130 metriä maan alla

Krakovan reissummehan tarkalleen ottaen alkoi Varsovasta, johon lentomme laskeutui ihan vain siksi, että oli 150 euroa halvempi kuin Krakovan vastaava. Pari päivää ennen lähtöä tajusimme tarkistaa aikataulut ja totesimme, että kappas vain, viimeinen juna Varsovasta Krakovaan lähtee tunti lentomme laskeutumisen jälkeen. Selvä, challenge accepted, sillä eipä siinä vaiheessa enää muutakaan voitu. Ainakin oli vauhdikas startti, kun pingoimme Varsovan keskustassa menemään. Onneksi ruumassa ei ollut laukkuja, joten tunti oli lopulta ihan riittävä. Junaan viimein päästyämme juurruimme ravintolavaunuun, jossa kivasti meni koko noin viisituntinen matka. Lippu oli 70 zlotya eli hieman alle 17 euroa. Jännää oli, että kansainvälinen opiskelijakortti ei kelvannut opiskelijalippuun, olisi pitänyt olla puolalainen tarra näytettäväksi.

Hostellimme oli kävelymatkan päässä hostellilta ja perille päästiin puolenyön aikaan. Koko päivän matkustamisen uuvuttamina (Jyväskylästä hyppäsimme junaan jo 8.13 aamulla) suurin osa porukasta paineli suoraan sänkyyn, minä mukaanlukien. Aamulla suunnaksi otimme Unescon maailmanperintökohteen, Wieliczkan suolakaivoksen, joka monien mukaan kuuluu ehdottomasti jokaisen Krakovassa käyvän bucket listille Auschwitzin lisäksi.

IMG_0753Suoraan sanottuna kaivokset, teollisuus ja muu vastaava ei itseäni juuri koskaan ole kiinnostaneet, onhan sanalla kaivos aika karu kaiku. Wieliczkasta olin kuitenkin kuullut paljon hyvää. Edelleenkään en koe juuri mitään erityisen jännittävää uutta oppineeni, mutta silti oli kaivos käymisen arvoinen – sen verran ihmeteltävää riitti. Wieliczka oli kokonaisuudessaan kuin taideteos.

IMG_0757Matkaa Krakovasta Wieliczkaan oli noin puolen tunnin verran, ja matka taittui näppärästi paikallisbussilla. Iloiseksi yllätykseksemme opiskelijakortti kelpasi kaivoksen lipunmyynnissä, joten pulitimme opastetusta kierroksesta 60 zlotya eli vähän reilu 14 euroa. Itsenäisesti ei kaivokseen ole mahdollista edes tutustua, joten kierros on pakollinen. Sen sijaan mielenkiintoista oli se, että kuvatakseen kaivoksessa oli ostettava 10 zlotyn (2.40e) kuvauslupatarra.

Lähtemään pääsimme melko pian saavuttuamme ja ryhmän kokokin oli onneksi kohtuullinen. Kierros alkoi 378 puuportaalla – alaspäin, onneksi – joiden myötä laskeuduimme 65 metrin syvyyteen. Alhaalla kävi koko ajan jännä tuulenvire, joka oli automatisoidun ilmanvaihtosysteemin ansiota. Näin ei aina ole ollut, onhan kaivos ollut paikallaan 1200-luvulta lähtien, jolloin tekniikka ei ole ollut vielä kovin hanskassa. Tuolloin käytäviin kerääntyi metaania, joka ilmaan yhtyessään oli räjähdysherkkää. Ylimääräinen metaani piti tasaisin väliajoin polttaa. Metaanin räjäytys soihdun avulla olikin kaivoksen vaarallisin, mutta kovapalkkaisin homma. Oppaamme korostikin, että jokainen työtä tehnyt teki sitä vapaaehtoisesti, riskit tiedostaen.

Kierroksen aikana kierreltiin hämyisiä käytäviä ja suuria saleja noin kolmen kilometrin edestä, mikä vei hieman vajaa kolme tuntia. Tämä kuulemma on vain pari prosenttia kaivoksen koko laajuudesta, joten voi vain kuvitella mitä kävisi, jos eksyisi porukasta monta kerrosta maan alla – tuskin hyvin. Myös ajatus pilkkopimeässä kaivoksessa työskentelystä sähköttömänä aikana karmi ainakin itseäni. Kaivos tuskin on ahtaanpaikankammoisten lempikohde.

IMG_0805Matkan aikana näimme paljon suolasta tehtyjä patsaita ja erinäisiä saleja. Monessa paikassa oli esillä uskonnollisia symboleja ja ristejä, olivathan vaarallisessa työssä olleet kaivostyöläiset kovin uskonnollista sakkia. Vaikuttavaa oli se, että lähes kaikki oli tehty suolasta, jopa kristallikruunut. Maan alta löytyi myös järvi, jossa kuulemma vain kelluisi Kuolleen meren tapaan korkean suolapitoisuuden vuoksi. Melkein meinasin testata sen käytännössäkin: aivan järven laidalla kännykkäni tippui lattialle, senttien päähän korokkeemme laidasta. Onneksi se jäi paikoilleen, eikä kimmonnut aidan ali veteen. Hieman säikähdin kyllä! Ihme ettei se singonnut veteen kellumaan, olisi ollut just mun tuuria, että onnistun hajottamaan muutaman päivän mulla olleen puhelimen. Onneksi myös kännykässäni on nahkaiset kannet, muuten tietysti takakuori ja akku olisivat singonneet ja itse puhelin jäänyt talteen.

Varmasti kaivoksen kohokohta suurimmalle osalle on prinsessa Kingan sali, joka on valtava suolasta tehty katedraali. Salin seiniä reunustavat Raamatun tapahtumia kuvaavat korkokuvat ja katossa säihkyvät kristallikruunut. Katedraalissa on mahdollista jopa mennä naimisiin.

IMG_0764IMG_0797

"Viimeinen ehtoollinen" oli suolasta tehtynä korkokuvana tosi vaikuttava, sillä se oli kolmiulotteinen.

”Viimeinen ehtoollinen” oli suolasta tehtynä korkokuvana tosi vaikuttava, sillä se oli kolmiulotteinen.

IMG_0781 IMG_0780 IMG_0775

Paavi John Paul II katedraalin toisessa päässä.

Paavi John Paul II katedraalin toisessa päässä, suolasta tehtynä, kuinkas muutenkaan.

Kaivoksella sanotaan olevan terveysvaikutuksia suolaisen hengitysilman vuoksi, ja ilmeisesti tarjolla on myös jonkinlaisia terveyspalveluita. ”Olen työskennellyt täällä 50 vuotta ja katsokaa mitä se on tehnyt minulle”, vitsaili opaskin, joka selkeästi oli vasta noin 30-vuotias. Työnteko maan alla tuskin on terveellistä nähnytkään, ja itseäni hieman säälitti ainakin kaivoksessa työskennelleet hevoset, jotka eivät juuri aurinkoa tai vihreää laidunta elämänsä aikana nähneet. Kierroksella meille esiteltiin myös tallikammio ja työt joita hevoset tekivät. Viimeiset hevoset poistuivat kaivoksesta vasta 2002 (mikäli oikein muistan, 2000-luvun puolella joka tapauksessa), mikä on musta aika hurjaa. Kaivoksen toiminta loppui kokonaan vuonna 2007.

IMG_0790

Suolakristallikruunuja siellä ja täällä.

Lisäksi muutamaankin otteeseen kierroksen aikana oli multimediaesityksiä. Ensimmäisessä kuvattiin pimeässä kammiossa tapahtuvaa räjähdystä, kun metaania poltettiin. Toinen oli hämmentävä esitys seitsemästä kääpiöstä valojen tahdittamana, taustalla malibumusiikiksi nimeämämme rallatuskappale. Oppaan mukaan kaivoksessa järjestetään myös lapsille omia kierroksia ja ensisijaisesti niitä ajatellen oli tuo omituinen minishow tehty. Kolmas oli hieman runollinen ja hempeä valo-musiikkiesitys järven rannalla, josta tuli vähän kumma fiilis. Jotenkin se ei vain tuntunut istuvan tilanteeseen ja sijaintiin. Viimeinen oli ainoa oikeasti mun mielestäni vaikuttava show. Grafiikka heijastettiin suureen kallioseinämään ja sen liike oli selkeästi suunniteltu juuri siihen tilaan, niin tarkasti kuviot mukailivat kiven muotoja. Suuressa kammiossa ääni pääsi oikeuksiinsa ja kokonaisuus toimi.

IMG_0819

Viimeinen multimediashow oli uunituore, sillä se oli saanut ensi-iltansa vain joitain päiviä ennen vierailuamme.

Lopulta itselleni jäi kuitenkin tunne, että kaivoksesta tarjottiin melko romanttinen näkemys. Toki meille kerrottiin metaanipolttajan vaarallisestä työstä, hevosten mukanaolosta ja näytettiinpä myös epämääräiset ”portaat”, joita pitkin painavia lasteja kannettiin. Muuten kuitenkin kierroksella lähinnä ihailtiin taidokkaita veistoksia ja tauluja, kauniita kristallikruunuja ja multimediaesityksiä. Kaiken kauneuden keskellä helposti pääsi unohtumaan, ettei raskasta työtä tehneitä kaivostyöläisiä luultavastikaan kristallikruunut paljoa liikuttaneet. Elämää satoja metrejä maan alla ei voi verratakaan nykypäivän toimistotyöläisen työhön.

Yksi suolaisista järvistä, joilla oli aikoinaan tapana veneillä. Kerran kuitenkin vene kaatui ja kyydissä olleet jäivät loukkuun veneen alle. Koska vesi kellutti, eivät he päässeet alta pois ja lopulta kuolivat hapenpuutteeseen. Siksi paikalle on pystytetty pyhimyspatsas.

Yksi suolaisista järvistä, jolla oli aikoinaan tapana veneillä. Kerran kuitenkin vene kaatui ja kyydissä olleet jäivät loukkuun veneen alle. Koska vesi kellutti, eivät he päässeet alta pois ja lopulta kuolivat hapenpuutteeseen. Siksi paikalle on pystytetty pyhimyspatsas.

Kierros päättyi 130 metrin syvyyteen, jossa oli multimediahuone täynnä tietoiskuja ja pelejä, ravintola-kahvila sekä museo, jonka me tosin skippasimme suosiolla. Ilman sitäkin pituutta kaivosvierailulle tuli lähes kolme tuntia. Maan pinnalle lopulta pääsimme alkeellisen tuntuisilla hisseillä, joissa oli varsin intiimi tunnelma.

Multimediahuoneelta itse odotin paljon, mutta se oli lopulta vähän tylsä.

Multimediahuoneelta itse odotin paljon, mutta se oli lopulta vähän tylsä.

IMG_0838Kaivosvierailulle kannattaa ehdottomasti varata lähes koko päivä, sillä matkoihin taittuu reilu tunti ja itse kierrokseen kolme tuntia. Mikäli museo kiinnostaa, vierähtää tietysti maan alla pitempi aika. Käymisen arvoinen kaivos kyllä on!

 

 

 

 

 

 

2 vastausta artikkeliin ”130 metriä maan alla

  1. Melkoinen paikka! Kiitokset vinkistä. Itse tykkään kaivoksista ja luolista, joten jos joskus Krakovaan suuntaan, niin tämä paikka voisi olla vierailun arvoinen.

    • Siinä tapauksessa varsinkin kaivos on takuulla tosi mielenkiintoinen, sillä minäkin en-niin-aiheesta-kiinnostuneena tykkäsin paikasta kovasti! Krakova muutenkin pääsi vähän yllättämään, sillä kaupungilta en oikein osannut odottaa juuri mitään. Iso peukku!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *