Kohti alamäkeä ja jälleen ylös – fiiliksiä paluusta vol. 2

Lue ensimmäinen osa täältä: http://tuntemattomaanjatakaisin.pallontallaajat.net/2013/06/17/valilla-olen-niin-onnellinen-etta-havettaa-fiiliksia-paluusta-vol-1/

Suomen aktiivisin bloggaaja täällä hei!

Olen elossa, uskokaa tai älkää. Muka taas niin kiireisenä ja näin… Kiitos kuitenkin lukijat kärsivällisyydestä!

Varmaan huomasitte myös, että osoitteenmuutos tapahtuikin nopeammin kuin uskoinkaan – itseasiassa edellispostausta seuraavana yönä. Edessä on mulla varmasti rutkasti opettelua WordPressin käytöstä ja lukuisia turhautumisen hetkiä kun en osaa. Onneksi mulla on taustalla Pallontallaajan fiksut ihmiset, jotka jeesaa tarvittaessa :) Mullahan oli jo vähän sisäänkirjautumisongelmia tänne, jostain syystä mun oma läppäri kiukutteli eikä päästänyt mua sisään. Sekin onneksi ratkesi sitten.

Mutta, takaisin kuulumisiin. On aika riisua ne ruusunpunaiset lasit nenältä. Kuten muistatte, olin ihan fiiliksissä kaikesta. Suomi oli ihana, kaverit olivat mahtavia, työt maistuivat ja arki tuntui ylelliseltä. Varsauutisia kovasti odoteltiin jo, tai siis tietoa tammani tiinehtymisestä. Uutisia saatiin – huonoja sellaisia. Saimme tietää, ettei varsaa tulekaan. Itseasiassa, ensi kesänä suurella mahdollisuudella omistaisinkin kahden hevosen sijaan nolla.

Oriaseman laitumella oli toinen tamma potkaissut omaani oikean etujalan kyynärpäähän. Lissu käytettiin Turun klinikalla, kuvattiin ja todettiin kyynärluun olevan ihan säpäleinä. Vielä konsultoitiin Tampereen klinikalla ollutta kanadalaista kirurgia, mutta hänkin sanoi suoraan, että toivoa ei ole. Lissu nukkui pois 14.6.2013.

Hyvästi rakas tammani <3

Hyvästi rakas tammani, kiitos yhteisistä vuosista <3

Kuten voitte kuvitella, fiilikset meni aika totaalisesti. Ainoa asia, mikä oikeasti motivoi Suomeen paluussa ja jopa siellä pysymisessä oli tuleva varsani. Mikä olisi hienompaa kuin seurata oman kasvattinsa kehittymistä kilparatsuksi, toivon mukaan jopa kilpailla sillä? Olin valmis tinkimään tulevaisuuden matkustelustakin sitoutuakseni siihen projektiin. Samaan aikaan autoni ei läpäissyt kolmattakaan katsastusta ja kallis remontti oli edessä. Läppärini näyttö irtosi toisesta laidasta kokonaan (toimii yhä!). Tuli olo, että koko maailmankaikkeus yrittää kertoa mulle jotain kaiken levitessä käsiin. Mitenkö minä viestin tulkitsin? Helppoa: pois täältä ja vähän äkkiä.

Löysin itseni vertailemasta lentojen hintoja Balille (halvimmillaan 360e/meno, paluuta en edes katsonut). Haaveilin Itä-Euroopasta. Mietin voisinko liftaten tehdä vapaaehtoistöitä akselilla Serbia-Albania-Bosnia&Hertsegovina-Kroatia-Romania-Makedonia (kyllä, olen superkiinnostunut näistä alueista juuri nyt!) Harkitsin lähtöä Myanmariin buddhatemppeliin opettamaan englantia ja meditoimaan. Kun rahat loppuisivat, voisin jatkaa Australiaan tai Uuteen-Seelantiin laukkahevosia hoitamaan ja säästämään rahaa tuleviin seikkailuihin.

Olin täysin valmis jättämään Suomen, ainakin useammaksi vuodeksi. Koin, että nyt tämä homma nimeltä Suomi ei kohdallani toimi yhtään.

Paneuduin töihin. Tsemppasin töissä, kotona lähinnä nukuin. Jotenkin hiljalleen alkoi vähän helpottaa. Rupesin taas hieman sosiaalisemmaksi, näin paria kaveriakin. Lähtöajatukset eivät kuitenkaan poistuneet, ei sitten millään.

Juhannusta vietettiin serkkuni kanssa. Käytiin Jyväskylän yössä, mökkeiltiin perheen kesken grillaten ja saunoen, käytiin perinteen mukaan tanssilavalla pyörimässä, vietettiin jatkoja ja otettiin aurinkoa. Ihan mukava juhannus.

Lauantai-iltana käytiin tyttöjen kanssa syömässä Amarillossa ja kittaamaassa sangriaa.

Lauantai-iltana käytiin tyttöjen kanssa syömässä Amarillossa ja kittaamaassa sangriaa.

Reilu viikko juhannuksen jälkeen kuitenkin sattui jotain. Äiti soitti mulle töihin. Kotona odotti Jyväskylän yliopiston kirje. Töistä päästyäni kotiin ajoin melkoista kyytiä. Hämmästyin itsekin miten kovasti huomasin toivovani kirjeessä olevan myöntävä vastaus. Mitä ihmettä?! Munhan pitää lähteä Suomesta, en mä voi päästä kouluun, en mä voi ottaa paikkaa kuitenkaan vastaan! Matkalla kotiin tajusin kuitenkin sydämen jo pamppailevan. Mä ihan oikeasti halusinkin sisään. Päätin, että jos siellä lukee kyllä, mä myös otan sen paikan vastaan ja opiskelen.

Ja niinhän siinä kävi: syksystä lähtien mut löytää Jyväskylän kampukselta journalistiikan parista! Huhhuh. 599 hakijan joukosta olin yksi kuudestatoista onnekkaasta, miten voi olla? En edes avannut Lobitoksen rantojen jälkeen koko pääsykoekirjaa! Pääsykokeisiinkin pääsin lähtöpisteiden perusteella nipinnapin, puolikas piste pelasti mut. Tarkkoja pääsykoepisteitä kysellessäni selvisi, että ryhmäkeskustelu itseasiassa olikin mennyt parhaiten, vaikka luulin jäätyneeni siinä ihan täysin. Jotenkin aihe, ”miten markkinarattaiden pyörintä vaikuttaa journalismin riippumattomuuteen”, ei oikein napannut ja pääsin mukaan mielestäni kunnolla vasta puolivälissä. Ihmeitä tapahtuu sittenkin.

Uskomatonta tuuria on myös se, että kaverini Emma kuului sisäänpäässeiden joukkoon! Tavattiin pääsykokeissa eikä tiedetty yhtään, että molemmat haetaan sinne. Ei olla edes tavattu Berliinin jälkeen, jossa tutustuttiin pari vuotta sitten. Nyt meillä onkin asuntopaperit vetämässä, saa nähdä tuleeko meistä peräti kämppiksiä. Hyvä me!

Suunta muuttuikin ihan täysin. Oon ihan fiiliksissä syksystä. Toivon, että kesä olisi pian ohi. Löysin uuden vanhan tamman Alfan ratsastettavakseni pari kertaa viikossa ainakin kesän loppuun (olen samaista tammaa ratsastanut joskus 2008-2009) ja olen ajellut meidän minishettistammallamme. Vaikka kaikki muuttuu, Alli on ja pysyy <3

Reippaana töissä. Yritä siinä sitten tehdä terävää reporttia, kun tämmönen söpöliini tuodaan paikalle.

Reippaana töissä. Yritä siinä sitten tehdä terävää reporttia, kun tämmönen söpöliini tuodaan paikalle.

Kirjavat urheilee. Siskoni brasilianterrieri Pluto muuttaa mukanani mahdollisesti Jyväskylää, mikäli kämppään saa eläimiä tuoda. Kivaa!

Kirjavat urheilee. Siskoni brasilianterrieri Pluto muuttaa mukanani mahdollisesti Jyväskylää, mikäli kämppään saa eläimiä tuoda. Kivaa!

Toinen tärkeänä hommissa.

Toinen tärkeänä hommissa.

Siskollani sentään oli parempia varsauutisia ja hänen Iitu-tammansa synnyttikin 12.6 terveen orivarsan Väiskin. Yksi päivä myös päädyin Laku-ponipojan kyytiin. Olipa nostalgista! Kyseisen 3-vuotiaan orin emän Vinskiliinan selkään nimittäin nousin ensimmäisenä vuonna 2006, seitsemän vuotta sitten tamman ollessa myöskin 3-vuotias ja sillä ratsastinkin parin vuoden ajan. On tässä siis onneksi vähän päässyt hevosten parissakin puuhastelemaan jälleen. Vähän on vain orpo olo, kun ei ole sitä yhtä ja ainoaa treenikumppania, jonka kanssa pääsisi kisaradoille saakka. Saa nähdä miten käy, kun Jyväskylään muutan. Voi olla, että ratsastusharrastus on turhan kallis opiskelijabudjetille, mikä on tosi harmi.

Ympyrä sulkeutuu. Vasemmalla 3-vuotias ori Hopeamyrsky eli Laku 2.7.2013. Oikealla orin emä Vinskiliina eli Liina 27.7.2003, myöskin 3-vuotiaana. Voi että.

Ympyrä sulkeutuu. Vasemmalla 3-vuotias ori Hopeamyrsky eli Laku 2.7.2013. Oikealla orin emä Vinskiliina eli Liina 27.7.2003, myöskin 3-vuotiaana. Voi että.

Väiski ekaa kertaa ulkona ja on muuten rohkea kaveri!

Väiski ekaa kertaa ulkona ja on muuten rohkea kaveri!

Suomenpienhevosori Hopeamyrsky

Suomenpienhevosori Hopeamyrsky

Nyt sitten matkahaaveeni ovat hieman muuttuneet. Tai eivät muuttuneet juuri lainkaan, ehkä realistisoituneet? Tulevaisuuden haasteena ei olekaan ”miten vältellä opiskelua ja matkustella ikuisesti”. Ennemminkin voisi puhua siitä, miten matkustaa opiskelijana eli käytännössä lähes rahattomana. Ainakin Euroopassa reissaamisen pitäisi olla ihan mahdollista. Mutta miten saisi säästettyä Balin-paluuseen, sillä sinne kaipaan tällä hetkellä eniten? Sen näkee sitten..

Nyt olenkin yrittänyt katsoa kaikkea valoisaa puolta pitkin. Muistella DD:n sanoja: ”You can choose to think way too much, make your life complicated and be unhappy. I rather choose to enjoy the sun and be happy. It’s up to you.” Ehkä välillä on ihan tervettäkin kokeilla elämää, joka sisältää vähän vähemmän hevosia yli kuuden vuoden hevosenomistajuuden jälkeen. Ehkä näin olikin tarkoitettu. Pitäisikö kokeilla uusia harrastuksiakin? Opiskelijalle se on ainakin ihan positiivista, sillä kaikki ylimääräiset rahat eivät menekään suoraan ratsastukseen, vaan voin jopa ehkä säästää matkustamiseen. Vaihtoon lähtö on nyt ihan selvä juttu jossain vaiheessa. En tiedä olisinko raaskinut lähteä, jos Suomeen olisi jäänyt  varsa kasvamaan, olisihan se ollut mun ihan ikioma projekti.

Olen miettinyt jo vähän sivuaineitakin ja etnologia kiinnostaisi mua hirveästi. Se on siis vieraita kulttuureja, niiden muotoutumista, kulttuuriperintöjä, eroja ja yhtäläisyyksiä tutkiva tiede. Vapaaehtoistyö jonkin ihmisoikeusjärjestön hyväksi myös olisi mielenkiintoista, vaikkapa Amnestyn tai Solidaarisuuden riveissä. Olisi se samalla myös ilmainen harrastus. Couchsurfingin sivuilla ainakin aion aktivoitua ja tarjota sohvaa kaupungissa vieraileville, mikäli sellaisen tulen edes omistamaan. Pitää lähteä tutkimaan ja katsoa eri mahdollisuuksia. Se on ainakin ihan selvää, että syksyllä mun silmissä kaikki muuttuu.

Torstaina käytiin kaverini kanssa ostoksilla Jyväskylässä. Ostin kaksi lautasta. Monelle ne ehkä olisivat vain astioita, mutta mulle ne merkitsivät pysyvyyttä, omaa kotia. Se tuntuu aika isolta jutulta juuri nyt.

Nyt on aikaa noin kaksi tuntia siskoni häiden alkuun. Toivotaan lämmintä poutasäätä illaksi. Itse odotan ehkä viinitarjoilun ohella eniten aasialaista kasvisruokapöytää. Nam!

6 vastausta artikkeliin ”Kohti alamäkeä ja jälleen ylös – fiiliksiä paluusta vol. 2

  1. Oi vitsi tuli niin hyvä mieli tästä ! Kaikki järjestyy aina jotenkin :) Tuli niin kauhee olo tosta Lissu jutusta, ku mietti samaa omalle kohalle, mutta onneks muistot on ikuisia :) Aika klisee ”kaikella on tarkoituksensa”, saattaa kuitenkin tavalla tai toisella pitää paikkansa, tsemppiä kouluun ja syksyyn ja kaikkeen !

    • Niin kai se on, tuohonkin olen itse yrittänyt tukeutua. Karmivinta oli juuri se yllätyksellisyys, miten tuollaiseen tapaturmaan ei voi mitenkään vain valmistautua. Mutta, jos ei muuta niin jääpä ne (harvat) ylimääräiset sentit toivon mukaan matkusteluun. Kiitos hurjasti, sinulle myös!

  2. Paljon onnea opiskelupaikasta! Sinulla on mahtavan inspiroiva blogi. :>

    Minulla on nyt välivuosi edessä ja kirjoituksesi ovat herättäneetkin minussa aivan valtavan matkakuumeen. Haluaisin tehdä mahdollisesti vapaaehtoistyötä Aasiassa tai sitten vain reppureissata siellä päin, jos rahat riittävät. Halusinkin kysyä mistä olet bongaillut tietoa vapaaehtoistyöstä ulkomailla? Itse olen törmännyt netissä lähinnä hyvin kalliisiin vaihtoehtoihin tai sellaisiin, joihin olisi pitänyt ilmoittautua aikoja sitten.

    Odotan innolla tulevia postauksia! :)

    • Voi, kiitos kovasti, niin onnitteluista kuin kehuistakin!

      Se on totta, ettei ilmaisia vapaaehtoistöitä ole paljoa tarjolla, ellei osaa etsiä. Mulla jotenkin vain on periaate, että en halua maksaa siitä, että teen töitä, vaikka rahat organisaatiolle ja hyvään tarkoitukseen menisivätkin. Tosi monet hostellit ottavat työntekijöitä jos vain osaa itse kysyä, yleensä työtä vastaan saa majapaikan ja ruoan. Varsinkin Etelä-Amerikassa yleistä, mutta tapasin Aasiassakin muutamia länkkäreitä, jotka näin matkustivat.

      Tietysti jos haluaa vapaaehtoistyöllä itselleen hyvän mielen ja oikeasti auttaa, vaikkapa lasten tai luonnonsuojelun parissa, saa käyttää jo oveluutta. Itse löysin paikkani http://www.workaway.info -sivuston kautta. Ihan loistosivu! Rekisteröityminen kahdeksi vuodeksi maksaa 20e, mutta on sen arvoista. Sen kautta työt ovat noin 5h/pvä ja työnantaja on velvollinen tarjoamaan sitä vastaan majoituksen ja ruoan. Musta tosi näppärä systeemi! Tapasin yhden tytön E-Amerikassa, joka reissasi vain työstä työhön maanosan halki ja näin ollen maksoi ainoastaan busseista. Töitä löytyy laidasta laitaan. Pääasiassa hostelleilta, mutta myös englannin opetusta, erilaisia kehitysprojekteja ja niin edelleen. Jotkut harvat ovat maksullisiakin ja niiden hinnat löytyvät tiedoista, mutta organisaatioiden tai kaupallisten yritysten kautta järkättyihin vapaaehtoistöihin hinnat ovat maltillisia ellei jopa naurettavan pieniä ja niillä kustannetaan lähinnä työntekijän ruokakuluja.

      Tsemppiä reissuun, nauti! Aasia on upea.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *