Raidallisia sukulaisia katsomassa ratsain

Viimeisenä päivänä Swazimaassa päätin vielä käydä kurkkaamassa Mlilwane Wildlife Sanctuaryn, olihan hostellimme vain viitisen kilometrin päässä siitä. Koska puistossa ei petoeläimiä juurikaan ole, oli siellä mahdollisuus toteuttaa haaveilemani safari ratsain. Buukkasin siis hostellimme naapurissa olevan Swazi Toursin kautta kahden tunnin ratsastuksen puistossa ja hyppäsin minibussin kyytiin.

Jäätyäni tien varteen lähdin kävelemään kylttien mukaan puistoa kohti. Minua varoiteiteltiin epäuskoisin katsein, että puisto on muuten kaukana, kolmen kilometrin päässä. Naureskelin ja totesin, että kyllähän sen nyt jaksaa kävellä. Niin, ei se etäisyys nyt paha olisi ollutkaan. Mutta se kuumuus! Jo kilometrin jälkeen olin sitä mieltä, että homma ei vaan toimi. Joten ei muuta kuin peukku pystyyn ja liftaushommiin! Eka kyyti tärppäsikin ja perille pääsin ah niin ihanassa ilmastoidussa bemarissa. Hyvä niin, koska itse asiassa muutaman kilometrin päässä olleelta puiston portilta oli vielä parin kilometrin matka itse leiriin.

Maisemia matkalla Mlilwaneen.

Maisemia matkalla Mlilwaneen.

Ammut pois alta!

Ammut pois alta!

Muita ratsastajia ei tällä kertaa ollut, joten sain ihan ikioman privaattiretken. Alussa oppaani kertoi, että laukata ei voida ja ravatakin aika rajoitetusti kuumuuden takia. Oli kuitenkin kiva yllätys, kun lopulta päädyttiinkin ottamaan muutama vauhdikkaampi laukkapätkä.

Ratsunani toimi oli arabiori, jonka nimeä en tosin muista millään. Aika leppoisa tapaus oli hän, mutta innostui toki laukassa enemmän.

Nämä kaverit olivat jo käyneet aamulla lenkillä.

Nämä kaverit olivat jo käyneet aamulla lenkillä.

IMG_0178

Kirahvin luita.

Kirahvin luita.

Puistossa eläimiä riitti kaikkialla siitäkin huolimatta, että big fiveä puistosta ei voi bongata. Ei ole norsua, leijonaa, sarvikuonoa tai kirahvia, mutta paljon kaikkea muuta. Itselleni hienointa oli seeprojen bongaus.  Lisäksi aukeilla savanneilla kirmasi erilaisia antilooppeja ja impaloita sekä gnuita ja villisikoja. Kaukaa näimme paviaanilauman ja muutaman virtahevon polskimassa lammen toisella laidalla. Nopealla vilahduksella näimme myös krokotiilin, joka välittömästi meidät nähtyään sukelsi veden syvyyksiin.

Linnut ovat kauhean värikkäitä tällä pallonpuoliskolla.

Linnut ovat kauhean värikkäitä tällä pallonpuoliskolla.

IMG_0225 IMG_0221 IMG_0204 IMG_0203

Vauvaseepra! En kestä!

Vauvaseepra! En kestä!

IMG_0196 IMG_0195

Seeprat päästivät uskomattoman lähelle, kun niitä lähestyi ratsain

Seeprat päästivät uskomattoman lähelle, kun niitä lähestyi ratsain

IMG_0190 IMG_0187 IMG_0184Kiva reissu oli tuo ja parissa tunnissa ehti kyllä alueen kiertää aika perusteellisesti, iso kun ei tämäkään puisto ole. Lähtiessäni leiristä kohti portteja sain vielä nauttia seepralaumojen katselusta kaikessa rauhassa, paikalla olivat vain minä ja eläimet. Eron myös huomasi heti: Kun en ollut hevosen selässä, ne katsoivat minua tosi epäluuloisesti ja tien reunalla olleet eläimet siirtyivät vähän kauemmas.

Heppani hikisenä lenkin jälkeen.

Heppani hikisenä lenkin jälkeen.

IMG_0257 IMG_0247

Näitä kavereita sain ihailla aivan yksikseni seisoskellessani tienvarressa.

Näitä kavereita sain ihailla aivan yksikseni seisoskellessani tienvarressa.

Kävelin tien reunaa aikomuksenani jälleen hankkia peukkukyyti tien laitaan, mutta leiristä poispäin ei ollut tosiaankaan ruuhkaa. Parinkymmenen minuutin päästä kuitenkin viimein tuli auto ja ensimmäinen yritys tärppäsi heti. Itävaltalainen lääkäri lopulta heitti minut hostellille saakka, samaan suuntaan kun oli menossa.

Oli vähän jänskää yksin kävellä tuolla, kun kyltissä varoitellaan krokotiileistä.

Oli vähän jänskää yksin kävellä tuolla, kun kyltissä varoitellaan krokotiileistä.

Samantien hostellilta suunnattiin minibusseille ja Manziniin, josta yritimme jatkaa matkaa Maputoon Mosamikin puolelle. Se on kuitenkin ihan toinen tarina jo se.

2 vastausta artikkeliin ”Raidallisia sukulaisia katsomassa ratsain

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *