IG Travel Thursday: Oma koti ja uudet hoodit

Päivitystahti on ollut hieman verkkaista viime aikoina, mutta en ole jaksanut sen antaa häiritä. Kuitenkin nyt skarppasin sen verran, että osallistuin ekaa kertaa Instagram Travel Thursday-tempaukseen, nyt kun viimein Instagramista minutkin löytää. Kurssi kuitenkin oli ja meni. Siitä saatan ehkä kirjoittaa lisää myöhemmin, mikäli lukijoissa on yhtään kriisijournalismista kiinnostuneita? Nyt yhteiseloa omassa kodissa on takana jo tasan viikko ja kaksi päivää ja tuon reilun viikon olen halunnut omistaa vain ja ainoastaan uudelle kotikaupungilleni Dar es Salaamille.

"Media in the time of crisis", done! Afrikkalaiset ystävämme julkaisivat päättäjäispäivänä juhlavasti kuvia "NSS-graduates" -kuvatekstein, ja päättäjäisseremoniassa paikalla olivat niin Suomen lähetystön edustaja kuin yliopistonkin dekaani ja rehtori.

“Media in the time of crises”, done! Afrikkalaiset ystävämme julkaisivat päättäjäispäivänä juhlavasti kuvia “NSS-graduates” -kuvatekstein, ja päättäjäisseremoniassa paikalla olivat niin Suomen lähetystön edustaja kuin yliopistonkin dekaani ja rehtori.

The crew.

The crew.

Asuntoa aloimme etsiä aktiivisesti vasta vikojen kurssipäivien aikaan. Meillä oli väliaikaismajoitus erään perheen luona sovittuna, joten paniikkia kadulle päätymisestä ei onneksi ollut. Kuitenkin hotellielämän jälkeen ajatus vieraan perheen luona majailusta ja uusiin ihmisiin tutustumisesta juuri silloin tuntui kovin työläältä. Pistettiin siis tehot täysille ja paikallinen ystävämme tiesikin kiinteistövälittäjän, jolla saattaisi olla jotain meille.

Vielä viimeinen kuva Mikumin kansallispuistosta:  selfie on a tree!

Vielä viimeinen kuva Mikumin kansallispuistosta: selfie on a tree!

Niinpä sovittiin asuntonäyttöjä seuraavalle illalle, nykyaikaisesti Instagramissa totta kai. Kävimme katsomassa kolmea kämppää, joista viimeinen oli mieluisa niin sijainniltaan kuin ominaisuuksiltaankin. Seuraavana aamuna kuitenkin selvisi, ettei asunnon omistaja sitä meille halunnutkaan sopimallamme summalla vuokrata ja pieni paniikki alkoi iskeä, olimmehan juuri ehtineet perua väliaikaismajoituksenkin. Onneksi kiinteistönvälittäjä jostain yhtäkkiä kaivoi uuden, alkuperäistäkin kivemman kämpän, johon rakastuimme välittömästi. Rinkkamme raahasimme uuteen kotiimme jo samana iltana. Näinpä kotiosoitteemme on nykyään täsmällistäkin täsmällisempi Mikocheni B area, sillä tätä tarkempaa sijaintia kämpällemme emme ole saaneet vuokraisännältämme emmekä portinvartijaltamme. Postikortteja vaan tulemaan.

Meidän ikioma, melkein vaaleanpunainen koti, palmupuut ja kämppikset! Meidän kämppä alhaalla vasemmalla.

Meidän ikioma, melkein vaaleanpunainen koti, palmupuut ja kämppikset! Kämppämme alhaalla vasemmalla.

Loppuviikon organisoimme käytännön asioita aina sähköstä, kaasusta, nettiyhteydestä ja tansanialaisista puhelinnumeroista alkaen. Vuokranmaksu meinasi myös olla jännää summan kohotessa miljooniin shillinkeihin ja pankkiautomaattien nostorajojen tullessa vastaan. Sumplittiin niitä lopulta erissä maksaen, kahtena peräkkäisenä päivänä. Isojen summien maksaminen onkin välillä vähän hankalaa, sillä suurin seteli täällä on 10 000 shillinkiä, joka vastaa alle viittä euroa. En vaan vieläkään käsitä, miten jossain rahayksikössä voi vitosen seteli olla suurin mahdollinen.

Haluaisin niin ottaa meidän takapihalle lemmikkivuohen. En vaan kestä miten suloisia ne on. Ehkä idea ei kuitenkaan ole kauhean hyvä, tunnustan itsekin.

Haluaisin niin ottaa meidän takapihalle lemmikkivuohen. En vaan kestä miten suloisia ne on. Ehkä idea ei kuitenkaan ole kauhean hyvä, tunnustan itsekin.

Viime viikonloppu meni aika pitkälle uutta kämppäämme juhlistaen. Perjantaina järjestimme tuparit, jonne olimme kutsuneet noin kymmenen paikallista ystäväämme. Kesken tupareiden tuli yläkerran ugandalainen leidi Joy ihmettelemään melua, ja lopulta visiitti muuttui luennoksi miehistä ja rakkaudesta halausjonoineen kunnon tyttöjen ilta-tyyliin. Tuo visiitti kuului ehdottomasti “mitä ihmettä elämässäni tapahtuu juuri nyt” -kategoriaan. Taidettiinkin luvata mennä teelle Joyn luo, pitänee vielä joku päivä lunastaa lupaus.

Lauantaina puolestaan kävimme pohjoismaalaisten bileissä, Nordic Sports Dayn pre-partyissä (itse urheilupäivä on vasta lokakuussa). Kekkerit olivat kuitenkin melko kuivat ja soittolista kaikessa korniudessaan kamala. Köröteltiin takaisin kotiin, jossa portit olivat visusti kiinni. Siinä odotellessamme paikalle ilmestyivät myös kenialaiset naapuritytöt, joita emme olleet aiemmin nähneetkään. Kymmentä minuuttia myöhemmin suuntasimme porukalla Darin yöhön, jonka eksperttejä kenialaiset uudet ystävämme vaikuttivat olevan. Lisäksi pihapiirissämme asuu ainakin tansanialaisia kärttyisiä mammoja, joiden tervehtimisen suhteen olen jo luovuttanut. Joten neighbours – check!

Asuntomme portilla on vartija vuorokauden ympäri. Hän vain tuppaa ottamaan torkkuja iltaisin ja öisin - mikä on tietysti ihan ymmärrettävää - ja ilmeisesti toisinaan voi myöhään olla joskus konstikasta päästä sisään. Tässä tilanne, jossa tapasimme ugandalaiset naapurimme, Ella ja Päivi portista roikkuen.

Asuntomme portilla on vartija vuorokauden ympäri. Hän vain tuppaa ottamaan torkkuja iltaisin ja öisin – mikä on tietysti ihan ymmärrettävää – ja ilmeisesti toisinaan voi myöhään olla joskus konstikasta päästä sisään. Tässä lauantai-illan tilanne, jossa tapasimme ugandalaiset naapurimme, Ella ja Päivi portista roikkuen.

Muutoin kuluneet päivät olemme kierineet kiireettömyydessä, mikä alkaa hiljalleen jo hieman ahdistamaankin. En vaan saa ajasta otetta, ja tuntuu, että päivät valuvat ohitse tuntuen samanaikaisesti tosi pitkiltä. Ollaan toki käyty tutkimassa keskustaa ja sen kalamarkkinoita, tutustumassa kansallismuseoon ja läheiseen Mbodyan saaren hiekkarantaan ja turkoosiin veteen. Silti on tosi aikaansaamaton olo.

Darin keskustaa.

Darin keskustaa.

Onneksi sadekausi loppuu nyt hiljalleen, sillä tiet ovat aivan kamalassa kunnossa Darissa. Ihan kuin ruuhkat eivät muutenkin jo olisi ihan tarpeeksi massiiviset. Tässä muuten olemme urheasti matkalla lähetystöön äänestämään, jonne ehdimme kahta minuuttia ennen äänestysajan päättymistä.

Onneksi sadekausi loppuu nyt hiljalleen, sillä tiet ovat aivan kamalassa kunnossa Darissa. Ihan kuin ruuhkat eivät muutenkin jo olisi ihan tarpeeksi massiiviset. Tässä muuten olemme urheasti matkalla lähetystöön äänestämään, jonne ehdimme kahta minuuttia ennen äänestysajan päättymistä.

Tänään optimistisesti suuntasimme uuden suosikkini, White Sands-hotellin uima-allasalueelle aamun sateista ja lähenevistä tummista pilvistä huolimatta. Niinhän siinä lopulta kävi, että synkkä sää vei voiton ja lopulta istuimme koko päivän hotellialueen baarissa lähinnä syöden ja juoden. Niin ihanaa kuin parin viikon armoton lomailu onkin, on kivaa, että ensi viikolla alkaa työt. Kaipaan jo rutiineja ja säännöllisyyttä, jotta saadaan joku roti tähän touhuun. Myös free-juttuideoita pitäisi alkaa hiljalleen miettimään, sillä toistaiseksi ideani ovat vielä tosi raakileita.

Okei, onhan tämäkin aika tosi jees, mutta kaipaan kellonaikoja ja tekemistä.

Okei, onhan tämäkin aika tosi jees, mutta kaipaan kellonaikoja ja tekemistä. Tosin kellonaikoja ja täsmällisyyttä täältä African time-sektorilta saa etsiä.

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta. Kyseessä on kansainvälinen tempaus ja Suomessa sitä vetävät Satu Destination Unknown – blogista, Nella Kaukokaipuu – blogista ja Veera Running With Wild Horses – blogista. Ohjeet voit lukea täältä.

Minut löytää Instagramista nimimerkillä @laurapylv.

6 vastausta artikkeliin ”IG Travel Thursday: Oma koti ja uudet hoodit

  1. Mä ihastelin tuota lambikuvaa jo IG:ssa, aivan ihana!

    Ja hei, siitä se lähtee käyntiin. Minä oon kauhean huono paikallaan makaaja, joten ymmärrän täysin nuo sun fiilikset. :)

    Ja siis, femma isoin seteli? Sähän oot miljardööri sitten setelinippujesi kanssa :D

    • Kiitos! Tuon kuvan suhteen oli kyllä kaikki kohdallaan suunnilleen kuun asentoa myöten, kun mun lempparivuohi juuri sattui kipittämään mun lempparitalon lemppariaidan ohi :D

      Jep, veikkaan että kesäkuu tuleekin menemään vauhdilla ohi ja jossain vaiheessa tulen jo toivomaan altaan laidalla köllimistä. Miljonäärejä suunnilleen, sillä mä ladoin 1,6 miljoonaa shillinkiä käteisenä pöytään kun vuokraa maksettiin. Arvaa vaan kuumottiko kävellä automaatilta sellanen nippu laukussa. Jotenkin alkaa arvostaa taas nettipankin olemassaoloa ja itsestäänselvyyttä Suomessa.

  2. Ihan mahtava kokemus sulla siellä, hienoa, että tuollaisia järjestetään. Huippua päästä lukemaan lisää ihan uudesta maasta ja maailmankolkasta!

    Argentiinassakin maksetaan vielä esim. asunnonostot käteisellä! (ainakin pari vuotta sitten) Eli tsemppiä vaan niille, jotka joutuu muutaman kymmenen tuhannen dollarin kanssa liikuskelemaan kadulla :D

    Kriisijournalismi kiinnostaa kyllä, vaikkei musta enää journalistia tule, niin kriisit on mielenkiintoisia :)

    • Jep, musta myös tämä projekti on tosi mahtava tilaisuus, on kaikin puolin kiitollinen olo tästä kaikesta.

      Siis mä en ymmärrä, miten edes esimerkiksi isoilla yrityksillä ei ole nettipankkia niin, että tilisiirto onnistuisi? Mutta no, pitää yrittää ymmärtää :D Jännää kyllä, et vielä Argentiinassakin, se on kuitenkin Tansaniaa huomattavasti kehittyneempi valtio jo.

      Pistän korvan taakse, toivottavasti siis lähiaikoina on pientä kurssin tiivistelmää luvassa :)

    • Kiitos paljon! Olen opiskelijaviisumilla täällä, mutta tarkemmin sanottuna otan osaa CIMO:n yhteen north-south-south-projektiin. Aluksi siihen kuului kymmenpäiväinen kurssi kriisijournalismista, johon saapui opiskelijoita ja opettajia Suomesta, Namibiasta, Sambiasta ja Tansaniasta. Nyt olen lomaillut pari viikkoa, mutta kesäkuun teen työharjoittelua TBC:n tv-kanavalla eli paikallisella Ylellä.

      Heinä-elokuussa puolestaan tarkoitukseni on hieman matkustella ja tehdä freelance-juttuja Suomeen. Kokonaisuudessaan siis tällä hieman vajaan neljän kuukauden oleskelullani saan kuitattua opintoihini kuuluvan harjoittelun ja elokuun lopussa palaan Suomeen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *