revontulet – ehkä ne eivät ole liikaa pyydetty?

 

 

Tuumailutauko ohi ja aika kertoa kuulumisia – tule moikkaamaan Matkamessuille!

Hei vaan kaikille! Onkohan mulla edes lukijoita enää?

Kesästä saakka päädyinkin pitämään enemmän tai vähemmän spontaania blogitaukoa. Toisaalta, kun tänne on kirjoitellut vuodesta 2012 saakka, tuntui pikkupaussi jo ihan tarpeelliselta. Etäisyyttä ottaessa oli hieman aikaa tuumailla, mihin suuntaan haluan jatkossa blogiani viedä – ja mihin ylipäänsä itsekään haluan jatkaa matkaani tulevaisuudessa.

En pitänyt mitään sen suurempia taukojulistuksia, koska en itsekään ihan tiennyt mistä on kyse, ja tauko tuli vähän vahingossa ja itsekseen. Elämä tapahtui siinä välillä. Tiesin kuitenkin, että lopettamassa bloggaamista en ole, palaisin kyllä tänne jälleen, kun aika tuntuu kypsältä.

Göteborg 1/2017

Nyt tuli fiilis, että kirjoittaminen luistaa jälleen, vaikka uusia suuria seikkailuja ei vielä olekaan luvassa. Onneksi on kuitenkin valtavat määrät tarinoita, joista en ole täällä hiiskunutkaan, joten materiaalin puutteesta ei ainakaan tule ongelmaa. Tosin, kamerani objektiivi on ollut rikki Kyproksen reissusta toukokuusta saakka, mikä tekee tietysti valokuvaamisesta hieman haastavaa. Tekevälle sattuu.

Suomeen paluun jälkeen kesäkuusta lähtien on ollut vähän hämmentynyt fiilis, kuin tuuliajoilla olisi. Asiat ovat periaatteessa hyvin ja Suomessa olen viihtynyt vallan mainiosti, mutta silti mieli kaipaa maailmalle – tietämättä kuitenkaan sen tarkemmin miksi, mihin ja miten. Parhaillaankin yritän tehdä päätöstä siitä, haluaisinko jatkaa matkaani syksystä eteenpäin Suomessa vai ulkomailla. Mikäli jään Suomeen, toivoisin ainakin kotini olevan jossain muualla kuin Jyväskylässä. Se kaupunki on jo antanut minulle kaiken mitä sillä on annettavanaan.

Bryssel 12/2016

Reissuja on ollut, mutta ei mitään missä olisi ollut kunnon tekemisen meininkiä, reissufiilistä ja seikkailua. Syksyllä oli nuorten pohjoismaisten toimittajien seminaari Kööpenhaminassa, Ulkomaantoimittajien yhdistyksen mentoriohjelman EU-opintomatka Brysseliin ja pari viikkoa sitten kävin Göteborgissa viemässä koiranpennun uudelle omistajalleen ja jäin viikonlopuksi kaupunkiin. Kaikki olivat minulle ilmaisia reissuja, jotka pitivät pahinta reissukuumetta kurissa, mutta yksikään kohde tai matkustustapa ei ollut sellainen, että olisin omalla rahallani vastaavaa reissua tehnyt. Tosin, Brysselin reissu yllätti erityisen positiivisesti. Vaikka Bryssel tai Belgia ylipäätään ei juurikaan sykähdyttänyt, oli reissun ohjelma mieletön, ja tulin takaisin rutkasti viisaastuneena ja EU-asioista kiinnostuneena.

Helsinki-Vantaa 1/2017

Syksyn suuriin muutoksiin lasketaan varmaan myös oma perheenlisäykseni. Marraskuussa dream teamiini liittyi brasilianterrierinpentu Tyyne, joka täyttää tänään neljä kuukautta. Lentolaukku ja EU-passi pikkutyypillä on jo, joten saa nähdä pääseekö sekin vielä joskus reissun päälle Suomea kauemmas.

Tyyne marraskuussa 2016.

Keväällä levoton mieleni pääsee hieman tuulettumaan maisemanvaihdosten myötä. Yritän saada kandidaatin tutkielmani tehtyä maaliskuuhun mennessä ja koko tutkintoni ulos samaa vauhtia. Maaliskuussa teen työpätkää Mikkelissä ja huhtikuussa reissaan Istanbuliin, jonne ikävä on kaihertanut taukoamatta viime kesästä saakka. Huhtikuun lopussa on seuraava nuorten toimittajien seminaari Oslossa, ja toukokuun alussa muutan Helsinkiin, josta sain kesätöitä ulkomaantoimittajana, vihdoinkin. Mitä tapahtuu syyskuun alusta eteenpäin, sen haluaisin tietää itsekin.

Kööpenhamina 9/2016

Nyt olen junassa matkalla Helsinkiin, kohti Matkamessuja. Alunperin meinasin jättää koko messut väliin tänä vuonna, olenhan siellä pyörinyt jo aika monena edellisvuonna. Vaan kuinkas kävikään. Vinkkinä muuten teillekin, että kannattaa hyödyntää Turkish Airlinesin Istanbul-tarjous: kevään meno-paluulennot maksavat nyt viikonlopun aikana vain 99 euroa! Tähän tarjoukseen itsekin eilen tartuin ja lennot lunastin.

Tulkaa myös ihmeessä katsomaan, kun esiinnyn messuilla sunnuntaina. Olen mukana Ulkoministeriön reissupaneelissa kahden muun Madventures-kirjeenvaihtajan, Juhon ja Samin kanssa Suomi-lavalla kello 14-14.30 puhumassa reissukokemuksista ja turvallisuudesta tien päällä. Saa nähdä mitä meillä onkaan luvassa, koska koko homman juontaa Jethro Rostedt – veikkaan, että häneltä voi odottaa suunnilleen ihan mitä vain, kun kysymyksiä ei olla etukäteen sovittu. Voisin yrittää striimata facebook-sivullani paneelin – kiinnostaisiko teitä?

Siispä, reissujuttuja alkaa jälleen tipahdella, enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Toiveitakin siitä, mistä haluaisitte lukea, kuuntelen mielelläni. Mutta nyt, seuraava pysäkki: Pasila.

IG Travel Thursday: Kulttuurifestari Bättre Folk ja sairaan kaunis Hailuoto

Vapaapäivä se vain vilahti ohitse ja jostain syystä päiväkin jo ehti vaihtua huomaamattani perjantaihin. Mutta ei se mitään, osallistutaan IG Travel Thursday -kamppikseen silti! Eihän meillä kesällä kiire ole, eihän?

En ehkä muuten näin tarmokkaasti puskisi siihen liittyvää postausta perjantain puolella, mutta kun aiheeni käy siihen niin näppärästi. Tämän matkatorstain teema kun sattuu olemaan kotimaa. Viimeksi kirjoittelin festarikesästä. YlexPop saikin jatkoa viime viikonloppuna, kun kurvasimme katsastuksesta lopulta läpi päässeellä festaribussillani (aka Wolkswagen Golf) ystäväni kanssa kohti pohjoista.

Oulunsaloon päästyämme olikin hurjan häkellyttävä osio: lauttamatka Hailuotoon. Suomessa en ole ikinä lautalla päässyt matkaamaan ja ajatus tuntui jännittävältä. Ilmainen lautta, Suomessa! Saarelle päästyämme vuorossa oli hengästyttävän kaunis ajomatka länsirannalle Marjaniemeen pienten suloisten talojen täyttämien kylien läpi. Idylliä kerrakseen!

Koska olimme päässeet liikkeelle Jyväskylästä vasta ystäväni töiden jälkeen, olimme perillä lähes keskiyöllä. Suuntasimme suoraan campingiin ja pistimme teltan pystyyn. Päätimme suosiolla, että lauantai saa luvan olla pääpäivä. Mutta mikä Bättre Folkista teki niin mahtavan? Antakaa kun kerron.

1. Miljöö ja sen fiilistely
Hävettää, mutta oma yleissivistykseni oli sillä tasolla ennen reissua, etten oikein edes tiennyt mistä Hailuodossa on kyse. Jollain tasolla kai tiedostin sen olevan saari, mutta koko lauttatapaus tuli täysin uutena – häh, eikö sinne menekään siltaa? Ihmettelin myös, miten olenkaan onnistunut välttymään kuvilta  Hailuodosta. Tuntuu, että someaikakaudella kaikki on jo netin kautta niin nähty. Itse kuljin pari päivää vain häkeltyneenä alueen kauneudesta. Marjaniemen valtavan pitkä hiekkaranta ja sitä pitkin kulkevat pitkospuut, lähestulkoon lainkaan laskeva aurinko horisontissa, Hailuodon majakka ja herttaiset punaiset kalastajamökit. Niin kaunista!

IMG_05952. Meri ja uiminen
Tämä liittyy oikeastaan aika paljolti edelliseen. Näin pohjoisessa meressä en ole koskaan uinut, joten minulle Perämeressä pulahdus oli kokemus. Lauantaiaamuna heräteltiin itsemme meriveden viileydellä. Lisäksi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä arviolta kolmen-neljän maissa lähdimme ihailemaan aamuöistä rantaa, ja matkalla seuraamme liittynyt yksin festariyötä viettämään jäänyt kasvatustieteilijä-Mika. Hetken rantaa ihailtuamme todettiin, että ei kai tässä muu auta kuin mereen mennä, joten vaatteet pois ja aaltoja kohti. Ystäväni mukaan olin kovasti haaveillut Pariisin kevään Arto Tuunelan uivan vastaan. Ihan realistinen toive, sanoisin.

3. Poikkikulttuurisuus ja vaihtoehtomeininki

Bättre Folkissa oli artistien ja bändien lisäksi kirjailijoita, mikä oli erikoinen veto. Kirjailijoiden kohdalla ei voinut tietää lainkaan, mitä on luvassa, sillä jokainen toteutti omaa tuotantoaan niin eri tavoin. Katja Kettu luki katkelman kirjastaan Yöperhonen Ihana Leijona -yhtyeen solistin Timo Kämäräisen soittaessa taustalla. Feministinä tunnettu Laura Gustafsson puolestaan poimi yleisöstä miehen ja naisen, ja pyysi heitä esittämään eri sukupuolirooleilla leikitteleviä dialogeja niin, että jokaisen kohdalla myös käännettiin roolit toisinpäin. Vaikutuksen erityisesti teki Finlandia-kirjailija Laura Lindstedt, joka luki pätkän romaanistaan ja sen jälkeen veti melkoisen performanssin bändin kanssa esittäen kirjansa kuvitteellisen punk-bändin solistia ja soittaen saksofonia. Naisella oli asennetta! Oneiron on ollut lukulistallani jo pitkään, ja nyt festareilta sen ostin matkaani mukaan.

Musiikin osalta ennen kaikkea tulin katsomaan Pariisin kevättä, joka veti varman keikan, kuten edelliselläkin kerralla kokoonpanon lavalla nähdessäni. Risto oli myös ihan hyvä, ja Mira Luoti oli mielenkiintoista nähdä lavalla soolona. Valitettavasti en vieläkään ole hänen biiseistään kovin vakuuttunut. Varma ja valovoimainen esiintyjä, mutta Vesala on onnistunut biisien suhteen paremmin. Ihana Leijona oli minulle uusi tuttavuus ja heidän musiikkinsa kuulosti tosi hyvältä! Upea oli myös sunnuntain bonuskeikka, kun Mirel Wagner esiintyi Hailuodon kirkossa. Upeaääninen nainen veti tyylikkään hillityn keikan kitaransa kera. Ja se kirkko – se on valtavan kaunis.

Aikaisimpina vuosina Bättre Folkilla näyttää esiintyneen sellaisia artisteja kuin Yona, Iisa, Aino Venna, Paperi T, Samuli Putro ja Olavi Uusivirta. Oi kun olisivat olleet tänäkin vuonna!

 

IMG_05974. Folk Öl
Enpä ole aiemmin törmännyt siihen, että festareiden virallinen olut on pienpanimo-olut ja vieläpä kohtuuhintainen sellainen. Sonnisaaren Folk Öl oli vieläpä juuri minun makuuni passaavaa, hieman sitrukseen taittuvaa, ja kustansi 6 euroa, mikä minusta on vielä järkevä hinta, siis Suomen mittakaavassa. Sen sijaan olin yllättynyt, että festarialueella ruokatarjonta oli aika vaisua. Kasvissyöjälle tarjonta oli joko ylihintainen, 12 euron pieni vuohenjuustosalaatti tai ranskalaiset. Bättre Folkin kaltaiselta festarilta olisin odottanut enemmän ruokahifistelyä ja vegetarjontaa.

5. Bättre Folkin koko

Festareilla silminnähdin nautti siitä, ettei ikinä tarvinnut jonottaa viittä minuttia kauempaa, oli kyse sitten bissestä tai bajamajasta. Hommat luistivat saumattomasti, kun ihmisiä ei ollut missään ruuhkaksi asti – mutta kuitenkin sen verran, että tunnelma pysyi korkealla! Toivottavasti pienimuotoisena Bättre Folk pysyy tulevaisuudessakin, sillä siinä piilee sen viehätyksen salaisuus. Onneksi näin tulee todennäköisesti olemaankin, sillä saarisijainnin vuoksi tuhansien ihmisten saapuminen ja majoittaminen on yksinkertaisesti mahdotonta.

Hieman kyllä ihmetytti, ettei leirinnässä ollut yhtäkään työntekijää ja opastuskyltit olivat aika onnettomia. Ei siis ketään tai mitään ohjaamassa telttojen sijoittelua, neuvomassa mistä löytyvät ennakkoon luvatut suihkut (vastaus: ei mistään, suljettu festariväeltä) tai vartijaa valvomassa. Lisäksi kaksi bajamajaa tuntui hurjan vähältä koko leirinnälle. Koska ketään ei paikalla ollut, olisimme voineet vain marssia leireilemään maksamatta mitään.

 

Nämä graffitit löytyvät Nelostien varrelta Kärsämäeltä.

Nämä graffitit löytyvät Nelostien varrelta Kärsämäeltä.

 

6. Festarijuontaja 
Enemmän tai vähemmän sujuvalla ruotsilla kaikki keikat spiikkasi aivan huikea, karismaattinen (omalla tavallaan) juontaja, jonka nimeä en kaikesta googlailuista huolimatta löytänyt. Hän mielessäni sinetöityi festareiden kasvoksi. Tähän samaan haluan myös mainita, että festareiden visuaalinen ilme muutenkin miellyttä ja kaikki grafiikat olivat hirmu tyylikkäät nettisivuja ja mainoksia myöten.Sunnuntaina lähtiessämme takaisinpäin lautat olivat täpötäynnä ja odottelimme maihin pääsyä pari tuntia. Onneksi kiirettä ei ollut, kunhan maanantaiaamuksi töihin ehti. Bättre Folk oli ihana, ihana festari, joille haluaisin ehdottomasti palata ensi vuonna, jos suinkin mahdollista. Hieman vastaava pienemmän porukan festari on Muuramessa järjestettävä Naamat, joka tänäkin vuonna jälleen myytiin loppuun, ennen kuin yhtäkään artistia oltiin edes julkistettu. Jos siis jollakulla lippu sinne löytyy ja siitä mieluusti luopuu, olen kiinnostunut! Nyt kuitenkin alan pakkaamaan festaririnkkaani kohti uusia seikkailuja, sillä tänään kutsuu Ruissalo. Tilaisin taivaan täydeltä aurinkoa Turkuun koko viikonlopuksi, kiitos!

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogiTravellover ja Muru Mou -matkablogi. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @laurapylv.