Haastetta kehiin!

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
 Muchas gracias vain, Miretta!
2. Kirjaan tähän viisi blogia, jotka haastan:
Nyt en kyllä jaksa haastaa ketään, valitan
3. Toivo, että ihmiset joille jätit palkinnon antavat sen eteenpäin.

Ööö, okei?
3. Viisi asiaa, joita tarvitsen päivittäin: (tämän hetkisessä olinpaikassani)
– Bikinit – Muita vaatteita ei tarvitse. Niissä nukutaan, uidaan ja eletään.Tosin useimmiten joku paita eksyy päälle myös. Housuja en tosin muista käyttäneeni piiiiitkään aikaan ja se on kivaa se.
Mangot – Aamu ei käynnisty kunnolla ilman mun aamupäivämangoa aamupalan ja lounaan välissä siinä 11 aikaan. Nam!
Pääsykoekirjat ja muistiinpanovälineet – Kyllä, pänttäys on käynnissä täydellä teholla
Läppäri – Niin, tunnustan, ilman en oikein osaa olla. Sähköposti ja facebook tulee tsekattua joka päivä.
Tee – Addikti kun olen
 
(miksi 2/5 liittyivät ruokaan ja syömiseen?!)
Mun aamupäivät: pänttäystä ja mangoa

4. Viisi kirjaa, joita suosittelen muille: 

First They  Killed My Father – Loung Ung
Pysäyttävä kertomus Kambodzan lähihistoriasta lapsen näkökulmasta kerrottuna.
Alkemisti – Paulo Coelho
Täydellistä matkaluettavaa syvällisine pohdintoineen elämästä. Luin kertaalleen reissun alussa ja aion lukea uudestaan heti Suomeen palattuani.
Paikka vapaana – J.K. Rowling
Muuten vain loistava romaani pienestä kyläyhteisöstä, jossa lopulta kaikkien tarinat kietoutuvat yhteen. Mielenkiintoista lukea viimein Rowlingilta muutakin kuin Harry Pottereita.
Liisan seikkailut ihmemaassa – Lewis Carrol
Olen aina inspiroitunut hurjasti saduista ja edelleen ne kiehtovat. Liisan seikkailuita rakastin nuorempana ja rakastan edelleen ja kirjan kuvitus on ihana! Myös Disneyn leffoista Alice in Wonderland on ehdoton lemppari olllut aina, harmi että Tim Burtonin versio oli melkoinen pettymys.
Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois – Merja Mähkä
Matkakertomus erään toimittajan maailmanympärysmatkasta, joka itseäni innosti kovasti ennen lähtöäni
Jaa, miten niin tylsää töissä? Pari päivää sitten syntyi heppa pienenä oheisaktiviteettina koneen jökkiessä. Lieventää mun heppaikävää nyt sitten täällä ja saa kysyviä katseita osakseen.
Tyypillinen aamupala, teetä, muroja, soijajogurttia ja banaani.
5. Viisi materialistista joululahjatoivetta: 
Apua, tämä on vaikea, tien päällä kun ei mitään oikein tarvitse ja kauhean vaikea ajatella mitä tulen Suomessa tarvitsemaan. Tällä hetkellä haaveilen lähinnä vain uusista nahkasandaaleista ja toisista shortseista. Syksyllä toki tarvitsen jotain huonekaluja omaan kämppään ja untuvapeitto ois tosi kova juttu. Kirjoja saa mulle aina antaa lahjaksi! :)


Minun ihan ikioma huone, johon tosin taidan tänäiltana saada kämppiksen uuden vapaaehtoisen saapuessa, ilmeisesti englantilaistyttö kyseessä
Meidän olkkari
Ja keittiö
 
6. Viisi paikkaa, jossa haluaisin käydä: (minun tapauksessani viisi reissua, jotka haluaisin tehdä – näillä pidän itseni kiireisenä varmaan seuraavat vuosikymmenet)
 
Reppureissu Väli-Amerikan halki reittiä Etelä-Meksiko – Guatemala – El Salvador – Honduras – Nicaragua – Costa Rica, ehkä myös Kuuba ja Jamaica. Lopuksi Kolumbiaan ja Ecuadoriin.
– Reppureissu maitse Suomesta Euroopan ja Afrikan halki Etelä-Afrikkaan, mantereenylitys laivalla Espanjasta Marokkoon. Lopulta Etelä-Afrikassa pidempi aika vaikka vapaaehtoistöissä jonkun luonnonsuojeluprojektin parissa.
Transsiperian junarata reittiä Helsinki – Moskova – Irkutsk – Mongolia – Peking ja siitä jatkaisin junalla Tiibetin halki Nepaliin
– Myanmar
– Papua Uusi-Guinea
+ varmaan turhaan mainita Balia? 
Pikku-pihaa lintuperspektiivistä
Tällänen maisema avautuu meidän katolta
Ja siinä on meidän pikkuinen Piscinas Surf House. Näyttää vähän rähjältä ja sitä se ehkä vähän onkin, mutta samaan aikaan tosi viihtyisä sellainen. Meidän pomon Cesarin mökki on tuo katolla oleva.
Pihaa

 7. Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat minua: 

– ulospäinsuuntautunut
rohkea heittäytyjäluonne, jos jotain tehdään niin se tehdään sitten kunnolla
– määrätietoinen
– mutta sopivissa määrin melkoinen taivaanrannanmaalari välillä
suorapuheinen
Tänään yritin testailla vähän uutta kameraa, likaisen peili-ikkunan kautta.

8. Viisi lempiruokaani:

Äidin lihapullat ja perunamuussi
Roosan tekemä nuudelilaatikko
Nasi Goreng kunnon chilillä
– Kaikki hyvin maustetut salaatit (+ makaronisalaatti) 
Tomaattikeitto ruisleivän tai valkosipulileivän kanssa 
Meidän koiruus Jagar, joka kävi koirasalongissa pesulla ja sai pinkin nauhan kaulaan

 9. Viisi elämänohjetta, jotka haluaisin jakaa kaikkien kanssa:

– Doing what you like is freedom, liking what you do is happiness
Go with the flow
– If your dream doesn’t scare you, it isn’t big enough
– Magic happens when you step out of your comfort zone
– If you never try you never win
Kotiranta, Lobitos Beach

 

Muutosten tuulia

Dramaattisesta otsikosta huolimatta täällä nyt ei oikeastaan mitään järin jännittävää tapahdu. Kun pienellä porukalla elellään keskellä autiomaata, pienikin rutiinin muutos tuntuu kääntävän kaiken ihan kallelleen.

Lauantaina vieteltiin pomon Cesarin 29-vee synttäreitä ja kekkereihinhän saapui koko kylä, eli noin 10 henkeä. Kekkerit tosin hiipuivat jo yhdentoista maissa ja me työntekijät jäätiin pitämään pileet pystyssä. Toiset juhlivat maltillisesti, toiset vähän vähemmän maltillisesti. Itse onneksi kuuluin ensimmäiseen ryhmään, koska tiedostin että aamusiivouksen nakki napsahtaa mulle, ainakin siitä päätellen missä tahdissa Delfin rommishotteja kiskoi menemään. Mukavaa kuitenkin oli -varsinkin aamulla naureskellessa muiden oloille.

Luna lähti eilen. Lunalla ja Cesarilla on ollut vähän kitkaa ja vaikka Luna saikin luvan lopulta jäädä, päätti saksalainen ennemmin pakata kimpsunsa saadessaan naapurihostellista työtarjouksen. Sen jälkeen on ollut hassua. Ensinnäkin, mulla on nyt kokonainen neljän hengen huone ihan kokonaan ikiomana- mitä luksusta! Viimeksi mulla on tainnut olla ikioma huone Santiagossa Sergion luona, hostellihuone ikiomana Balilla. Oijjoij. Toisekseen, mun työnkuva muuttui Lunan lähdön myötä. Musta tuli nyt konttorirotta. Hoidan virallisesti sanottuna Cesarin kolmen Jenkeissä toimivan rakennusyrityksen markkinointia, mikä tietysti kuulostaa hirmu hienolta ja haastavalta. Todellisuudessa nökötän superhitaan koneen edessä kolme tuntia päivässä lataamassa mainoksia nettisivuille copy-paste-tyylillä. Alotin tänään ja kyllästytti jo nyt. Mutta onpahan parempaa kuin siivoaminen, koska nyt ainakin tiedän tarkalleen mitä multa odotetaan, en ole enää se ylimääräinen joka tekee kaikki jämähommat joita muilta jää yli. Ei enää rätin kanssa kuratahrojen ja hiekanmurusten saalistusta, hurraa!

Toinen huikea muutos on, että meidän pomo Cesar on taas sosiaalinen ja mä puhuin sen kanssa, pitkäänkin. Oho! Sen morsmaikun/tyttöystävän/heilan/mikäikinäonkaan (sitä eivät edes suhteen osapuolet tiedä) täällä ollessa pariskunta lähinnä lukittui yläkerran huoneeseensa eikä juuri muille puhua pukahtanut. Tänään Nina lähti ja Cesar osoittautui oikein hauskaksi jampaksi, ihan yllätyin. Kappas vaan.

Mitäs muuta tänne. Project Topless edistyy mukavasti, Delfinin kanssa aletaan kohta olla kuin grillimakkarat konsanaan kun ollaan joka aamua käyty pari tuntia biitsillä köllimässä. Huomenna meinataan ostaa oliiviöljyä niin käristytään vähän lisää. Juoksentelemassa olen käynyt joka toinen tai kolmas päivä 6-7km lenkkejä ja hyvä on fiilis sen suhteen. Harmittaa, kun pohjoisen suuntaan rantaa pitkin olisi ihana juosta, mutta siellä on kaksi armeijan koiraa, jotka käy päälle. Kerran niitä ollaan porukalla paettu mereen ja yksin en haluaisi siihen tilanteeseen joutua. Meidän naapurissahan on tosiaan armeijan mesta (miksikä niitä oikein kutsutaan virallisesti?). Mun ja Delfinin salainen biitsispotti on yleensä ihan hiljainen, mutta pari kertaa muutama rassu alokas on eksynyt kävelemään meidän ohi eivätkä ole tienneet miten pitäisi oikein suhtautua. Mä en myöskään ole ihan varma onko täällä päin armeijalla jokin tosi erikoinen treenimenetelmä vai karkaako niiltä hevoset ihan oikeasti melkein päivittäin. Vähän väliä meidän ikkunan ohi vilahtaa kovaa kirmaava hevonen ja muutamaa sekuntia myöhemmin huutava kaveri armeijakuteet päällä. Tiedä sitä sitten.

Tänään sain luettua myös pääsykoekirjan ekan kerran loppuun, aika hurjaa. Huomenna alkaa round 2 muistiinpanoja tehden. Vähänkö oon tunnollinen.

Siinäpä ne tärkeimmät. Huomenna ollaan hurjia ja lähdetään sivistyksen pariin, ihan ihmisten ilmoille. Lähdetään Talaraan shoppailemaan ja mun ostoslistalta löytyy oliiviöljy, kylmägeeliä rasittuneille lihaksille (auts!), mangoja ja kamera. Iik, kyllä, kamera! Vakuutusyhtiöön pistin vahinkoilmoitusta pari päivää sitten ja vastausta ei tietty ole vielä kuulunut, mutta pikkukameran haluan nyt ja heti ja sen ois parasta selviytyä mun mukana Suomeen asti tai oon äkäinen.

Ei muuta, tässä pari vielä kuvaa (oho!) heippa!

Tämmösiä auringonlaskuja täällä, välillä mennään koko talon voimin niitä rannalle pällistelemään

Edellinen reissu Talaraan näytti tältä. Sillon ostin karkkia ja mangoja. Ja aurinkorasvaa.

Verta, hikeä ja kyyneleitä töissä – not!

Kohta alkaisi olla viikko takana Piscina Surf Housella ja täytyy sanoa, että kyllä elämä voi olla helppoa. Meiltä vapaaehtoistyöläisiltä odotetaan noin kolmen tunnin työpanosta päivittäin (jota vastaan saa ruoan ja majoituksen), mutta kun työntekijöitä on omistajaporukan lisäksi kolme ja vieraita nolla, niin töitä keksiäkseen voisi ihan yhtä hyvin alkaa juosta taloa ympäri. Delfin on vastuussa kokkaamisesta, Luna tekee oikeastikin kolme tuntia päivässä tietokonehommia ja minä… lähinnä tiskaan. Oon aika varma, etten yhtenäkään päivänä ole saanut kolmea tuntia kasaan, vaikka jokaikinen hyllykkökin kiiltelee puhtauttaan. Omistajaa Cesaria ei edes tunnu kiinnostavan mitä minä täällä teen, sillä Delfin on vastuussa siitä että hommat jakautuvat ja Delfin on tyytyväinen niin kauan kun keittiö on siisti. Onneksi lähipäivinä on edes tiedossa ulkosivun maalausprojektia niin tulee vähän hyödyllisempi olo. Saa nähdä mitä siitä tulee, kun sunnuntaina tulee vielä neljäs työntekijä Havaijilta. Lunaa tosin on ilmeisesti pyydetty pakkaamaan kimpsunsa siihen mennessä, mikä tuntuu vähän epäreilulta, koska hän on ollut täällä jo yli kolme kuukautta ja tekee huomattavasti enemmän duunia kuin minä. Cesar on tuntuukin arvostavan ennemmin täällä asustelevien luonnetta kuin työpanosta, Luna kun on vähän taipuvainen prinsessaoikkuihin.

Eilen lähti siis ruotsalaisporukka, mikä tarkoittaa sitä, että talo on tyhjä. Tuntuukin että työskentelyn sijaan talo on ennemmänkin kuin kommuuni, jonka toimivuuden eteen kaikki tekee oman osuutensa. Kun ruotsalaiset eivät ole sotkemassa, talo pysyy siistinä helposti, tiskiä on vähän ja vihdoin me saadaan päättää ihan itse mitä leffaa katsotaan.

Lobitos Beach  on siitä veikeä paikka, että pieniä hostelleita on  vain muutama ja kaikki vieraat täällä viipyvät vähintään viikon, suuri osa jopa kuukausia. Se tarkoittaa sitä, että täällä on suht tiivis reissareiden yhteisö, jonka sisällä kaikki tuntevat toisensa. Sunnuntaina tosin vietettiin jäähyväisiä naapuritalon tyhjentyessä monta kuukautta täällä asuneista saksalaisista. Jäähyväisjuhlissa Luna esitteli mulle paikallisen Andyn, jonka mukana ollaan käyty surffaamassa Lunan kanssa. Andy lainaa mulle longboardia, ihan ilmaiseksi, mikä tuuri! Lisäksi oon saanut apua ja vinkkejä siltä – ja vetoapua kun sitä on kyllästyttänyt kun en jaksa meloa yhtä kovaa kuin se. Se huikkaa mulle vaan, että ota nilkasta kiinni, nyt mennään. Ihan kuin hiihtohississä, hehe.

Nyt varmaan surffailut tosin jää vähän vähemmälle, kun yritän tosissaan keskittyä pääsykoekirjaan. Puolessa välissä mennään ja nyt on niin hyvä tahti päällä että enköhän tuon saa ekan kerran loppuun huomenna tai ylihuomenna. Tänään jo sivutkin irtoili kirjasta, hyvä merkki kai? Oli oikea valinta tulla tänne lukemaan – täällä tosiaan päivät ovat niin pitkiä ja tylsä, että jopa tuon kirjan lukeminen on ihan kivaa kun muutakaan ei ole. Lisäksi päivät ovat kuluneet mm. rannalla lojumisessa Project Toplessin merkeissä autiolla rannalla Delfinin kanssa ja riippumatossa lojuessa. Lenkkeilynkin oon aloittanut uudestaan, joka toinen päivä yritän käydä juoksemassa toukokuinen ExtremeRun mielessä, sinne kun on tainnut tulla lupauduttua lähteä. Iltaisin auringonlaskun aikaan on kiva juosta takaisinpäin rantaviivaa pitkin ja lopuksi käydä pulahtamassa meressä, kyllä on lenkkimotivaatio silloin ihan eri kuin päivän helteessä.

Helteestä puheenollen, täällä on kuuma. Housuja tai kenkiä ei ole tarvinnut saapumisen jälkeen rinkasta etsiä. Onneksi mulla on kolmet bikinit, koska ne on täällä käytännössä työunivormu. Ne päällä siivotaan, kokataan, uidaan ja nukutaan. Olin niiiiin iloinen kun vieraat lähti, koska me saatiin viimein meidän huoneeseen tuuletin! Yöt ovat olleet niin helvetillisen kuumia ilman sitä, että olen heräillyt tunnin välein ekat yöt. Lisäksi hyttyset kaluaa meidät eläviltä, joten olen nukkunut hiusharja kainalossa, koska sillä on hyvä puoliunessa raapia puremia, mulla kun on niin nysäkynnet. Viime yö oli ensimmäinen tuulettimen kanssa ja samalla eka, jolloin nukuin koko yön heräämättä välillä – ei kuumuutta, ei hyttysiä! Pliiis, ei vieraita enää, haluan pitää tuulettimen, jooko?

Viime päivinä ajatukset on myös palanneet yhä uudestaan Balille. En enää osaa päättää kumpaan mulla on isompi ikävä, Suomeen vai Balin biitseille. Varsinaista ikävää ei tosin vielä ole, mutta tiiättekö, semmonen fiilis, että ei paluukaan enää pahalta tuntuisi. Oonkin jo pohtinut mitä pimeitä hommia voisin ryhtyä toimittamaan uutta matkakassaa kerätäkseni, jotta pääsisin ensi uutta vuotta viettämään takaisin taas Balille, mutta en vielä keksinyt mikä se voisi olla. 

Tänne ei muuta, leppoisia päiviä, rentoa elämää, vieraita odotellessa riippumatossa ja silleen. Mulla on muuten muutama kuvakin, oho!

Ja näin Laura kävi vähän surffaamassa.  Jännä juttu vain, ettei mulla ole tietoakaan mistä tuo tarkalleen tuli, kunhan bongasin aika ikävän jäljen illalla.

Tää nyt on vähän vanhaa settiä, mutta ei mahda mitään. Sain ruotsalaisilta nyt vasta pari kuvaa Jungle Trekiltä, jossa siis tämmösellä porukalla tehtiin zip linet kolmantena päivänä.

Ah, nuo kypärät!

Ei mulla oikein muuta höpötettävää täällä ole. Mä jatkan heppavideoiden selailua Youtubessa ja kohta lähden taas kirmailemaan (lue: hikoilemaan ja puhisemaan) auringonlaskuun.

Paitsi että tsiikatkaas tämä! Luulin, että olin vain vainoharhainen pitäessäni bolivialaisia keskivertoa äksympänä jenginä, mutta joku muukin on tainnut tuntea itsensä vähän epätervetulleeksi, kattokaa vaikka TÄMÄ LINKKI Iltalehden sivuilta.