Jäähyväisten jättöä

Essi lähtee tänään, itse jatkan matkaa huomenaamulla. Seuraavasta kohteestani sen verran, että Lonely Planet kuvailee kaupunkia näin: ”You will need a good map and a lot of patience”. Kuulostaa hyvältä, ihan mun paikalta… Vaikeaksi Balin jättöä ei tee pelkästään Essin paluu Suomeen, vaan ylipäänsä täältä lähteminen. En uskonut, että jo näin aikaisessa vaiheessa matkaa ehtisin kiintyä mihinkään paikkaan ja ihmisiin näinkin paljon. Tänne palaan vielä joskus!

Nyt en malta kirjoittaa enempää, jotain Bali-fiilistelyä ehkä vielä postailen ennen huomista lento (jos ehdin), nyt on kuitenkin aika lähteä näkemään ihmisiä ja Balia vielä viimeisiä kertoja.

6 vastausta artikkeliin ”Jäähyväisten jättöä

  1. Just niin epäselvästi näkyy tuo tuolla siun korvan takana, voi että ! :D (Mutta ööö näillä sokeilla silmillä öö happiness??) :D

  2. Niin minäkiiiiiin! Yliannos elämäntaito-oppaita ja Paulo Coelhoa ja tässä tulos. Mutta ei yhtään paha sellainen, I think. Idea tuli torstaina ja perjantaina idea siirtyikin jo iholle, tosin Essin ”kevyehkön” painostuksen alaisena. Perjantaiaamuna herään ja tää kysyy ”no, monelta mennään studiolle?”. Jaa…neljältä? Ja sitten mentiin.

  3. Haha. Huisii! :P Ps. Tänään kuulin just kahdelta kolme kk harjottelussa Thaimaassa olleelta että sielä kukaan ei osaa tyyliin englantia yhtään ja just tuo Lonely Planetin kuvaus osuu aika kohilleen niinku. : D So have fun my friend with no orientation skills ! (Tai joku tollanen on ehkä suuntavaisto.) Mut you got the point. :D

  4. Joo, kyllä Balin jälkeen tuntuu vähän haastavalta kommunikointi paikallisten kanssa, jos haluaa vaikkapa kysyä suuntaa sen kun vaan hihkuu tien nimeä ja osoittelee suuntaan jossa kuvittelee sen olevan ja odottaa nyökkäystä. Singaporessa, Kuala Lumpurissa ja Balilla kun ehti jo tottua siihen, että englantia puhutaan yllättävänkin hyvin kaikkialla. Täällä taas paikallisbussissa yksi vanha pappa yllätti tosi sujuvalla englannilla, se oli hirmu hassua. Sanoi olevansa onnellinen, kun pääsi käyttämään sitä jonkun kanssa ja vähän treenaamaan kieltä.

    Tänään taas yllätin itse itseni ja pärjäsin kuin pärjäsinkin koko päivän ihan itse karttani kanssa kertaakaan eksymättä tai apua kysymättä! Ehkä en olekaan ihan niin toivoton tapaus :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *