Uutta ulkoasua ja viimeinkin Facebookissa!

Kauanhan siinä kestikin, mutta hiljaa hyvä tulee… tai jotain.

Viimein pääsin eroon horror-lohenpunaisesta taustasta ja jotain saatiin aikaiseksi fonttienkin kanssa – Bloggerista siirtymisen jälkeen kun en ole oikeastaan ulkoasulle tehnyt yhtään mitään. Itsehän olen melkoinen antinörtti mitä tietokoneisiin tulee (näen itseni jo kevään radio- ja tv-työn kurssien editointipuuhissa melkoisen kujalla), mutta onni on kauhean taitava ystävä, kurssikaverini Ines. Ines loihti mulle uuden bannerin ja äherrettiin yhdessä tänään tunti jos toinenkin muiden muotoseikkojen parissa. Olen aivan rakastunut varsinkin tuohon banneriin – ainoa toiveeni oli, että siinä olisi joku kuva joka mantereelta ja näinhän kävi. Nyt siellä köllii Afrikan sarvikuono sulassa sovussa perulaisen äidin ja lapsen, Australian papukaijojen ja laosilaisen mummon kantamusten kanssa samassa rivissä. Olen myös hirmu tyytyväinen uuteen ilmeeseen muutenkin. Mustavalkoinen tuntuu ihanan rauhalliselta ja freesiltä edellisen jälkeen.

Rupesin oikein vallankumoukselliseksi – jos nyt lähdetään viemään hommaa eteenpäin niin viedään oikein rytinällä! Niinpä viimein rohkaistuin ja pistin pystyyn ikioman Facebook-sivun blogilleni, olkoonkin, että mokoma palvelu on jo muinaismuisto, ainakin nykyteinien mielestä. Solidaarisuudesta sain jo yhden tykkäyksenkin, Inekseltä, kuinkas muutenkaan. Arvostaisin toki, jos sitä tykkää-nappia painettaisiin jokunen kerta enemmänkin :)

FACEBOOKKUVABlogi sai viimein tuohon vasempaan sarakkeeseen omat painikkeet myös Blogilistalle ja Bloglovinille, josta blogini löytää nyt siis hieman helpommin. Myös Facebook-sivulle pääsee sieltä sekä – tattadadaa – omaan Twitter-tiliini! Tästä tilistä kuitenkin sellainen varoituksen sana, että se on sekä reppureissaajaminälleni että toimittajaminälleni. Twiitit ovat siis sillisekoitus journalistista tavaraa, reissuhöpötystä ja yleistä häröilyä, todennäköisesti eniten viimeisintä. En näe kuitenkaan tarpeelliseksi Facebookin rinnalle perustaa blogille omaa Twitteriä, koska henkilökohtaisellakaan tililläni en twiittaa sellaisia määriä, että muistaisin olla aktiivinen myös blogitilin puolella.Näin homma pysyy mielenkiintoisempana, uskoisin.

TWITTERRVarsinkin Facebookia kannattaa kuitenkin alkaa seurailemaan, sillä sen puolella tarkoitukseni on postata muutakin, kuin vain linkittää uusimpia blogitekstejä. Klik klik siis vaan, linkki löytyy vasemmalta!

Mitäs tykkäätte, niin uudesta bannerista ja ulkoasusta kuin näistä pikku-uudistuksistakin?

Kapkaupungin yläpuolella

Uudenvuoden vastaanotosta selvittyäni vietin pari päivää Kapkaupunkia tutkien. Muut jatkoivat vielä trancefestareille yhdeksi illaksi, mutta itse jäin kiltisti kotiin nukkumaan lippujen hintojen hirvittäessä ja univelkojen painaessa silmiä. Niinpä seuraavana aamuna nousin skarppina ylös ja köröttelin minibussilla kaupunkiin.

Hieman laiskotti, joten päätin olla kuin kunnon turisti konsanaan: ostin lipun sightseeing-bussiin. Tiedättehän, sellaiseen punaiseen kaksikerroksiseen, jossa voi kuunnella kuulokkeilla oppaan höpötystä. Michelle sanoi tehneensä saman kaupunkiin saavuttuaan ja väitti olevan hintansa väärti. Ihan oikeassahan tuo oli. Kaupungista en kuitenkaan nyt itse höpötä sen enempää, vaan tykitän niitä kuvia myöhemmin. Nyt nimittäin asiaa vuoresta, joka oli kierrokseni kohokohta. Eikä ihan mistä tahansa vuoresta.

Kapkaupungin Pöytävuori on täysin maineensa ansainnut. Itse menin sen tsekkaamaan ihan vain uteliaisuudesta, ehkä vähän ”kyllähän-jokaisen-nyt-on-Pöytävuorelle-kiivettävä” -mentaliteetilla ja täysin ilman odotuksia. Ensimmäinen kiva yllätys oli jo pääsylipun hinta: köysirataa (onko sanalle ”cable car” mitään fiksumpaa suomennosta?) pitkin edestakainen matka normaalisti keventää lompakkoa 215 randin eli 14,10 euron verran. Taulussa tiskien edessä oli myös, että perjantaisin opiskelijakortilla sisäänpääsy 130 randia (8,55e). Hetken aikaa asiaa pohdin ja lopulta tulin tulokseen, että kyseinen päivä oli juurikin perjantai! Kävipä tuuri! Eläkeläisillekin oli perjantaialennus, mutta se koski vain eteläafrikkalaisia. Kansainvälisetkin opiskelijat onneksi alennuksen saivat Isic-korttia vilauttamalla.

Ylös pääsin suht nopeasti varoituksista huolimatta, alle puolessa tunnissa. Hissimatka ylös oli aika hieno, sillä vaunu pyöri ympäri ja maiseman näki siis joka kulmasta jo nousun aikana. Kokoakin pömpelillä riitti, sillä sisään mahtui kerralla 65 ihmistä.

IMG_9366Ylös päästyäni piti ihan huokaista, niin hienot olivat näkymät. Harvoin menen niin hiljaiseksi ihan vain korkean paikan ansiosta. En vain voinut olla tuijottamatta sitä kohtaa horisontissa, jossa meri yhtyi taivaaseen, eikä rajaa erottanut tarkasti mitenkään. En ole ikinä rantaa tai merta nähnyt niin korkealta, enkä olisi osannut uskoakaan että siinä voisi olla jotain niin spesiaalia.

IMG_9443

Muutama iso maamerkki hallitsee Kapkaupungin siluettia: Pöytävuori, Devil’s Peak sekä vasemmalla näkyvä terävä vuori Lion’s Head. Kaukana merellä näkyy myös Robben Island, jonka vankilassa Nelson Mandela oli 18 vuotta vankeudestaan.

IMG_9408 IMG_9392 IMG_9381

Siis katsokaa nyt tuota horisonttia! Missä meri loppuu ja taivas alkaa?

Siis katsokaa nyt tuota horisonttia! Missä meri loppuu ja taivas alkaa? Mulla on aavistus mistä käsite ”taivaanranta” on saanut alkunsa.

IMG_9375Muuten vuoren päällä näytti aika, noh, littanalta – mitä muuta tasaisen huonekalun mukaan nimetyltä vuorelta nyt voi odottaakaan. Kasveja, lintuja ja joitain liskoja näkyi siellä täällä ja kasvisto oli selkeästi täysin omaleimaista. Pöytävuorihan on samalla myös kansallispuisto ja sen päälle on mahdollista myös vaeltaa.

IMG_9439

Eripituisia kävelyreittejä oli opastettu pitkin vuorta. Yritin yhtä kävellä, mutta taisin eksyä jossain vaiheessa (?) ja käännyin takaisin.

IMG_9401

Pöytävuori valittiin yhdeksi seitsemästä uudesta luonnonihmeestä vuonna 2011. Muita ihmeitä ovat Amazon, Vietnamin Ha Long Bay, Argentiinan ja Brasilian rajan Iguazu Falls, Etelä-Korean Jeju Island, Indonesian Komodo-saari ja Filippiinien PP Underground River.

IMG_9453 IMG_9451 IMG_9436 IMG_9434 IMG_9426 IMG_9419 IMG_9414

IMG_9388

Huipulla oli myös ihan kivan oloinen kahvila.

Itse kävelin vuorta ympäri noin tunnin ajan katsellen maisemia eri kulmista, kunnes istahdin merinäkymän ääreen alas kallion laidalle. Pistin kuulokkeet korviin ja Imagine Dragonsin On Top of The Worldin soimaan. Fiilis oli, no, aika huippu!

IMG_9459

Kapkaupunki, yksi lempparikaupunkini maailmassa!

Kapkaupunki, yksi lempparikaupunkini maailmassa!

 

Travel Trivia

Jo joku aika sitten matkablogeissa alkoi kiertää Veeran ja hänen kaverinsa Natalien aloitteesta reissuaiheinen haaste. Olen näköjään vieläkin vähän Afrikan ajassa, kun tämä tulee pikku viiveellä, mutta näitä oli hauska pohtia ihan kaikessa rauhassa. Lähes joka kysymyksen kohdalla tosin tuumasin, että aihe kaipaisi ihan ikioman postauksen – ehkäpä muutamasta teenkin?

Kuinka monessa maassa olet matkustanut?
27 maata näyttää olevan tällä hetkellä mittarissa.

Kuinka monessa maassa olet asunut?
En vielä yhdessäkään. Muutaman viikon olen ollut vaihdossa Göteborgissa ja muutaman viikon töissä Perussa, mutta ei näin lyhyitä pätkiä vielä voi asumiseksi laskea. Ensi kesänä kokeillaan ensi kertaa Suomen ulkopuolella asumista Tansaniassa, me excited!

Piscinas Surf House Perun Lobitoksessa, olen ollut ikävämmissäkin paikoissa töissä :)

Piscinas Surf House Perun Lobitoksessa, olen ollut ikävämmissäkin paikoissa töissä :)

Lobitos Beach, Peru

Lobitos Beach, Peru

Mitä ilman et matkusta?
Kameraa! Passi ja luottokortti taitaa olla aika olennaisia myös, of course. Ilman matkalukemista en myös liikahda mihinkään. Yli parin viikon reissuun tuskin lähden ilman läppäriäkään – pidemmästä reissusta on hankala muuten kirjoittaa jälkeenpäin. Jos rantakohde on kiikarissa, ovat aurinkolasit ja saronki ehdottomia!

Miksi aloit matkustaa?
Minulla on aina ollut jonkinlainen tarve ymmärtää maailmaa, sen ilmiöitä ja ihmisiä. Erilaiset kielet ja kulttuurit kiinnostivat jo muksuna. Joskus nuorempana matkustaminen oli vain sellaista just for fun -tyyppistä, mutta nyt on tullut muitakin agendoja. Eka reppureissu omin päin oli varmasti jonkinmoinen itsenäistymisriitti mulle, kokeilu siitä pärjäänkö maailmalla yksin ja mihin asti kantti kestää. Kestihän se ja sain lisää syitä matkustaa. Hiljalleen janoni eri kulttuurien ja uskontojeni ymmärrykseen on vain kasvanut, samoin kuin kiinnostukseni kansainväliseen politiikkaan, sananvapauskysymyksiin ja ihmisoikeuksiin. Toivon ja oikeastaan uskonkin ulkomaanjournalismin olevan oma tulevaisuudenpolkuni, joten toivottavasti joku päivä saan tehdä jotain edellämainittuihin liittyvää vielä työkseni :)

Angkorin temppelit, Kambodza

Angkorin temppelit, Kambodza

Miksi matkustat yksin?
Siksi, että se on yksinkertaisesti vain minulle helpompaa, ainakin juuri nyt. Kun olen saanut jotain päähäni, mun on tosi vaikea tehdä kompromisseja. Niinpä sooloilu sopii mulle paremmin. Ensinnäkin, matkustan yleensä ilman suunnitelmia. Lisäksi olen hitaan reissauksen ystävä ja saatan hyvinkin jämähtää johonkin paikkaan viikoiksi ihan vain vahingossa. Nämä kaksi yhdistettynä eivät kovin monelle tuntemalleni ihmiselle sovi. Lisäksi kaverin kanssa matkustaessa pitää aina olla selvät sävelet siitä, mikä kummankin budjetti on. Itse reissaan aika sniiduillen, eikä ole kivaa jos kaveri joutuu nukkumaan koinsyömissä sängyissä ja liftaamaan vain, koska mulla ei ole rahaa muuhun. Kaiken huipuksi joitain juttuja ei vain voi kokea muuten kuin yksin. Tästä ehkä parhaana esimerkkinä on kaksi viikkoani Sulawesillä Indonesiassa muslimiperheen vieraana. Vaikka reissussa olisi yksin, ei se ole synonyymi yksinäisyydelle. Tien päällä tapaa aina mielenkiintoisia tyyppejä ja aina voi liittyä muiden seuraan seuraavan etapin ajaksi!

Pöytävuori, Kapkaupunki

Pöytävuori, Kapkaupunki

Miten matkustaminen on muuttanut elämääsi?
Olen oppinut arvostamaan kokemuksia ja tiettyjä hetkiä ja vastaavasti materiaa ja asioiden omistamista olen alkanut vierastaa. Ostan vaikkapa vaatteita nykyään tositosi vähän. Ratsastusharrastukseni on jäähyllä, jotta rahaa jäisi reissuihin. Ennen kaikkea matkustaminen on kuitenkin vaikuttanut arvomaailmaani ja kiinnostuksenkohteisiini, millä tulee väistämättä olemaan vaikutusta tulevaisuuteeni. Tuskin olisin kehitysyhteistyöstä tai ulkomaanjournalismista kiinnostunut ilman matkojani. Olen myös oppinut spontaanimmaksi ja huolettomammaksi: ”Asioilla on tapana järjestyä” ja”go with the flow” -ajatusmallit ovat rantautuneet elämääni myös Suomessa. Myös itsevarmuuteni on tietyllä tapaa kasvanut ja jotkin aiemmin aivan kahjoilta tuntuvat haaveet ja tavoitteet tuntuvat nyt täysin saavutettavissa olevilta.

Mikä on oudoin ruoka, jota olet matkalla maistanut?
Jaa-a. Kambodzassa olen popsinut hämähäkkiä ja heinäsirkkoja, mutta paikallisillehan ne eivät olleet millään tapaa outoja. Laaman liha Perussa ja strutsinlihapihvi Etelä-Afrikassa ovat kyllä olleet mulle ihan tarpeeksi outoja. Singaporessa söin kyllä kerran todella kummallisen tulisen salaatin, sillä en edes tiedä mitä siinä tarkalleen ottaen oli. Mutta hei, salaatti ja chili ei vaan kuulu yhteen, eihän?

Kambodzan herkkuja!

Kambodzan herkkuja!

Onko sinua koskaan pelottanut matkoillasi?
Tähän kysymykseen varmaan toivotaan puukkouhkailuja, hämäriä kujia ja epämääräisiä taksikuskeja. Tosiasiassa näiltä olen kuitenkin ollut aina turvassa. Kerran olen kuitenkin säikähtänyt melkoisesti: surffatessani Perussa jouduin lautoineni sellaiseen pesukoneen myllerrykseen, että ehdin siinä jo miettiä näenköhän pintaa lainkaan, niin kauan aallot mua heittelivät. Muuten taidan olla sen verran rämäpää, etten ihan hevillä hetkahda.

Onko olemassa jokin maa, johon aina palaat?
Yleensä tykkään matkustaa ihan uusiin paikkoihin, mutta Balille voisin kyllä lähteä samantien vaikka heti. Sinne kerran olen palannutkin, mikä on aika epätyypillistä mulle. Voi, pääsisinpä Balille.

Monkey Forest, Ubud, Bali

Monkey Forest, Ubud, Bali

Mulle tämä kuva kertoo kaiken Balista <3

Mulle tämä kuva kertoo kaiken Balista <3

Onko sinulla pakkausrituaaleja?
Se, että pakkaan viime tingassa. Toki kaikille tavaroille on tarkat paikkansa rinkassa ja repussa, mutta eipä tuo taida mikään varsinainen rituaali olla.

Mikä on kaunein ranta, jonka olet ikinä nähnyt?
Tofo Beach Mosambikissa ja Zapatilla Beach Panaman Bocas del Torossa. Tunnustuksen ehdottomasti myös ansaitsee Bazaruton saariston biitsit Mosambikissa!

Zapatilla Beach

Zapatilla Beach

Tofo Beach. Tai tämä taitaa itseasiassa olla jo viereinen Mango Beach. Samanlaisia kuitenkin molemmat.

Tofo Beach. Tai tämä taitaa itseasiassa olla jo viereinen Mango Beach. Samanlaisia kuitenkin molemmat.

 

Bazaruto Archipelagos

Bazaruto Archipelagos

Mikä oli ensimmäinen ulkomaanmatkasi?
Reissu Jenkkeihin, vietin 2-vuotissynttäreitäni Bostonissa.

Mainitse viisi asiaa bucketlistaltasi?
-Trans-Mongolian junarata, joka jatkuisi Pekingistä Tiiibetiin, Nepaliin ja Bangladeshiin.
– Bussilla köröttely ympäri Itä-Eurooppaa. Ainakin Serbia, Bosnia&Hertzegovina, Romania, Moldova, Kroatia, Montenegro ja Kosovo kiinnostaisivat.
– Festarit Keski-Euroopassa. Tai miksei siellä Itä-Euroopassakin.
– Väli-Amerikan ja Karibian alueen koluaminen perusteellisesti (mukaan lukien Kuuba ja Jamaika)
– Työskentely ulkomailla. Kirjeenvaihtajan duuni jossain vaiheessa olisi ihan unelmien täyttymys.

Onko olemassa paikkaa, johon et halua matkustaa?
Jenkit ja Kanada. New York olisi tällä hetkellä varmaan ainoa paikka Jenkeistä jonne voisin lähteä nyt, jos vain rahaa riittäisi. Saksaan en välttämättä lähtisi enää muualle kuin Berliiniin (tähän perään iso sydän). Tšekkiin, Itävaltaan, Unkariin tai Sveitsiin en myöskään ole tuntenut minkäänlaista vetoa. Thaimaahan en lähde enää ikinä, ellei ole pakko. Enkä Gran Canarialle.

Mitä kaipaat Suomesta kun matkustat pitkään?
Turkkilaisten tekemää pizzaa :D Mutta tietysti myös nämä perinteiset: suomalaista maitoa, Fazerin suklaata, Ingmanin vanilja-puolukkajogurttia ja Ruispaloja. Oikeastaan kaipaan koko jääkaappia – siis sitä, että kotona on aina ruokaa ja voi kokata itse silloin kun siltä tuntuu. Rafloissa istuminen alkaa pidemmän päälle tympimään, samoin kuin omien ruokakassien mukana raahaaminen. Lisäksi huomaan eniten ikävöiväni karvaista kaveriani kotosalla. Ekalla reissulla se oli hevoseni, viime reissulla koira.

Kukapa ei tämmöistä karvakasaa kaipaisi?

Kukapa ei tämmöistä karvakasaa kaipaisi?

Uskotko, että asetut vielä jonnekin, ja jos niin minne?
Enköhän. Mistä näitä vielä tietää. Mä oon vielä ihan liian nuori kelaamaan tämmösiä.

Mikä on suosikkilentokenttäsi ja -lentoyhtiösi?
Suosikkilentoyhtiöitäni ovat kaikki, jotka pysyvät ilmassa. Air Asia on ehkä yksi lemppareista ihan vain halpojen hintojen takia. Suosikkikenttä on ehdottomasti Changi Singaporessa, siellä olen joskus viettänyt oikein leppoisan päivän toista lentoani odotellessa.

Mikä on suosikkikaupunkisi?
Berliini ja Kapkaupunki. Berliini on ihanan kansainvälinen ja underground-henkinen, täynnä mielenkiintoisia baareja ja katuja täynnä taidetta. Sinne haluaisin takaisin mahdollisimman pian. Kapkaupunki taas on kaikin puolin miellyttävä ja yllättävän siisti. Kaupunki lepää meren ja vuorten keskellä ja Pöytävuoren siluetti on mahdottoman kaunis ilta-aurinkoa vasten. Joka illalle löytyy mielenkiintoista tekemistä, varsinkin live-musiikkia on tarjolla paljon. Luulen, että Buenos Airesista tykkäisin toisella visiitillä entistä enemmän, ekalla kerralla siellä ollessani mielentilani vain ei oikein antanut itseni tykätä kaupungista.

Kapkaupunki

Kapkaupunki

Uusi vuosi Itä-Berliinissä oli Kokemus isolla koolla! Takaisin vielä joskus, ehdottomasti!

Uusi vuosi Itä-Berliinissä oli Kokemus isolla koolla! Takaisin vielä joskus, ehdottomasti!