Muutosten tuulia

Dramaattisesta otsikosta huolimatta täällä nyt ei oikeastaan mitään järin jännittävää tapahdu. Kun pienellä porukalla elellään keskellä autiomaata, pienikin rutiinin muutos tuntuu kääntävän kaiken ihan kallelleen.

Lauantaina vieteltiin pomon Cesarin 29-vee synttäreitä ja kekkereihinhän saapui koko kylä, eli noin 10 henkeä. Kekkerit tosin hiipuivat jo yhdentoista maissa ja me työntekijät jäätiin pitämään pileet pystyssä. Toiset juhlivat maltillisesti, toiset vähän vähemmän maltillisesti. Itse onneksi kuuluin ensimmäiseen ryhmään, koska tiedostin että aamusiivouksen nakki napsahtaa mulle, ainakin siitä päätellen missä tahdissa Delfin rommishotteja kiskoi menemään. Mukavaa kuitenkin oli -varsinkin aamulla naureskellessa muiden oloille.

Luna lähti eilen. Lunalla ja Cesarilla on ollut vähän kitkaa ja vaikka Luna saikin luvan lopulta jäädä, päätti saksalainen ennemmin pakata kimpsunsa saadessaan naapurihostellista työtarjouksen. Sen jälkeen on ollut hassua. Ensinnäkin, mulla on nyt kokonainen neljän hengen huone ihan kokonaan ikiomana- mitä luksusta! Viimeksi mulla on tainnut olla ikioma huone Santiagossa Sergion luona, hostellihuone ikiomana Balilla. Oijjoij. Toisekseen, mun työnkuva muuttui Lunan lähdön myötä. Musta tuli nyt konttorirotta. Hoidan virallisesti sanottuna Cesarin kolmen Jenkeissä toimivan rakennusyrityksen markkinointia, mikä tietysti kuulostaa hirmu hienolta ja haastavalta. Todellisuudessa nökötän superhitaan koneen edessä kolme tuntia päivässä lataamassa mainoksia nettisivuille copy-paste-tyylillä. Alotin tänään ja kyllästytti jo nyt. Mutta onpahan parempaa kuin siivoaminen, koska nyt ainakin tiedän tarkalleen mitä multa odotetaan, en ole enää se ylimääräinen joka tekee kaikki jämähommat joita muilta jää yli. Ei enää rätin kanssa kuratahrojen ja hiekanmurusten saalistusta, hurraa!

Toinen huikea muutos on, että meidän pomo Cesar on taas sosiaalinen ja mä puhuin sen kanssa, pitkäänkin. Oho! Sen morsmaikun/tyttöystävän/heilan/mikäikinäonkaan (sitä eivät edes suhteen osapuolet tiedä) täällä ollessa pariskunta lähinnä lukittui yläkerran huoneeseensa eikä juuri muille puhua pukahtanut. Tänään Nina lähti ja Cesar osoittautui oikein hauskaksi jampaksi, ihan yllätyin. Kappas vaan.

Mitäs muuta tänne. Project Topless edistyy mukavasti, Delfinin kanssa aletaan kohta olla kuin grillimakkarat konsanaan kun ollaan joka aamua käyty pari tuntia biitsillä köllimässä. Huomenna meinataan ostaa oliiviöljyä niin käristytään vähän lisää. Juoksentelemassa olen käynyt joka toinen tai kolmas päivä 6-7km lenkkejä ja hyvä on fiilis sen suhteen. Harmittaa, kun pohjoisen suuntaan rantaa pitkin olisi ihana juosta, mutta siellä on kaksi armeijan koiraa, jotka käy päälle. Kerran niitä ollaan porukalla paettu mereen ja yksin en haluaisi siihen tilanteeseen joutua. Meidän naapurissahan on tosiaan armeijan mesta (miksikä niitä oikein kutsutaan virallisesti?). Mun ja Delfinin salainen biitsispotti on yleensä ihan hiljainen, mutta pari kertaa muutama rassu alokas on eksynyt kävelemään meidän ohi eivätkä ole tienneet miten pitäisi oikein suhtautua. Mä en myöskään ole ihan varma onko täällä päin armeijalla jokin tosi erikoinen treenimenetelmä vai karkaako niiltä hevoset ihan oikeasti melkein päivittäin. Vähän väliä meidän ikkunan ohi vilahtaa kovaa kirmaava hevonen ja muutamaa sekuntia myöhemmin huutava kaveri armeijakuteet päällä. Tiedä sitä sitten.

Tänään sain luettua myös pääsykoekirjan ekan kerran loppuun, aika hurjaa. Huomenna alkaa round 2 muistiinpanoja tehden. Vähänkö oon tunnollinen.

Siinäpä ne tärkeimmät. Huomenna ollaan hurjia ja lähdetään sivistyksen pariin, ihan ihmisten ilmoille. Lähdetään Talaraan shoppailemaan ja mun ostoslistalta löytyy oliiviöljy, kylmägeeliä rasittuneille lihaksille (auts!), mangoja ja kamera. Iik, kyllä, kamera! Vakuutusyhtiöön pistin vahinkoilmoitusta pari päivää sitten ja vastausta ei tietty ole vielä kuulunut, mutta pikkukameran haluan nyt ja heti ja sen ois parasta selviytyä mun mukana Suomeen asti tai oon äkäinen.

Ei muuta, tässä pari vielä kuvaa (oho!) heippa!

Tämmösiä auringonlaskuja täällä, välillä mennään koko talon voimin niitä rannalle pällistelemään

Edellinen reissu Talaraan näytti tältä. Sillon ostin karkkia ja mangoja. Ja aurinkorasvaa.

2 vastausta artikkeliin ”Muutosten tuulia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *