KOTI!

Johan on viikonloppu takana!

Torstai-iltapäivänä saavuin siis Suomeen ja sisko kihlattunsa kanssa olivat vastassa lentokentällä. Olin siskolla yötä Helsingissä ja perjantaina jatkettiin matkaa kotiin. Kotona ehdin käväistä vain muutaman tunnin verran, kunnes pitikin jo mennä parin läheisen kaverin luokse iltaa viettelemään. Viikonloppu menikin sitten vauhdilla, tuli nähtyä perhettä ja suuri joukko kavereitakin lauantai-illan yllätyskekkereillä, joissa oli Suomi-teema. Mitä mä olen tehnyt ansaitakseni näin ihania ystäviä?

En nyt sanoisi, että varsinaista kulttuurishokkia tai muutakaan olisi tullut, loppujen lopuksi eivät asiat mihinkään seitsemässä kuukaudessa muutu näin pienellä paikkakunnalla. Viime kesän työpaikallani näytti edelleen olevan samat asiakkaat ja lauantai-iltana baarissakin ihan samat naamat edelleen. Toisaalta lohduttava ajatus, ettei täällä lopulta mikään muutu. Yksi siskoistani on laihtunut hurjasti, toisella taas on valtava vauvamaha ja isä ei syö enää pullaa. Siinä ehkä ne suurimmat muutokset.

Joitain hassuja juttuja ja huomioita olen kuitenkin tehnyt, kuten:
– ensimmäisinä päivinä hätkähdin joka kerta riemuissani kun kuulin ympärilläni suomea. Täällä on suomalaisia, missä?!
– Madridin kentältä lähtiessä Suomen lennolle yhtäkkiä havahduin miettimään olihan mulla viisumi kunnossa. Eihän sitä ikinä tiedä, milloin kotimaahan alkaa tarvita viisumia
– ensimmäisenä iltana sängyssä mietin, muistinhan lukita kaikki arvotavarat lokeroon. Siskohan ne voi vaikka pölliä, joo-o.
– vessassa joudun yhä erikseen miettimään mihin sen paperin saakaan laittaa. Pönttöön, oikeastiko? Ei enää roskikseen? Vau!
– pidän myös erittäin ylellisenä sitä, että julkisista vessoista löytyy vessapaperia. Ei enää paperirullia ahdettuna käsilaukkuun!
– hanavettä saa juoda, uskomatonta!
– jääkaappi on jumalainen keksintö. Ruokaa saa milloin haluaa, myös pienenä välipalana. Ei enää ravintoloita, hidasta palvelua ja ylisuuria annoksia pikkunälkään.
– Facebookista luin miten täällä nurmi on jo vihreää, on mahdottoman lämmintä ja aurinkoakin voi jo takapihalla ottaa. Ajattelin, että onpa mukava saapua Suomeen, kun on jo melkein kesä. Totuus oli aika karu. Täällä on kylmä! Nyt mulla on flunssa.

Saman tien perjantaina hyppäsin jo autoni rattiin ja voi miten olinkaan sitä kaivannut. Kyllä alussa huomasi, ettei ole hetkeen tullut ajettua, mutta äkkiä siihen taas pääsi jyvälle ja tänään ajaminen alkoi jo tuntua rutiinilta jälleen. Tänään myös kävin ratsastamassa siskon hevosella ja kyllä se vaan on se mun juttu. Ihanaa. Huomenna on tärkeä päivä: haen tammani sen ylläpitäjältä. En malta odottaa, että näen rakkaan Lissuni! Saa nähdä miten sujuu multa taas trailerin kanssa ajo, heh. Äiti onneksi lähtee mukaan pelkääjän paikalle.

Melko kiireisiä viikkoja on edessä. Nyt pari päivää kuskaillaan mun hevosta Suomen toiselle puolelle Sulkavalta  melkein Turkuun saakka, keskiviikkona on ekat pääsykokeet Tampereella ja viikonloppu menee Vantaalla kavereiden kanssa Extremerunissa (kyllä, jostain syystä olen luvannut lähteä juoksemaan. Tosin mä lupasin tsempata sitten vähän enemmän afterpartyissä). Seuraavan viikon olen siskon lapsia hoitamassa Lappeenrannassa ja maanantaina 27. päivä lupasin aloittaa jo aloittaa työt. Pääsykokeita on myös siellä seassa 1-3 riippuen siitä tuleeko mulle kutsuja niihin. Eipähän käy elämä täällä tylsäksi!

Tämä nyt oli lähinnä vain pieni päivitys, että elossa ollaan, Suomessa ja kotona viimein ja elämä on ihanaa. Tänään onkin edessä ensimmäinen yö ikiomassa sängyssä ja kyllä muuten takuulla nukuttaa. Madridista on vielä postaus tulossa ja luultavasti myös jotain kuvia lauantain juhlista. Monet lukijani ovat myös olleet huolissaan siitä, päättyykö blogi nyt kun matka on takanapäin. Vastaus on kyllä ja ei. Juttuideoita mulla on runsaasti vielä jemmassa, hieman koosteita matkan varrelta ja  ainakin postauksia on toivottu yksinmatkustamisesta, rahasta tien päällä, turvallisuudesta ja niin edelleen. Varmasti kirjoittelen vielä myös, miten kotiutuminen sujuu ja mitkä on fiilikset. Eiköhän lopulta blogi hiljene, koska ”normaalin” blogin kirjoittamiseen mulla tuskin kiinnostusta on. Siihen nyt kuitenkin näillä näkymin on vielä aikaa!

Jos on postaustoiveita, niitä saa kyllä esittää ja toteutan parhaani mukaan!

Muistattehan myös, että Supersaverin matkablogikisan äänestys päättyy 13. päivä. Nyt olen sijalla 2. ja ykköseen on yli 50 ääntä matkaa, joten ääniä tarvittaisiin vielä hurjasti! Äänestämäänhän pääsee TÄÄLTÄ.

Nyt kuitenkin nukkumaan, kotiin tulin hetki sitten ja huomenaamulla aikaisin mennään taas!

2 vastausta artikkeliin ”KOTI!

  1. Harmi kun et ottanut sitä Irlannin työpaikkaa, sieltä olisi ollut kiva kuulla kaikenlaista juttua :)

  2. Kyllä itsekin on tullut mietittyä tuliko tehtyä oikea ratkaisu, mutta toistaiseksi olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Suomen kesä on ihana ja etenkin pitkän reissun jälkeen osaa kotiakin arvostaa entistä enemmän. Reissusta saa paljon enemmän irti silloin kun tuntuu jo siltä, että on tosiaankin aika lähteä. Lisäksi piti nyt päättää painaako kupissa enemmän harrastus vai ura ja tällä kertaa ura voitti – kyllä tämä työ näyttää paljon paremmalta cv:ssä :) Kyllä mä vielä ehdin ulkomaille opiskelemaan tai töihin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *