Eniten vituttaa kaikki

Voin luvata heti alkuun, että tässä postauksessa ärräpäät lentelee ja häivähdystäkään sateenkaaria, auringonpaistetta ja kirjavia poneja ei näy. Nyt Laura on äkäinen eikä aio mökömököpuusta laskeutua ihan justiinsa. Jos et jaksa kuunnella kunnon vuodatusta, lopeta lukeminen tähän.

Aiemmin kerroin meidän jumiutumisesta Hervey Bayhyn. Turha rahanmeno megakalliiseen lentoon ärsytti, suututti, ketutti ja harmitti. Hieman kuitenkin lohdutti ajatus, että bussiyhtiön ainakin on pakko palauttaa rahat takaisin matkasta, jonka he itse peruivat. Elättelin kyllä myös toiveita, että ehkä vakuutusyhtiöstä saisi puhuttua Hervey Bay-Brisbane-lentoon menneet rahat, sieltä nyt oli tietyllä tapaa pakko päästä pois nappaamaan seuraava lento ja tulva-alueelta pois haluaminen on musta muutenkin aika perusteltua, mutta tämä nyt on ollut vaan villiä haaveilua.

Tänään matkalla Sydneyn lentokentältä Mijalle käväisin Greyhound-bussiyhtiön toimistolla. Ja mitä neiti tiskin takana siellä tekee? Ojentaa mulle Terms & Conditions-lapun, jossa alleviivattuna kohta, joka menee näin: “Greyhound Australia will not be responsible for any costs incurred as a result of cancelled services due to natural disasters or unforeseen operational circumstances. For example: flooding, landslide, road closures, bushfire; which are out of the control of Greyhound Australia.” Kassaneiti vain hymyili mulle maireasti ja kehotti ottamaan yhteyttä omaan matkavakuutusyhtiöön. Just. Haistakaa paska.

Siis mitä? Näinkö täällä toimitaan? Mä en saa rahoja takaisin matkasta, jota en ikinä matkustanut? Toinen uskoamaton juttu mun mielestä on, että vakuutusyhtiön kommentti tähän on, että luonnonkatastrofeista aiheutuvia kuluja ei korvata. Eikö matkavakuutuksen pitäis olla just tämmösiä tilanteita varten: kun reissun päällä sattuu ja tapahtuu itsestäni huolimatta? Lento oltaisiin korvattu esimerkiksi jos olisin sairauden vuoksi estynyt matkustamaan. Syyksi ei kuitenkaan kelpaisi vaikkapa vaara-alueelta poismatkustus. Eli jos olen saarrettuna metsäpalojen keskellä, mun pitää kärventää itseni ennen kuin vakuutusyhtiö maksaa helikopterin noutamaan mut, niinkö?! Mun mielestä tässä vaiheessa vakuutusyhtiön pitäisi vähintään korvata mulle bussimatkaan menetetyt rahat, mutta koska syyssä on sana luonnonkatastrofi se ei ilmeisestikään mene läpi millään. No, yritetään kumminkin. Kerron miten kävi.

Sitten kun itse törppöilen ja vaikkapa viskaan kameran mereen, se kyllä korvataan. Mä en oikein tajua tätä logiikkaa. Omat törppöilyt yhtiö maksaa kernaasti, mutta ei luonnon järkkäämiä yllätyksiä, jotka voi olla ihan yhtä arvaamattomia kuin oman käden katkaisu tai hervoton ripuli reissun päällä.

Kysehän ei loppujen lopuksi ole kuin 45 dollarista, siis bussimatkan osalta, mutta mulle se on puolentoista päivän päiväbudjetti.

Toimistolta palatessani istuin junassa ankaran vitutuksen vallassa ja sillä hetkellä vihasin mm. kaikkea. Mua vitutti australialaiset, kuin humalaisten keksimät paikannimet, jotka vilahtelivat asemakylteissä (Turramurra? Bullaburra? Minnamurra? Woonona? Woy Woy? Zig Zag? Oikeesti?!). Mua vitutti partiolaisasuja muistuttavat koulupuvut. Miksi poikien asuun kuuluu polvisukat? Mua alkoi vituttaa, kun muistin kärryjen olleen maksullisia lentokentällä. Sen myötä alkoi vituttaa enemmän kun tajusin, että Australiassa ihan kaikella rahastetaan aina hostellien tallelokeroista wi-fi yhteyksiin ja pikaruokaravintolan ketsuppiin (keskikokoinen ketsuppikippo 3,50 dollaria kun kaupassa kokonainen ketsuppipullo maksaa 1,50 dollaria!). Ainoa mikä ei tuntunut vituttavan, oli korvaani laulava Lenny Kravitz, jonka “Oh I want to get away, I want to fly away”- lyriikoihin mä niin samaistuin. Kyllä Lenny, lennetään ihan mihin vaan… Sitten alkoi taas vituttaa Lykke Lin jatkaessa “dance dance dance…” No saatana kun ei vaan nyt tee mieli tanssia. Ja ennen kaikkea, mua vitutti Australian sää ja luontoilmiöt aina metsäpaloista tulviin.

Siinä sitten rohkaistuin ja päätin laskea paljonko mulla oikeesti paloi rahaa mun paluumatkaan Hervey Baysta Sydneyyn. Lento Hervey Bay-Brisbane 382 dollaria (297 euroa). Lento Brisbane-Sydney 82 dollaria (64 euroa). Peruutettu bussimatka Hervey Bay-Brisbane 45 dollaria (35 euroa). Yhteensä 509 dollaria eli n. 396 euroa. Jumalauta, tolla rahalla oisin saanut menopaluun melkein mihin tahansa Eurooppaan. Se on mun kolmentoista-viidentoista päivän kokonaisbudjetti!

Onni onnettomuudessa tällä kertaa on se, että mun kaiken sohvasurffailun ja muiden nurkissa loisimisen jälkeen olin itseasiassa saanut säästöjä kasaan (mikä on mun mielestä Australiassa aika saavutus maan hintatasoon nähden, etenkin kun mun budjetti tänne oli ihan sama kuin Aasiassa) Mutta tietysti se harmittaa, juuri kun olin ehtinyt riemuita, että niillä säästöillä voisi tehdä jotain kivaa ekstraa ensi maanosassa, lähteä vaikka pidemmälle retkelle johonkin tai jotain. Ja kyllähän mulla tietysti on pieni hätävararahasto juuri tällaisten yllätyskulujen varalle, mutta tavoitehan olisi saada ne säästettyä, etenkin kun nyt on tiedossa kesäkin ulkomailla.

Mainitsinko muuten jo, että yhtenä aamuna meidän hostellihuoneen lattia tulvi? Entä siitä, että kahtena aamuna mun piti käydä kitisemässä respassa kun leipä oli aamupalalla loppunut? Mites sitten se, että viimeisenä aamuna meidän huoneen vessanpönttö oli haljennut kahtia? Ai niin ja meidän lento oli eilen niin pahasti myöhässä, että päätettiinkin tyttöjen kanssa jäädä yöksi Brisbanen lentokentälle (koska sleepinginairports.net kehui Brisbanen kenttää hyväksi nukkumapaikaksi, pah!), jossa oli jäätävän kylmä.

Joo-o, taitaa olla tämän Neiti Päivänsäteen aika poistua nurisemasta. Elämähän on oikeesti ihanaa ja sillee, loppujen lopuksi mä täällä mieluummin olen kun hyytävässä pakkasessa. Huomenaamuna Mijan suunnatessa kohti toista lomanjälkeistä koulupäivää, itse suuntaan Mijan isosiskon Taylan kanssa biitsille. Sunnuntaiaamuna hypätään taas lentokonekyytiin, halleluja!

Tässä vähän vielä loppukevennyskuvia, ettei nyt jää tämä postaus ihan niin negatiivisiin meininkeihin.

Siinä ois meidän vessa… Kukaan ei tiedä mitä sille yöllä tapahtui. Mielenkiintoista.

Kerrankin ajoissa kentällä!

Annin teki lentokentällä mieli jätskiä. Homppelijätskiä.

Wet’n’Wild:issä lounastauolla. Annika on kans ihan fiiliksissä. Toisin sanoen sille taisi tulla kiire ehtiä kuvaan…

4 vastausta artikkeliin ”Eniten vituttaa kaikki

  1. En voi olla nauramatta :D Oon kamala, tiedän! Jotenkin vaan. Tuo on niin tragikoomisen kuuloista. :D Toivottavasti pääset sieltä luonnonkatastrofien keskeltä poies turvallisesti enivei! :)

  2. Jotenki musta tuntuu, että tähän päti niin hyvin tää luonnonlaki, että jos joku menee mönkään niin se kans sit muuten menee… Onhan tuo aika tragikoomistakin, tunnustan itsekin. Jos ei ois omat rahat pelissä niin ehkä muakin vähän naurattais. Nyt mua naurattaa vaan se, että mun lento nousee 13 tunnin päästä pois tältä katastrofimantereelta, hurraa!

    Löysin muuten äsken yhden mun espanjankirjoista mun rinkan pohjalta – läpikmärkänä yhä sen hostellin tulvalattiasta. Ei naurattanut. Toivotaan että se ehtii tuolla pyykkinarulla kuivua edes vähän ennen lentoa.

  3. Ohhhhhh, souds bad. Joo, en mää yhtään epäile tätä sun ärtymystä, kun näitä lukee tosiaan. Onneksi oot nyt jo uudella mantereella! :)

  4. Hehee joo täällä ollaan ja tulvat seuraa mua yhä ja bussien kanssa ollut vähän epäonnea… Nooo kyl tää tästä! :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *