2014 oli yllätysten vuosi

Kun vuosi lähenee loppuaan, on ihanaa monen muun matkabloggaajan tapaan koota menneen vuoden tapahtumia. On tapahtunut paljon, paljon enemmän kuin ikinä uskalsin toivoakaan. Kuten aiemmin sanoin, en paljoa joulun hartaudesta, perinteistä ja materialismista välitä. Uuden vuoden aatolla sen sijaan on ihan erityinen asema minun juhlakalenterissani. Se on päivä, jolloin voi haikeudella muistella menneen vuoden kauneimpia hetkiä ja toiveikkaana unelmoida tulevan vuoden seikkailuista. Haaveita, odotuksia ja toiveita tulevalle vuodelle piisaakin vaikka kuinka, mutta niistä ei nyt sen enempää. Ensin on mukavampi hetkeksi vielä pysähtyä tuumailemaan mennyttä. Tässä siis viime vuoteni. Ottakaa mukava asento – tässä riittää luettavaa.

(Vuoden 2013 kooste on myös vielä jemmassa, ei ollut huono vuosi sekään!)

Tammikuu

 

En ikinä unohda, miten vuosi 2014 alkoi. Oli Kapkaupunki, viinitila, teknoreivit ja valkoisiin pukeutunut juhlakansa. Kengät olin hävittänyt jo ennen keskiyötä, valkoinen paitani oli vihreiden ruoholäikkien peitossa. Istumaan emme olleet ehtineet kertaakaan sitten iltakuuden, mutta se ei haitannut. Nurmikin oli muuttunut ennemminkin mutakentäksi. Aamukahdeksan jälkeen ensimmäiset auringonsäteet ulottuivat teltan alle ja dj pyöräytti koko yön jatkuneen teknon ja trancen päätteeksi Toton African soimaan. Osa ihmisistä itki, onnesta tietenkin. Minä tanssin ja hymyilin. Olin valmis uuteen vuoteen.

1

Kapkaupunkiin päädyin vahingossa. Etelä-Afrikka ei muka kiinnostanut, halusinhan nähdä ei-niin-länsimaista, ”oikeaa Afrikkaa”. Mosambikissa matkan jatkaminen olisi saattanut kuitenkin olla riskialtista, joten lähdinkin hollantilaistyttöjen matkassa heidän kotikaupunkiinsa takaisin Etelä-Afrikan puolelle, mitä en ole jälkeenpäin katunut hetkeäkään. Kapkaupungista tuli yksi lempikaupungeistani.

3-1 2-2 4

Jatkettuani matkaa Nature’s Valleyyn varpaani tulehtui, kävin pienessä leikkausoperaatiossa ja jouduin unohtamaan Jeffrey’s Bayn surffisuunnitelmani. Vaikka loppureissu menikin hieman pilalle mokoman varpaan takia, muistelen reissua yhä lämmöllä. Olin rakastunut Afrikkaan.

5

Hyviä asioita tapahtui myös kotimaan kamaralla. Minulle ehdottomasti yksi vuoden kohokohdista oli myös tammikuussa järjestetyt Matkamessut, joille sain bloggaajapassin. Ennen sitä olin puuhaillut blogini kanssa aika yksikseni ja muita matkabloggaajia tiesin tai tunsin aika rajoitetusti. Messuilla vihdoin tuttujen blogien kirjoittajat saivat kasvot ja tutustuin liutaan uusia blogeja ja bloggaajia. Siitä lähtien bloggaaminen ei ole enää ollut lähellekään samanlaista. Muilta saadut vertaistuki, ideat ja inspiraatio ovat jotain ihan korvaamatonta, jotain mikä motivoi aivan eri tavalla tähän. Bloggaaminen saattaa helposti vaikuttaa yksin tietokoneen ruudun kyyhöttämiseltä, mutta loppujen lopuksi se on yllättävän yhteisöllistä ja sosiaalista. Kiitos, kaikki te kanssabloggaajat. Myös te teitte viime vuodestani hienon.

6-1

Tammikuun lopussa sain myös huikeita uutisia: kesällä kutsuisi Tansania! Joulukuussa sain jo kieltävän vastauksen, mutta jälkeenpäin projektille oltiinkin saatu kaivettua sen verran lisärahoitusta, että minutkin päätettiin lähettää mukaan koulumme North-South-South-harjoitteluvaihtoon.

Helmi- ja maaliskuu

 

Alkuvuodesta pari kuukautta kuluivat Jyväskylää fiilistellen ja tulevaa kesää tuumaillen. Oli Arktisen upeeta -leffafestarit, hieman retkeilyä lähimaastoissa ja muutenkin pohdintaa matkailusta Suomessa ja lähiympäristössä. Oivalsin, miten huonosti tunnen Eurooppaa ja olin onnellinen, että edes yksi Euroopan reissu oli tiedossa.

retki

Huhtikuu

 

Pääsiäinen koitti, mikä tarkoitti Puolan reissua opiskelijaporukalla. Kyseessä oli jokakeväinen Lööpin eli Jyväskylän yliopiston journalistiopiskelijoiden ekskursio. Noin kymmenen hengen porukalla matkustaminen ja näin ollen kompromissien teko jännitti, mutta aivan turhaan. Kun kaikki olivat reissussa ilman odotuksia tai suunnitelmia, tuli reissusta huikea, sellainen jota nostalgialla muistelee vielä keinutuolissakin. Kävimme Wieliczkan suolakaivoksessa ja Auschwitzissa, vietimme kummallisen yön Varsovassa, tapasimme paikallisia freelance-toimittajia ja tutustuimme melko huolellisesti Krakovan yöelämään. Oli hauskaa.

Löysin Krakovasta unelma-autoni

Löysin Krakovasta unelma-autoni

9107-1

Toukokuu

 

Sokos-hotellien 40 vuotta – 40 blogitarinaa –kampanjan siivittämänä suomiretkeilimme ystäväni kanssa Kolilla. Hemmottelimme itseämme kansallispuiston maisemilla, kylpylällä, skumpalla ja hyvällä ruoalla. Parempaa tapaa sanoa hyvästit hetkeksi Suomelle en olisi keksinyt.

121315-414

Hieman myöhemmin lähdin Tansaniaan innosta puhkuen. Vaikka lähtö olikin yhtä kohellusta, onnistuin saamaan passini juuri lentoani edeltävänä päivänä takaisin Tukholman lähetystöstä. Asuimme kymmenen päivää hotellissa namibialaisten ja sambialaisten journalistiopiskelijoiden sekä opettajien kanssa kriisijournalismia opiskellen. Kävimme Morogorossa opintomatkalla ja Mikumin kansallispuistossa safarilla sekä vierailimme mediataloissa. Kurssin jälkeen muutimme uuteen kotiimme, jonka nimesimme Peach Castleksi ja tutustuimme parin viikon ajan Dar es Salaamiin.

16171819

20

Kuun vaihteen tienoilla aloin kasvissyöjäksi.

Kesäkuu

 

Aloitin työharjoitteluni Tanzania Broadcasting Corporationilla eli TBC:llä, tansanialaisen julkisen palvelun televisiokanavan uutisissa. Työkieli oli swahili, joten todellisuudessa en kovinkaan paljoa päässyt tekemään varsinaista journalistista työtä. Pääasiassa kiersin toimittajien matkassa lehdistötilaisuuksissa, kieltäydyin korruptiokirjekuorista ja kirjoitin radiosähkeitä eteläafrikkalaisille kumppanimedioille. Pääsin myös tapaamaan kirjon poliitikkoja pääministereistä presidenttiin, presidentin vaimoon ja Kiinan varapresidenttiin.

Osallistuimme myös hämmentävään Goat Race –hyväntekeväisyystapahtumaan.

21'

Juhannuksen pitkä viikonloppu vierähti Sansibarin kansainvälisillä leffafestareilla (Zanzibar International Film Festival / ZIFF), mikä oli melkoinen kokemus. Vaikka yhden yön ajan kiemurtelinkin ruokamyrkytyksen kourissa, oli viikonloppu positiivisessa mielessä unohtumaton. Leffafestareiden miljöönä Sansibarin linnake on upea.

21222324

Heinäkuu

 

Heinäkuussa matkustimme Pohjois-Tansaniaan Arushaan ja Moshiin. Kävimme muutaman päivän safarilla Tarangiren kansallispuistossa ja henkeäsalpaavan upeassa Ngorongoron kraaterissa. Reissuun kuului myös vierailu maasaikylässä, mitä pidimme hieman eettisesti arveluttavana. Yövyimme Mama C:n hostellileirissä keskellä metsää ja inspiroiduimme tuon vahvan naisen elämäntarinasta.

25262728

Välissä olimme pari viikkoa Darissa ennen seuraavaa reissua ja nautimme arjesta. Upotimme varpaamme rantahiekkaan, pelasimme rantafutista Intian valtameren äärellä. Sitten lähdimme länteen. Puksuttelimme junalla 42 tuntia Kigomaan lähelle Kongon rajaa. Junamatka oli kaikkien varoituksista huolimatta hauska kokemus, jonka tekisin uusiksi milloin vain. Kigomassa sohvasurffasimme paikallisen perheen luona, opettelimme tekemään itse chapati-leipiä perheen äidin opastuksella, uimme Tanganyika-järvessä ja ihailimme järven toiselle puolelle Kongon taakse laskevaa aurinkoa.

juna29-5

Elokuu

 

Kigomasta suuntasimme kohti Tansanian toisiksi pienintä kansallispuistoa Gombea. Neljä tuntia kestäneen, täpötäyteen lastatun puisen veneen kyydissä ehdimme jo hetken pelätä kuolemaa, mutta lopulta pääsimme perille ja oivalsimme löytäneemme paratiisin. Uimme, katsoimme auringonlaskuja ja trekkasimme vuorilla simpansseja samoja polkuja pitkin, joita legendaarinen simpanssitutkija Jane Goodall talsi vuosikymmeniä aiemmin. Geneettisten sukulaistemme seuraaminen lähietäisyydeltä on kokemus, jota ei hevillä unohda. Gombessa läppärini hajosi ja bloggaaminen päätyi tauolle.

3032-73133-6IMG_6136

Jatkoimme matkaamme Burundiin ja Ruandaan. Ruandan rajalla muovipussit takavarikoitiin rinkastani ja maan siisteys ja turvallisuus tekivät vaikutuksen, kuten myös uskomattoman kauniit maisemat. Tutustuin maan synkkään historiaan, valoisampaan nykyisyyteen ja naisten erinomaiseen asemaan yhteiskunnassa. Kävin ratsastamassa maan ainoalla ratsutallilla pitkin Kigalin rinteitä. Tiesin, että Ruandaan haluan joskus takaisin.

Kigali kaupungin korkeimman rakennuksen katolta.

Kigali kaupungin korkeimman rakennuksen katolta.

37-8

Kibuye ja Kivujärven maisemia.

Kibuye ja Kivujärven maisemia.

Kuun lopussa palasimme vielä Sansibarille sanomaan hyvästejä Itä-Afrikalle. Vuokrasimme auton ja ajelimme ympäriinsä paratiisirantoja. Olo oli haikea ja paluu Suomeen tuntui pahalta.

38-12

Vuoden yksi ihanimmista asioista on ehdottomasti nämä tytöt, joiden kanssa sain jakaa kesän <3

Vuoden yksi ihanimmista asioista on ehdottomasti nämä tytöt, joiden kanssa sain jakaa kesän <3

Syyskuu

 

Arki iski vasten kasvoja. Tutoroin ulkomaisia opiskelijoita ja luennotkin alkoivat vauhdilla. Ikävä Afrikkaan oli suuri.

Lähdin yllättäen Itä-Turkkiin blogimatkalle, muistaakseni neljän-viiden päivän varoitusajalla. Van oli mielenkiintoinen ja minulle todella uudenlainen reissukohde kurdikulttuureineen. Lopuksi pysähdyimme Istanbuliin yhdeksi yöksi. Rakastuin kaupunkiin ensisilmäyksellä ja vannoin palaavani sinne mahdollisimman pian. Reissu helpotti Afrikka-ikävää.

404142

Lokakuu

 

Blogin puolella hiljeni samaa vauhtia kuin koulukiireet tihenivät. Osallistuin journalismiseminaareihin niin Turussa kuin Helsingissäkin, juhlin syntymäpäiviäni ja hostasin luonani vieraillutta kolumbialaiskaveriani, johon tutustuin Auschwitzissä aiemmin samana vuonna. Oli YK-päiviä, kehitysyhteistyöviikkoa, hevosnäyttelyitä ja kaikkea muuta, johon olin onnistunut nenäni työntämään tai epäonnistunut eitä sanomaan.

Aloin seurustella ja alle kaksi viikkoa A:n kanssa tunnettuamme varasimme lennot vuodenvaihteen reissuun.

Processed with VSCOcam with t1 preset

Marraskuu

 

Koulukiireet, ahdistus ja stressi jatkuivat, blogi oli yhä pimennossa. Miksi vuorokaudessa on vain 24 tuntia? Kävin journalistiristeilyllä vajaan 200 muun opiskelijan kanssa ja kuulin voittaneeni Sokos-hotellien 40-vuotiskampanjan parhaan postauksen äänestyksen Kolin kylpyläpostauksellani.

Joulukuu

 

Kävimme bloggaajaporukan kesken risteilyllä ja vietimme itsenäisyyspäivän Tukholmassa, jossa inspiroiduin valtavasti Jimmy Nelsonin valokuvanäyttelystä Fotografiskassa.

434445

Sain kuulla, että yliopistoni on nimennyt minut Euroopan ulkopuoliseen vaihtoon syksyksi 2015. Minne, se selviää ensi keväänä. Onni vyöryi koko kehooni päästä varpaisiin.

Pakkasimme rinkkamme ja huikkasimme kavereillemme lähtevämme ”joululomareissulle Lappeenrantaan ja Milanoon”, jotka samassa lauseessa huvittivat monia. Todellisuudessa kuitenkin reissasimme Italian halki melko ripeällä tahdilla reittiä Milano-Venetsia-Firenze-Rooma-Napoli-Bari-Brindisi ja nappasimme laivan päivä Adrianmeren onnettomuuden jälkeen kohti Kreikan Patrasia.

4647

Tänä vuonna uusi vuosi vaihtuu Ateenassa, jossa punkkaamme mukavan paikallisen kaverin kaverimme sohvalla.

Niin, ja pian olen takaisin siellä Istanbulissa, aivan kuten muutama kuukausi sitten itselleni lupasin. Jännittää, tuleeko välillemme tuon kaupungin kanssa jotain kestävämpää, vai oliko viimekertainen vain hetken huumaa.

VUOSI 2014

 

Maita 9: Etelä-Afrikka, Puola, Tansania, Ruanda, Burundi, Turkki, Ruotsi, Italia, Kreikka.

Mantereita 2 (/3): Eurooppa ja Afrikka (+Itä-Turkki).

Uusia rakkauksia: Kapkaupunki, Ruanda, Istanbul, Sansibar

Maita, joihin tuskin palaan kovin pian: Italia, Burundi

Lentoja 11

Risteilyjä 3: Journalistiristeily, bloggaajaporukan Tukholman risteily, Italia-Kreikka -väli

Pisin bussimatka: Plettenberg Baysta Johannesburgiin (1142km, 18h)

Henkisesti pisin bussimatka: Kigoma-Bujumbura (229 km, aivan liian monta tuntia ja omituisin rajanylitys ikinä epämääräisen metsän halki taksilla), Bujumbura-Kigali (289km, päättymätön päivä, krapula eikä käteistä mukana rajalla varten maksettavaa viisumia varten), Kigali-Mwanza (633km, ikuisuus ja vähän päälle).

Pisin junamatka: Dar es Salaamista Kigomaan (42h)

Mitkä ovat olleet teidän vuotenne vuorenhuiput ja aallonpohjat?

 

”Mene ja eksy”, hän sanoi

Eipä ollut minulla aavistustakaan, millaiseen paikkaan päädynkään Venetsiaan mennessäni. En ole kovin hyvä ottamaan asioista selvää etukäteen, se luultavasti on kaikille lukijoilleni käynyt varsin selväksi. Kuvat kapeista kanavista ja niitä pitkin turisteja kuljettavista gondoleista toki olivat mielessäni, mutta en jostain syystä aavistanut lainkaan koko kaupungin olevan itseasiassa vain ympäriinsä kiemurtelevia kanavia ja pikkuruisia siltoja. Ei busseja? Vain vesitakseja? Mitä ihmettä?

IMG_0050-104

Saavuimme perille parin paikallisen kyydissä, jotka ystävällisesti veivät meidät perille sillan toiseen päähän saakka, käytännössä siis niin pitkälle kuin autolla pääsi. Emme olleet liikaa vaivanneet päätämme selvittääksemme missä hotellimme – aivan, nyt olimme jo reppureissailun harmaalla alueella – sijaitsikaan. Sohvasurffausisäntiä ei Venetsiasta löytynyt ja lopulta budjettihotelliksi itseänsä kuvaillut Hotel Alla Salute oli meille edullisempi kuin yksikään hostelli. Joten mikäpä siinä, oma huone kanavanäkymällä Venetsian vanhan kaupungin ytimessä 30 eurolla. Milanossa valvotun yön jälkeen kuulosti varsin tervetulleelta.

Näkymät huoneemme ikkunasta - ei huono.

Näkymät huoneemme ikkunasta – ei huono.

IMG_0015-87

Mutta melkoisen urheilusuorituksen teimmekin hotellia etsiessämme. Koska vesitaksit tuntuivat rahastukselta kertalipun hinnan kieppuessa seitsemän euron kieppeillä, päätimme urheasti kävellä perille rinkkoinemme, olimmehan jo pistäneet elämän risaiseksi hotellin suhteen ja huono omatunto siitä hieman kohotti päätään. TripAdvisorin kännykkäsovelluksen kompassitoiminto ei kaipaa nettiyhteyttä toimiakseen, mutta se oli silti todella, todella huono idea Venetsian kujilla. Se, että nuoli osoittaa pohjoiseen, ei todellakaan tarkoita, että sitä kautta pääsee todellakin pohjoiseen. Kapeat kadut päättyivät usein kuin seinään ja joka nurkan takaa ei tosiaankaan päässyt jatkamaan matkaa eteenpäin. Lisäjännitystä seikkailuun lisäsivät kanavat ja niiden ylittämiseen sopivimpien reittien arvailu, suuresta Grand Canalista puhumattakaan.

Grand Canal on S-kirjaimen muotoinen valtava kanaali, joka halkoo kaupungin. Sen yli pääseminen vaatii hieman ennakointia.

Grand Canal on S-kirjaimen muotoinen valtava kanaali, joka halkoo kaupungin. Sen yli pääseminen vaatii hieman ennakointia ja suurten siltojen sijaintien tietämistä.

IMG_9936-44

Kysyessämme kuskiltamme vinkkejä Venetsiaan, hän vastasi: ”Kaupungissa ei ole juuri mitään mielenkiintoista nähtävää tai tehtävää. Sen sijaan, menkää, eksykää ja seikkailkaa.” Sen me totisesti teimme jo samana iltana.

IMG_8922-12

Lopulta tietysti löysimme määränpäämme, tosin puolen tunnin sijaan puolentoista tunnin päästä. Kaikki rinkka selässä noustut ja laskeudutut portaat tuntuivat lonkissa ja pikainenkin suihku tuntui jumalaiselta. Koska oli lauantai-ilta, suuntasimme kuitenkin keskustaa kohti aikomuksenamme ottaa selvää Venetsian yöstä.

Tässä vaiheessa luultavasti jokaista Venetsiassa käynyttä hymyilyttää huvittuneesti. Venetsia ja yö samassa lauseessa saavat melko vastakkaisia merkityksiä, kuin useimmat muut kaupungit. Huomasimme pian, että ravintolat alkoivat sulkea keittiöitään kymmeneen mennessä ja jopa jotkin baarit laittoivat ovia lukkoon. Mekin otimme seafood-pastojemme jälkeen suunnaksi Campo Santa Margheritan, jota meille suositteli niin kuskimme kuin respan iäkkäämpi työntekijäkin. Siellä kuulemma nuoret ja opiskelijat viettävät viikonloppuiltansa. Odotuksemme boheemista baarialueesta ja trendikkäästä hipsterikansasta kuitenkin tyssäsivät seinään yhtä nopeasti kuin suunnistuksemme Venetsiassa ylipäänsäkin: kyseessä olikin aukio, jossa arviolta teini-ikäiset nuoret hengailivat kaljat kädessä kuin Suomen vappuna konsanaan. Ei kiitos. Ulkona oli kaiken lisäksi kylmä.

IMG_9913-30

IMG_0066-110

IMG_0056-106

Mutta hiljaisella lauantai-illalla oli puolensa: Seuraavana päivänä heräsimme ajoissa, jotta ehdimme kaikessa rauhassa eksyä seuraavanakin päivänä, joka oli ainoa kokonaisemme Venetsiassa.

 

Buon Natale da Roma!

Italialaisen eläinlääkärin takapenkillä matka sujui jouhevasti ja pari tuntia sitten saavuimme Roomaan. Koska ylimääräistä aikaa oli juurikin sopivasti muutama tunti, suuntasimme samoilla vauhdeilla Colosseumille asti katsomaan ihmisvilinää ja toteamaan itse areenan menneen kiinni jo puoli viideltä. Katselimme hetken ulkoapäin, ahdistuimme ihmisjoukoista ja jatkoimme Terminin päärautatieaseman suuntaan haaveissamme panini ja kunnon kahvi.

Halusinkin nyt vain tulla toivottamaan teille rauhallista joulua. Minulle tämä on jo kolmas peräkkäinen joulu ulkomailla, mutta sentään tällä kertaa en vietä sitä vasta tapaamieni, satunnaisten reppureissareiden seurassa – edistystä kai sekin. Nauttikaa lumesta, hyvästä ruoasta ja erityisesti läheistenne seurasta. Me vietämme joulun pyhät Roomassa ja suuntaamme nyt sohvasurffareiden jouluillalliselle erään paikallisen kotiin.

Siispä vielä toistamiseen: Ihanaa joulua kaikille blogini lukijoille!

IMG_1361