Aina paljasjalkaisuus ei kannata

Viikko on ehtinyt vierähtää jo edellisestä päivityksestä ja ihan ymmärrettävästä syystä: Nature’s Valleyssa satoi ja myrskysi niin, että loppuajan olin nettiyhteyden ulottumattomissa. Johannesburgiin paluuni kanssa oli myös kaikenlaista säätöä. Lopulta oli pakko ottaa yöbussi, joka oli kalliimpi kuin lentoni Jo’burgista Kapkaupunkiin, mikä luonnollisesti sapetti melkoisesti. Alunperin erään johannesburgilaisen naisen piti antaa minulle kyyti, mutta koska tämän isä teki kuolemaa Plettenberg Bayssa lähellä Nature’s Valleyta, tämä viime tipassa perui. Eilen aamuna siis saavuin Johannesburgiin ja päätin viettää viimeisen kokonaisen päiväni täällä uima-altaalla lötköillen kaukana tietokoneesta, kun viimein aurinko porotti viikon sateiden jälkeen.

Nature’s Valleyssa lopulta vierähti koko viikko, sillä en nähnyt mitään syytä mennä Jeffrey’s Bayhin kuten suunnittelin koska a) rantakohteessa on aika mälsää olla, kun taivaalta sataa tuutin täydeltä b) surffikohteessa on vielä mälsempää olla, kun itse ei saa edes mennä veteen.

Mitäkö sitten kävi? Kaiken takana on niinkin typerä seikka kuin tulehtunut varvas. Kyllä, luit oikein. Miten pieni juttu voi paisua niin isoksi – kirjaimellisesti.

Kävelen paljon paljain varpain reissussa ja toki usein jalkapohjat ovat naarmuilla ja tikkuja täynnä. Mosambikissa ilmeisesti olin kuitenkin saanut haavan oikean jalan varpaaaseen, ei mitään hajua missä ja miten. Huomasin sen vasta, kun se oli selkeästi alkanut parantumaan. Eipä sille muuta voinut tehdä kuin puhdistaa ja saatoin ehkä muutaman kerran käyttää flip flopeja sen jälkeen. Joka tapauksessa, luulin haavan olleen parantunut, ohi ja unohdettu, kunnes Nature’s Valleyssa yksi yö heräsin siihen, että koko oikea jalka oli tulessa.

Omituisinta oli, että tulehdus tuli vasta 3-4 viikkoa haavan syntymisestä. Haava oli siis ehtinyt umpeutua ja tulehdus oli iso nestepallukka, joka seuraavana päivänä muuttui epäilyttävän siniseksi. Siinä vaiheessa, kun jalkapöytä ja nilkka alkoivat välillä mennä tunnottomaksi (?!?!), pyysin hostellin työntekijää varaamaan mulle lääkäriajan. (Tosin saattoi kahden sairaanhoitajasiskoni ja kolmannen lääkäriä konsultoineen siskoni painostuksella olla myös osuutta asiaan.)

Eteläafrikkalainen terveydenhuolto ansaitsee multa täydet kymmenen pistettä, ainakin yksityinen puoli. Lääkäri oli mukava ja homma toimi. Varvas ja sen lähialueet puudutettiin, mikä oli kyllä kivuliain mulle tehty operaatio ikinä (viisi pistosta, viisi!!!), mutta sen jälkeen veitsellä leikkelykään ei tuntunut onneksi missään. Lopuksi pistettiin sisällä olleet mömmöt labraan tutkittavaksi oikeita antibiootteja varten ja jalka pakettiin. Lääkärikäynti rokotti lompakkoa 562 randia (38e), laboratorio 560 randia (toiset 38e) ja lääkkeet 101 randia (6,80e). Matkavakuutus pelastanee tällä kertaa.

Niinpä sitten olin jalkavammainen 4-5 päivää operaation jälkeen, koska kävely oli melkoisen kivuliasta, ellei mahdotonta. Lisäksi jalka ei saanut kastua viiteen päivään, joten mereen tai vesiputouksille ei ollut asiaa. “Käytä mielikuvitustasi” lääkärikin rohkaisi kun kysyin kuinka käyn suihkussa. Ratkaisu oli lopulta kolme muovikassia ja puoli rullaa teippiä per suihkukerta.

rampa

Jalasta tässä vaiheessa voi jo kuvankin laittaa – kuvat varpaasta ennen ja jälkeen operaation taidan jättää suosiolla tietokoneen syövereihin.

Edelleen popsin antibiootteja, mutta kääreen sain jalasta pois muutama päivä sitten ja nyt vain haavakohtaa rasvaillaan ahkeraan. Kävelemään pystyn jo melko lailla normaalisti ja haava on lähtenyt parantumaan hyvin.

Tässä oli nyt nopea tiivistys siitä, miksei musta ole kuulunut mitään. Vähän harmittaa tietysti, että viimeinen viikko meni mönkään mokoman takia, mutta ei mahda mitään. Onneksi sitä edelsi niin mahtava kuukausi, että se kompensoi. Kohta lähden lentokenttää kohti (Lentämään, hurraa! Olenko ikinä kertonut, että rakastan lentokenttiä ja lentämistä?) ja huomenillalla olen jälleen Suomen pakkasissa. Mitenhän tennareilla ja muutenkin vähän onnettomilla talvivarusteilla onnistuu tarpominen kotiin, varsinkin kun mun rinkkaankin tuntuu joku piilottaneen kymmenen kiloa kiviä yhtäkkiä?

Pari päivää käyn pyörähtämässä luennoilla Jyväskylässä, minkä jälkeen sukkuloin takaisin Helsinkiin Matkamessujen merkeissä. Toivottavasti siellä nähdään!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *