No mutta hei

Tulee nyt vähän kuvatonta postausta. Ai että miksikö? No, lienee aika päivittää taas kameraa, olihan edellinen kuitenkin jo ainakin kolme viikkoa vanha! Muistatteko kun taisin aiemmin mainitakin, miten kameran objektiivi kiukuttelee ja välissä taitaa olla hiekanmurunen tai jotain? Nyt mun pelko sitten kävi toteen ja kamerapieni ei tee enää mitään. Nothing. Nada. Eikä se siitä tunnu korjaantuvan vaikka kuinka monella kielellä sitä toistelisi… Joten, nyt jonkin aikaa tiedossa pelkkää mun sekavaa höpinää, yritän ensi viikon alusta päästä ostamaan uutta kun pääsen taas ihmisten ilmoille.

Quitossa vika päivä meni rattoisasti, Nelsonin kaveri Luis haki mut aamulla hostellilta ja ajelutti ympäri kaupunkia. Olen ihmetellyt missä ne kaikki kuumat lattarimiehet piileskelee, jotka laulaa, tanssii ja näyttää hyvältä MTV:llä, mutta löytyhän se, ainakin yksi kappale! Pitää näköjään vaan kilauttaa kaverille! Luis oli muutenkin tosi mukava ja päivä oli kiva. Kierrettiin ympäri Centro Historicoa, eli vanhaa kaupunkia, ja nähtiin ihan liian monta kirkkoa. Käytiin ihmettelemässä kaupunkia yläilmoista Panecillo-mäen huipulta ja lopuksi käveltiin pitkin kallista boulevardia, jonka varrella olevassa Chanelin liikkeessä Luis kuulemma käy katsomassa kauniita myyjätyttöjä.

Illalla matka jatkui yöbussilla kohti Canoaan, jonne saavuin kuudelta aamulla. Pieni kylä, jossa ei näkynyt aamulla ristinsielua. Hostelleissa ei näkynyt liikettä lainkaan, joten menin rinkkoineni hetkeksi istumaan rannalle ja katsomaan auringonnousua. Siitä sitten kirjauduin myöhemmin hostelliin ja nukuin vielä muutaman tunnin. Canoassa en tehnyt kirjaimellisesti mitään. Makasin riippumatossa ja katsoin leffoja. Tapasin koskenlaskusta tutut chileläistytöt ja kävin uimassa meressä, jonka vesi oli kuin keittovettä.

Canoasta eilen päätin jatkaa matkaa Montanitaan, Ecuadorin Mancoran vastineelle. Kyseessä on pieni (tosin Canoaa huomattavasti isompi) turistoitunut kylä meren äärellä. Paikka on tunnettu lähinnä aalloistaan ja bileistään, joten surffarit kokoontuvat tänne surffaamaan ja juhlimaan. Tosin miellyttävän paikan tästä tekee se, että täällä on sekä paikallisia että ulkomaisia lomailijoita. Eilinen matka tänne tosin ei ollut elämyksellisin: lähdin matkaan yhdeksältä aamulla ja perillä olin viiden maissa illalla. Matkalla vaihdoin bussia neljästi ja pienillä paikallisbussilla piti körötellä reittiä Canoa-Bahia-Portoviejo-Jipi Japa – Puerto Lopez – Montanita (onko muuten ehkä ihanin paikannimi ikinä, Jipi Japa!). Nyt sitten viivyn täällä kolme yötä, tehden ei-mitään. Vähän olen tehnyt kirjoitusjuttuja ja opiskeluhommia, kyllä tämä tästä etenee.Illalla näen italialaisia ja ilmeisesti barbecue tiedossa.Ihan hyvä valinta oli jatkaa matkaa yksin, sillä pojat on tosiaan ehtineet vasta Montanitaan rannikkoa pitkin, itse olen sentään ehtinyt tehdä jo kokonaisen lenkin  Ecuadorissa. Mutta ihan hauska niitä nähdä pitkästä aikaa!

Sunnuntaille kävin jo ostamassa bussilipun takaisin Peruun, Limaan. Mun pitäisi siellä olla perillä maanantai-tiistai välisenä yönä, joten mulla on tiistai ja keskiviikko aikaa kaupungissa ennen kuin lentoni eteenpäin lähtee keskiviikko-torstai välisenä yönä. Ihana 29 tunnin bussimatka taas tiedossa.

Ensi kesän suunnitelmiin muuten tuli muutos. Alunperinhän mun piti lähteä Irlantiin kesätöihin, mutta kappas vain, jäänkin Suomeen! Sain työtarjouksen, josta en malttanut kieltäytyä, joten saankin nauttia ensi kesän kotimaisemista ja kauniista kesäöistä. Olen itseasiassa tosi iloinen tästä käänteestä, koska mä todella tykkään Suomen kesästä. Joten, tästä lähtien voitte kutsua mua kesätoimittaja Pylvänäiseksi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *