Ratsain rannalla

Juksasin hieman edellisessä postauksessa väittäessäni, etten tehnyt Tofossa mitään. Eräänä päivänä, edellisillan venähdettyä pitkäksi päätimme seuraavana aamuna karkottaa kankkusen buukkaamalla ratsastusreissun. Niinpä hyppäsimme hevosten selkään ja karautimme biitsille Marieken kanssa.

Puolentoista tunnin ratsastusreissu rannalla ja paikallisten kylän halki maksoi 900 meticalia eli noin 22 euroa, mikä mielestäni oli ihan kohtuullinen summa. Hevoset olivat kerrankin ihan oikeita hevosia pikkuponien sijaan ja niinpä kirmailimme kiitolaukkaa rantaviivaa pitkin. Voi pojat miten oli mukavaa.

Yhden vinkin kuitenkin voin olla rantaratsastelusta haaveileville: ei kannata polttaa takamusta edellispäivänä. A.u.t.s.

Ei muuta  tältä erää, kuvat kertokoon puolestaan.

Mies ja miehen hepat

Mies ja miehen hepat

 

IMG_0356

IMG_0361IMG_0363IMG_0373 IMG_0370 DSC01403DSC01407 DSC01405

Merenrantaosuuden jälkeen kivuttiin mäen päälle katsomaan toiselle puolelle avautuvaa maisemaa, ennen kuin laskeuduttiin alas kyliin.

Merenrantaosuuden jälkeen kivuttiin mäen päälle katsomaan toiselle puolelle avautuvaa maisemaa, ennen kuin laskeuduttiin alas kyliin.

IMG_0375DSC01420

Mosambik esiintyy lähes kaikissa maailman köyhimmät valtiot -listoissa ja vierailu kylässä ei ainakaan heikentänyt uskoani  tähän. Niin vaatimattomia olkihökkeleitä, että huh huh. Lapset kylissä olivat kuitenkin ihania, kuten aina; juoksivat rinnalla, huutelivat heippaa ja vilkuttelivat.

Mosambik esiintyy lähes kaikissa maailman köyhimmät valtiot -listoissa ja vierailu kylässä ei ainakaan heikentänyt uskoani tähän. Niin vaatimattomia olkihökkeleitä, että huh huh. Lapset kylissä olivat kuitenkin ihania, kuten aina; juoksivat rinnalla, huutelivat heippaa ja vilkuttelivat.

Kiva reissu, kuten odotinkin. Toisaalta myös aika ravisuttava, koska ihan oikeasti ihmiset asuivat siellä. Kylissä en vaan kehdannut napsia enempää kuvia – muutenkin oli ihan tarpeeksi turistiolo.

Tämän ratsastuksen jälkeen aloin myös pohtimaan, miten kivaa olisi lähteä joskus viikon tai parin ratsastusreissulle johonkin. Itse tosin kaipaisin ehkä paikkaa, jossa pääsisi kunnolla treenaamaan esteitä tai kenttää, tai ehkäpä klassista kouluratsastusta barokkihevosilla? Toisaalta pitkä vaellus issikoilla Islannissa olisi myös once in a lifetime -juttu mulle, vaikka muuten vaellusratsastus ei olekaan mun suurin kiinnostuksenkohde. Mokomat lomat ovat vaan aika arvokkaita tällaiselle rymyreissarille. Ehkä jonain päivänä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *