IG Travel Thursday: Mbodya Island

Pallontallaajien serveri oli jonkin aikaa alhaalla ja niinpä blogihiljaisuuteni sai jatkoa parin päivän verran. Maanantaina alkoivat työt ja nyt kolmen päivän jälkeen voin väittää todellakin viihtyväni, vaikka swahili asettaakin rajoituksia ja haasteita – mutta toisaalta myös motivoi hieman ponnistelemaan kielen oppimisen suhteen. Työviikon päätteeksi lupaan raporttia töiden tarkemmasta annista. Nyt kuitenkin vähän kuvafiilistelyä paratiisimaiselta Mbodyan saarelta, jolla käytiin viime viikolla päiväretkellä.

InstagramCapture_fcb43cda-3de1-49c9-9d96-774a85ac2381_jpg InstagramCapture_b4732a08-7dbd-4e42-bb7b-7d34af802db4_jpg

Voihan superlämmin Intian valtameri!

Voihan superlämmin Intian valtameri!

 

InstagramCapture_30a31415-2113-40cc-a060-2c5763264a0c_jpg

Biitsiselfie a’la Hanna, Ella ja dhow-paatti.

InstagramCapture_819fd1c9-79f4-426a-a8f4-484f4d3c6e0b_jpg

Paikallisten kavereiden vinkistä ollaan löydetty White Sands -hotelli pohjois-Darista, jonka uima-allasalueelle pääsee 5000 shillingin (2,25e) pääsymaksulla. Viime torstaina vietettiin ihan koko päivä lopulta vaan istuen, syöden ja juoden hotellin raflassa pilvien peitettyä auringon visusti koko päiväksi. No, kävihän se niinkin.

Paikallisten kavereiden vinkistä ollaan löydetty White Sands -hotelli pohjois-Darista, jonka uima-allasalueelle pääsee 5000 shillingin (2,25e) pääsymaksulla. Viime torstaina vietettiin ihan koko päivä lopulta vaan istuen, syöden ja juoden hotellin raflassa pilvien peitettyä auringon visusti koko päiväksi. No, kävihän se niinkin.

Saari oli kyllä tosi kiva ja kaunis. Koin sen vaan niin rahastuspaikkana, että mulla ei uudestaan sinne enää ole tarvetta mennä. Ennemmin testaan ensin seudun toisen saaren. Venematkat maksoivat 10 000 shillinkiä (4,50e) ja yllätykseksemme itse saarella perittiin vielä 16 000 shillingin (7,20e) pääsymaksu. Alue on “marine reserve”, joten maksu lienee perusteltu, mutta silti hieman ketkutti. Eniten kuitenkin pisti suututtamaan ylihintainen ruoka: kalan piti olla 10 000 shillinkiä, mutta ruokailtuamme meitä palvellut setä vaatikin yhtäkkiä 15 000 shillinkiä annokselta, mikä on täällä ruoka-annoksesta melko korkea summa. Mua alkaa nyppimään ainakin tosi pahasti aina, kun länkkäreitä aletaan kohdella kuin käveleviä rahakirstuja. Ymmärrän kyllä, että valkoiset ihan oikeastikin ovat rikasta sakkia paikallisväestöön rinnastettaessa, mutta c’moon.

Lopuksi haluan jakaa teille vielä hieman blogeja. Koska meitä on täällä neljä journalistia liikkeellä, on temmellystämme Afrikassa myös mahdollista seurata neljää eri väylää pitkin. Kaikki me neljä myös työskentelemme eri medioissa, joten hieman eri näkökulmia tulee varmasti löytymään. Päivillä ja Hannalla on tavalliset blogit, tosin Hannan versio on ruotsinkielinen (mutta tekstin kyllä ymmärtävät takuulla kaikki kouluruotsinsa lukeneetkin ihan kelvollisesti). Ella puolestaan pisti pystyyn pari päivää sitten videoblogin, jota pääsee seuraamaan joko Youtuben tai Vimeon kautta. Suosittelen lämpimästi kaikkia neljää!

Päivi: Päivitystä päiväntasaajan paikkeilta

Hanna: Hanna Nordenswan (på svenska)

Ella: Darin revityin muzungu (vlogi Vimeossa, löytyy myös Youtubesta)

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta. Kyseessä on kansainvälinen tempaus ja Suomessa sitä vetävät Satu Destination Unknown – blogista, Nella Kaukokaipuu – blogista ja Veera Running With Wild Horses – blogista. Ohjeet voit lukea täältä.

18 vastausta artikkeliin ”IG Travel Thursday: Mbodya Island

  1. Upean näköinen saari! Mua kans ärsyttää (maailmalla) se turistien vedätys, kun et voi koskaan tietää kuinka paljon rahaa menee ja riittääkö edes rahat, kun hinnat onkin joko erit kuin paikallisille tai sitten ne muuttuvat matkan varrella. Eikä aina jaksaisi vääntää samasta asiasta…

    • Jep, kaikista ärsyttävintä on nimenomaan tuo, että yhtäkkiä hinta onkin jotain ihan muuta mitä on sovittu. Tosi harvoin sattuu, mutta kun sattuu niin kyllä ärsyttää.

  2. “Mua alkaa nyppimään ainakin tosi pahasti aina, kun länkkäreitä aletaan kohdella kuin käveleviä rahakirstuja.”

    Valitsen usein matkakohteen jo vähän siten, että meno ei ole ihan törkeää. Valitettavasti osa Afrikan ja Lähi-Idän kohteista on juurikin tuota jatkuvaa *usetusta.

    Vaikka normaalisti olen erittäin asiallinen, niin kyllä joskus on tullut sanottua melko pahasti, kun vedätys on ollut niin älytön. Joku raja nyt röyhkeydelläkin.

    • Joo, sen takia itse myös mielelläni kartan pahimpia turistirysiä, koska niissä meno on kauheinta. Darissa toisaalta on se hyvä puoli, että täällä ei varsinaisia turisteja juuri käy, vaan kaikki länkkärit asuu tai opiskelee täällä. Näinpä aika monet kaupustelijat osaavat jo ennakoida, että valkoihoinenkin voi täällä olla hyvinkin hintatietoinen ja kusetukset jää minimiin.

      Mutta kyllä kepillä tökitään jäätä silti vähän väliä, jos vaikka oltaisiinkin tarpeeksi tyhmiä. Esimerkiksi kaverini maksaa työmatkasta bajaajilla 1000 shillinkiä. Hintaa aluksi kysyessään kuski ihan pokkana heitti lähtöhinnaksi 15 000, mikä on ihan naurettavaa :D

  3. Upeita kuvia, kelpaisi mullekin nyt juuri olla tuollaisissa maisemissa vaikka tietysti tollanen turistien rahasta nyhtäminen on aina ikävää :(

    • Kiitos! Kyllä täällä tosiaan kelpaa, kun vaan töiden lomassa ehtisi nyt muuallekin kuin työpöydän ääreen :) Onneksi on viikonloppu!

  4. “Swahili asettaa rajoituksia ja haasteita” – suuri hatunnosto sulle että ilmeisesti jonkin verran kuitenkin pärjäät paikallisella kielellä? Vau sanon minä. Upeita kuvia ja kauniita maisemia, tuolla onkin vähän vaikeampi soluttautua massaan niin että ei saisi erikoiskäsittelyä….

    • No sanotaanko näin, että yritys oppia on ainakin kova, niin että kesän lopuksi voisi cv:hen lisätä edes swahilin alkeet tai perusteet. Toistaiseksi sanavarasto on aika rajoittunut, lähinnä tervehdyksiä, numeroita, ohjeita kuskille (vasen, oikea), mutta kyllä mä vielä kunnolla jotkut ihan perusfraasit opettelen! Työnteko vaan on jännää, ja eilenkin kirjoitin jutun pressitilaisuudesta, joka oli puoliksi swahiliksi – loput siis suunnilleen arvaillen tai vieruskaverin käännöksiin tukeutuen. Onneksi faktat tsekkaa lopuksi vielä kääntäjä, joka kääntää englannista swahiliksi, joten ihan mönkään ei voi mennä.

      Kyllä täällä pärjää ihan ok myös pelkällä englannilla, mutta paikallisilla on mahdoton tarve opettaa swahilia ja myös kauppoja tehdessä kohtelu on heti ystävällisempää, jos osaa edes pari sanaa heittää swahiliksi. Työkaveritkin opettavat jatkuvasti ja ovat varmoja, että kesän lopussa puhun swahilia “like a local”. Itse en kyllä olisi lainkaan niin varma…

      Itse olen harmitellut samaa! Etelä-Amerikassa vielä sulauduin joukkoon ihan mukavasti, mutta täällä alkaa olla jo mahdotonta :D

  5. Upeita kuvia, maisemissa ei ainakaan mitään vikaa!

    Mullakin yleensä menee nyhtämisen vuoksi sitten koko paikasta ihan maku ja rupee vaan ottamaan päähän (esim. Istanbulissa joka kerta), mutta pitäis kai oppia antaa asian olla ja välttää sellasia paikkoja.

    • Ei kyllä, paikkanahan saari oli tosi kaunis. Kyllä nyhtämiskulttuurista menee heti fiilikset samantien. Mutta toisaalta samoin käy jos ilmiö on päinvastainen. Esimerkiksi Balilla paikallisten piti maksaa pääsymaksu tiettyihin yökerhoihin ja ulkomaalaiset pääsivät ilmaiseksi. Siitäkin annoin “hieman” palautetta paikan päällä. Näin on toki tositosi harvoin, mutta siihenkin olen ihme kyllä törmännyt.

  6. Oho! Sujuuko swahili? Saattaisin kyllä itsekin opetella lauseen tahi pari jos tuollaisiin maisemiin pääsisin asustelemaan. Taisin käydäkin jo instagramissa tykkäämässä noita otoksista, ihan mielettömät valot. Uusia postauksia Dar es Salaamista ootellessa ^^

    • No ei oikein vielä suju, sehän se ongelma onkin :D Vasta täällä on ymmärtänyt, miten suuri rooli swahililla on, vaikka englanti on myös toinen virallinen kieli. Kovasti opetellaan kuitenkin, jos kesän lopussa edes perusjutut ja kauppa-asioinnit sujuisivat paikallisella kielellä.

      Tulossa piakkoin! Kiitos kivasta kommentistasi :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *