Postausväli on taas päässyt venymään, sillä tällä hetkellä majailen Mosambikin Tofossa, joka on pieni rantakylä Intian valtameren äärellä. Rento meininki ja reggae soi, mikäs sen mukavampaa. Netti tosin täällä löytyy vain ja ainoastaan parista internet cafesta, joissa minuuttihinta on melkoinen.  Nyt kuitenkin asiaa villieläimistä!

Swazimaahan menin alun perinkin ajatuksenani bongata eläimiä ja mennä safarille. Etelä-Afrikassa olisi ollut suurempia luonnonpuistoja, joissa on enemmän eläimiä. Kruger olisi ollut lähellä Johannesburgia, mutta pikkukapinallinen sisälläni halusi mennä vähän pienempään, ei niin paljon vierailijoita vetävään puistoon. Espanjalainen Pablo sanoikin, että Krugerissa voi päätyä ajelemaan jeeppiletkassa turistilauman keskelle. En kuitenkaan halunnut myöskään reissata pitkiä matkoja vain safarin takia, ja kun Swazimaa osui kivasti reitille, oli luontohommat helppo tehdä siellä.

Ensimmäisenä matkasin Hlane Royal National Parkiin, joka oli parin minibussikyydin ja puolentoista tunnin päässä. Etukäteen ei tarvinnut varata mitään, sillä kahden ja puolen tunnin game drive oli joka päivä klo 11. Perillä olin kello kymmenen maissa, joten mukaan mahtui vielä helposti.

Puiston sisäänkäynti, josta henkilökunnan kanssa käveltiin parinsadan metrin matka leiriin. Leirissä oli vuokramökkejä ja leirintäalue.

Sarkikuonon pääkallo on aika kiitettävän kokoinen.

Menopelimme. Itse valtasin etupenkkipaikan, koska totesin siinä olevan parhaat näkymät valokuvausta ajatellen.

Puisto ei ollut kovin iso, mutta kyllin suuri minulle. Alue oli jaettu aidoilla kolmeen osaan, minkä kerrottiin vähentävän erityisesti sarvikuonojen salametsästystä. Pienemmällä alueella eläinten lukumäärää on helpompi seurata. Kahdella alueella sai myös ajaa vapaasti omalla autolla, mutta leijonien ja norsujen alueella tarvittiin opas.

Leijonia mekin lähdimme ensimmäisenä etsimään. Matkalla teiden varret kuhisivat impaloita ja muita pieniä antilooppeja. Kolmossektorille päästyämme löytyi saman tien laumallinen norsuja. Ne on muuten valtavia eläimiä, huomattavasti aasialaisia sukulaisiaan suurempia. Muutama niistä tuli ihan auton lähellekin ihmettelemään vieraita.

Villisiat on ihan mahdottoman hellyyttäviä otuksia. Niiden juoksu on huvittavan näköistä jos ei muuta.

Sadekauden takia kaikkialla oli tosi vihreää ja pusikkoa riitti.

Puita norsujen jäljiltä. Ne ovat kuitenkin sen verran fiksuja eläimiä, etteivät ne koske hedelmäpuihin ollenkaan, koska vioittuneista puista ei saisi hedelmiä.

Mutanttietana. Ihan valtavan kokoinen, hyi.

Pari hippoa polskimassa.

Mutakuopalla riitti norsuja.

Tiellä oli pieni este.

Meidän seurue oli ilmeisen onnekas, sillä löysimme kuin löysimmekin leijonia, kolme naarasta ja uroksen köllimässä auringossa. Päiväsaikaan ne lähinnä laiskottelevat ja useimmiten pusikossa puiden varjossa.  Näin sadekauden aikaan kasvusto on korkeaa, joten eläimiä voi olla vaikeampi bongata. Harmitti vain hieman se, että nämä kisut olivat päättäneet valita auringonottopaikakseen kohdan aidan luota, joten kuvissa ei ole kovin villi fiilis. Mutta pääasia, että ne löytyivät kuitenkin!

Kisuilla oli väsy.

Yritin kysyä oppaaltamme Ndumalta eläinten lukumääriä, mutta vastaus oli vain ”If I tell you I have to kill you.” Ainoastaan puiston työntekijät tietävät eläinten lukumäärät, ja salametsästyksen takia niitä ei luovuteta eteenpäin. Vaikutti fiksulta, tosin itse en ole tällaista käytäntöä tavannut ikinä missään.

Norsujen ja leijonien jälkeen olin jo aika tyytyväinen, koska kumpienkaan löytämistä ei luvattu varmuudella, ihan ymmärrettävistä syistä. Matka jatkui kuitenkin ykkös- ja kakkossektoreille, jossa käytiin ihmettelemässä sarvikuonoja. Niiden koko yllätti täysin. Norsujen odotinkin olevan suuria, mutta sarvikuonot myös ovat tosi massiivisia.

Big fivestä (leijona, sarvikuono, norsu, leopardi ja puhveli) on nyt bongattuna kolme. Safari oli omatoimireissuna helppo tehdä ja tuli paljon halvemmaksi  kuin matkatoimiston kautta tehtynä. Onnistunut päivä kaiken kaikkiaan. Me happy.