Vuosi 2012 ja Aasia paketissa

Laura kiittää ja kumartaa. Hieno, vähän erilainen vuosi takana. Tähän mennessä ehdottomasti myös paras vuosi, mutta kieltämättä odotukset tälle vuodelle ovat vieläkin kovemmat. Vuonna 2012 mm. vietin penkkareita, sain ylioppilaslakin, keksin muka hullun ajatuksen lähteä maailmanympärysmatkalle, aloin tehdä töitä vieläkin hullummin ja totesin että joskus ripaus hulluutta on hyvästä. Sain auton ja maksoin elämäni ensimmäistä kertaa puhelinlaskun ihan itse. Jätin kylmän ja sateisen Suomen ja matkustin ensi kertaa lentokoneessa yksin. Näin Aasiaa, ihastuin reppureissaukseen ja tutustuin valtavaan määrään uusia ihmisiä, joista erityisen kiitollinen olen ihanasta Essistä, jonka kanssa ystävystyttiin paremmin vasta Balilla. Kokeilin surffausta ja aloin salaa mielessäni toivoa joku päivä pystyväni kutsumaan sitä harrastuksekseni, edes jossain muodossa. Olen opetellut rentoutumaan ja lukemaan kirjoja uudelleen. Olen suunnitellut pääni sisällä jo vähintään kymmenen seuraavaa reissua ja samanaikaisesti hämmästynyt satunnaisesti mielessäni pyörivää hiljaista “ensi vuonna opiskelu voisi olla jopa ihan kivaa” – ajatusta (ehkä vain joku uuden vuoden aiheuttama mielenhäiriö?) Olen kokenut lukemattoman määrän elämäni ensimmäisiä, näistä mainittakoon vaikkapa tatuoinnin otto, aiemmin mainittu surffaus, snorklaus tai norsulla ratsastus.

Viime uusi vuosi juhlittiin Berliinissä, tällä kertaa ilotulituksia ihailtiin Balilla. Kukaan ei tiedä (varmaan minä kaikista vähiten) missä ensi vuonna vuoteni vaihtuu. Brasiliassa, Brisbanessa, Buenos Airesissa, Belgiassa, Boliviassa vai kenties Burkina Fasossa, jos tälle B-linjalle lähdettäisiin? Joulun olen Suomessa,se on kuitenkin aika varma. Ei ole oikeaa joulua ilman lunta totesin tänä vuonna.

Ensin ihailtiin rakettien väriloistoa rannalla, mutta väkijoukot alkoivat pian ahdistaa ja yhdentoista maissa siirryttiin Deden ja Lauran kanssa tuttavapariskunnan huvilalle, jossa otettiin uutta vuotta vastaan aamukuuteen saakka, alkuillasta barbecuen merkeissä ja kellon käydessä vähän eri meiningein.

Kun muut alkoi jo keskittyä nesteytykseen biitsillä, meikä söi. Ja söi. Ja söi.

Pari muutakin oli aatellut, että rannalla vois olla kiva viettää uutta vuotta
Tiiviit oli tunnelmat

Kikkura-Andy ja Kikkura-Andyn veljenpoika
Myös kaduilla törmättiin pariin tyyppiin
Ryhmärämää huvilalla

Ilotulituksiin saakka oli lapsetkin juhlahumussa mukana

Mitäs me tytöt. Onneks kuvanlaatu on aika kiva eikä reunoilla ole mitään häiritsevää.

Pari iloista ihmistä

Niin ja ne ilotulituksetkin nähtiin ja joitain omiakin raketteja ammuttiin!

Uuden vuoden jälkeen kävin pari kertaa surffaamassa, oli sellanen maailmanlopun sää, että meressä sai olla aika rauhassa. Mutta mitäs sade nyt siinä haittaa, kastuu kumminkin. Ja tuulisella sadesäällä meri tuntuu siltä kuin keitossa uisi, niin lämmintä on vesi. Kelpaa. Vikan surffin tein vikana päivänä ja mua käskettiin kokeilla hardboardia. Tähän asti olen surffannut vaan vaahtomuovimaisella softboardilla, joka on mukavan tahmea, joten pito on hyvä. Pehmeytensä takia se ei satu jos joku osa muksahtaa surffariin ja valtavan kokonsa takia se on tosi vakaa ja hyvä aloittelijoille. Tämä mun hardboard oli edelleen longboard, mutta aiemman 12 jalan pituuden sijaan tämä oli enää 7,8 ja ero oli heti valtava. Tasapainon säilyttämisessä riitti töitä jo ihan meloessa, itse surffaamisesta puhumattakaan (en tajua miten varsinaisella shortboardilla surffaus on edes mahdollista). Lisäksi pinta oli aika liukas, vaikka sitä kovasti vahailtiin ennen mereen menoa. Kyllä homma kuitenkin alkoi pikku hiljaa sujua alun totuttelun jälkeen ja fiilis oli jälleen aika voittaja. Huomasin myös miksi lyhyemmällä laudalla meno on antoisampaa, niin paljon pienemmin liikkein sitä sai ohjattua. Kerran sain kuitenkin laudasta leukaan ja nyt se on ihan sininen. Sattuuhan noita.

Tauon paikka ja nenä täynnä suolavettä

Iloisena

Ei, en jaksanut meloa

Pakollinen “mä ja lauta” – kuva

Biitsiä vähän nätimpänä päivänä

Kainuu!

Pojilla oli tosi kiva dominopeli. Joka kierroksen häviäjä sai kunnian kannatella vesipulloa korvassaan siihen sidotun narun avulla, mikä ilmeisesti oli aika kivuliasta. Tässä Andy näyttää mallia.

Vikana päivänä kävin ottamassa vähän lisää mustetta ihoon, DD:n veli Nicky teki tämän(kin). Tämä kuva pyöri jo mielessä kun ekan otin lokakuussa, mutta en uskaltanut ekana tatuointina ottaa näin isoa, joten aiempi toimi ikäänkuin “koekierroksena.” Tai isoa ja isoa, tämäkään kun nyt ei mikään iso edes ole. Mutta vei kuitenkin enemmän aikaa kuin edellinen, joka taisi olla 20 minuutissa tehty. Tyytyväinen olen ja nyt saa tatskat riittää. Hyvää joulua minä!

DD oli mukana henkisenä tukena

Nicky luonnostelupuuhissa

Ja siellä mennään. Itse tatuoinnista kuvaa myöhemmin kunhan vähän parantuu. Ainoa mikä harmittaa on se, ettei mereen (eikä siis myös surffaamaan) ole asiaa kahteen viikkoon.

Illalla huomasin myös Visa Electronin kadonneen ja jonkin ajan panikoinnin jälkeen saatiin kuitenkin hommat kuntoon äidin ja pankissa työskentelevän tätini kanssa, huh! Ihan vinkkinä kaikille: älkää ikinä lähtekö ulkomaille yhden kortin varassa. Itse olisin ainakin ollut vähän pulassa, kello seitsemältä illalla ei olisi naurattanut kun aamukolmelta pitää olla jo lentokentällä. Varsinkaan kun käteistä ei ole lainkaan, ei edes sen vertaa että voisi maksaa pakollisen 150 000 rupian lentokenttäveron, mutta viisumi kuitenkin umpeutuu samana päivänä. Mulla on siis toisena korttina Netellerin kautta hankittu Prepaid Master Card, joka on siis aika lailla Electronia vastaava. Englannista sen tilasin juuri jonkin tällaisen varalle. Suomesta pankkien kautta saatavat Masterit olivat kaikki luottokortteja, joihin tarvittiin lisää ikää ja säännölliset tulot, joten pienen tutkimustyön jälkeen päädyin tähän vaihtoehtoon. Tosin jännät paikat oli toimiiko kortti ihan normaalisti, olisi ehkä se kannattanut kokeilla Suomessa etukäteen… Onneksi toimi!

Illalla sitten käytiin syömässä DD:n kanssa ja hengailtiin Leon kanssa valvoen kolmeen saakka. DD lupasi mut heittää lentokentälle, joten neljän aikaan oltiin jo perillä ja käytiin terveellisesti Mäkkärissä aamupalalla (eka mäkkärikäynti tällä reissulla, olin jo sen ansainnukin!) Balin lentokenttä oli aika kettumainen, jonot seisoi, virkailijat ei osanneet ilmeisesti päättää miltä portilta meidän lento oikein lähtee ja immigrationissa yritettiin kusettaa ja alettiin inttää, että olen ylittänyt viisumini. No en tasan ole, siinä sanotaan ihan selvästi, että poistumispäivä on 3.1…

Indonesialaista tulee ikävä, erityismainintana niiden mainio chilikastike. Paikalliset katsoivat mua kuin puhuvaa puhvelia kun pyysin reippaasti chiliä, ainakin siihen saakka kunnes mun vakkarikojun setä oppi tavoille. Nammm.

DD:n kanssa vikalla illallisella Seminyakin lähistöllä. Tavattiin siellä hieman vanhempi mies, joka tiesi että Joulupukki tulee Suomen Korvatunturilta, hurraa!

Leon koiravauvasta on tulossa jo iso poika!

Alimmainen kohta tämän kirjan takakannessa jotenkin kiinnitti huomion…  ;) Kyseessä on Lonely Planetin The Big Trip-niminen opus, jota selailin kirjakaupassa ja harmittelin, etten löytänyt sitä ennen omaa reissuani, sen verran pätevältä opukselta vaikutti. Se käsittelee siis erityisesti välivuodelle sijoittuvia pidempiä reissuja.

The Spicy Chicken oli ehkä paras Mäkkäriateria ikinä.

Nyt sitten lentelin Singaporeen ja jumitan täällä yhteensä 11 tuntia odotellen seuraavaa lentoa (kahdeksan tuntia takana, kolme edessä). Lentoyhtiöllä onneksi on täällä early check-in-mahdollisuus, joten pääsin jättämään rinkkani samantien ja löhöämään turvatarkastusten toiselle puolelle loungeen ja käyttämään wifiä. Aika rattoisastihan tämä aika onkin tässä mennyt. Mietin ensin olisinko lähtenyt päiväksi kaupungille, mutta sitten en vain jaksanut. Siellä on jo pari päivää pyöritty eikä Singapore mua nyt niin kovasti sykähdyttänyt.

Huomenaamuna heräänkin uudelta mantereelta ja alkaakin uudet kujeet Lauran maailmanympärysmatkan osan 2/3 parissa!

3 vastausta artikkeliin ”Vuosi 2012 ja Aasia paketissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *