Surffipysäkki Noosassa

Perjantaiaamuna kello seitsemän reikä reikä oli aika hypätä taas Greyhoundin kyytiin Brisbanesta suuntana siis Noosa. Torstai-ilta meni railakkaissa merkeissä Nelsonin ja Nelsonin about kymmenhenkisen ecuadorilaiskaveripoppoon seurassa klubilla, jossa torstaisin on lattari-ilta. Ihan yllätyin miten hauskaa mulla oli eikä mun osaamattomuus loppujen lopuksi haitannut mitään kun antoi poikien viedä vaan. Huippua! Huvittava ilmiö oli vain suomalaisilta tanssilavoiltakin tuttu kuvio: tanssikursseilla kuvionsa rikkeettömäksi hioneet länkkärit keskittyivät esittelemään kaikki hallitsemansa liikkeet ja muuvit, kun taas paikan lattariosasto selkeästi oli vain pitämässä hauskaa. He välillä tanssivat kaikki keskenään ringissä, lauloivat mukana ja nauroivat. Siellä oli meksikolainen bändikin soittamassa ja tunnelma katossa Seuraavana aamuna jalat huusivat armoa.

Seuraavana aamuna oltiin perillä Noosassa yhdeksän jälkeen ja  tapettiin aikaa kahvilassa meidän surffituntiin asti. Satoi kaatamalla ja ensin ei oikein idea mereen menosta napannut, mutta heti kun saatiin märkäpaidat päälle ja laudat kouraan niin fiilis alkoi nousta rytinällä. Ryhmätunnilla meitä oli viisi ja meistä mun lisäksi yksi oli aiemmin surffannut. Käytiin perusteet läpi ja jotain turvajuttuja ja mentiin mereen. Ranta oli mielettömän kaunis ja autio (siihen saakka kunnes muutama surffari tuli myös sinne myöhemmin), harmi että myrskysää ei antanut sille kaikkea oikeutta. Ja merivesi oli ihanan lämmintä, ihan erilaista kun Sydneyssä! Pari tuntia meni tosi nopeasti ja kaikki ensikertalaistkin pysyi pystyssä. Annikakin tykkäsi hirmuisesti. Anni pysytteli rannalla hovikuvaajana, mutta lopulta se oli kyllä ihan yhtä märkä kuin mekin. Loppua kohden meri alkoi aika raivoisaksi, mutta onneksi ranta oli aika matala, noin rintaan asti korkeimmillaan, joten voimakkaammatkaan aallot eivät olleet liian hurjia.

Itse nyt en oikein kurssilta mitään uutta tuntunut saavan, opettaja Daven ainoa ohje tuntui olevan jatkuvasti “keep on doing what you do, you’re doing well!” mikä oli toisaalta vähän harmi, mutta toisaalta nautin vain laudalle pääsystä pitkästä aikaa, kun Balin jälkeen en ole surffaamaan päässyt. Oltiin siis Learn To Surf-surffikoulun kahden tunnin kurssilla, joka maksoi 60 dollaria. Itse ainakin suosittelisin, homma toimi ja opettaja oli mukava.

Turha varmaan mainitakaan, että seuraavana aamuna olo oli kuin hakattu kaiken salsan ja surffin jälkeen. Jalat, hartiat, käsivarret, selkä… Auts! Mutta ihan hyväkin että välillä tulee jotain tehtyäkin kaikkien Tim-Tam-keksien syömisen jälkeen. Me ollaan Annin kanssa ihan koukussa niihin, ne on niiiiiin hyviä! Miksi oi miksi niitä ei tuoda Suomeen?

Sit mennää! Meressä vielä käytykään ja hiukset jo ihan läpimärät. Ai että satoiko? Takana tulossa Annika.

Tuo ranta ois ollut niiiiin kaunis aurinkoisella säällä! Just sellanen unelmaranta jolla ois ihana laukata auringonlaskuun.

Tosi skarpin näkösenä kuuntelen siellä ohjeita…

Kuvien laatu ei ehkä päätä huimaa, pikku pokkari, pitkä etäisyys ja sadesää ei ehkä ole paras yhdistelmä, mutta ehkä siitä jonku punasen pisteen meressä tunnistaa.

Sellasta. Äsken Anni löysi tällasen linkin netistä: http://yle.fi/uutiset/australian_tulvat_vaatineet_kuolonuhreja/6468874

“Maanantaina löydettiin kahden miehen ruumiit, jotka huuhtoutuivat tulvaveden mukana Queenslandin osavaltion pääkaupungissa Brisbanessa ja pohjoisessa Gympien kaupungissa”

” Useat lentokentät ovat joutuneet keskeyttämään toimintansa Australian kaakkoisosassa kovan sateen ja tuulen takia. Esimerkiksi Sydneyn lentoasemalla on peruttu satoja lentoja.”

Nonii, hienoa. Huomenna mennään Brisbaneen ja keskiviikkoaamuna kova yritys ois ainakin päästä lentämään Sydneyyn.

Äsken syötiin iltapalasta ruokajämistä jotka piti yrittää tuhota ja nautiskeltiin hostellin tarjoamista juustosta, kekseistä ja  pahasta viinistä. Nyt alkaa meidän leffailta Tomb Raider kakkosen parissa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *