Mahtavan viikonlopun resepti

Tärkein ensin: Joka ikisen matkakuumetta potevan pitää katsoa Finnsurf. Se on mun kotiläksy tällä kertaa kaikille.

Taisin nimittäin viikonloppuna löytää uuden lempileffani. Finnsurf vain toimii – eikä pelkästään surffikansalle, vaan inspiraationa kaikille jotka kaipaavat palmupuiden alle kauas räntäloskasta. Kauniita kuvia, kuvien ja musiikin synergia, kiinnostavia tarinoita ja kaiken huipuksi tyylikäs viimeistely leikkauksineen. Olen myyty.

Leffahan kertoo suomalaisten surffaamisesta, ulkomailla ja ennen kaikkea Suomessa. Dokkari on jaettu viiteen, suht itsenäiseen osaan ja leffassa kulkee tarkkaan harkittu draaman kaari. Jukka painaa kolmea työtä säästääkseen maailmanympärimatkaan. Kun sopiva myrsky osuu Suomen kohdalle ja aallot ovat mahtavimmillaan, saattaa hän kertoa pomolleen olevansa kipeä, köhien vakuuttavasti vielä puhelun päätteeksi. Kuuden millin paksuisessa märkäpuvussakin kyyti on kylmää, mutta minkäs intohimolleen mahtaa. Lage asuu puolet vuodesta Balilla, puolet Suomessa kohtuullisen ankeassa pakussa. Rumon on muuttanut Uudesta Seelannista Suomeen, mutta 20 vuoden surffaamisen jälkeen harrastusta – ei, elämäntapaa – oli mahdotonta jättää. Aija taas ei tyydy haaveilemaan valkoisista hiekkarannoista, vaan toteuttaa unelmiaan pala palalta hetkessä eläen. Ja sympaattinen Kalle, suomenmeksikolainen surffiammattilainen, tuli Suomeen opiskelemaan ja kuvitteli jättäneensä surffauksen – vaan toisin kävi.

Mun mielestä leffa ei kerro pelkästään surffauksesta. Sitä voi soveltaa ihan jo reissuideologioihin. Se palo, jolla leffan ihmiset haluavat reissuun ja surffaamaan pätee mun mielestä jokaisen reppureissarin kohdalla. Kaverini sanoi leffan olevan hieman korni matkahaaveineen ja -kliseineen. Mä sanon siirappisten rakkausleffojen olevan korneja. Tämä sen sijaan kolahti.

Musiikki myös toimii. Kaikki biisit ovat suomalaisia ja paljon löytyy suomireggaeta, mikä on musta aika hyvä veto. Yksi mieleenpainuvimmista kohtauksista on ehdottomasti Jukka surffaamassa jääkylmissä tyrskyissä, kun taustalla soi Raappanan letkeä “Maassa maan tavalla.” Kontrasti hymyilytti. Upea oli myös Aijan surffikohtaus, jonka taustalla soi Jenni Vartiaisen “Vedenalaista”.

Hauskinta oli huomata, miten monien tyyppien puhuessa pystyin elävästi kuvittelemaan tuttujani heidän tilalleen. “Leo sanoisi juuri noin, jep, Dan kuvaili tuota fiilista myös kerran aivan samoin”, tuumin leffan edetessä. Matkakuume ei ainakaan laskenut!

Leffan traileri on hyvää esimakua ja se löytyy täältä. Leffan omilta nettisivuilta voi dokkarin ja/tai sen soundtrackin ostaa ikiomakseen.

Huh, Finnsurf-vuodatus saatu purettua. Musta tuntuu, etteivät kaverini oikein ymmärtäneet mun hypetystä. Mutta ei se mitään. Norjalainen North of the Sun oli myös visuaalisesti tosi kaunis ja kävisi vaikka Norjan pr:nä. Leffa kertoi kahden nuoren miehen muutosta rannan tuntumaan pieneen hyvin askeettiseen maanalaiseen koloon ja heidän talvestaan siellä surffaten, seikkaillen ja selviten. Omassa maailmassaan he touhusivat pikkupoikien lailla, välillä näytettiin heitä laskemassa laudalla vuorten rinteitä, toisinaan varjoliitämässä niiden yllä (muuten, varjoliitämistä haluisin niin joskus kokeilla!)

Mutta se siitä, Arktisen Upeeta on hieno leffafestari ja varsinkin leffabrunssi ideana nerokas. Samae Koskinen myös veti lauantain iltaklubilla hienon akustisen setin!

Perjantaina kävin kuuntelemassa Naisten Pankin toiminnasta Ugandassa ja samalla siis vähän imemässä tietoa maasta, eihän sitä vielä tiedä mihin kaikkialle ensi kesänä ehtiikään.

Sunnuntaina meidän piti vielä mennä brunsin päälle maistelemaan sushia, jota oli tarjolla Ravintolapäivän kunniaksi avatussa Soul Sushi -pop up raflassa. Mutta kappas kummaa, kun tunti avaamisen jälkeen saavuttiin paikalle, oli ovessa seuraava lappu:

IMG_9905Ei sinänsä yllätyksenä tullut, sillä arvelimmekin sushin vetävän väkeä paikalle. Niinpä kiltisti hipsimme viereiseen pizzeriaan ja päätimme joku ilta tehdä omat sushit.

Kokonaisuudessaan aika pitkälti täydellinen viikonloppu takana: ystäviä, hyvää ruokaa, musiikkia ja leffoja, mitä muuta tarvitsee? Olin tosin sen jälkeen niin poikki, että herätyskellon soidessa maanantaiaamuna käänsin kylkeä ja vedin peiton korviin. Aamuluennoille ehtii kyllä joku toinenkin päivä.

Surffikuvat Finnsurfin omilta nettisivuilta http://www.finnsurf.fi/.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *