Rahahan se maailmaa pyörittää

“Miten säästit rahaa? Kuinka suuri oli budjettisi? Miten ihmeessä pystyit noin nuorena matkustamaan noin pitkän ajan työskentelemättä? Maksoiko isi?”

Tämän postauksen perään on jo paljon kyselty. Tässä on aihe, josta kaikki haluavat tietää kaiken. Kyllä, nyt se tulee – asiaa rahasta. Miten sen säästin ja paljonko sitä ihan oikeasti kului ennen matkaa ja sen aikana. Raha on suomalaisessa yhteiskunnassa suorastaan tabu, mutta itse aion pistää kaikki luvut tiskiin sellaisina kuin ne olivat. Tähän postaukseen ei mahdu kaikki raha-asia joka mielessäni on, joten tässä nyt osa yksi. Pahoittelen, tämä on sitten vähäkuvainen mälsä infopläjäys, mutta tätähän te halusitte!

Singaporen dollareissa potkitaan palloa ja puhkutaan onnea. Euroissa on… Niin, mitä niissä edes on?

Ihan alkuun haluan korostaa, kuinka onnekkaita me länsimaalaiset olemme. Meillä kellä tahansa on oikeasti varaa matkustaa. Opiskelijat ovat itseasiassa yksi aktiivisin matkustava joukko, ja he eivät tunnetustikaan rikkaita ole. Me myös saamme viisumit lähestulkoon mihin vain ja vielä kohtuuhinnalla. Näinkään ei kaikkialla ole. Pidempään seuranneet varmaan muistavatkin indonesialaisen ystäväni, joka ei ikinä saanut viisumia päästäkseen tapaamaan perhettään Yhdysvaltoihin, vaikka lentolippuihin oli säästetty jo vuosia?

Yleensä raha ei ole kenenkään esteenä matkustamiselle. Todellinen este on yleensä siellä pääkopassa. Lähtöpäätös ei ole tarpeeksi vakaa tai ei raaskita luopua asioista, joilla rahat saisi helpostikin säästettyä. Ripaus itsekuria ja kärsivällisyyttä ja voilà,
olet jo reissussa.

Miten säästin ennen matkaa?

Itse aloitin oikeastaan säästämisen jo kesällä 2011. Lähtö koitti lokakuussa 2012. Tuona kesänä myin torilla mansikoita. En tiennyt mitä tarkalleen ottaen aion lukion jälkeen tehdä, kunhan lähden jonnekin päin maailmaa. AIkomuksena kyllä oli matkustaa johonkin, ehkä vain yhteen maahan, tehdä töitä ja tulla takaisin. Voi kun olisin aavistanutkin millaiseen seikkailuun nuo rahat lopulta menivätkään. Tuolloin siis kesätyörahoilleni ei muuta akuuttia tarvetta ollut, joten säästötilille ne lopulta talletin.

Rahansäästö jatkui vasta keväällä 2012. Sain työpaikan kahvila-baarista, jossa aloitin 15. maaliskuuta. Uuden vuoden vietin Berliinissä, jossa tapasin Sergion (hänet siis, jonka luona vierailin helmikuussa Santiagossa). Sergio tuolloin oli omalla maailmanympärysmatkallaan ja inspiroi minua valtavasti. Kolmea kuukautta myöhemmin päätin tehdä samanlaisen matkan. Varsinainen säästökuuri sai alkunsa.

Töitä tein normaalisti, 37,5 tuntia viikossa, sunnuntailisät palkkaan ja näin. Satunnaisesti ajoin lisäksi viikonloppuisin postilenkkejä jakaen sanomalehtiä haja-asutusseudulla. Voi sitä riemua, kun herää kolmelta jakamaan postia, ajelee noin neljän tunnin verran ja rientää kahdeksaan kahvinkeittoon ja pullanmyyntiin tekemään kahdeksan tunnin päivän. Kaikkeen sitä kykenikin rahankiilto ja palmujen vartioimat hiekkarannat silmissä loistaen.

Syksyllä tein lisäksi hieman vajaan kahden kuukauden äidinkielen opettajan sijaisuuden lukiollamme rehtorin pyynnöstä. Eihän siitä huikeita rahoja tullut, kun vain yhden kurssin veti (opetustunteja vain viisi viikossa), ennemminkin otin työn vastaan paremman cv:n toivossa. Hieno kokemus se olikin! Ja kyllähän pienikin tulonlähde kasvattaa pottia kummasti.

Siinäpä siis kaikki tulot. Säästäminen oli lopulta omalla kohdallani helppoa. Asuin vielä vanhemmillani, joten kuluja vuokrista tai syömisestä ei tullut. Lopetin shoppailun, mitään vaatehankintoja en enää sallinut. Bensakuluni minimoin sillä, että majailin aika paljon siskoni nurkissa, joka asuu siis alle kilometrin päässä työpaikastani (me asumme maalla yli 20 kilometrin päässä, joten bensa maksaa). Alkoholia en enää juonut lähes nimeksikään ja juhliminen jäi vähälle. Paluuni jälkeen eräs tuttuni tuli kertomaan, että pienellä rakkaalla kylällämme oli muuan henkilö ihmetellyt, miten minä vietin edelliskesäni baarissa ryyppäämässä, kun autoni oli sen edessä joka päivä. C’mon, mä olin siellä töissä! Lisäksi olen kuullut monestakin suunnasta (jopa äidilleni on tultu suoraan sanomaan), että onhan se kiva matkustaa kun isi maksaa. Eipähän muuten maksanut. Tämä tuttuni olikin tokaissut, ettei ole ikinä kenenkään nähnyt juovan yhtä paljon vettä baarissa kuin minä viime kesänä. Nauratti, tosin tottahan tuo varmaan oli. Jos luet tätä tekstiä nyt, kiitos. Tiedät kyllä, että tarkoitan sinua.

Näille sanottiin ei puolen vuoden ajan. Balilla otettiin vahinko takaisin ;)

Loppujen lopuksi säästämiseen meni 6½kk sekä edelliskesän noin kahden kuukauden kesätyörahat. Lisäksi pyysin kutsussa kaikki ylioppilaslahjani rahana ja niillä rahoilla sainkin lähes kokonaan RTW-lentoni kustannettua. Mitäpä minä astioilla ja lakanoilla maapallon toisella puolella tekisin.

Paljonko rahaa kului ja mikä oli budjettini?

Ehdottomasti yleisin kysymys. Ihmisten mielestä on outoa, että 18-19-vuotias kykenee matkustamaan yhtäjaksoisesti yli puoli vuotta omilla varoilla. Loppujen lopuksihan se riippuu täysin omasta elämän- ja matkustustyylistäsi. Ei se ole niin kallista loppujen lopuksi, ihan tosi. Mitä pitempi matka, sitä pienemmällä päiväbudjetilla pääset. Viikon reissussa maksat enemmän päivää kohden kuin kahden kuukauden.

Mutta, sitten asiaan, rakkaat kärsimättömät lukijani.

Maailmanympäryslennot (RTW-lennot) varasin kesäkuussa Kilroyn kautta. Reitti Helsinki – Singapore – Sydney – Santiago…..Lima – Panama City – Madrid – Helsinki maksoi 3279 euroa. Ensi kerralla lähtisin vain yksi menolippu kourassani eikä se varmasti ainakaan kalliimmaksi tulisi, mutta tällä reissulla etukäteisreitti oli ihan hyvä ratkaisu. Muuten olisin varmaan vieläkin Balilla, epäilen. Toisaalta ei tarvinnut myöskään enää lippujen tai reitin kanssa sählätä tien päällä vaan keskittyä itse matkaan. Aasiaan en muita lentoja halunnut etukäteen varata koska suunnitelmia ei oikeastaan sinne ollut, samaten kuin Chilen ja Perun välinen kulkutapa oli vielä täysin avoin, tosin busseilla aavistin sen etapin taittavani ja niin teinkin. Etukäteen hankin myös Australin viisumini samaisen Kilroyn kautta. Hintaa tuli 20 euroa.

Yhteenveto etukäteen hankituista lennoista ja viisumeista:

  • RTW-lennot 3 279e
  • Australian viisumi 20e

YHTEENSÄ 3 299e

Lisäksi tein tietysti hankintoja, aika paljonkin. Ainoa asia, jonka vanhempani matkaani varten sponsoroivat oli vakuutus (kiitos!). Minulla oli ennestään nuorisovakuutus, jossa on myös kiinteänä kolmen kuukauden matkavakuutus. Niinpä meidän piti vain lisäksi ostaa neljän kuukauden vakuutus (Easyn lisäturva), joka OP Pohjolalla maksoi 199,20e. Tämä jos mikä on tärkeä.Itse sain lopulta rahaa takaisin sieltä yli 1500 euron arvosta kameroiden, sairaalakulujen ja lentojen korvaukseksi, joten vakuutus on ehdottomasti kullanarvoinen reissussa. Ostin Deuterin 50 + 10 litran rinkan hintaan 219 euroa. Fjällraven-repun ostin päivärepuksi, 54,90 euroa. Silkkimakuupussi kustansi 33,50 euroa, täältä itse hankin tuohon hintaan, näköjään sittemmin hinta noussut 38 euroon. Rahavyönkin menin yöbusseja varten ostamaan hintaan 14,90e, kaikissa maissa käyvän adapterin 35 euron hintaan (halvemmalla olisin saanut kohdemaissa, oli lopulta aika turha ostos) ja kalleimmaksi ostokseksi osoittautui miniläppäri hintaan 299 euroa. Ehdottomasti kuitenkin hyvä hankinta, koska isoa läppäriä ei kyllä reissun päällä jaksaisi kukaan kantaa ja bloggaamiseen kuitenkin tarvitsin jotain muuta kuin kännykän. Toisaalta myös tuollainen halpa pieni kone ei harmita niin paljon, jos varastetaan. Tablettiakin mietin, mutta ei se oikein pidempien tekstien kirjoittamiseen käy.

Uskollinen ystäväni koko matkan ajan ja edelleen näyttää lähes uudelta. Deuter, suosittelen.

Uskollinen ystäväni koko matkan ajan ja edelleen näyttää lähes uudelta. Deuter, suosittelen.

Yhteenveto varustehankinnoista:

  • Vakuutus 199,20e
  • Deuter 50 + 10-rinkka 219e
  • Fjällraven-päiväreppu 54,90e
  • Silkkimakuupussi 33,50e
  • Rahavyö 14,90e
  • Adapteri 35e
  • Miniläppäri 299e

YHTEENSÄ: 855,5 EUROA

Lopuksi rahaa meni vielä terveysasioihin, joita piti hoitaa ennen lähtöä. Hepatiitti A-rokote minulla oli ennestään voimassa ja jäykkäkouristus uusittiin ilmaiseksi. Lisäksi hankin Hepatiitti B-rokotteen, joka piti käydä ottamassa kahdesti ennen matkaa. Nyt kirjoittaessani muistinkin, että terveydenhoitajatäti käski tulla ottamaan kolmannen, viimeisen erän heti reissun jälkeen. Hupsista, saakohan sitä enää ottaa? Pitääkin soittaa asiasta. Joka tapauksessa, minun hepatiittilääkkeeni oli Engerix-B ja kustansi 50,05 euroa/piikki. Otin myös keltakuumerokotteen nimeltä Stamaril hintaan 41,94e euroa. Malarialääkkeitä ostin kahden kuukauden varalle (kahdeksan tablettia). Larium oli lääkkeen nimi ja hintaa tuli yhteensä 44,90 euroa. Näitähän en tosiaan edes lopulta syönyt, vaan Suomeen toin ne mukanani.

IMG_8121

Yhteenveto rokotuksista ja lääkkeistä:

  • Hepatiitti-B: Engerix-B 2×50,06e=100,12e
  • Keltakuume: Stamaril 41,94e
  • Malarialääkkeet 2kk: Larium 44,90e

YHTEENSÄ: 186,96e

Tässä siis melko kattavasti kaikki kulut, jotka jouduin maksamaan ennen kuin edes pääsin Suomen tomut jaloistani puistelemaan.

Kaikki kulut ennen lähtöä:

  • Lennot ja viisumi 3 299e
  • Varustehankinnat 855,5e
  • Rokotukset ja lääkkeet 186,96e

YHTEENSÄ: 4 341,46 euroa

Summa on suuri, mutta suurin osahan siitä kului lentoihin, jotka halvemmallakin takuulla saisi. Määrästä ei kannatakaan säikähtää. Itse tein kaiken melko perusteellisesti eikä etukäteen mulla melkein mitään ollut. Nyt jos reissuun lähden, ei varustehankintoja tarvitse tietääkseni tehdä lainkaan ja rokotuksetkin on kunnossa. Lennot ja viisumit kondikseen ja menoksi! Lisäksi kaikki eivät varmasti tarvitse miniläppäriä ja pärjäävät vallan mainiosti ilman rahavöitä ja silkkimakuupusseja. Mulla ne oli ihan käytännöllisiksi osoittautuvia kapistuksia, mutta ilmankin varmasti olisi pärjännyt.

Tämän lisäksi karkea budjettini oli 1000e/kk. Pyrin pitämään päiväbudjettini 30 euron tienoilla (30 x 30e = 900e, joten 100e vararahaa johonkin kivaan). Sillä pärjättiin. Jos joskus vähän meni yli, seuraavassa kuussa kitsasteltiin. Kaikissa maanosissahan on hieman eri hintataso. Aasiassa on meidän näkökulmastamme suorastaan laittoman halpaa. Halvimmillaan maksoin bungalowista 1,5 euroa jakaessani sen ranskalaisen Olivian kanssa. Balilla sain kahden hengen huoneen ihan yksikseni omalla kylppäri-vessalla aamupaloineen 8e/yö. Aterian saat paikallisten ruokakojusta eurollakin. Aasiassa raaskii tehdä reissuja ja maksullisia aktiviteettejakin, koska syömiseen ja nukkumiseen et mitenkään saa koko budjettia käytettyä. Aasiassa varmasti pärjäisi 700-800 euronkin budjetilla. Itselläni meni lähes se tonni kuussa, koska lensin enemmän. Air Asia on loistava halpalentoyhtiö ja sillä lensinkin viidesti, Lion Airilla kerran Makassarilta Balille, koska Air Asialla ei yhteyksiä ollut. Viisumit piti hankkia Indonesiaan (x2), 25 dollaria kappale, Laosiin 24 dollaria ja Kambodzaan 25 dollaria. Yhteensä siis maksoin niistä 99 dollaria, noin 76 euroa.Tähän kun lisätään aiemmin maksettu Australian viisumi, kaikkinensa niihin kului rahaa 96 euroa. Etelä- ja Väli-Amerikassa ei suomalaiset tarvitse viisumeita lainkaan. Aasiassa säästöä myös tuli, kun Balilla yövyin yhteensä noin viikon kavereiden nurkissa ja Sulawesillä olin Nazin perheen vieraana kaksi viikkoa enkä maksanut nukkumisesta ja syömisestä lähes lainkaan, toki vieraanvaraisena yritin tarjoutua maksamaan välillä perheen muita kuluja.

Australia taas on selkeästi kalliimpi, sinne jos lähtisi vain matkustelemaan, kannattaa varata vähintään 1500e/kk ellei enemmänkin jos paljon meinaa retkiä tai muuta ekstraa tehdä. Mulla kuitenkin oli parisataa jäänyt jemmaan Aasiasta. Lisäksi siellä yövyin vain kahdessa hostellissa (á 35-40 dollaria/yö kuuden hengen dormissa, älytöntä!) yhteensä vähän alle viikon, joten yöpymiskulut jäivät vähäisiksi. Muutenhan majailin Sydneyssä ystäväni Mijan perheen luona, Gold Coastilla suomalaissyntyisen Eric-herran luona sekä Brisbanessa ecuadorilaiskaverini Nelsonin lattarikommuunin sohvalla. Rahaa siis kului syömiseen, tekemiseen ja kulkemiseen. Ja niistä se vähän päälle tonni tulikin aika iloisesti. Australia on kallis. Siinä missä Balilla maksoin neljän tunnin alkeissurffikurssista 35 dollaria, Australiassa kahden tunnin kurssi oli 60 dollaria. Merkittäviä kuluja Ausseissa oli Kilroyn kautta hankittu bussipassi Sydneystä Hervey Bayhyn 160e, lento Hervey Baysta Brisbaneen 297e, lento Brisbanesta Sydneyyn noin 80e sekä menetetty bussilippu (ne tulvat ja takaisin maksamattomat liput) Hervey Baysta Brisbaneen noin 40 euroa.

Ihka ensimmäinen surffituntini Balilla.

Ihka ensimmäinen surffituntini Balilla.

Etelä-Amerikka on hintatasoltaan jotain Aasian ja Australian väliltä, mutta kokonaisuudessaan halpa. Bolivia on todella halpa, Aasiaan rinnastettava. Neljän tunnin hevosvaellus maksoi 15 euroa ja neljän päivän jeeppireissu Salar de Uyunille vähän päälle 100 euroa yöpymisineen ja syömisineen. Bussimatkojen hinta oli yleensä laskettavissa kaavalla 1e/tunti, eli 13 tunnin bussimatka kustansi noin 13 euroa. Chile ja Argentiina taas ovat hintatasoltaan yllättävänkin kalliita ja Argentiinassahan mun budjetti pettikin yllättävän kalliiden pitkänmatkan bussien takia. Oli inflaatio iskenyt mun kaksi vuotta aiemmin kirjoitetun Lonely Planetin painamisen jälkeen. Peru ja Ecuador ovat hintatasoltaan ihan mukavia ja Ecuadorissa rahan käsittelyä helpottaa se, että valuuttana ovat dollarit. Yö dormissa on noin viiden euron luokkaa lähes kaikkialla. Chilessä sain säästöä vietettyäni viikon Sergiolla Santiagossa (ja kuten lattarikulttuuriin kuuluu, eihän hän antanut minun maksaa mitään itse). Perussa taas säästöä tuli, kun olin kolme viikkoa töissä surffihostellissa Lobitoksessa, eikä rahaa kulunut lainkaan.

kuva

Lennot RTW-lentojen oston jälkeen (nämä kaikki sisältyivät kuukausibudjetteihin):

  • Kuala Lumpur-Bali (Air Asia) 53e
  • Bali-Bangkok (Air Asia) 140e
  • Phnom Penh-Kuala Lumpur (Air Asia) 51,46e
  • Kuala Lumpur-Makassar (Air Asia) 131,12e
  • Makassar-Bali (Lion Air) 60e
  • Bali-Singapore (Air Asia) 115,14e
  • Hervey Bay-Brisbane (Qantas) 297e
  • Brisbane-Sydney (JetStar) 80e

KAHDEKSAN LENTOA YHTEENSÄ: 927,72e

KAIKKI LENTONI 7KK:N AIKANA 3 279e + 927,72e = 4 206,72e

Tässä on nyt ollut paljon esimerkkejä siitä, miten rahaa kului matkan varrella. Kuitenkin nyrkkisääntöni 1000e/kk ja 30e/pvä toimi melko hyvin. Tilillä oli varulta yksi hätävaratonni kaiken varalle, mutta tarkoituksena oli se pyrkiä säästämään Suomen paluuta varten. Madridissa lopulta päädyin shoppailemaan sitä rahaa käyttäen melko rutkasti, mutta kyllä Suomessa sillä rahalla silti pärjättiin iloisesti ekaan palkkaan saakka. Kannattaa siis muistaa budjetoinnissa myös “entä jos”-rahat pahan päivän varalle sekä paluurahaa Suomen paluuta varten.

Nyt sitten, summa jota kaikki ovat odottaneet.

Kuinka paljon koko seitsemän kuukauden reissu maksoi minulle varustehankintoineen, lentoineen ja matkakuluineen?

  • Kaikki kulut ennen lähtöä: 4 341,46 euroa
  • Kulut reissun päällä 7kk x 1000e: 7 000e

YHTEENSÄ SEITSEMÄN KUUKAUDEN REISSU MAKSOI MINULLE 11 341,46 EUROA.

Joku varmasti kauhistelee, miten paljon sain rahaa menemään “taivaan tuuliin”. Tottahan se on, että matkustamisesta minulle ei jää käteen mitään konkreettista, kuten vaikkapa ostaessani materiaa. Tuolla rahalla olisin saanut hienon hevosen, kunnollisen auton tai elellyt mukavasti opiskeluvuosina. Kuitenkin koen palanneeni matkaltani entistäkin rikkaampana. Se, mitä rikkaus kullekin merkitsee, on jokaisen oma asia.

Siinä siis olisi viimein faktat pöydässä. Rahastahan riittäisi asiaa vaikka kuinka, mutta riittäkööt tämä nyt tällä kertaa. Vielä tulossa postaukset ainakin rahansäästöstä reissun päällä eli budjettimatkailun perusperiaatteista sekä rahan käsittelystä luottokortti-, rahannostokortti- sekä pankkiautomaattiviidakossa, ehkä myös joitain yleisiä rahaan liittyviä vinkkejä reissun päälle.

Mitä mieltä olette, auttoiko tämä yhtään reissuraha-asioiden parissa pohtivia? Lisäkysymyksiä saa toki myös esittää!

Tsemppiä kaikille teille matkaa varten säästäville! Seuraan perässä hitaasti, mutta varmasti :)

Vinkkejä myös saa antaa, miten opiskelijoina onnistutte jemmaamaan rahaa matkusteluun, koska se tulee varmasti olemaan mulle se seuraava dilemma. Kiitos!

tumblr_m09wwaYntQ1r8y9aco1_500

Kohti alamäkeä ja jälleen ylös – fiiliksiä paluusta vol. 2

Lue ensimmäinen osa täältä: http://tuntemattomaanjatakaisin.pallontallaajat.net/2013/06/17/valilla-olen-niin-onnellinen-etta-havettaa-fiiliksia-paluusta-vol-1/

Suomen aktiivisin bloggaaja täällä hei!

Olen elossa, uskokaa tai älkää. Muka taas niin kiireisenä ja näin… Kiitos kuitenkin lukijat kärsivällisyydestä!

Varmaan huomasitte myös, että osoitteenmuutos tapahtuikin nopeammin kuin uskoinkaan – itseasiassa edellispostausta seuraavana yönä. Edessä on mulla varmasti rutkasti opettelua WordPressin käytöstä ja lukuisia turhautumisen hetkiä kun en osaa. Onneksi mulla on taustalla Pallontallaajan fiksut ihmiset, jotka jeesaa tarvittaessa :) Mullahan oli jo vähän sisäänkirjautumisongelmia tänne, jostain syystä mun oma läppäri kiukutteli eikä päästänyt mua sisään. Sekin onneksi ratkesi sitten.

Mutta, takaisin kuulumisiin. On aika riisua ne ruusunpunaiset lasit nenältä. Kuten muistatte, olin ihan fiiliksissä kaikesta. Suomi oli ihana, kaverit olivat mahtavia, työt maistuivat ja arki tuntui ylelliseltä. Varsauutisia kovasti odoteltiin jo, tai siis tietoa tammani tiinehtymisestä. Uutisia saatiin – huonoja sellaisia. Saimme tietää, ettei varsaa tulekaan. Itseasiassa, ensi kesänä suurella mahdollisuudella omistaisinkin kahden hevosen sijaan nolla.

Oriaseman laitumella oli toinen tamma potkaissut omaani oikean etujalan kyynärpäähän. Lissu käytettiin Turun klinikalla, kuvattiin ja todettiin kyynärluun olevan ihan säpäleinä. Vielä konsultoitiin Tampereen klinikalla ollutta kanadalaista kirurgia, mutta hänkin sanoi suoraan, että toivoa ei ole. Lissu nukkui pois 14.6.2013.

Hyvästi rakas tammani <3

Hyvästi rakas tammani, kiitos yhteisistä vuosista <3

Kuten voitte kuvitella, fiilikset meni aika totaalisesti. Ainoa asia, mikä oikeasti motivoi Suomeen paluussa ja jopa siellä pysymisessä oli tuleva varsani. Mikä olisi hienompaa kuin seurata oman kasvattinsa kehittymistä kilparatsuksi, toivon mukaan jopa kilpailla sillä? Olin valmis tinkimään tulevaisuuden matkustelustakin sitoutuakseni siihen projektiin. Samaan aikaan autoni ei läpäissyt kolmattakaan katsastusta ja kallis remontti oli edessä. Läppärini näyttö irtosi toisesta laidasta kokonaan (toimii yhä!). Tuli olo, että koko maailmankaikkeus yrittää kertoa mulle jotain kaiken levitessä käsiin. Mitenkö minä viestin tulkitsin? Helppoa: pois täältä ja vähän äkkiä.

Löysin itseni vertailemasta lentojen hintoja Balille (halvimmillaan 360e/meno, paluuta en edes katsonut). Haaveilin Itä-Euroopasta. Mietin voisinko liftaten tehdä vapaaehtoistöitä akselilla Serbia-Albania-Bosnia&Hertsegovina-Kroatia-Romania-Makedonia (kyllä, olen superkiinnostunut näistä alueista juuri nyt!) Harkitsin lähtöä Myanmariin buddhatemppeliin opettamaan englantia ja meditoimaan. Kun rahat loppuisivat, voisin jatkaa Australiaan tai Uuteen-Seelantiin laukkahevosia hoitamaan ja säästämään rahaa tuleviin seikkailuihin.

Olin täysin valmis jättämään Suomen, ainakin useammaksi vuodeksi. Koin, että nyt tämä homma nimeltä Suomi ei kohdallani toimi yhtään.

Paneuduin töihin. Tsemppasin töissä, kotona lähinnä nukuin. Jotenkin hiljalleen alkoi vähän helpottaa. Rupesin taas hieman sosiaalisemmaksi, näin paria kaveriakin. Lähtöajatukset eivät kuitenkaan poistuneet, ei sitten millään.

Juhannusta vietettiin serkkuni kanssa. Käytiin Jyväskylän yössä, mökkeiltiin perheen kesken grillaten ja saunoen, käytiin perinteen mukaan tanssilavalla pyörimässä, vietettiin jatkoja ja otettiin aurinkoa. Ihan mukava juhannus.

Lauantai-iltana käytiin tyttöjen kanssa syömässä Amarillossa ja kittaamaassa sangriaa.

Lauantai-iltana käytiin tyttöjen kanssa syömässä Amarillossa ja kittaamaassa sangriaa.

Reilu viikko juhannuksen jälkeen kuitenkin sattui jotain. Äiti soitti mulle töihin. Kotona odotti Jyväskylän yliopiston kirje. Töistä päästyäni kotiin ajoin melkoista kyytiä. Hämmästyin itsekin miten kovasti huomasin toivovani kirjeessä olevan myöntävä vastaus. Mitä ihmettä?! Munhan pitää lähteä Suomesta, en mä voi päästä kouluun, en mä voi ottaa paikkaa kuitenkaan vastaan! Matkalla kotiin tajusin kuitenkin sydämen jo pamppailevan. Mä ihan oikeasti halusinkin sisään. Päätin, että jos siellä lukee kyllä, mä myös otan sen paikan vastaan ja opiskelen.

Ja niinhän siinä kävi: syksystä lähtien mut löytää Jyväskylän kampukselta journalistiikan parista! Huhhuh. 599 hakijan joukosta olin yksi kuudestatoista onnekkaasta, miten voi olla? En edes avannut Lobitoksen rantojen jälkeen koko pääsykoekirjaa! Pääsykokeisiinkin pääsin lähtöpisteiden perusteella nipinnapin, puolikas piste pelasti mut. Tarkkoja pääsykoepisteitä kysellessäni selvisi, että ryhmäkeskustelu itseasiassa olikin mennyt parhaiten, vaikka luulin jäätyneeni siinä ihan täysin. Jotenkin aihe, “miten markkinarattaiden pyörintä vaikuttaa journalismin riippumattomuuteen”, ei oikein napannut ja pääsin mukaan mielestäni kunnolla vasta puolivälissä. Ihmeitä tapahtuu sittenkin.

Uskomatonta tuuria on myös se, että kaverini Emma kuului sisäänpäässeiden joukkoon! Tavattiin pääsykokeissa eikä tiedetty yhtään, että molemmat haetaan sinne. Ei olla edes tavattu Berliinin jälkeen, jossa tutustuttiin pari vuotta sitten. Nyt meillä onkin asuntopaperit vetämässä, saa nähdä tuleeko meistä peräti kämppiksiä. Hyvä me!

Suunta muuttuikin ihan täysin. Oon ihan fiiliksissä syksystä. Toivon, että kesä olisi pian ohi. Löysin uuden vanhan tamman Alfan ratsastettavakseni pari kertaa viikossa ainakin kesän loppuun (olen samaista tammaa ratsastanut joskus 2008-2009) ja olen ajellut meidän minishettistammallamme. Vaikka kaikki muuttuu, Alli on ja pysyy <3

Reippaana töissä. Yritä siinä sitten tehdä terävää reporttia, kun tämmönen söpöliini tuodaan paikalle.

Reippaana töissä. Yritä siinä sitten tehdä terävää reporttia, kun tämmönen söpöliini tuodaan paikalle.

Kirjavat urheilee. Siskoni brasilianterrieri Pluto muuttaa mukanani mahdollisesti Jyväskylää, mikäli kämppään saa eläimiä tuoda. Kivaa!

Kirjavat urheilee. Siskoni brasilianterrieri Pluto muuttaa mukanani mahdollisesti Jyväskylää, mikäli kämppään saa eläimiä tuoda. Kivaa!

Toinen tärkeänä hommissa.

Toinen tärkeänä hommissa.

Siskollani sentään oli parempia varsauutisia ja hänen Iitu-tammansa synnyttikin 12.6 terveen orivarsan Väiskin. Yksi päivä myös päädyin Laku-ponipojan kyytiin. Olipa nostalgista! Kyseisen 3-vuotiaan orin emän Vinskiliinan selkään nimittäin nousin ensimmäisenä vuonna 2006, seitsemän vuotta sitten tamman ollessa myöskin 3-vuotias ja sillä ratsastinkin parin vuoden ajan. On tässä siis onneksi vähän päässyt hevosten parissakin puuhastelemaan jälleen. Vähän on vain orpo olo, kun ei ole sitä yhtä ja ainoaa treenikumppania, jonka kanssa pääsisi kisaradoille saakka. Saa nähdä miten käy, kun Jyväskylään muutan. Voi olla, että ratsastusharrastus on turhan kallis opiskelijabudjetille, mikä on tosi harmi.

Ympyrä sulkeutuu. Vasemmalla 3-vuotias ori Hopeamyrsky eli Laku 2.7.2013. Oikealla orin emä Vinskiliina eli Liina 27.7.2003, myöskin 3-vuotiaana. Voi että.

Ympyrä sulkeutuu. Vasemmalla 3-vuotias ori Hopeamyrsky eli Laku 2.7.2013. Oikealla orin emä Vinskiliina eli Liina 27.7.2003, myöskin 3-vuotiaana. Voi että.

Väiski ekaa kertaa ulkona ja on muuten rohkea kaveri!

Väiski ekaa kertaa ulkona ja on muuten rohkea kaveri!

Suomenpienhevosori Hopeamyrsky

Suomenpienhevosori Hopeamyrsky

Nyt sitten matkahaaveeni ovat hieman muuttuneet. Tai eivät muuttuneet juuri lainkaan, ehkä realistisoituneet? Tulevaisuuden haasteena ei olekaan “miten vältellä opiskelua ja matkustella ikuisesti”. Ennemminkin voisi puhua siitä, miten matkustaa opiskelijana eli käytännössä lähes rahattomana. Ainakin Euroopassa reissaamisen pitäisi olla ihan mahdollista. Mutta miten saisi säästettyä Balin-paluuseen, sillä sinne kaipaan tällä hetkellä eniten? Sen näkee sitten..

Nyt olenkin yrittänyt katsoa kaikkea valoisaa puolta pitkin. Muistella DD:n sanoja: “You can choose to think way too much, make your life complicated and be unhappy. I rather choose to enjoy the sun and be happy. It’s up to you.” Ehkä välillä on ihan tervettäkin kokeilla elämää, joka sisältää vähän vähemmän hevosia yli kuuden vuoden hevosenomistajuuden jälkeen. Ehkä näin olikin tarkoitettu. Pitäisikö kokeilla uusia harrastuksiakin? Opiskelijalle se on ainakin ihan positiivista, sillä kaikki ylimääräiset rahat eivät menekään suoraan ratsastukseen, vaan voin jopa ehkä säästää matkustamiseen. Vaihtoon lähtö on nyt ihan selvä juttu jossain vaiheessa. En tiedä olisinko raaskinut lähteä, jos Suomeen olisi jäänyt  varsa kasvamaan, olisihan se ollut mun ihan ikioma projekti.

Olen miettinyt jo vähän sivuaineitakin ja etnologia kiinnostaisi mua hirveästi. Se on siis vieraita kulttuureja, niiden muotoutumista, kulttuuriperintöjä, eroja ja yhtäläisyyksiä tutkiva tiede. Vapaaehtoistyö jonkin ihmisoikeusjärjestön hyväksi myös olisi mielenkiintoista, vaikkapa Amnestyn tai Solidaarisuuden riveissä. Olisi se samalla myös ilmainen harrastus. Couchsurfingin sivuilla ainakin aion aktivoitua ja tarjota sohvaa kaupungissa vieraileville, mikäli sellaisen tulen edes omistamaan. Pitää lähteä tutkimaan ja katsoa eri mahdollisuuksia. Se on ainakin ihan selvää, että syksyllä mun silmissä kaikki muuttuu.

Torstaina käytiin kaverini kanssa ostoksilla Jyväskylässä. Ostin kaksi lautasta. Monelle ne ehkä olisivat vain astioita, mutta mulle ne merkitsivät pysyvyyttä, omaa kotia. Se tuntuu aika isolta jutulta juuri nyt.

Nyt on aikaa noin kaksi tuntia siskoni häiden alkuun. Toivotaan lämmintä poutasäätä illaksi. Itse odotan ehkä viinitarjoilun ohella eniten aasialaista kasvisruokapöytää. Nam!