Red Palm ja rasittava arabi

Tänään päivän ainoa missio oli operaatio hostellin vaihto. Koska Reggaesta check out oli klo 12 ja uuteen hostelliin, Red Palmiin pääsi huoneeseen vasta kahdelta, ajattelin että voin vaikka ihan yhtä hyvin kävelläkin. Matkaa oli Googlen mukaan reilu kaksi kilometriä. Tuumasin, että siinä on samalla tilaisuus nähdä vähän lisää KL:ää, ja näin päiväsaikaan se näyttikin paljon miellyttävämmältä kuin eilen pimeässä. Rinkan sadesuoja ja mun hehkeä kertakäyttösadetakki tosin saivat käyttöä kaupungin toivottaessa mut tervetulleeksi järkyttävällä kaatosateella. Minähän en moisen antanut lannistaa, koska halusin navigoida perille ihan itse! Ero Singaporeen näkyy kyllä heti rakennuksissa ja siisteydessä, mutta kyllä täältäkin korkeita, hienoja pilvenpiirtäjiä löytyy tietyistä kaupunginosista. Guest houseja, hostelleja ja takseja sisäänheittäjineen näkyy kaikkialla, joten tavallaan kaupungissa on helppo pärjätä. Kaiken lisäksi ne on halpoja.

Matkalla kävin syömässä (MYR11,50, n.2,90e juomineen, ruokalistan toiseksi kallein annos haha) ja nostamassa rahaa ATM:ltä. Mukava yllätys on ollut se, että raha-automaatit ovat tähän saakka olleet tosi simppeleitä, täysin Suomen Ottoihin verrattavissa.

Oikealle kadulle lopulta päädyinkin, vähän reitiltä poiketen ja eksyen, mutta ei mitenkään dramaattisesti. Vähän ennen perille pääsyä joku nuori jamppa yritti tunkea mun seuraan vaikka väkisin. Olisi kovasti halunnut suojata mua sateelta sateenvarjolla, mutta pyysin poistumaan, koska mulla on sadetakki. Seuraavaksi se ois halunnut kantaa mun rinkan tai päivärepun, mutta ei kiitos, kannan tavarani ihan itse. Lopuksi se ois kovasti halunnut auttaa mua pääsemään perille, mutta en tajua miten se sen meinasi tehdä, sillä sei ei puhunut järin hyvää englantia ja se ilmeisesti luuli koko ajan, että mä olen menossa ystäväni talolle. Sitten se halusi kutsua mut mukaan jollekin saarille kaveriensa kanssa. Jaa, no voi harmi, koska mä kerroin kaverin odottavan hostellilla ja että me lennetään huomenna yhdessä takaisin Suomeen. Häntä kovasti kiinnosti olenko Palestiinasta ja mikä mun uskonto on. Voi jumalauta. Mua ei todellakaan kiinnosta alkaa rupattelemaan jonkun arabikiihkoilijan kanssa. Enkä todellakaan tajua mistä se keksi hokea koko ajan, että mä olisin palestiinalainen. Oikeesti? Kato mun ihonväriä, näytänkö siltä?! Tilanne ei onneksi ollut mitenkään uhkaava, oltiin vilkkaalla kadulla keskellä ihmisjoukkoa ja tyyppi ei vaikuttanut mitenkään vaaralliselta, tosi rasittavalta vain.

Kävelin kadun kertaalleen jo päästä päähän, kun hostellin edessä ei lukenut missään nimeä. Rasittava arabi jäi johonkin kadunkulmaan päivystämään. Toisella kävelykerralla vasta hoksasin oikean rakennuksen netissä näkemästäni kuvasta. Ette uskokaan kuinka häiritsevää on tietää lähellä olevien rakennusten perusteella olevansa tosi lähellä, mutta ei vaan tajua oikeaa ovea. Sisälle tultiin sellaisista rautaporteista ja oli huippua tulla sisälle kun respan työntekijä Jonathan oli ovella vastassa paksun pyyhkeen kanssa ja huusi “Lauraaaaa! Welcomeeee!”

Nyt siis ollaan sisällä Red Palmissa, ja rakastan tätä mestaa jo nyt. Tää ei ole niin ylisiisti ja viimeisen päälle, vaan tosi kotoisa. Alakerrassa on ihana olohuone, josta löytyy kirjahyllyä, tv:tä ja dvd:itä. Hedelmiä, teetä ja kahvia on tarjolla koko ajan. Ja täällä on kissoja! Huoneet on sitten yläkerrassa ja nukun 6 hengen sekadormissa, jossa on parveke ja jossa on mun lisäks tällä hetkellä vaan kaksi muuta tyyppiä. Kyllä täällä kelpaa. Katu on täynnä pelkkiä guest houseja, 24h auki olevia ruokapaikkoja ja baareja, joten käytännössä täältä ei ole pakko poistua mihinkään jos ei yksinkertaisesti vaan kiinnosta. Tänään ainakin suunnittelin viettävän illan vaan lukien, jutellen muiden backpackereiden kanssa ja jossain syömässä käyden. Katotaan huomenna sit jaksaako tehdäkin jotain. Nyt mä oon lomalla.

Näkymät parvekkeelta Red Palmista

Minun! Seuraavat neljä yötä. Ja litimärät sukat kuivumassa, haha.

Rasittava arabi kävi myös respan tyypille antamassa puhelinnumeronsa portin raosta. Oon kerrankin tosi onnellinen siitä, että kuka tahansa ohikulkija ei voi lompsia tänne sisään.

EDIT // Jonathan kertoi äsken ärsyttävän arabin käyneen kyselemässä huonetta täältä itselleen. Nice… Onneksi tyypit tuolla on ihan mahtavia ja lähetti sen vaan pois. Kysyin kuitenkin mun ranskalaista kämppistä syömään mun kanssa kohta, ihan vaan varmuuden vuoksi. En oikein haluaisi törmätä siihen tyyppiin enää tuolla pimeessä yksinäni.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *