Hemmottelua Kolin maisemakylpylässä | #sokoshotels40

Kolin viikonloppulomalle kantavaksi teemaksi muotoutui selkeästi rentoutuminen. Sitä saimmekin melkein yliannostuksen (onko se edes mahdollista?) kansallispuiston puolella trekkaillessamme kuin hotellin alakerran kylpylässäkin. Koli Relax Spa pääsi yllättämään. Minulle sanalla “kylpylä” on aina ollut perheloman, altaisiin pissivien lasten ja vesiliukumäkien kaiku – mikä tosin kertoo ennen kaikkea omista vähäisistä kylpyläkokemuksistani.  Kolin maisemakylpylä olikin paikka, jossa oli viboja siitä mitä sanalla vaikkapa antiikin Roomassa tarkoitettiin, tosin suomalaiseen kontekstiin asetettuna tietysti. Kaikki suomalaiselementit olivat läsnä: luonto, vesi ja rauha.

InstagramCapture_04782fea-4939-41c9-b4aa-03ca3dfa51f4_jpg

Kylpylän konseptista pidin kovasti. Sisäänpääsymaksu 37 euroa tuntui aluksi hieman suurelta, mutta lopulta täysin perustellulta, eihän kyseessä ole mikään uimahalli, vaikka vettä ja altaita löytyykin. Maksuun sisältyy oma löylykiulu, johon saa valita joko Lumenen tuotteita, skumppaa tai viiniä. Päätimme ystäväni kanssa ottaa sekä ihonhoitotuotteet että pullon skumppaa, sillä molemmista kyllä riitti kahdelle. Kylpylä muuten on k-18 kello 16 eteenpäin, mikä vaikutti kaikin puolin järkevältä.

InstagramCapture_71a0dd22-2ef7-4ca5-930d-7f69019d636e_jpg

Lehtisestä löytyi viisi erilaista saunapolkua joista valita, esimerkiksi “kaunistava”, “rentouttava” tai “palauttava”. Aloimme aluksi seurata kaunistavaa polkua, mutta hoidot tehtyämme kyllästyimme ohjeiden pläräilyyn ja jatkoimme sooloillen. Kumpikin tapa siis käy.

Kylpylässä pidin eniten sen pienehköstä koosta, sisustuksesta ja sen luomasta tunnelmasta. Suurista lasi-ikkunoista (vai pitäisikö sanoa lasiseinästä?) avautui näkymä Pieliselle ja materiaalit olivat pääasiassa tumma kivi ja puu. Pidin myös istumanurkkauksesta ikkunoiden äärellä sekä rentoutumishuoneesta laiskanlinnoineen. Kylpylässä ei olekaan pakko käyttää koko aikaa itse altaissa. Rentoutumishuoneessa olisi ollut tarjolla myös teetä ja hedelmiä, mutta itse emme ikinä ehtineet sinne saakka.

InstagramCapture_5d364866-7770-468b-8db3-ffd4f2750d61_jpg-2

Edustalla kylmäallas (ainoa jota itseasiassa ei kokeiltu), taempana poreallas (jota kyllä kokeiltiin kylmäaltaankin edestä).

 

Valo-ääniallas, josta me emme hirveästi innostuneet.

Valo-ääniallas, josta me emme hirveästi innostuneet.

Lopulta kylpylässä altaat ovat vain osa kokonaisuutta. Löytyy kylmäallas, poreallas, valo-ääniallas ja ulkopaljut. Kokonaisuuden kuitenkin täydentävät kylmä-kuuma-altaat jaloille, erillinen nurkkaus jalkojenhoitopisteille, “Kolin kuohu” -kylmäsuihku sekä elämyssuihku. Elämyssuihku olikin yksi omista lemppareistani, mikä ei kyllä yllättänyt lainkaan. Nappuloista painaen suihku vei veden ja äänen keinoin keskelle Karibian myrskyä tai kihelmöivään valtameren sumuun. Silmät kiinni painaen pystyi kuvittelemaan itsensä keskelle Amazonin sademetsää tai Brittien saarten sumua. Kolin kuohu taas ei lukeutunut tämän vilukissan suosikkeihin. Kylmän saavillisen vettä niskaansa sai vetämällä ensin itse lenkistä katossa, mikä tekee koko hommasta vielä kieroutuneemman. Täytyy silti myöntää, että jäätävän suihkun jälkeen poreallas tuntui paremmalta kuin koskaan ennen. Silti yksi kierros kuohuja riitti minulle.

InstagramCapture_957a747d-2588-46e7-bf6a-9e7b5c5483a0_jpg

Kylmä-kuuma-allas jaloille, jossa tosin kuumaa vettä olisin kuvaillut ennemmin lämpöiseksi. Myös ulkopaljujen vesi tuntui viileältä. En tiedä tosin oliko sillä vaikutusta asiaan, että menimme sinne vasta seitsemän maissa, tuntia ennen sulkemisaikaa.

Hoitoja, kuten kasvo- ja käsikuorintoja, tehtiin pääasiassa kolmen eri saunan yhteydessä. Jokainen oli nimetty edustamansa elementin mukaan: Kivi (aromisauna), Vesi (höyrysauna) ja Tuli (perinteinen suomalainen sauna). En oikeastaan ole suuri saunojen ystävä (hyi minua, mikä suomalainen minä muka olen?), joten en osaa hirveästi ottaa kantaa saunoihin. Kuitenkin nauratti melkoisesti, kun suomalaiseen saunaan astuessamme vastassa odotti kaksi lauteellista keski-ikäisiä miehiä, jotka mieluusti antoivat parille neidille tilaa. Miehet olivat osa 50-vuotissynttäriporukkaa ja kellonaikaan nähden jo ihan sopivassa maistissa. Jep, perinteinen suomalainen sauna – olen samaa mieltä nimen suhteen.

Niin, alkoholin nauttiminen kylpylässä on melko näkyvä osa konseptia. Teimme havainnon, että suurin osa oli valinnut hoitotuotteiden sijaan pullon. Lisäksi rentoutumishuoneessa on puhelin, jonka kautta läheisestä Kirjastobaari Hiekkapakasta sai tilattua juomia suoraan altaille. Tämäkin nivoutuu keskeiseen teemaan, hemmotteluun (ja suomalaisuuteen, heh), ja me siitä kaiken ilon otimmekin irti: skumppaa ulkopaljussa, skumppaa porealtaassa, skumppaa pehmustetulla löhöilytuolilla… vähemmästäkin tulee kuninkaallinen fiilis. Mutta vaarana toki on, että kanssakylpijöistä löytyy myös heitä, joille maistuu muutama lasi liikaa. Meitä nämä hieman humaltuneet ukot eivät tosin liiemmin häirinneet, lähinnä huvitti.

Poreallas

Poreallas

Vietimme kylpylässä lauantai-iltaa, mikä on odotetusti vilkkain aika. Respan tyttöjen suosituksesta menimme vasta hieman ennen kuutta, jolloin synttäriporukka oli jo aikansa kylpenyt. Idea oli hyvä, sillä seitsemän jälkeen väki alkoi vähetä. Lopulta viimeisen puolituntisen saimme olla lähes kahdestaan, katsellen taivaalta laskeutuvia lumihiutaleita porealtaan lämmöstä. Kahdeksalta kuitenkin kylpylä sulki ovensa ja meidän oli aika jatkaa matkaa illalliselle.

Kylpylän maisemat Pieliselle oli tosi kauniit ja ne oli huomioitu altaiden sijoittelussa.

Kylpylän maisemat Pieliselle oli tosi kauniit ja ne oli huomioitu altaiden sijoittelussa.

Postaus on tehty yhteistyössä Koli Relax Spa:n kanssa ja osana Rantapallon ja Sokos Hotellien 40-vuotiskampanjaa. 

IG Travel Thursday: Oma koti ja uudet hoodit

Päivitystahti on ollut hieman verkkaista viime aikoina, mutta en ole jaksanut sen antaa häiritä. Kuitenkin nyt skarppasin sen verran, että osallistuin ekaa kertaa Instagram Travel Thursday-tempaukseen, nyt kun viimein Instagramista minutkin löytää. Kurssi kuitenkin oli ja meni. Siitä saatan ehkä kirjoittaa lisää myöhemmin, mikäli lukijoissa on yhtään kriisijournalismista kiinnostuneita? Nyt yhteiseloa omassa kodissa on takana jo tasan viikko ja kaksi päivää ja tuon reilun viikon olen halunnut omistaa vain ja ainoastaan uudelle kotikaupungilleni Dar es Salaamille.

"Media in the time of crisis", done! Afrikkalaiset ystävämme julkaisivat päättäjäispäivänä juhlavasti kuvia "NSS-graduates" -kuvatekstein, ja päättäjäisseremoniassa paikalla olivat niin Suomen lähetystön edustaja kuin yliopistonkin dekaani ja rehtori.

“Media in the time of crises”, done! Afrikkalaiset ystävämme julkaisivat päättäjäispäivänä juhlavasti kuvia “NSS-graduates” -kuvatekstein, ja päättäjäisseremoniassa paikalla olivat niin Suomen lähetystön edustaja kuin yliopistonkin dekaani ja rehtori.

The crew.

The crew.

Asuntoa aloimme etsiä aktiivisesti vasta vikojen kurssipäivien aikaan. Meillä oli väliaikaismajoitus erään perheen luona sovittuna, joten paniikkia kadulle päätymisestä ei onneksi ollut. Kuitenkin hotellielämän jälkeen ajatus vieraan perheen luona majailusta ja uusiin ihmisiin tutustumisesta juuri silloin tuntui kovin työläältä. Pistettiin siis tehot täysille ja paikallinen ystävämme tiesikin kiinteistövälittäjän, jolla saattaisi olla jotain meille.

Vielä viimeinen kuva Mikumin kansallispuistosta:  selfie on a tree!

Vielä viimeinen kuva Mikumin kansallispuistosta: selfie on a tree!

Niinpä sovittiin asuntonäyttöjä seuraavalle illalle, nykyaikaisesti Instagramissa totta kai. Kävimme katsomassa kolmea kämppää, joista viimeinen oli mieluisa niin sijainniltaan kuin ominaisuuksiltaankin. Seuraavana aamuna kuitenkin selvisi, ettei asunnon omistaja sitä meille halunnutkaan sopimallamme summalla vuokrata ja pieni paniikki alkoi iskeä, olimmehan juuri ehtineet perua väliaikaismajoituksenkin. Onneksi kiinteistönvälittäjä jostain yhtäkkiä kaivoi uuden, alkuperäistäkin kivemman kämpän, johon rakastuimme välittömästi. Rinkkamme raahasimme uuteen kotiimme jo samana iltana. Näinpä kotiosoitteemme on nykyään täsmällistäkin täsmällisempi Mikocheni B area, sillä tätä tarkempaa sijaintia kämpällemme emme ole saaneet vuokraisännältämme emmekä portinvartijaltamme. Postikortteja vaan tulemaan.

Meidän ikioma, melkein vaaleanpunainen koti, palmupuut ja kämppikset! Meidän kämppä alhaalla vasemmalla.

Meidän ikioma, melkein vaaleanpunainen koti, palmupuut ja kämppikset! Kämppämme alhaalla vasemmalla.

Loppuviikon organisoimme käytännön asioita aina sähköstä, kaasusta, nettiyhteydestä ja tansanialaisista puhelinnumeroista alkaen. Vuokranmaksu meinasi myös olla jännää summan kohotessa miljooniin shillinkeihin ja pankkiautomaattien nostorajojen tullessa vastaan. Sumplittiin niitä lopulta erissä maksaen, kahtena peräkkäisenä päivänä. Isojen summien maksaminen onkin välillä vähän hankalaa, sillä suurin seteli täällä on 10 000 shillinkiä, joka vastaa alle viittä euroa. En vaan vieläkään käsitä, miten jossain rahayksikössä voi vitosen seteli olla suurin mahdollinen.

Haluaisin niin ottaa meidän takapihalle lemmikkivuohen. En vaan kestä miten suloisia ne on. Ehkä idea ei kuitenkaan ole kauhean hyvä, tunnustan itsekin.

Haluaisin niin ottaa meidän takapihalle lemmikkivuohen. En vaan kestä miten suloisia ne on. Ehkä idea ei kuitenkaan ole kauhean hyvä, tunnustan itsekin.

Viime viikonloppu meni aika pitkälle uutta kämppäämme juhlistaen. Perjantaina järjestimme tuparit, jonne olimme kutsuneet noin kymmenen paikallista ystäväämme. Kesken tupareiden tuli yläkerran ugandalainen leidi Joy ihmettelemään melua, ja lopulta visiitti muuttui luennoksi miehistä ja rakkaudesta halausjonoineen kunnon tyttöjen ilta-tyyliin. Tuo visiitti kuului ehdottomasti “mitä ihmettä elämässäni tapahtuu juuri nyt” -kategoriaan. Taidettiinkin luvata mennä teelle Joyn luo, pitänee vielä joku päivä lunastaa lupaus.

Lauantaina puolestaan kävimme pohjoismaalaisten bileissä, Nordic Sports Dayn pre-partyissä (itse urheilupäivä on vasta lokakuussa). Kekkerit olivat kuitenkin melko kuivat ja soittolista kaikessa korniudessaan kamala. Köröteltiin takaisin kotiin, jossa portit olivat visusti kiinni. Siinä odotellessamme paikalle ilmestyivät myös kenialaiset naapuritytöt, joita emme olleet aiemmin nähneetkään. Kymmentä minuuttia myöhemmin suuntasimme porukalla Darin yöhön, jonka eksperttejä kenialaiset uudet ystävämme vaikuttivat olevan. Lisäksi pihapiirissämme asuu ainakin tansanialaisia kärttyisiä mammoja, joiden tervehtimisen suhteen olen jo luovuttanut. Joten neighbours – check!

Asuntomme portilla on vartija vuorokauden ympäri. Hän vain tuppaa ottamaan torkkuja iltaisin ja öisin - mikä on tietysti ihan ymmärrettävää - ja ilmeisesti toisinaan voi myöhään olla joskus konstikasta päästä sisään. Tässä tilanne, jossa tapasimme ugandalaiset naapurimme, Ella ja Päivi portista roikkuen.

Asuntomme portilla on vartija vuorokauden ympäri. Hän vain tuppaa ottamaan torkkuja iltaisin ja öisin – mikä on tietysti ihan ymmärrettävää – ja ilmeisesti toisinaan voi myöhään olla joskus konstikasta päästä sisään. Tässä lauantai-illan tilanne, jossa tapasimme ugandalaiset naapurimme, Ella ja Päivi portista roikkuen.

Muutoin kuluneet päivät olemme kierineet kiireettömyydessä, mikä alkaa hiljalleen jo hieman ahdistamaankin. En vaan saa ajasta otetta, ja tuntuu, että päivät valuvat ohitse tuntuen samanaikaisesti tosi pitkiltä. Ollaan toki käyty tutkimassa keskustaa ja sen kalamarkkinoita, tutustumassa kansallismuseoon ja läheiseen Mbodyan saaren hiekkarantaan ja turkoosiin veteen. Silti on tosi aikaansaamaton olo.

Darin keskustaa.

Darin keskustaa.

Onneksi sadekausi loppuu nyt hiljalleen, sillä tiet ovat aivan kamalassa kunnossa Darissa. Ihan kuin ruuhkat eivät muutenkin jo olisi ihan tarpeeksi massiiviset. Tässä muuten olemme urheasti matkalla lähetystöön äänestämään, jonne ehdimme kahta minuuttia ennen äänestysajan päättymistä.

Onneksi sadekausi loppuu nyt hiljalleen, sillä tiet ovat aivan kamalassa kunnossa Darissa. Ihan kuin ruuhkat eivät muutenkin jo olisi ihan tarpeeksi massiiviset. Tässä muuten olemme urheasti matkalla lähetystöön äänestämään, jonne ehdimme kahta minuuttia ennen äänestysajan päättymistä.

Tänään optimistisesti suuntasimme uuden suosikkini, White Sands-hotellin uima-allasalueelle aamun sateista ja lähenevistä tummista pilvistä huolimatta. Niinhän siinä lopulta kävi, että synkkä sää vei voiton ja lopulta istuimme koko päivän hotellialueen baarissa lähinnä syöden ja juoden. Niin ihanaa kuin parin viikon armoton lomailu onkin, on kivaa, että ensi viikolla alkaa työt. Kaipaan jo rutiineja ja säännöllisyyttä, jotta saadaan joku roti tähän touhuun. Myös free-juttuideoita pitäisi alkaa hiljalleen miettimään, sillä toistaiseksi ideani ovat vielä tosi raakileita.

Okei, onhan tämäkin aika tosi jees, mutta kaipaan kellonaikoja ja tekemistä.

Okei, onhan tämäkin aika tosi jees, mutta kaipaan kellonaikoja ja tekemistä. Tosin kellonaikoja ja täsmällisyyttä täältä African time-sektorilta saa etsiä.

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta. Kyseessä on kansainvälinen tempaus ja Suomessa sitä vetävät Satu Destination Unknown – blogista, Nella Kaukokaipuu – blogista ja Veera Running With Wild Horses – blogista. Ohjeet voit lukea täältä.

Minut löytää Instagramista nimimerkillä @laurapylv.

Sunset in savannah

Meille oli ohjelmassa varattu pieni hengähdystauko kurssin puoliväliin. Tuon breikin aikana tehdyllä reissulla meillä oli pari mediavierailua, mutta kohokohta kaikille oli takuulla Mikumin kansallispuisto. Puistossa kävimme heti saavuttuamme huristelemassa ympäriinsä ihailemassa savannin taakse painuvaa aurinkoa. Samalla sain vihdoin osuvimman termin lämpivärilleni: Afrikan auringonlaskun oranssi.

Yön vietimme puiston leirimökeissä ja aamulla seitsemän aikaan (ok, puoli kasilta, kun aamu-unisia ihmisiä noukittiin mökeistä) lähdimme vielä vähän pidemmälle ajelulle. Turhaan siitä satuilenkaan tämän enempää, kuvat ansaitsevat tällä kertaa kaiken huomion. Instagramissa julkaisinkin jo joitain lemppareitani, mutta nyt tulee safarimeininkiä koko muistikortin täydeltä.

IMG_3197 IMG_3190

 

IMG_3218

IMG_3264 IMG_3261IMG_3297IMG_3325 IMG_3323IMG_3299 IMG_3303IMG_3338IMG_3395IMG_3417IMG_3412 IMG_3415IMG_3284IMG_3457 IMG_3428 IMG_3464

Virtahepolammella saatiin nousta bussistamme pois. Puistossa oli lisäksemme (ainakin tietääkseni) vain yksi toinen ryhmä, joka sattui samaan aikaan paikalle. Siinä hieman sivummassa kuvatessani huomasin yhtäkkiä, etteivät vieressäni olleiden afrikkalaisturistien kamerat kohdistuneetkaan virtahepoihin, vaan he ikuistivat minua kameroineni. Siinä sitten hieman hölmistyneenä ja huvittuneena yritin näyttää siltä, että ei hyvä, ei hyvä yhtään :D

Virtahepolammella saatiin nousta bussistamme pois. Puistossa oli lisäksemme (ainakin tietääkseni) vain yksi toinen ryhmä, joka sattui samaan aikaan paikalle. Siinä hieman sivummassa kuvatessani huomasin yhtäkkiä, etteivät vieressäni olleiden afrikkalaisturistien kamerat kohdistuneetkaan virtahepoihin, vaan he ikuistivat minua kameroineni. Siinä sitten hieman hölmistyneenä ja huvittuneena yritin näyttää siltä, että ei hyvä, ei hyvä yhtään :D

IMG_3541 IMG_3532IMG_3591 IMG_3582IMG_3251IMG_3348

Elefantti takapihalla - ei huono.

Elefantti takapihalla – ei huono.

Leijonia ei löydetty, ei vaikka niitä oppaamme mukaan alueella liikkuukin noin 150 yksilön verran. Lääniä siis puistolla riittää. Leijonia olen jo nähnyt Swazimaassa, joten se ei niin jäänyt harmittamaan. Sen sijaan gnuita ja vesipuhveleita nähtiin myös etäisyydeltä jonkin verran, ja vesipuhvelin myötä big fivesta olen nyt päässyt neljään (norsu, sarvikuono, vesipuhveli ja leijona), joten vielä vaikein eli leopardi puuttuu. Mutta kukapa näitä tosissaan laskeskelee. Iloisin kuitenkin olen ehdottomasti siitä, että viimein näin kauan toivomani kirahvin luonnossa ja siitä kyllä tuli odotetusti oma lempparini koko savannin eläinkirjosta.