Kapkaupungin lumoissa

Aiemmin jo kerroinkin, että Kapkaupunki hurmasi mut. Se on melko hyvä saavutus, sillä yleensä mun lempparipaikkoja on pienet merenrantakylät, joissa on reggaeta ja rento meininki. On aika perustella hieman lisää, miksi Kapkaupunki on Afrikan helmi.

IMG_9172

V&A Waterfront, Kapkaupungin yksi turistimestoista, josta mm. lautat Robben Islandille lähtivät.

IMG_9171

Waterfrontin satama.

Kapkaupungissa on turistihoodeja, kuten kaikissa isommissa kaupungeissa, totta kai. Tämä oli kuitenkin ehkä eka kerta mulle, kun en edes jaksanut antaa moisen häiritä. Mä keskityin kaikkialla vaan ihailemaan miten kaunista joka puolella oli.

IMG_9175Tuleeko kellekään mieleen mitään muuta suurkaupunkia mieleen, jossa koko ajan voi nähdä joko meren, vuoren tai molemmat? Kapkaupungissa Pöytävuoren, Devil’s Peakin ja Lion’s Headin siluetit yhdistettynä taivaanrantaan kipuavaan valtamereen on mun mielestä täysin ainutlaatuista.

Tänä vuonna kannattaa kaupunkiin suunnata myös siksi, että se on World Design Capital 2014. Itse olin paikalla vain vuoden ekan viikon, eikä teemaa hirveästi vielä tuotu esiin. Epäilen kuitenkin tiedossa olevan paljon siistejä juttuja – kaupungille titteli sopii kuin nenä päähän.

World Design Capital -nimityksen kunniaksi Waterfrontin majakka (tai mikä hyvänsä olikaan?) oli maalattu keltaiseksi.

World Design Capital -nimityksen kunniaksi Waterfrontin majakka (tai mikä hyvänsä olikaan?) oli maalattu keltaiseksi.

Kapkaupungissa kauniiden maisemien lisäksi mun huomion kiinnittivät kaupungin vahvat kontrastit: vuori ja meri, valkoiset ja mustat, historia ja tulevaisuus, keskiaikaiset kirkot, linnat ja pilvenpiirtäjät. Siitä tykkäsin, valtavasti. Kaupungissa on ihan varmasti jokaiselle jotain. Afrikan henki on vahvasti läsnä, mutta silti kaupunki on jotenkin tosi eurooppalaisvaikutteinen. Kapkaupunkia on mahdoton pistää mihinkään lokeroon, se on täysin oma lukunsa.

Katusoittajat viihdyttämässä ohikulkijoita afrikkalaisin rytmein.

Katusoittajat viihdyttämässä ohikulkijoita afrikkalaisin rytmein.

Devil's Peak

Devil’s Peak

 

Castle of Good Hope, joka oli hassusti keskellä kaupunkia rannikan tai korkean paikan sijaan.

Castle of Good Hope, joka oli hassusti keskellä kaupunkia rannikan tai korkean paikan sijaan.

IMG_9353

Näkymät linnakkeelta pilvenpiirtäjille.

Näkymät linnakkeelta pilvenpiirtäjille.

IMG_9324

IMG_9298

Yksi kaupungin maamerkeistä oli myös kirkko, joka jostain syystä ei kuitenkaan tuntunut olevan mikään varsinainen nähtävyys. Kiva se oli silti. Tai ehkä just siks.

Yllättävää oli erityisesti Kapkaupungin ydinkeskustan siisteys. Tai oikeastaan kaikki lähiötkin joilla liikuin olivat siistejä. Itse yövyin talossa, joka sijaitsi Observatoryn alueella joidenkin kilometrien päässä keskustasta. Observatory on hipsteriopiskelijoiden kansoittama boheemi kortteli, josta tykkäsin kovasti. Etenkin ravintolojen ja pikkupubien tarjonta oli mun mieleen. Toki kuitenkin taksien ikkunoista näin alueita joilla ei pyyhkinyt ihan niin hyvin; Räikeää kontrastia oli myös se, että kivenheiton päässä muurein ja sähköaidoin ympäröidyistä kivitaloista saattoi olla tosi kurjia aaltopeltihökkelikyliä. Missään muualla en ole nähnyt yhtä konkreettisesti tuloerojen seurauksia. Voisin kuvitella, että ehkä Brasiliassa voisi törmätä johonkin vastaavaan? Hökkelikylät olivat kuitenkin syrjässä ydinkeskustasta, joka oli mun silmään yllättävän siisti ja järjestelmällinen, ainakin jos verrataan kaaosmaiseen Johannesburgiin tai muihin näkemiini afrikkalaisiin pääkaupunkeihín Mbabaneen ja Maputoon. Kerjäläisiä oli myös selkeästi vähemmän ja liikenne hämmästyttävän selkeää. Autossa istuessani mietin monesti miten itsekin olisin kaupungin keskustassa uskaltanut ajaa ihan hyvin, vasemmanpuoleisesta liikenteestä huolimatta.

IMG_9326

Kapkaupunki sijaitsee Pöytävuoren ja meren välissä.

IMG_9319

IMG_9316Vieläkin mua muuten mietityttää miksi oikeastikin afrikkalaisen julkisen liikenteen muotoa, minibusseja tai pakuja tai mitä ikinä olivatkaan, pitäisi kutsua. Siis pakujahan ne oli, ”shared taxis” viralliselta nimeltään ja takseiksi niitä puhekielessä nimitettiin. Musta kun vaan taksi on yksityinen autokyyti ja kun pakuista puhuttiin takseina, en tiennyt miksi mun olisi sitten ihan oikeita takseja pitänyt kutsua. Private taxi? Jos taas näitä pakuja kutsui minibusseiksi tai busseiksi, kukaan ei ymmärtänyt mitä tarkoitin. Omaa taksia en itse tarvinnut kertaakaan, joten englannin termiksi vakiintui taksi. Mutta entäs sitten suomeksi? Minibussi? First world problem, tiedän, mutta kunhan nyt piti päästä tämäkin vuodattamaan.

IMG_9304

Minibussiasemissa oli mun mielestä sitä jotain. Siellä kuuli aina uskomattomimmat stoorit ja tapasi omituisimmat tyypit – ihan niin kuin suomalaisillakin bussiasemilla.

Toisin kuin Johannesburgissa, Kapkaupungissa näkyi joitain valkoisiakin matkustamassa minibusseilla omien maastureiden sijaan. Tällaisetkin pienet ja turhalta tuntuvat asiat kertovat mun mielestä jo paljon kaupungin luonteesta ja ilmapiiristä.

Kaupungissa oli vahvasti tietysti läsnä myös maan historia. Löytyi Robben Islandi, District Six Museum (josta lisää myöhemmin) ja ennen kaikkea Nelson Mandela, kaikkialla. Waterfrontilla oli pikkuruinen Nobel Square, jolle oli pystytetty Etelä-Afrikan neljän Nobel-palkinnon saajien patsaat: Nkosi Albert Luthulin, arkkipiispa emeritus Desmond Tutun sekä ex-presidenttien F. W. de Klerkin ja Nelson Mandelan.

Suunnilleen joka kirjakaupasta löytyi oma hylly Nelson Mandelalle. Jopa hänestä kertovien lastenkirjojen osasto oli hämmentävän suuri.

Suunnilleen joka kirjakaupasta löytyi oma hylly Nelson Mandelalle. Jopa hänestä kertovien lastenkirjojen valikoima oli melkoisen suuri.

Etelä-Afrikan nobelistit.

Etelä-Afrikan nobelistit.

Mandela ei kyllä hirveesti näyttänyt itseltää, jos ihan rehellisiä ollaan.

Mandela ei kyllä hirveesti näyttänyt itseltää, jos ihan rehellisiä ollaan.

IMG_9289

Aukion laatoista löytyi myös nobelistien sitaatteja, kuten ”What is important is that we can build an homogeneous South-Africa on the basis not of colour but of human values.”

IMG_9287

”Never, never and never again shall it be that this beautiful land will experience the oppression of one by another.”

Aukion vieressä oli myös aivan ihana ruokahalli V&A Market On The Wharf, täynnä kansainvälisten keittiöiden antimia sekä luomu- ja lähiruokavalikoimaa joka makuun. Itse maistelin uskomattoman hyvää jogurttijäätelöä alle parin euron hintaan.

IMG_9306

Tuorepuristettua mehua, nammmmm.

Tuorepuristettua mehua, nammmmm.

IMG_9296 IMG_9294Käsitöitä myös oli tarjolla useissa paikoissa, mutta itse tyydyin pyörimään vain Waterfrontin käsityömarkkinoilla. Mitään ei täältä tarttunut mukaan, mutta paljon sieltä olisi löytynyt kauniita asioita jos mun budjetti olisi ollut kohdillaan.

Kapkaupungin suurin sisätiloissa sijaitseva käsityömarkkina.

Kapkaupungin suurin sisätiloissa sijaitseva käsityömarkkina.

Yksi mun omista lemppareista kaupungissa oli rantabulevardi, mikä oli jopa yllättävämpää kuin se, että ihastuin valtavasti suurkaupunkiin. Yleensä vastaavien rantakatujen yleinen viba ja ilmapiiri on tosi pinnallinen ja pröystäilevä, ja biitsi on lähinnä pakollinen näyttäytymispaikka. Oli alue toki Kapkaupungissa myös hieman näitä, mutta siitä huolimatta se onnistui jotenkin säilyttämään viehättävyytensä. Kuulemani mukaan kyseisen kadunvarren yökerhot ja baarit ovat myös niitä, joissa julkkikset käyvät. Jos joku kaunis päivä olisi hirmu rikas, saattaisin ostaa bulevardilta talon – ei vaan oikein huvilan, uima-altaineen, palvelijoineen ja marmorilattioineen.

Nojoo, en oikeastaan. Mutta sellainen vaikutus rannan alueella oli. Sitä luuli haluavansa ihan älyttömiä juttuja, haluavansa täysin häpeilemättä olla kaunis, rikas ja kuuluisa, unohtaa oikean elämän realiteetit ja sulkeutua omaan onnellisuuden kuplaan.

IMG_9499

IMG_9480

IMG_9518

En pistäisi kyllä lainkaan pahakseni työskennellä Etelä-Afrikan yleisradiolla SABC:llä. Sea Pointilla sijaitsevalta toimistorakennukselta on maisemat suoraan merelle.

IMG_9520

Sea Pointilla pöjötti myös majakka.

Niin joskus halusiin päästä kokeilemaan varjoliitoa, se näyttää niin siistiltä!

Niin joskus halusiin päästä kokeilemaan varjoliitoa, se näyttää niin siistiltä!

Itse biitsi, joita alueella oli neljä hieman erilaista. Näistä yksi niille rikkaille ja kauniille näyttäytymispaikaksi, yksi hieman kaikille, yksi perheille ja yksi nudisteille.

Itse biitsi, joita alueella oli neljä hieman erilaista. Näistä yksi niille rikkaille ja kauniille näyttäytymispaikaksi, yksi hieman kaikille, yksi perheille ja yksi nudisteille. Veteen en kyllä Kapkaupungissa kyennyt, sillä Atlantin ja Intian valtameren kohtaamispisteessä vesi on jäätävää. Surffaamiseenkin olisi tarvinnut märkäpuvun. Ja haitakin on nähty, hyi. Tuolla oli muutama kuukausi sitten ihminen kuollut hain hyökättyä.

Voi, auringonlaskut. Niistä minä tykkään.

Voi, auringonlaskut. Niistä minä tykkään.

Kapkaupunkia suosittelen lämpimästi ihan kaikille. Löytyy historiaa, kulttuuria, ihania ihmisiä ja periaatteessa luontoakin, sillä voihan Pöytävuorelle vaikka vaeltaa. (Niin, kuinka monen kaupungin keskellä on kansallispuisto?) Kesäaikaan on myös jatkuvasti musiikkitapahtumia, etenkin tekno- ja tanssimusiikkifestareita. Ajankohtainen tapahtumakalenteri menovinkkeineen on Cape Town Magazine, josta löytyy myös runsas lista vinkkejä kaupungin kokemiseen kaikilta eri kanteilta. Kannattaa vilkaista ennen matkustamista!

Toki kannattaa ottaa huomioon, että puhuessani hämmästyttävästä siisteydestä ja toimivuudesta, vertailukohteenani ovat lähinnä muut enemmän reissaamani kaupungit niin  Afrikassa kuin muuallakin vähemmän kehittyneissä maanosissa. Euroopasta suoraan saapuessa varmasti kokee kaupungin hieman eksoottisempana. Itse koin kuitenkin Kapkaupungin olevan kaikkea muuta kuin perinteistä Afrikkaa. Se on moderni sekoitus hieman kaikkea, omanlaisensa kansojen sulatusuuni.

Itse jo ehdin harkita Kapkaupunkia myös vaihtokohteekseni, mutta harmi että siellä valtakieli on englanti. Haluaisin kuitenkin vaihdosta ottaa kaiken hyödyn irti ja lähteä Lattareihin ottaakseni espanjan haltuun kunnolla.

Menkää te kuitenkin Kapkaupunkiin, se on ihana!

 

 

 

 

 

 

Maailma kotona

Mulle on tärkeää ympäröidä itseni asioilla, jotka tuovat muistoja mieleen reissujen varrelta. On ihana fiilis, kun tuntee kotonaan olevan edes ripaus maailmaa. En tarvitse seinän kokoisia maailmankarttoja ja maapalloja ikkunalaudoille (vaikka myönnän kyllä, että sellainen tosi vanha, ruskistunut ja ruosteinen karttapallo olisi upea). Ennemmin keräilen pieniä asioita sieltä sun täältä, sellaisia jotka nimenomaan tuo tietyn paikan, tietyn hetken mulle mieleen. En varsinaisesti keräile materiaa ja aika hillitysti ylipäänsä ostan mitään, rinkka yleensä painaa muutenkin jo tarpeeksi. Reissuilleni en lähde shoppailemaan. Kun jotain ostan, ostan mieluiten paikallista käsityötä. Siitä tulee hyvä fiilis niin mulle kuin kauppiaallekin. Kaupan päälle saa yleensä myös mukavan juttutuokion.

Lauantaina ystävien kesken meillä istuessamme iltaa sain kodistamme suurimman kohteliaisuuden tähän saakka: ”Vau, tämähän on koti”, ensi kertaa meillä käyvä ystäväni tuumasi. Totta, syksyn mittaan tästä opiskelijoiden kimppakämpästä kuoriutui ikioma koti, paikka josta en kyllä luovu ennen kuin on pakko. Paikka, jonne on ihana palata reissuilta. Siitä inspiroituneena päätinkin hieman kuvata joitain kotikolomme yksityiskohtia blogiinkin saakka.

Eteisen peiliin lähinnä kämppikseni on koonnut kollaasia mielenkiintoisista grafiikoista, joista suurimman osan tämä toi mukanaan Berliinistä. Sekaan kuitenkin heitin Jenkkien dollarin ja Swazimaan kympin. Lisäksi kollaasi elää jatkuvasti eri tapahtumien flaijereiden ja kyllästymistason mukaan.

IMG_9821

Swazimaan kuningas on kyllä ihan kingi - hän esiintyy joka ikisessä maan setelissä ja kolikossa.

Swazimaan kuningas on kyllä ihan kingi – hän esiintyy joka ikisessä maan setelissä ja kolikossa.

Lisäksi vaatehuoneen ovi on saanut kuvan Balilla näkemästäni julisteesta. Siinä se inspiroi mua joka ikinen aamu.

IMG_9826Usein myös kuulemme ihmettelyä siitä, miksi vessamme ovessa on kuningatar Elisabethin kuva. Yleensä ihmettelen takaisin, miksi ei olisi?

IMG_9827Seuraavat aarteet toin mukanani Mosambikista, tutulta käsityöläiseltä Tofon torilta. En osannut päättää kumman puuveistoksista haluaisin, joten päädyin klassiseen ratkaisuun ja ostin molemmat. Eebenpuu on mun mielestä vaan hurjan kauniin väristä. Mielenkiintoiset on myös hahmojen vartaloiden alaosat, jotka on jätetty käsittelemättömäksi karkeaksi puuksi.

IMG_9804Tykkään valtavasti suitsukkeista ja tuoksukynttilöistä ja varsinkin talvisaikaan niitä kuluu. Suitsuketeline mulla on vain ollut etsinnässä jo pidemmän aikaa. Viime viikolla viimein sievän ja simppelin sellaisen löysin Maailmankauppa Mangosta täältä Jyväskylästä. Voitte uskoa, että suitsukkeita on viime päivinä palanut.

IMG_9830Televisiotason yläpuolelle olen ripustanut muutaman lempparikuvani matkojen varrelta. Reunimmaiset ovat Laosin Luang Prabangista, keskimmäinen Perun Cuscosta.

IMG_9833Kämppikseni kädenjälkeä on myös keittiömme tarjotinasetelma, jonka purnukoihin on jemmattu meidän pellavansiemeniä, chia-siemeniä, siitepölyä, etikkoja, suolaa ja joitain muita mausteita. Tarjotin ja suurin osa purnukoista on tuotu Tukholmasta.

IMG_9834IMG_9838Oman nurkkaukseni ehkä olennaisin elementti on kirjahyllyni, joka toimittaa myös yöpöydän virkaa. Sen nikkaroimme ystäväni kanssa yhdessä vanhasta puutavarasta ja lopputulos näyttää vanhoilta perunalaatikoilta.

Hyllykön varjoviikuna ei ole tuotu mistään, mutta reissuni takia se on kyllä kokenut kovia: kämppikseni unohti kastella sitä kun olin Afrikassa. Nyt se on vähän karun näköinen, mutta toivon yhä parasta. Kevättä odotellessa.

Hyllykön varjoviikuna on ihan suomalaista perua, mutta reissuni takia se on kyllä kokenut kovia: kämppikseni unohti kastella sitä kun olin Afrikassa. Nyt se on vähän karun näköinen, mutta toivon yhä parasta. Kevättä odotellessa.

Aiemminkin on varmaan käynyt selväksi, että kirjat on mulle rakkaita. Sen lisäksi, että niistä oppii valtavasti ja ne viihdyttävät, ovat ne myös kauniita pitää esillä ja kertovat omistajastaan.

After Mandela ja Dances With Devils -kirjat ostin Etelä-Afrikasta, vielä en ole ehtinyt lukea. Lontoon lentokentältä taas mukaan osui yksi lempikirjoistani, Alice's Adventures in Wonderland ihanine kuvituksineen. Toki sekaan mahtuu pari matkaopasta, Afrikkaan sijoittuvaa romaania ja Imagen artikkeleita. Esillä on myös kaunis tuhkis, jonka Mosambikista ostin tupakoivien ystävieni varalle. Mutta onhan se liian kaunis parvekkeelle piilotettavaksi, vai mitä?

After Mandela ja Dances With Devils -kirjat ostin Etelä-Afrikasta, vielä en ole ehtinyt lukea. Lontoon lentokentältä taas mukaan osui yksi lempikirjoistani, Alice’s Adventures in Wonderland ihanine kuvituksineen. Toki sekaan mahtuu pari matkaopasta, Afrikkaan sijoittuvaa romaania ja Imagen artikkeleita. Esillä on myös kaunis tuhkis, jonka Mosambikista ostin tupakoivien ystävieni varalle. Mutta onhan se liian kaunis parvekkeelle piilotettavaksi, vai mitä?

Kirjojen lisäksi kirjahyllyä koristaa Meksikosta neljä vuotta sitten ostettu pääkallopariskunta, joka on vuosien varrella kolahdellut milloin mihinkin ja liimattu kerta toisensa jälkeen uudestaan kokoon. Naishahmohan on Catrina, ehkä tunnetuin Kuolleiden päivän (Dia de Muertos) ikoni.

IMG_9844Kirjahyllyn päällä lepäävä taulu on myös Meksikon tuomisia. ”All you need is love” – teksti on kyllä turhan imelä, mutta tykkään silti siitä valtavasti – kirjaimet on nimittäin leikattu autojen rekisterikilvistä.

IMG_9846Keittiöön on myös heitetty pari flaijeria Berliinistä.

IMG_9847Mun teevarastot ei kyllä näe vielä ehtymisen merkkejäkään, sen verran runsaalla kädellä raahasin Rooibosta mukanani Afrikasta. Tässä pari kauneinta pakkausta.

IMG_9904Jääkaapin magneettien tangot, Audrey Hepburnit ja Frida Kahlot on tuotu Buenos Airesista. Mieluusti pidän myös Boliviasta ostamaani satulalaukkua esillä, se on musta hirmu kaunis edelleen.

IMG_9839Esille asettelen yleensä myös maailmaa ja matkoja käsitteleviä lehtiä. Musta nekin on vain kiva lisä, kauniita ja näppäriä fiiliksen nostattajia.

Musta oli huikeeta, kun Maailmankauppa Mangosta löysin Swazimaata käsittelevän lehtisen. Kirkon Ulkomaanavun Tekoja-lehti tarttui mukaan perjantain Uganda-illasta.

Musta oli huikeaa, kun Maailmankauppa Mangosta löysin Swazimaata käsittelevän lehtisen. Kirkon Ulkomaanavun Tekoja-lehti tarttui mukaan perjantain Uganda-illasta.

Kuitenkin rakkain maailmalta meille tullut on Pluto – tuo karvainen kaveri, joka tänne on lentänyt vuoden vanhana Brasiliasta saakka <3

Koti1KotiPieniä juttuja on siis koti täynnä, mutta niistä se fiilis jo tulee. Eikä koti ikinä ole valmis, sistustus elää sen asukkaiden (ja reissujen) mukana :)

 

 

 

 

 

 

Mahtavan viikonlopun resepti

Tärkein ensin: Joka ikisen matkakuumetta potevan pitää katsoa Finnsurf. Se on mun kotiläksy tällä kertaa kaikille.

Taisin nimittäin viikonloppuna löytää uuden lempileffani. Finnsurf vain toimii – eikä pelkästään surffikansalle, vaan inspiraationa kaikille jotka kaipaavat palmupuiden alle kauas räntäloskasta. Kauniita kuvia, kuvien ja musiikin synergia, kiinnostavia tarinoita ja kaiken huipuksi tyylikäs viimeistely leikkauksineen. Olen myyty.

Leffahan kertoo suomalaisten surffaamisesta, ulkomailla ja ennen kaikkea Suomessa. Dokkari on jaettu viiteen, suht itsenäiseen osaan ja leffassa kulkee tarkkaan harkittu draaman kaari. Jukka painaa kolmea työtä säästääkseen maailmanympärimatkaan. Kun sopiva myrsky osuu Suomen kohdalle ja aallot ovat mahtavimmillaan, saattaa hän kertoa pomolleen olevansa kipeä, köhien vakuuttavasti vielä puhelun päätteeksi. Kuuden millin paksuisessa märkäpuvussakin kyyti on kylmää, mutta minkäs intohimolleen mahtaa. Lage asuu puolet vuodesta Balilla, puolet Suomessa kohtuullisen ankeassa pakussa. Rumon on muuttanut Uudesta Seelannista Suomeen, mutta 20 vuoden surffaamisen jälkeen harrastusta – ei, elämäntapaa – oli mahdotonta jättää. Aija taas ei tyydy haaveilemaan valkoisista hiekkarannoista, vaan toteuttaa unelmiaan pala palalta hetkessä eläen. Ja sympaattinen Kalle, suomenmeksikolainen surffiammattilainen, tuli Suomeen opiskelemaan ja kuvitteli jättäneensä surffauksen – vaan toisin kävi.

Mun mielestä leffa ei kerro pelkästään surffauksesta. Sitä voi soveltaa ihan jo reissuideologioihin. Se palo, jolla leffan ihmiset haluavat reissuun ja surffaamaan pätee mun mielestä jokaisen reppureissarin kohdalla. Kaverini sanoi leffan olevan hieman korni matkahaaveineen ja -kliseineen. Mä sanon siirappisten rakkausleffojen olevan korneja. Tämä sen sijaan kolahti.

Musiikki myös toimii. Kaikki biisit ovat suomalaisia ja paljon löytyy suomireggaeta, mikä on musta aika hyvä veto. Yksi mieleenpainuvimmista kohtauksista on ehdottomasti Jukka surffaamassa jääkylmissä tyrskyissä, kun taustalla soi Raappanan letkeä ”Maassa maan tavalla.” Kontrasti hymyilytti. Upea oli myös Aijan surffikohtaus, jonka taustalla soi Jenni Vartiaisen ”Vedenalaista”.

Hauskinta oli huomata, miten monien tyyppien puhuessa pystyin elävästi kuvittelemaan tuttujani heidän tilalleen. ”Leo sanoisi juuri noin, jep, Dan kuvaili tuota fiilista myös kerran aivan samoin”, tuumin leffan edetessä. Matkakuume ei ainakaan laskenut!

Leffan traileri on hyvää esimakua ja se löytyy täältä. Leffan omilta nettisivuilta voi dokkarin ja/tai sen soundtrackin ostaa ikiomakseen.

Huh, Finnsurf-vuodatus saatu purettua. Musta tuntuu, etteivät kaverini oikein ymmärtäneet mun hypetystä. Mutta ei se mitään. Norjalainen North of the Sun oli myös visuaalisesti tosi kaunis ja kävisi vaikka Norjan pr:nä. Leffa kertoi kahden nuoren miehen muutosta rannan tuntumaan pieneen hyvin askeettiseen maanalaiseen koloon ja heidän talvestaan siellä surffaten, seikkaillen ja selviten. Omassa maailmassaan he touhusivat pikkupoikien lailla, välillä näytettiin heitä laskemassa laudalla vuorten rinteitä, toisinaan varjoliitämässä niiden yllä (muuten, varjoliitämistä haluisin niin joskus kokeilla!)

Mutta se siitä, Arktisen Upeeta on hieno leffafestari ja varsinkin leffabrunssi ideana nerokas. Samae Koskinen myös veti lauantain iltaklubilla hienon akustisen setin!

Perjantaina kävin kuuntelemassa Naisten Pankin toiminnasta Ugandassa ja samalla siis vähän imemässä tietoa maasta, eihän sitä vielä tiedä mihin kaikkialle ensi kesänä ehtiikään.

Sunnuntaina meidän piti vielä mennä brunsin päälle maistelemaan sushia, jota oli tarjolla Ravintolapäivän kunniaksi avatussa Soul Sushi -pop up raflassa. Mutta kappas kummaa, kun tunti avaamisen jälkeen saavuttiin paikalle, oli ovessa seuraava lappu:

IMG_9905Ei sinänsä yllätyksenä tullut, sillä arvelimmekin sushin vetävän väkeä paikalle. Niinpä kiltisti hipsimme viereiseen pizzeriaan ja päätimme joku ilta tehdä omat sushit.

Kokonaisuudessaan aika pitkälti täydellinen viikonloppu takana: ystäviä, hyvää ruokaa, musiikkia ja leffoja, mitä muuta tarvitsee? Olin tosin sen jälkeen niin poikki, että herätyskellon soidessa maanantaiaamuna käänsin kylkeä ja vedin peiton korviin. Aamuluennoille ehtii kyllä joku toinenkin päivä.

Surffikuvat Finnsurfin omilta nettisivuilta http://www.finnsurf.fi/.