Pakse pähkinänkuoressa

Nyt on ollut pikkasen hiljaista blogirintamalla ja siihen löytyy niinkin simppeli syy, että Paksesta en ajatellut tulevan asiaa kokonaisen postauksen verran (enkä yksinkertaisesti jaksanut kirjoittaa siellä) ja Don Detillä ei enää ollut tarpeeksi toimivaa nettiä missään, jotta olisin saanut kuvia ladattua. Ja kuvattomat postaukset ovat musta vähän ankeita. Joten nyt lähdetääs purkamaan viime viikon tapahtumia alkaen tästä, olkaa hyvät.

Vientianesta nappasin siis yöbussin etelään, kaupunkiin nimeltä Pakse. Yöbussi oli ehdottomasti miellyttävin matkustusmuoto tähän saakka. Jaoin punkan bussin kakkoskerroksessa 72-vuotiaan hollantilaisrouvan kanssa ja toisella puolella käytävää oli 58-vuotias ranskalaisherra. Heidän kanssaan alkuillasta rupateltiin maailman pienenemisestä ja matkustamisen helppoudesta nykypäivänä. Nukahdettiin ja herättiin kuskin rääkyessä seitsemän aikaan tiistaiaamuna “Pakse, Pakse!” Perillä.

Hostellilla törmäsin malesialaiseen Gerardinaan (jonka kanssa havaittiin myöhemmin nukkuneemme samassa dormissa jo Vientianessa, muttei ikinä törmätty toisiimme) ja molemmat odoteltiin sänkypaikan vapautumista dormista. Todettiin kahden hengen huoneen olevan aika lailla samanhintainen, joten päätettiinkin napata kahdestaan se. Iltapäivästä napattiin tuktuk ja lähdettiin katsomaan muutamaa vesiputousta. Matkalla pysähdyttiin maistelemaan kahvia.

Gerardina osti kahvia tuliaiseksikin

Eka vesiputous, joka oli aika valtava

Vesiputouksella meidän kuski katosi mystisesti johonkin, joten päätettiin pysähtyä syömään. Tarjolla oli tällainen Lao-setti kahdelle, joten pääteltiin maistella siitä. Bambukeittoa (joka maistui mullalta), possunlihaa, nuudelia, papaijasalaattia ja tahmariisiä. Hyvää oli, keittoa lukuunottamatta. Kuskikin lopulta palasi takaisin, mistä lie.

Toinen vesiputous, ihan jees sekin. Sitten alkoikin sataa kaatamalla ja skipattiin kolmas vesiputous kokonaan.

Seuraavana päivänä päätettiin Gerardinan kanssa viettää ei-tehdä-mitään -päivää. Käytiin kävelemässä kaupungilla, etsittiin tunnin verran postia (postikortit Aasiasta lähetetty, check! Mutta valitan, kortteja menee vain lähinnä niille, jotka tuskin tätä blogia lukevat) ja istahdettiin juomaan jumalaista jääcappuccinoa mukavaan kahvilaan jutellen pari tuntia. Illalla käytiin kokeilemassa paikallista saunaa ja olihan jännä kokemus. Höyryisessä, melkein huumaavan tuoksuisessa kaakelisaunassa nökötettiin kangasliinat ympärillämme ja käytiin suihkussa kuutamossa. Sen jälkeen käytiin jalkahieronnassa ja ai että oli ihana sen jälkeen kömpiä aikaisin nukkumaan.

Kartalla näkyi “French Bridge” ja ajateltiin käydä katsomassa, koska luonnollisesti se kuulosti hienolta. Ja näin upea ilmestys meitä odotti… Lähdettiin kävelemään tuota oikealla kulkevaa jalkakäytävää pitkin ja sitten sattui hassu juttu. Muutama nuori munkki tuli meitä vastaan. Tilannehan oli siitä hassu, että naisilla ei ole lupa koskea munkkeja, ja kuten kuvasta näkyy, oli hieman ahtaat paikat. Kyllä munkkeja nauratti kun me ahdingossamme litistäydyttiin aitaa vasten niin, että pojat pääsi meidät huoletta ohittamaan.

Ihana kahvila, Gerardina ja valinnanvaikeus.

Vähän erilainen saunakulttuuri. Gerardinan oli ihan mahdotonta ymmärtää koko touhua. Mutta miten vastaat kysymyksiin kuten “kuinka kauan saunassa ollaan?” tai “kuinka monta kertaa käytte suihkussa ja palaatte takaisin saunaan?” Öööö…Niin pitkään/monta kertaa kuin halutaan? Täällä saunan jälkeen muuten juodaan kuumaa teetä. Ja suihkussakin luonnollisesti käydään tuo kangas ympärille kiedottuna.

Kaksi yötä yhteensä vietin Paksessa ja se oli ihan tarpeeksi. Se on pieni kaupunki, jossa ei oikeastaan ole juuri mitään erikoista (ja kuten arvelinkin, vaellukset olivat vähän turhan tyyriitä mun lompsalle tällä hetkellä). Mutta ihan kiva pysähdyspaikka ennen Don Detiä, jonne jatkoin matkaani perjantaiaamuna. To be continued…

Kategoria(t): Yleinen. Avainsanat(t): . Kirjoittaja: Laura. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *