Pari päivää paratiisisaarilla

En ole vielä ehtinytkään blogin puolella kertoa, mitä puuhasteltiin jouluna. Oli aika erilaiset pyhät tällä kertaa, sillä vietin niitä Intian valtamerellä veneillen, paratiisisaaria ihaillen ja puskassa nukkuen.

Michelle ja Marieke olivat puhuneet jo aiemmin, että haluaisivat kahden päivän reissun tehdä Bazaruton saaristoon Vilankulosissa. En uskonut, että oma budjettini siihen lystiin riittäisi, mutta kylän kuitenkin halusin nähdä, joten jatkoin matkaa heidän mukanaan. Tofosta jatkettiin matkaa Inhambaneen minibussilla, josta piti ottaa lautta lahden toiselle puolelle Maxixeen, josta viimein napattiin minibussi määränpäähän Vilankulosiin. Matka oli kaikkea muuta kuin mukava: vieressäni istuva pyylevä täti litisti minua ikkunaa vasten samalla kun tädin muksu nukkui välillä puoliksi sylissäni, välillä tökki korvaani. Kaiken kruunasi lopulta eteeni pyllähtänyt täti, jolla oli kana mukanaan. Elävä kana. Eräs matkustaja yritti tuoda kalkkunaakin kyytiin mutta otuksen kakkiessa ulkopuolella kuski veti rajan. Erään bussin katolla puolestaan seisoi kaksi vuohta, täysin vapaana ilman köysiä ja lopulta selvisi, että meidänkin minibussimme takakontissa oli ollut yksi vuohi. Olin sanaton – Mosambikin joukkoliikennettä on pakko rakastaa ja vihata samaan aikaan.

Mosambikissa chapat eivät ole ikinä täynnä, aina on tilaa yhdelle niin kauan kuin ovi menee kiinni. Niinpä näissä pakuissa on tullut matkustettua vaikka minkälaisissa asennoissa etuperin, takaperin, vinottain, kaksin kerroin ja päällekkäin. Kyydissä yrittää vain olla miettimättä miten käy, jos auto ottaa osumaa johonkin kiinteään. Mutta kaiken kaikkiaan matkanteko tulee halvaksi, ja jos minulta kysytään, mielestäni julkiset kulkuneuvot ovat aina yksi avain päästä hieman lähemmäksi paikallista kulttuuria. Mosambikissa vielä mukavan lisäelementin seikkailuun tuo se, että ikinä ei voi olla varma tietääkö portugalia puhuva kuski tarkalleen mihin olet menossa ja mihin haluat hänen sinut jättävän.

Puolen tunnin lauttamatka Inhambanesta Maxixeen.

Puolen tunnin lauttamatka Inhambanesta Maxixeen.

Saatiin uusi buddy, joka välttämättä halusi tuupata itsensä "valkoisten tyttöjen väliin".

Saatiin uusi buddy, joka välttämättä halusi tuupata itsensä “valkoisten tyttöjen väliin”.

 

Jouluaattona ainakin oli tuoretta kanaa tarjolla tämän tädin pöydässä.

Jouluaattona ainakin oli tuoretta kanaa tarjolla tämän tädin pöydässä.

Perillä Vilankulosissa lähdin myös mukaan kiertämään reissujärjestäjiä ja huomasin, että hinta saattaisikin olla minulle kohtuullinen – ei puhuttukaan monista sadoista euroista. Kinasteltuamme aikamme eri järjestäjien kanssa ja kerrottuamme täsmälleen mitä halusimme, saimme viimein puhuttua mieluisan hinnan yön yli -reissulle, 4400 meticalia eli noin 107 euroa, mikä sisälsi kaiken kuljetuksista ruokailuihin ja molempien päivien pääsymaksut kansallispuistoon (n. 10e/pvä). Marieke opiskelee liiketaloutta ja hänen neuvottelutaidot tulivatkin tarpeeseen. Lopulta oltiin tyytyväisiä diiliin.

Jouluaattoiltana halusimme kuitenkin käydä kaupungilla – tai pikemminkin kylällä – syömässä kunnon jouluaterian. Vaeltelimme aikamme ympäriinsä, mutta mukavia rafloja, tai rafloja ylipäätään, ei tuntunut näkyvän missään. Ainoa oli saksalaismiehen ravintola, jonka alapuolella olevassa yökerhossa oli jo jumputus alkamassa ja paikallisia valui sisään katsomaan juhlan kunniaksi tilattuja strippareita – ei kiitos. Lähdettiin lannistuneina kävelemään rantaviivaa pitkin takaisin hostelliamme kohti, sillä olimme kuulleet kehuja sen oman keittiön ruoasta. Matkalla näin kyltin kahvilasta ja kysyin espanjaksi tiellä seisovalta vartijalta, saako sieltä myös ruokaa. Kuulemma sai, joten suuntasimme sinne. Päädyimmekin mitä kauneimpaan ravintolaan meren rantaan, jossa ravintolan omistaja oli perheineen ja Portugalista asti lentäneiden sukulaistensa kesken viettämässä jouluateriaa. Olimme jo valmiita kääntymään vähin äänin, kun tämä nainen kutsui meidät avosylin mukaan illalliselle. Saimme kuin saimmekin upean buffet-jouluillallisen mitä sydämellisimmän mosambikilaisperheen vieraina, eikä meidän lopulta annettu edes maksaa mistään muusta kuin juomastamme viinipullosta. Illallinen koostui riisistä, matapasta (portugalilainen lisuke pinaatista), chilikastikkeista, kana-papukastikkeesta, kalasta, simpukoista, ravuista ja kanasta. Lopun kruunasi kakkukahvit. Jouluaattomme oli kuin olikin erinomainen. Ainoa mikä harmitti jälkeenpäin oli kameran puuttuminen, joten emme saaneet mitään muuta jemmaan illasta kuin mukavat muistot. Illallisen jälkeen jatkoimme vielä muutaman suvun naisen matkassa paikalliseen AfroBariin.

Joulupäivän aamun valjetessa hyppäsimme veneeseen, minä, Michelle ja Marieke sekä oppaamme ja kokkimme. Menomatkalla meillä oli jo onnea: yhtäkkiä veneemme vierellä vedestä hyppäsi delfiini ja poikanen. Jäimme hetkeksi katselemaan eläinten touhuja, kunnes suuntasimme ensimmäiselle saarelle.

Bazaruton saaristo muodostuu kuudesta saaresta, jotka ovat Bazaruto, Benguerra, Magaruque, Banque, Santa Carolina (paremmin tunnetaan nimellä Paradise Island) ja Shell. Saaristo on ollut kansallispuisto vuodesta 1971.

Pari päiväämme koostuivat pääasiassa rannalla laiskottelusta, maisemien katselusta veneestä, lukemisesta, valtavana herkullisesta ruoasta ja snorklauksesta. Itse kävin snorklaamassa vain ensimmäisenä päivänä, sillä jostain syystä en ole ikinä kokenut valtavaa viehtymystä vedenalaiseen maailmaan ja kalat itseasiassa hieman ällöttävät minua. Saaret olivat mahdottoman kauniita – vitivalkoista hiekkaa, kilometrien pituisia rantaviivoja ja kirkkaan turkoosia vettä. Tiedän ikävämpiäkin tapoja viettää joulua.

Paratiisisaaria, paratiisisaaria kaikkialla.

Paratiisisaaria, paratiisisaaria kaikkialla.

Halusimme välttämättä kiivetä hiekkadyynien päälle ja samalla melkein poltettiin jalkapohjamme tulikuumalla hiekalla. Päällä oli pakko pyllähtää istumaan, kun jalkapohjat eivät enää kestäneet kuumuutta - auts! Mutta hyvä niin, näyttää kuvassa paremmalta ;)

Halusimme välttämättä kiivetä hiekkadyynien päälle ja samalla melkein poltimme jalkapohjamme tulikuumalla hiekalla. Päällä oli pakko pyllähtää istumaan, kun jalkapohjat eivät enää kestäneet kuumuutta – auts! Mutta hyvä niin, näyttää kuvassa paremmalta ;)

IMG_0424 IMG_0423 IMG_0422 IMG_0418 IMG_0417 IMG_0405 IMG_0402 DSC01546

Veneen lähtöä odotellessa.

Veneen lähtöä odotellessa.

DSC01616

Michelle!

Michelle!

Snorklailemassa. Ei löydetty kilpikonnia, pöh.

Snorklailemassa. Ei löydetty kilpikonnia, pöh.

Ensimmäisen päivän päätteeksi ajoimme maihin yöpymään, sillä saarilla yöpyminen on laitonta. Emme olleet päässeet edellispäivänä käymään suihkussa, sillä hostelliltamme oli loppunut vesi. Kun matkallamme maihin kävimme eräältä hotellilta hakemassa jäitä, olikin riemastus suuri, kun hotellin edustalla oli suuri uima-allas ja ulkosuihkuja. Kahden päivän hikoilun ja suolavedessä uinnin jälkeen suihku tuntui taivaalliselta. Käytiin siinä sitten röyhkeästi viiden tähden luksushotellilla uimassa ja suihkussa, heh.

Leiripaikkaan saapuessamme meitä odotti yllätys: oppaillamme ei ollut telttaa, makuupusseista puhumattakaan. Olimme sopineet järjestelyistä eri henkilön kanssa ja varmistaneet vielä erikseen kaikkien varusteiden tulevan järjestäjiltä telttaa ja huopia myöten. “Kyllä kyllä, teidän ei tarvitse ottaa itsenne lisäksi mitään muuta kuin bikinit!” meille vakuuteltiin. Mutta kappas kummaa, oppaallamme (joka kuulemma teki yön yli-reissua ensimmäistä kertaa) ei ollut mitään meille bambumaton lisäksi. Sen sijaan tällä herrasmiehellä oli kyllä itselleen pumpattava ilmapatja ja makuupussi. Ei siinä muu auttanut, kuin illallisen ja korttipelien jälkeen käydä tähtitaivaan alle nukkumaan. Onpahan sekin nyt tehty pois bucket listiltä! Onnistuttiin kuitenkin opas häätämään pois patjaltaan ja tehtiin diili: Marieken mentyä maissa seisovaan veneeseen nukkumaan, Michelle nukkuisi makuupussissa bambumatolla ja minä saisin ilmapatjan ja käyttäisin huivejani peittona.

Oli poikien onni, että ei pistetty meteliä pystyyn, vaan otettiin tilanne tällä kertaa ennemmin seikkailun kannalta. Vinkattiin tosin ystävällisesti, että kaikki asiakkaat ei välttämättä olisi yhtä suopeita. Yöllä nousi upea täysikuu ja mikäs siinä pötkötellessä. Peittoja ei kaivattukaan, sillä yö oli joka tapauksessa lämmin. Onneksi oli hyttysmyrkkyä, joten ötökätkään eivät olleet riesaksi. Aamuyöstä alkoi tosin ripsiä vettä, joten aamun tunneiksi siirryttiin koko porukka veneen katon alle suojaan.

Ilta meni korttipelien merkeissä rattoisasti.

Ilta meni korttipelien merkeissä rattoisasti.

IMG_0454 IMG_0452 IMG_0447 DSC01604 DSC01601Aamulla herätessämme ulkona odotti muuan mummo istumassa maassa, juomassa edellisillalta jättämiämme vajaita oluttölkkejä ja puhumassa itsekseen puulle. Viihdytimme itseämme aamupalan ajan seuratessamme tädin juttuja (olisin niin halunnut tietää mitä hän portugaliksi sille puulle posotti) ja jatkoimme matkaa vesille.

Aamupalaistamista.

Aamupalaistamista.

DSC01622

Välillä elämä on vaan tosi rankkaa, tiedättehän?

Kääriytyminen suojaan auringolta.

Kääriytyminen suojaan auringolta.

Toinen päivä oli aivan yhtä kiireinen kuin ensimmäinenkin. Rantauduttuamme saarelle emme juurikaan ruhojamme liikauttaneet. Lounaan jälkeen palattiin hostellillemme erittäin tyytyväisinä reissuun ja koko jouluun.

Ruoka ei pettänyt meitä toisenakaan päivänä.

Ruoka ei pettänyt meitä toisenakaan päivänä.

DSC01572

IMG_0476

IMG_0488 IMG_0485 IMG_0470 IMG_0469

Kotia - tai siis rantaa - kohti!

Kotia – tai siis rantaa – kohti!

Vilankulosista matka ei siis enää jatkunutkaan Zimbabween kuten alunperin ajattelin, vaan käännyttiin takaisinpäin Maputoon ja Maputosta samoilla vauhdeilla Etelä-Afrikkaan Nelspruitiin, jossa vietimme päivän ennen matkaamista Johannesburgiin lentokentälle. Siitä kuitenkin lisää seuraavassa postauksessa. Luvassa on muun muassa taidonnäyte siitä miten melkein missata lento kahdesti, uuden vuoden juhlintaa sekä eteläafrikkalaisen terveydenhuollon testailua. Pysykää kuulolla!

 

 

4 vastausta artikkeliin ”Pari päivää paratiisisaarilla

  1. Siis en kestä ! Toi ranta, meri ja noi maisemat ! Aivan ihanan näköistä, nauti reissusta munkin puolesta ja lisää kuvia :-)

    • Mietittiinkin saarilla, että niiden rantaviivat näytti siltä miltä olen aina kuvitellut vaikkapa Malediivien tai Seychellien näyttävän. Kiitos, näin teen! :)

  2. Nyt on kyllä kauniit maisemat. Ja näyttäis olevan melkein vain teidän käytössä. Koko Afrikka ehdottomasti must see -listalle!

    • Ei tosiaan tarvittu kyynärpäitä omaa rantaspottia etsiessä :D Iso plussa oli kyllä se, että ihan kolmestaan saatiin koko reissu olla ja näin ollen itse räätälöitiin aika pitkälle mitä saaria haluttiin nähdä. Nälkä kasvaa syödessä – Eteläisen Afrikan jälkeen ehdottomasti itäinen Afrikka, sekä Namibia, Botswana ja Zimbabwe on mun listalla. Afrikalle iiiiiiso sydän!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *