Let the good vibes get a lot stronger – Tansania lähestyy!

Perjantaina oli viimein Helsingin visiitin aika. Vasta rautatieasemalle jalkautuessani tajusin, että edellisen kerran pääkaupunkimme keskustassa olen tainnut olla melkein kaksi vuotta sitten! Miten voikaan olla? Ei ihmekään, että Helsinki on jäänyt etäiseksi.

Aiemmista suunnitelmistani poiketen en jäänytkään kaupunkiin yöksi ja lopulta aikaa oli niukemmin, sillä lopulta se kului tapaamisen lisäksi kahvilla muiden tyttöjen kanssa istuksiessani. Se ei kyllä haitannut yhtään, sillä päivä oli näinkin vietettynä erinomainen.

IMG_9923

Helsingissä rakastan värejä. Miksi Jyväskylän talot on sellaisia harmaita kuutioita?

Helsingissä rakastan värejä. Miksi Jyväskylän talot on sellaisia harmaita kuutioita?

Tapasin siis Soc&kom högskolanilla kolme muuta Tansanian harjoitteluun lähtevää tyttöä sekä kolme harjoittelun koordinoijaa, joista pari lähtevät myös mukaan alun kurssille. Tytöt vaikuttivat tosi mukavilta ja olen varma, että meillä tulee vielä olemaan hauskaa porukalla. Jotenkin koko homma realisoitui viimein; me tosiaan ollaan kahden kuukauden kuluttua lähdössä Dariin! Juteltiin paljon käytännön asioista, lennoista (lähtö tulee olemaan n. 8-10-5., paluu milloin itse halutaan), viisumeista (passi pitää lähettää Tukholman lähetystöön, mutta varmaan helpointa mun ois käyttää se siellä itse Puolan matkan takia), kulttuurishokeista, pukeutumisesta (ei shortseja töihin!) ja itse harjoittelun kulusta. Suoraan sanottuna itse en usko, että kulttuuri tai ylipäätään afrikkalainen elämäntapa tai työkulttuuri pääsee mua varsinaisesti yllättämään. Silti odotan innolla, miten varsinainen ulkomailla asuminen poikkeaa reissaamisesta, vaikka kyse onkin “vain” hieman vajaasta neljästä kuukaudesta.

IMG_9948 IMG_9947

Niin, ne värit...

Niin, ne värit… Joskus haluun asua vielä sinapinkeltaisessa tai marjanpuuronvärisessä talossa. Ihan vaan koska se ois ehkä siisteintä ikinä.

Harjoitteluumme kuuluu siis kolme osiota. Ensimmäinen niistä on kymmenpäiväinen kurssi Dar es Salaamin yliopistolla teemalla “journalism in the time of crises”, joka siis keskittyy niin median ja printin kriisiin kuin kriisijournalismiinkin. Kurssille osallistuu meidän lisäksemme myös tansanialaisia, namibialaisia ja sambialaisia opiskelijoita. Ennakkotehtäviäkin saimme, ja minä toisen suomalaistytön kanssa saimme aika mielenkiintoisen tehtävän: meidän pitää videoida ja editoida erään suomalaisen kriisipsykologin haastattelu. Uutena tietona tapaamisessa tuli se, että harjoittelun ajan asumme hotellissa, itseasiassa samassa kuin opettajamme. Khuul! Kurssista myös saa opintopisteitä sen verran kuin oman yliopiston kanssa onnistuu neuvottelemaan, mikä myös oli kiva ylläri – luulin sen sisältyvän itse harjoitteluun.

Lainasin yhdeltä meidän koordinaattorilta vähän opiskeltavaa ennen lähtöä luettavaksi.

Lainasin yhdeltä meidän koordinaattorilta vähän opiskeltavaa ennen lähtöä luettavaksi.

Seuraavana on varsinainen harjoittelu paikallisessa mediassa. Vasta yhdelle meistä neljästä on saatu varmistettua harkkapaikka, ja oletettavasti loppujen saanti meneekin aika viime tippaan – Afrikan aika, tiedättehän. Saimme kuitenkin kuulla mihin meitä ketäkin yritetään saada ja sanotaanko vaikka näin, että jos mut otetaan sinne mistä on alustavasti kyselty, oon ehkä maailman onnellisin! Harjoittelussa saa olla niin kauan kuin itse haluaa, yleensä 2-4 viikkoa, mikä musta on tosi outoa. Pakollinen harkka kuitenkin on meillä kolme kuukautta, mutta loput 2-2,5 kuukautta on mahdollista kuitata freelance-töillä. Itse kuitenkin haluaisin olla pidempääkin, mutta katsotaan sitten miten käy. Voihan olla, että paikan päällä lopulta vapaus ja reissaus ovatkin houkuttavampia.

Kolmas osuus on mystinen freelance-osuus, joka on melko lailla itsenäistä duunia. Itse on siis hankittava kontaktit ja jutut julkaisevat lehdet. Juttuideoita mulla kyllä piisaa. Enemmän ongelma siis tulee olemaan se, mistä karsia, miten ehtiä tehdä kaikki ja ennen kaikkea missä ne saa julkaistua.

Hmm, tämä ohjelma itseasiassa onkin tarkoitettu maisteriopiskelijoille ja sinne vaan minäkin nenäni onnistuin fuksina työntämään? Lisäksi meidän ohjeissa meitä KÄSKETÄÄN matkustamaan - onnistuu!

Hmm, tämä ohjelma itseasiassa onkin tarkoitettu maisteriopiskelijoille ja sinne vaan minäkin nenäni onnistuin fuksina työntämään? Opettajani ovat perustelleet mukaan pääsyäni runsaalla kansainvälisellä kokemuksellani, joten kaikki nuoremmat, kullanarvoinen vinkki: älkää ikinä uskoko niitä, jotka väittävät matkustelun olevan hölynpölyä ja turhaa opiskeluvuosien hukkaamista. Reissaaminen ei ikinä mene hukkaan, itse olen maailmalla oppinut enemmän kuin koulunpenkillä ikinä. Lisäksi meidän ohjeissa meitä KÄSKETÄÄN matkustamaan – onnistuu!

Mun unissa laukkailevat jo Serengetin seeprat Kilimanjaro taustalla. Jotenkin lähtö tuntuu nyt ihanan helpolta, kun se ei tapahdu yksin ja meidän koordinaattorit järjestää käytännössä kaiken muun paitsi asunnon. Olen kyllä tositosi kiitollinen tästä harkkatilaisuudesta. Vaikka lähdenkin täysin keltanokkana – muut tytöt ovat mua jonkin verran vanhempia ja heillä on enemmän alan työkokemusta – mulla on tosi hyvä fiilis tästä. Kuinka moni pääsee harjoitteluun Afrikkaan saakka lähes täysin ilman omia kuluja? Mahdollista myös on, ettei tälle NSS-projektille enää heru ulkoministeriöltä  rahaa ensi vuonna, joten tässä saattoi olla viimeinen tilaisuus osallistua. Life is good!

IMG_9963

Junassa istuessani Helsinki-Tampere välillä fiilistelin silmät kiinni ja kuulokkeet korvilla. Vastapäätäni istui tummaihoinen rastafari-tyyppi. Tampereelle saapuessamme tämä kysyi mitä suomenkielinen kuulutus tarkoitti. Tämän jälkeen seurasi kysymys: “Katselin tuota poskesi arpea nukkuessasi. Mistä oot sen saanut?” Selitin kaverille sen tulleen uuninkulmasta, jota päin muksuna juoksin. “Ai, mulla on samanlainen, mutta se on heimomerkki!” kaveri naureskeli ja toden totta – parran alta näkyi melkein samanlainen arpi! Naureskeltiin siinä hetki ja päädyttiin istumaan Tampereen asemalla porukalla tämän ghanalaisen uuden ystäväni, Obin ja hänen sierraleonilaisen kaverin kanssa. Melkein tunnin odotin seuraavaa junaani ja sinä aikana ehdimme jo tutustua tovin. Obia kovasti nauratti ajatus media-alan harjoittelusta Tansaniassa. “I’m not laughing to you, but with you”, kuului selittely kun ihmettelin tämän holtitonta naurunremakkaa kerrottuani kesän suunnitelmista. Obi oli kyllä huikea tyyppi, toivottavasti törmätään taas pian! Kuluneella viikolla tutustuin myös kamerunilaiseen kaveriin täällä Jyväskylässä. Miten musta tuntuu, että jo kohtalo yrittää kertoa mulle, että kohta mennään?

Feeling good!

Feeling good!

Matkalla Tampereelta Jyväskylään fiilistelin Marleytä uuden tuttavuuteni inspiroimana enkä voinut olla luukuttamatta Sunshine Reggaeta repeatilla puolet matkasta. “Let the good vibes get a lot stronger!” Just nyt oon jotenkin niin onnellinen, että tuntuu melkein luvattomalta sanoa sitä ääneen. Mutta siitäkin huolimatta: Kesä tule jo!

6 vastausta artikkeliin ”Let the good vibes get a lot stronger – Tansania lähestyy!

  1. Vau Laura mitä mahdollisuuksia! Kuulostaa aivan mahtavalta. Oikein harmittaa, että meidän koulussa ei puhuttu mitään tuollaisista vaihtoehdoista ja ainoa koulun tarjoama kansainvälistymiskeino innokkaille toimittajanaluille oli vaihdo, ja vaihtopaikat journalismin ohjelmassa oli tietty sitä perustylsää erasmuskamaa. Ei sillä, oli sekin aika jees, mutta tuo vaan kuulostaa niin paljon mahtavammalta! :)

    Odotan niin mielenkiinnolla sun raportointia Afrikan-harjoittelusta!

    • Kiitos hurjan paljon! Mä kuulin tästä mystisestä Afrikan harkasta jo fuksiviikolla ja samantien aloin ottaa siitä selvää. Tämä on ainakin Tampereen, Jyväskylän ja Helsingin Soc&Komin yhteistyöprojekti, mutta käsittääkseni Turun amkilla on myös omansa.

      Meillä kyllä kansainvälisyys on tosi läsnä, on viikonloppuseminaareja vaikka missä! Nytkin on ollut tarjolla Umeåta, Strasbourgia, Kölniä ja Viroa. Mulla on vain ollut niin monta rautaa tulessa, että olen näihin jättänyt hakematta. Ehkä ensi vuonna :)

  2. Wautsi, ihan mahtava tilaisuus päästä harjotteluun Afrikkaan: seikkailla ja saada työkokemusta. Ja kriisijournalismi kuulostaa äärimmäisen mielenkiintoiselta!

  3. Vau täältäkin, ihan mielettömän hienolta kuulostaa sun tuleva työharjoittelu! Ja voisin myös kompata tuota sanontaa, että matkailu ei mene ikinä hukkaan, vaan on ehkä yhtä suurinta pääomaa ihmiselle elämän suhteen.

    P.S. Ja nuo Helsingin pastellinväriset rakennukset <3

    • Ei tosiaan, ehkä jossain vanhemman sukupolven edustajien keskuudessa elää vielä mielikuva, että vain ahkera työnteko ja nopea eteneminen kantaa hedelmää, mutta nuoremmat on onneksi jo oivaltaneet, että maailman näkeminen opettaa ihan yhtä lailla.

      Mä olen monesti harmitellut ulkomaila, että miksi Suomessa ei näy väriä katukuvassa, mutta jostain syystä en tajunnut yhtään miten värikäs loppujen lopuksi Helsinki on :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *