There is no cosmetic for beauty like happiness

Koko päivän satoi. Ja satoi. Ja satoi. Jouduin ensi kertaa elämässäni pysäyttämään auton tien laitaan koska satoi, ihan liian kovaa. Silti mun päivää ei pilannut mikään.

Töissä oli maailman tylsin päivä. Luin Iltalehden, Ilta-Sanomat, Keskisuomalaisen, Länsi-Savon. Istuin, katselin ohi käveleviä ihmisiä, surffailin netissä kännykällä. Välillä tuijottelin seinäkalenteria riemuidiootti-hymy naamalla. 35 päivää…

Syksystä alkaa nauttia ihan eri tavalla, kun tietää pääsevänsä pian pois arjen oravanpyörästä. Tänään kaivoin jo villasukat jalkaan (kyllä muuten on crocsit ja villasukat tän syksyn kuuminta muotia, töissä siis) ja villahuivin kaulaan. Pipon vielä jätin pois, se olisi voinut olla jo vähän liioittelua. Mutta ensi viikolla sen aika koittaa, odottakaas vaan!

Muitakin ilonaiheita riitti, nimittäin sain vihdoin ja viimein pikku e-ajokortin ajokokeen läpi. Nyt saa ponit sitten kyytiä. Viimein saan sen onnettoman paperilappusen tilalle ihan oikean ajokortin niin ei tarvitse portsareiden aina nauraa mun passikuvalle baarin ovella (ei sillä että se mun ajokorttikuva yhtään kauniimpi olisi, mutta vähän tuoreempi edes kuin se kolmosluokan kuva, jota varten Laura 9-vee meikkasi elämänsä ensimmäistä kertaa). Lisäksi tämähän tarkoittaa sitä, että pääsen tekemään II-vaiheen alta pois ennen lähtöä. Onpahan yksi murhe vähemmän, nimittäin tästä ajokorttisotkusta olen ehtinyt stressata aika paljon.

Lisäksi tänään töissä mulle tuli juttelemaan Ausseissa asuva suomalaismies, joka oli kuullut mun matkasta. Niin pieni juttu, mutta tulin siitä hirmu hyvälle tuulelle.

En muuten ole tainnut vieläkään paljastaa mikä se mun syksyn uusi jännittävä työkuvio olikaan (postinjaon raaskin jo jättää, sentään). Nimittäin musta tulikin opettaja! Vedän lukiolla äidinkielen ykköskurssin ja sekös vasta mukavaa touhua onkin. Tuntee itsensä ihan fiksuksi. Eihän se ole kuin viisi tuntia viikossa ja olen yhä kioskilla päätoimisesti töissä, mutta oikein mukavaa vaihtelua. Ja ei mua hirveesti harmita pieni lisä pankkitilillä… Josta puheenollen: eka palkka tuli tänään, joten pistin reissuminiläppärin tilaukseen. Ihan jo jänskätttä! Se on muuten punanen, jee!

Läksiäispäiväkin on lyöty lukkoon ja se on 6.10, viimeinen lauantai ennen tiistain lähtöä. Oikein teemankin keksin, ja sehän on Havaiji – pitäähän nyt kavereidenkin päästä vähän fiilistelemään tropiikin tuulia keskellä kuuminta syysmasennuskautta. Voin jo ennustaa, että jos loppuillasta eksytään baariin, tullaan muuten olemaan illan tyylikkäin joukko (NOT). Samana päivänä nähdään myös mun viimeiset säälittävät rahankeruuyritykset kun menen aamupäivästä kirpparille myymään turhan omaisuuteni pois, haha.

Ei mulla oikeastaan mitään tämän tärkeämpää asiaa ollut, kunhan tulin löpisemään. Koska ei tullut mieleenkään päivällä nappailla mitään runollisia sateinen syyspäivä-kuvia, pistetään nyt sitten kuvitukseksi vaikka vähän kesäisempää meininkiä, Weekend-festareilta nimittäin pari viikkoa sitten. Siellä meillä oli lystiä. Guettan nenä oli ihan yhtä kuuma livenä kuin musiikkivideoilla ja Hurtsin pojat oli niin ihania, että tämäkin kivisydän ihan herkistyi ja  vollotti kuin pikkuvauva jossain vaiheessa – ja vain onnesta tietenkin.

Paljastin kaikille mun piilevän taiteilijan. Ihmettelen muuten yhä, ettei mun hiusten sisältä löytynyt viikonlopun jälkeen linnunpesää. Ei edes yhden ainutta hiirtä tai muurahaistakaan!

Tässä me ja koko leirintäalueen rumin teltta

Meillä oli mukavaa

Voi pojat…

Aamulenkki Espoosta Vantaalle

Ja loppuun vielä vähän ihania Hurtseja…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *