Jumitusta Cuscossa

Ei mulla hirveästi edes ole asiaa. Kunhan tekee mieli vaan kirjoittaa jotain muutakin kuin esseitä välillä, pieni aivotauko ikään kuin ja silleen.

Tänään alkoi neljäs päivä ennakkotehtävien parissa, mikä tarkoittaa sitä että mun aikataulun mukaan tämän päivän jälkeen neljä viidestä tehtävästä pitäisi olla valmiina. Valokuvaustehtävän sain viimeisteltyä ja kuvat teetätettyä valokuvausliikkeen tädin ja mun välisestä kielimuurista huolimatta.Teetätin kaikki kuvat ja vein loput naiselle, jota silloin kuvasin. Sieltä Plaza de Armasilta hänet taas löysin suklaapatukoita myymästä ja tuntui ilahtuvan kuvanipusta.

Kaksi kirjoitustehtävää olen myös saanut tehtyä, toinen perinteinen perustelu “Miksi juuri sinut pitäisi valita opiskelemaan tätä alaa” ja toinen synopsis dokumentista, joka käsittelee vanhuksia tai vanhuuden teemaa Suomessa. Nyt on tämmönen työn alla: “Kirjoita kolmen – viiden (3-5) sivun essee, jossa pohdit teemaa “Uhri” käyttäen viitekohtanasi yhtä teosta (dokumentaarinen elokuva, romaani, runo, kuvateos, teatteriesitys, essee tai ns. tietoteos)”

Varmaan turha mainita että ei oikein nappaa?

Mulla kuitenki viitekohtana on omaelämäkerta First They Killed My Father, joka kertoo Kambodzan kansanmurhasta, joten se nyt on sentään ihan hyvä lähtökohta. Puolitoista sivua valmiina ja kello on 12:30, joten eiköhän tämä tästä etene. Huomenna päästään filmaamaan viimeistä tehtävää ja siitä oon jo itseasiassa aika innoissani. Eilen Agustinin kanssa nähtiin ja vähän jutskailtiin tulevasta haastattelusta ja huomenna ois tarkotus pistää purkkiin, Agustin nro 2 lupasi kuvata ja Julian varmaan tulee muuten vaan mukaan heilumaan… Lupasin itselleni, että jos lauantai-iltaan mennessä saan esseet kirjoitettua ja videon editoitua polttamista vaille valmiiksi, illalla juhlitaan, sillä täällä ois sillon jungleparty. Vähän lisämotivointia tässä tällä hetkellä kaivataankin. Vähän tuumailin,että maanantaina voisin sitten yrittää jatkaa matkaa Cuscosta eteenpäin.

Mun ex-kämppis-chileläiset tuli eilen Machu Picchulta ja ne on vähän pulassa: Alvaro oli jättänyt bussiin vyölaukun, jossa on sen passi, rahat ja luottokortti. Surkuhupaisaa tässä on se, että tällä neljän pojan porukalla on tasan vain ja ainoastaan tämä yksi luottokortti, mikä on musta ihan uskomattoman typerää. Mä en edes yksinäni uskaltanut lähteä reissuun ilman kahta korttia. Niiden pitäisi tänään jatkaa matkaa bussilla Punoon ja niillä on lento Pohjois-Chilestä takaisin Santiagoon sunnuntaina ja käteiskassaa löytyy yhteensä 200 solia, eli sellaiset 60 euroa. Hyvä pojat.

Musta on muuten nyt tullut mun inhoama dormilainen. Inhoan yliskarppeja ihmisiä, jotka heräävät dormeissa aikaisin 7-9 aikaan ja ovat kauhean reippaita ja aktiivisia ja kaikkea. Itselle tulee silloin kauhean syyllinen olo, kun nukkuu pitkään ja viettää päivät tehden ei-mitään. Nyt itse menen nukkumaan klo 22-23 ja tänäkin aamuna nousin ilman herätyskelloa seitsemältä suihkuun. Kaiken lisäksi olen kunnon partyhostellissa enkä edes muista millon viimeksi oisin maistellut alkoholia. Oon kauhea tylsimys. Mutta ei se mitään. Aina ei vaan jaksa.

Pakko vielä mainita yksi juttu, nimittäin yksi aussi luuli eilen mua jenkiksi. Okei, sinänsä siinä ei ole mitään imartelevaa, mutta kai sillon kuin natiivi englanninpuhuja kommentoi “nice accent” saa olla vähän otettu, ihan pikkiriikkisen?

2x Agustin ja Julian soitteli taas eilen. Pojat oli taas menneet budjetilla ja livahtaneet jostain aidankolosta ilmaiseksi Machu Picchulle jonkun paikallisen papan ohjeiden mukaan, mokomat lurjukset. Agustin (oik.) työskentelee tällä hetkellä hostellissa täällä Cuscossa ja lupautui mun haastateltavaksi.

…ja koska Agustin auttaa mua, mä sit autoin sitä. Leikattiin eilen pari tuntia drinkkilippuja, naistenpäivänä ilmasta Piscoa naisille sen hostellin baarissa jee. Itse tosin taidan skipata.
Valmis työ nro 1, “El circulo de la vida.”
Tämmösiä ihanuuksia täällä on kaikkialla, patalappuja ja meikkipussi on mun mukaan tarttunut.

Pari päivää sitten muuten törmäsin Hesarin sivuilla tähän uutiseen, joka musta oli aika mielenkiintoinen, koska Chilen historiaan tutustuin aika hyvin siellä ollessani kuukausi sitten: http://www.hs.fi/ulkomaat/Runoilija+Pablo+Nerudan+kuolinsyy+selvitet%C3%A4%C3%A4n/a1362366848257

Itseasiassa eilen yritinkin lukea Nerudan runoja, kun Alvaro yhtä teosta parhaillaan lukee ja kävelee kaikkialla se kirja kainalossa, mutta en päässyt edes ekaa runoa loppuun. Ehkä rakkausrunot espanjaksi ei ole mua varten.

Tulipahan taas juttua, vaikka asiaa ei edes pitänyt olla. Nyt haen päivän viidennen teekupin (kyllä, olen laskenut ja olen addikti) ja jatkan esseen parissa. Heippa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *