Bye Gili

Tänä aamuna jätettiin Gili taakse ja palattiin Kutalle pomppuveneen kyydissä. Bussikuljetus kuului venelipun hintaan ja saarelle päin mennessä kyllä haettiin hostellilta saakka, mutta poispäin tullessa meidät tiputettiinkin julmasti keskelle Kutaa ja saatiin tarpoa rinkkoinemme perille keskipäivän kuumuudessa ihan itse. Respan täti on huippu, se muistaa meidät ja antoi meille kalliimman huoneen samaan hintaan kuin meidän edellinen huone täällä oli. Tämä on nyt vähän hienommin kalustettu ja suuremmalla kaappitilalla varustettu (ja meillä on dvd-soitin, leffailta täältä tullaan!) ja täällä on pikkuallas pihassa, huippua!

Eilispäivä tosiaan meni aika lailla merellä. Snorklattiin neljässä eri paikassa, nähtiin siistejä koralleja, värikkäitä kaloja ja… kilpikonnia! Bongasin yhteensä neljä kilpparia. Oli aika huikea fiilis kellua alla leijailevan kilpikonnan yläpuolella. Aika huikeaa oli myös loikkia lasipohjaveneestä keskelle kristallinkirkasta merta ja tajuta, miten pieni sitä itse oikeasti onkaan. Vau. Käytiin myös toisella Gili-saarella, Gili Airilla syömässä. Gili Air ja Gili Meno ovat Trawangin naapurisaaret ja kuulemma vielä hiljaisempia kuin meidän saari. Siksi ne ovatkin pääasiassa lapsiperheiden ja häämatkalaisten suosiossa.

Koko retki kustansi (ilman ruokailuja) IDR 100 000, eli n. 8 euroa, mikä mun mielestä on hirmu vähän siihen nähden, että merellä tosiaan meni melkein koko päivä.

Illalla käytiin syömässä Beach Clubilla, kuunneltiin taas livebändiä Fortuna Cafessa ja törmättiin suomalaiseen Arttuun, joka on reissaillut syyskuusta lähtien, lähinnä Thaimaassa. Vieteltiin iltaa kolmestaan, käytiin rannalla istuksimassa ja suunta nukkumaan. Pimenevillä kaduilla alkaa huomata poliisittomuuden seuraukset. Katujen varsilta saattoi kuulla huuteluja, kuten ”Wanna get high?”, ”Need some magic mushrooms?”, ”Cocaine, weed?”. Juu, ei kiitos. Arttu kertoi meille kuitenkin, että saarella toimii melko hyvin yhteisön painostus kurinpidon suhteen. Jos joku mokaa, rangaistuksena moinen rikollinen sidotaan hevoskärryihin kiinni ja hänen pitää juosta saaren ympäri kärryjen perässä muiden saaren asukkien heitellessä poloista kananmunilla, hedelmillä ja muilla käteen sattuneilla tavaroilla. Ilmeisesti se sitten toimii.

Muuta päivitettävää ei juurikaan ole. Kutalla ollaan taas ja sama meininki jatkuu.Viikko vietellään vielä täällä, tarkoituksena surffata lisää. Nyt suunnataan taas Kutan yötä kohti tapaamaan muutamaa ystävää.

Kategoria(t): Yleinen. Avainsanat(t): . Kirjoittaja: Laura. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *