Journalistiopiskelija ihmeissään – Johannesburg vol. 2

Eipä tullutkaan postausta heti seuraavana päivänä, juksasin. Täällä on ollut ukkosta ja salamoinut lähes päivittäin, minkä vuoksi netti on tökkinyt ja pahasti ja lopulta meillä ei ole ollut sitä ollenkaan. Nytkin jouduin tulemaan nettikahvilaan, jossa netin käyttö on megakallista. Niinpä voi olla, että seuraavia postauksia joudutte odottelemaan, kunnes wifi toimii hostellilla jälleen.

Maanantaina oli siis viimein Soweton vuoro. Tällä kertaa perille oli helppo päästä minibussilla, koska kaikkihan nyt Mandelan talon tietävät.

Soweto toimi apartheidin tärkeänä näyttämönä koko maailmalle. Soweto on siis Johannesburgin kyljessä oleva township, urbaani valtava lähiö. Virallisesti siellä asuu 900 000 ihmistä, mutta arvioiden mukaan todellisuus on 2-3 miljoonan ihmisen luokkaa. Matkaa Jo’burgista tulee reilu 15 kilometriä. Tässä matalakattoisten hökkeleiden reviirillä asuu lähes ainoastaan mustia. Ai miksikö? Koska Soweto oli asuinalue, jonne mustat pakkosiirrettiin apartheidin aikaan.

Suuren yleisön tietoon Soweto tuli kuitenkin niin kutsutun Soweto uprisingin aikaan vuonna 1976. Maan hallitus päätti vaihtaa mustien koulujen opetuskieleksi afrikaansin englannin sijaan. Useiden mielenosoitusten sarja huipentui, kun opiskelijat marssivat Soweton kaduilla 16.6. Poliisi sytytti tulen ja 23 opiskelijaa kuoli. Heistä kuuluisin on Hector Pieterson, jonka kuva levisi pian ympäri maailmaa. Hän on yhä Soweton toinen symboli Nelson Mandelan rinnalla.

Kuuluisa kuva, joka levisi ympäri maailmaa. Haavoittunut, myöhemmin kuollut 11-vuotias Hector Peterson toisen pojan ampumapaikalta pois kantamana.

Soweton mellakoissa kaiken kaikkiaan ilmoitetaan yleensä kuolleeksi vajaa 200, mutta joidenkin arvioiden mukaan jopa 700 ihmistä sai surmansa. Sowetossa on nykyään Pietersonin muistomerkki sekä hänelle omistettu museo.

Toinen Soweton kuuluisuus on Nelson Mandela – siksi mekin sinne menimme. Hän asui osoitteessa Vilakazi Street 8115 vuosina 1946-1962, ennen 27 vuoden vankeuttaan. Hän myös palasi sinne vankeutensa jälkeen, mutta vain pariksi viikoksi ja muutti pois. Nykyään talo palvelee museona. Talo oli käytännössä täynnä Mandeloille kuuluneita esineitä, tauluja ja erilaisia kunniakirjoja. Hyvin pienihän se oli – iso huone keskellä palveli keittiö-olohuoneena, kaksi makuuhuonetta reunustivat ja nurkasta löytyi pikkuruinen vessa.

IMG_8186

Pihan sisäänkäynnin kukkameri.

Pihan sisäänkäynnin kukkameri.

Pihaa ympäröiviin muuriin oli kiinnitetty laattoihin Mandelan elämäntarina.

Pihaa ympäröiviin muuriin oli kiinnitetty laattoihin Mandelan elämäntarina.

mv5 mv4

Itse talo.

Itse talo.

Talon sisäänkäynnillä

Talon sisäänkäynnillä

Talon suurin huone keskellä.

Talon suurin huone keskellä.

Mandelan makuuhuone.

Mandelan makuuhuone.

Mandela-tavaraa on myynnissä paljon, mutta paikalliset niitä enimmäkseen ostavat.

Mandela-tavaraa on myynnissä paljon, mutta paikalliset niitä enimmäkseen ostavat.

IMG_8221 IMG_8220

Väkeä talon edustalla.

Väkeä talon edustalla.

Jännittävämpää Sowetossa oli kuitenkin se, mitä tapahtui talon ulkopuolella. Mediasirkus oli ihan älytön. Kaikkialla valokuvaajia, kameramiehiä, toimittajia ja ulkomaanreporttereita, jopa neljä päivää Nelsonin kuoleman jälkeen. Katujen varsia reunustivat uutisstudioiksi muutetut teltat ja valtava kuhina kävi kaikkialla. Voitte vain kuvitella mietn pähkinöissäni olin siellä. Seurasin sivusta valtavan kauan aikaa kaikkien työskentelyä ihaillen. Ihan mahtavaa! Ikinä en ole ollut paikalla tällaisen mediatapahtuman äärellä, joten itselleni ainakin kokemus oli ihan uskomaton. Jonain päivänä minäkin vielä… ;)

Mandelan talon sivussa oli valtava seinä, johon ihmiset kirjoittivat kiitoksia Mandelalle.

Mandelan talon sivussa oli valtava seinä, johon ihmiset kirjoittivat kiitoksia Mandelalle.

IMG_8169 IMG_8165

Pari paikallista halusi ottaa kimppakuvan meidän Converseista, heh.

Pari paikallista halusi ottaa kimppakuvan meidän Converseista, heh.

IMG_8147 IMG_8144 IMG_8139

IMG_8155

Pressi kaikkialla.

IMG_8152 IMG_8151 IMG_8148 IMG_8145 IMG_8137

IMG_8253

Telttastudioita oli pystytetty molemmin puolin katua.

IMG_8219 Sattuipa niin, että itsekin päädyin haastateltavaksi. Muuan toimittaja ja valokuvaaja tulivat siihen rinnalle seisoskelemaan ja tervehtivät. Tervehdin takaisin ja kysäisin onko hän toimittaja – lehtiö ja kynä siihen kovasti viittasivat. Tämä nainen tuumasi, että kyllä ja hoksasi heti kysyä, olenko minäkin. Kun kävi ilmi, että olen suomalainen journalistiopiskelija, tämän ilme kirkastui ja totesi topakasti, että sittenhän sinut täytyy haastatella! Tämä oli siis tekemässä juttua South-African Pressiin, jonka googlettelulla päättelin olevan paikallinen STT, varma en tosin ole. Mutta oli ihan hauskaa. Vaikea tosin omasta näkökulmasta kertoa, mitä Mandela minulle merkitsee. Kaikki tuntuu niin laimealta sen rinnalla, mitä se oikeasti tarkoittaa eteläafrikkalaisille. Ihan mahdotontahan sitä on ulkopuolisena yrittääkään asettua heidän asemaansa.

Mikko nappasi yhden otoksen kun mumisin toimittajalle epämääräisiä asioita.

Mikko nappasi yhden otoksen kun mumisin toimittajalle epämääräisiä asioita.

Lauma ihmisiä tanssimassa ja laulamassa kaduilla Sowetossa. Mietittiin ovatko he Economic Freedom Fightersin porukkaa, koska he pukeutuivat punaisiin haalareihin. Kuvissa kuitenkin on myös yksi valkoinen punaisissa, joten tuskinpa. Tästä puolueesta luultavasti lisää ensi postauksessa.

Lauma ihmisiä tanssimassa ja laulamassa kaduilla Sowetossa. Mietittiin ovatko he Economic Freedom Fightersin porukkaa, koska he pukeutuivat punaisiin haalareihin. Kuvissa kuitenkin on myös yksi valkoinen punaisissa, joten tuskinpa. Tästä puolueesta luultavasti lisää ensi postauksessa.

IMG_8233IMG_8246

Loppuun vielä maininta, että Vilakazi Streetinhän sanotaan olevan ainoa katu maailmassa, jolla on asunut kaksi Nobel-palkinnon saajaa. Saman kadun varrella on nimittäin Tutu House, ihmisoikeusaktivisti ja arkkipiispa Desmond Tutun entinen talo.

On ollut myös mukava huomata, että täällä Mandelalla ei yritetä juurikaan rahastaa. Toki t-paitoja, huiveja ja kaikkea on myynnissä, mutta niitä ostavat paikalliset siinä missä turistitkin. Myös Mandelan talolla oli selkeä enemmistö eteläafrikkalaisia, jotka olivat tulleet paikalle kunnioittamaan entisen presidenttinsä muistoa. Apartheid-museo oli ilmainen, vaikka yleensä sisäänpääsy on 60 randia (n. 5e) ja Mandelan taloonkin piti normaalin 60 randin sijaan maksaa vain 20, eli noin 1,4e. Hieno juttu minun mielestäni! Eikä tosiaan pelkästään budjettiani ajatellen, vaan yleensäkin käytäntönä tosi hyvä ajatus.

Pakko vielä kertoa siitä, kun hyppäsimme minibussista pois Sowetossa. Kadun varrella muutama lapsi leikki ja heidän isänsä istui siinä vieressä. Muksuilla oli ihan mahtava meininki ja lähestyin isää kysyäkseni saanko ottaa niistä kuvan. Heti kun muksut huomasivat, että olin kävelemässä kohti, ne juoksivat kohti minua ja kaikki ryntäsivät halaamaan. Häh? Ei suomalaiset noin vain juokse tuntemattomian syliin halimaan. Siinä sitten rupateltiin hetki ja lopulta jatkoin matkaa enkä ikinä hämmennyksissäni muistanut sitä kuvaa. Ihania lapsia, vaikka en mikään varsinainen lapsi-ihminen olekaan.

IMG_8248

Pari poikaa, jotka halusivat laulaa meille. Luultiin, että he halusivat vain rahaa, mutta ei, äiti kiitteli lopuksi vuolaasti, kun pojat saivat laulaa meille Mandelasta. Häh?

Loppuun pieni kevennys: löysin kavereita! Zuluheimon perinnevaatteisiin pukeutunee jampat halusivat, että otan kuvan. Sitten he halusivat, että otetaan kuva meistä yhdessä. Ja mehän otettiin. IMG_8261 IMG_8267En tiedä, milloin pääsen seuraavan kerran bloggailemaan, mutta mulla on jo vaikka kuinka paljon materiaalia odottamassa julkaisua. Johannesburg ei nimittäin pääty tähän, sillä jäätiinkin sinne vähän pidemmäksi aikaa, koska…

…mentiin Mandelan muistotilaisuuteen! Voin kertoa, että kokemus oli ihan uskomaton, todellakin once in a lifetime -juttu. Tein jo sieltä videonkin, mutta missään ei netin nopeus riitä sen lataamiseen. Yrittäkää odottaa kärsivällisesti, kyllä se vol. 3 vielä tulee.

Tämänhetkisestä olinpaikasta vielä sellainen vinkki, että eilen saavuimme maahan, jonka olemassaoloa en oikeastaan edes tienny vielä muutama viikko sitten. Me excited.

Nyt lähdetään vähän katsomaan ympäristöä, ainakin joku paikallinen kylä on tässä lähellä, samoin kuin pieni vesiputous. Aamulla näin apinan keittiön ikkunasta ja ai että olin iloinen. Lähipäivinä toivottavasti nähdään muitakin eläimiä, vinkvink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *