Tuubailun ABC

Kuten otsikosta voittekin päätellä, päädyin toissapäivänä kuitenkin tuubailemaan. Juuri kun olin lähdössä aamupalalta perjantaina, törmäsin Alexiin ja Miraan, joiden kanssa tutustuttiin slowboatissa/Pak Bangissa/Luang Prabangissa, kukaan ei tarkkaa sijaintia edes muista. He olivat menossa tuubailemaan ja pyysivät mukaan, joten mikä ettei. Tubing on siis hyvin simppeli ja hauska ajanviete täällä Vang Viengissä, ja monelle reissaajalle pääsyy pysähtyä kaupunkiin. Hommahan toimii näin:

1. Pue päälle bikinit ja päälle pitkä toppi/mekko, paikalliset ei tykkää bikineissä vaeltelevista turisteista kaduilla. Pojat saa laittaa muutakin kun bikinit ja mekon niin halutessaan. Hanki jokin vedenpitävä pussi, mikäli haluat kameran ja rahaa mukaan (myydään kaikkialla täällä noin euron hintaan, isommat kassit vähän kalliimpia). Älä unohda aurinkorasvaa! Jos aiot juoda, osta oluet (tölkeissä, ei pulloissa) / viski nyt.

2.Mene tubing-pisteelle (löytyy kaksi kappaletta, melkein vastakkain samalla tiellä). Maksa tuben vuokra (55 000 kipiä vuokra + muistaakseni 60 000 kipin palautettava pantti). Tube on siis iso kuminen rengas.

3. Hintaan kuuluu tuktuk-kyyti kolmen kilometrin päähän aloitupisteelle. Hyppää kyytiin.

4. Olet nyt perillä joen äärellä. Varmista, että kaikki tarvittava on mukana. Survo mekko/toppi muovikassiin tai laukkuun (joella on ok olla bikineissä), jossa sinulla todennäköisesti on juomat/muuta tavaraa mukana. Kahlaa jokeen, varmista että kaverit ovat messissä ja hyppää renkaan kyytiin.

5. Anna virran viedä, rentoudu, ihaile maisemia ja nauti. Ole varovainen pinnalla olevien kivien sekä piikkisten puidenoksien kanssa. Älä juo liikaa. Pidä hauskaa!

6. Lopuksi, noin 2,5-3 tunnin tubeilun jälkeen olet päätöspisteellä. Nouse rantaan (lapset yrittävät kovasti auttaa tipin toivossa, pidä visusti kiinni renkaastasi) ja palauta rengas. Ole tarkkana että ehdit ennen kuutta, jotta et joudu maksamaan sakkoa.

Yksinkertaista ja mahdottoman mukavaa. Meidän mukana oli muutama hollantilaispoika ja he olivat saaneet neronleimauksen kokeilla magic mushroomseja (ensimmäistä kertaa elämässään vieläpä, hieno idea ottaen huomioon, että ollaan keskellä jokea). Yksi pojista nauroi melkein tunnin putkeen. Hyvä pojat.

Läjä chileläisiä, hollantilaisia ja saksalaisia

Aiemmin joenvarsi on ollut täynnä baareja, ja osa tubingin huvista olivat satunnaiset pysähtymiset rantaan istumaan baareihin hetkeksi. Rannoissa on köysiä joiden avulla tuolloin pystyi syöksymään veteen ja myös silloilta veteen hyppiminen oli suurta hupia. Matkan varrella näin kyltin, jossa luki “Do not jump”, jonka perään oli selkeästi jälkeenpäin lisätty: “or you will die.” Viime vuonna 27 turistia kuoli tubingissa, lähes kaikki hyppäämisen seurauksena ja hyvin päihtyneenä. Sairaalassa tuolloin kävi 5-10 turistia päivittäin hoitamassa kivien ruhjomia ruumiinosiaan. Vang Viengistä oli tullut surullisenkuuluisa bilekaupunki, jossa turisteja yritettiin miellyttää liikaa ja paikallinen väestö kärsi siitä.

Vielä tänäkin vuonna moni turisti on saanut surmansa, mutta elokuun lopulla Laosin viranomaiset sulkivat Australian hallituksen painostuksen alla kaikki baarit, sillä nimenomaan ausseja alkoi kupsahdella aika tiuhaan tahtiin (mitä en kyllä yhtään ihmettele nähtyäni Balilla aussien juhlintaa…). Ei enää silloilta hyppelyjä eikä köysiratoja. Homma on huomattavasti turvallisempaa näin, mutta tietenkin alkoholi on yhä kuvioissa, omina eväinä vain. Vieläkään kukaan ei valvo joella, joten turvallista touhusta tuskin saa ikinä, mutta ainakin näin kuolemaluvut ovat kääntyneet laskuun. Kukaan ei vieläkään tiedä avaavatko baarit ovensa vielä joku päivä. Villi huhu liikkuu, että mahdollisesti joulukuussa, mutta totuutta ei taida kukaan tietää. Itse epäilen vahvasti, että Vang Viengin villeimmät juhlat on jo juhlittu. Ja aussit ainakin ovat tainneet kadota siinä samalla: itse tapasin Vang Viengissä vain eurooppalaisia ja kanadalaisia.

Mira ja Alex

Itse menin tuubailemaan uudestaan myös lauantaina.

Perjantai-iltana kävin illallisella muutaman suomalaisen, Terhin, Aten ja Nooran sekä Alexin ja Miran kanssa. Suomalaisten kanssa oltiin sovittu treffit jo aamupäivästä, sillä facebookissa on yhteinen Kaakkois-Aasia nyt-ryhmä, jonka kautta saa reissuvinkkejä muilta Suomi-reissareilta ja voi sopia Suomi-miittinkejä jos siltä tuntuu. Joten, kun oltiin kaikki samaan aikaan täällä, niin mikä ettei. Muut lähtivät nukkumaan, minä, Alex ja Mira jatkettiin irkkupubiin. Hengailtiin muutamien brittien kanssa ja törmättiin tuttuihin. Samaisesta paikasta löytyi myös Pak Bangista/Luang Prabangista tuttu Mark (joka yhä kutsuu mua nimellä Dark Horse, vieläkään en syytä tiedä) ja kanadalaiset, jotka rökitin keilauksessa Luang Prabangissa. Kanadalaisten kanssa meninkin tuubailemaan lauantaina. Loppuillasta jatkoin matkaa brittien kanssa. Baarit sulkevat ovensa kello 23-24, joten myöhemmin mentiin istumaan joenrantaan. Maattiin rannalla ja katsottiin tähtiä. Itse kuuntelin hurmioituneena kun muut juttelivat brittiaksenteillaan. Miksei minulla ole brittiaksenttia, miksi? Näin tähdenlennon, mutten keksinyt enää mitään mitä toivoa.Yhden aikaan köpöttelin bungalowille nukkumaan.

Tältä näyttää Vang Viengissä

Silta, jota pitkin köpöttelen aina bungaloweille

Lauantaiaamuna heräsin seitsemältä, ihan ilman herätyskelloa, taas. Panikoin muistaessani, etten eilen löytänyt kännykkääni mistään. Hienoa… Ei sillä, että kännykällä mitään täällä teen, mutta onhan se mun kello/herätyskello ja olen tallentanut joitain yhteystietoja sinne, joita ei ole missään muualla. Craig esimerkiksi odottaa mua Phnom Penhiin saapuvaksi kuun vaihteen tienoilla, ja mulla on sen numero vain kännykässä jemmassa. Ei sillä, että Craigia olisin ikinä tavannut, saatikka että edes puhunut sille tai tietäisin minkä näköinen tämä jamppa on. Balilla Kevin vain kertoi Kambodzassa asuvasta parhaasta kaveristaan, soitti sille ja käski sen esitellä kaupunki mulle. Joten, en kehtaa mennä takaisin Balille ellen ole ensin käynyt tapaamassa Craigia kun se mua niin kovasti sinne odottaa tulevaksi.

Menin panikoiden respaan kysymään kelloa ja kännykkää lainaksi, jotta voisin soittaa puhelimeeni, jos se vaikka olisi jossain bungalowissani. Ja kuinka ollakaan, niillä oli mun kännykkä! Se oli ilmeisesti eilen päivällä tippunut multa jotenkin nurmikkoon pihalle ja he olivat löytäneet sen. Halleluja! Kävi melkoinen tuuri.

Aamulla sitten loikoilin tunnin riippumatossa ja luin. Nukuin vielä tunnin, vein pyykkejä pesuun ja kävin syömässä ja katsoin Frendejä. Ja tuubailin loppupäivän. Harmitti ihan, ettei kamera ollut messissä, koska toisena päivänä sää oli upea ja vietettiin käytännössä koko päivä joella, yhteensä about 15-henkisen britti-kanadaporukkamme kanssa pienellä ranska-suomi-vahvistuksella. Pysähdyttiin välissä melkein pariksi tunniksi joenvarteen ja olipas mukavaa. Illalla mentiin yhdessä ulos ja törmäsin hollantilaistyttöihin, italialaisiin ja Emilieen! Hyppäsinkin niiden seuraan illaksi, sillä tämän jälkeen tuskin enää törmäillään tyttöjen jatkaessa Vietnamiin.

Yksi Frendit-paikoista

Tänä aamuna jatkoinkin matkaa Vientianeen, Laosin pääkaupunkiin. Sain kuin sainkin buukattua kajakkiretken tänne (hinta  17e), sillä sain houkuteltua tubingin aikana brittipojat mukaan, jolloin ryhmä tuli kokoon. Joten, tänä aamuna meidän kuusipäinen porukka suuntasi aamulla tuktukilla ensin puolentoista tunnin ajomatkan päähän, josta jatkettiin kajakeilla eteenpäin. Itse meloin Andyn kanssa, koska yksin melominen ei oikein houkutellut. Oli tosi kiva päivä! Ensin melottiin muutama tunti ja laskettiin muutamat kuohut alas (oltiin niin pro, että ei molskahdettu veteen kertaakaan ainoina koko porukasta, hyvä me!). Välissä pysähdyttiin 1½ tunniksi kallioille ja meidän oppaat paistoi nuotiolla meille lounaan. Hypittiin kallioilta jokeen ja uitiin. Lopuksi melottiin vielä noin tunti, ajeltiin tuktukilla tunnin matka kaupunkiin ja etsittiin hostelli. PäädyttiinVientiane Backpacker Hosteliin, jossa on ainoastaan isoja dormeja. Paikka houkuttelee asiakkaita ilmaisen vodkan voimalla, mielenkiintoista… Hetken aikaa myös luulin, että respan tyypit ei tajunnut edes, että yksi tyttö oli porukan seassa ja iski mut poikien dormiin, sillä huoneessa oli 10 poikaa ja minä, ja huoneen nimi on “Anaconda.” Sen sijaan näin monien tyttöjen menevän “Tiger”-nimiseen huoneeseen. Äsken onneksi huoneeseen tuli pari muutakin tyttöä, joten oikeassa osoitteessa ollaan. Kohta illalliselle ja varmaan tänä iltana otetaan rennosti, ei oikein huvita lähteä ulos. Buukkasin nyt kaksi yötä tänne ja jos tiistaina liikkuisi eteenpäin.

Oppaat teki lounaaksi tosi hyvää riisijuttua ja jumalaisia kanahedelmävihannesvartaita. Mmmmmmmm.

Valmiina jatkamaan matkaa!

 Seuraava pysähdys on oletettavasti Etelä-Laosin Pakse (kellään muita vinkkejä, vielä voisi muuttaa suunnitelmia?) ja siltä sitten jatkan 4000 Islandille Don Detille ja Kambodzan rajaa kohti. Lähipäivinä pitäisi varailla lentoja eteenpäin joulukuulle, 3-4 lentoa tiedossa. Mun budjetti tulee niiiiiiin ylittymään, mutta minähän haluan mennä sinne minne ikinä menenkään! Jos vararikko tulee, voin vaikka kokeilla sohvasurffausta ja syödä pelkkää nuudelia… Mä niin odotan jo joulukuuta!

Loppukevennyksenä vielä vähän ennenjulkaisematonta materiaalia.

SE surullisenkuuluisa keilahalli Luang Prabangissa. Koominen paikka.

Jengan peluuta Utopiassa. Tyttöjä tulee ikävä! Kuka mun kanssa nyt puhuu hevosista kun Manouk ei ole maisemissa tai kieltää mua jauhamasta Balista kun Emilie ei ole muistuttamasa?

3 vastausta artikkeliin ”Tuubailun ABC

  1. Toi tuubailu kuulostaa ihan kivalta jutulta. :) Tosin olis mulle varmaan liian ‘ykstoikkosta’, pari tuntia tekemättä mitään olis jo liikaa :D

  2. Aaa, kiva kuulla! Joo, tubingia löytyy muualtakin, täällä Laosissakin se on mahdollista monessakin paikkaa, mutta Vang Viengissä on se legendaarisin, ja ainakin huhujen mukaan sieltä löytyvät upeimmat maisemat. Mukavaa puuhaa kyllä!

    Voi, ei siellä ilman tekemistä olla, kun on iso porukka ja kellutaan yhdessä niin rupatellessa muutama tunti menee nopsaan! Pari saksalaistyttöä kyllä sanoi sen olleen vähän tylsää kun he olivat aamupäivästä ja joen ainoat tuubailijat, mutta kun vaan porukkaa on tarpeeksi niin se on oikein lystiä :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *