Korruptiohedelmiä ja uutistyötä swahiliksi – ensimmäinen viikko harjoittelussa

Viime viikko oli mielenkiintoinen. Pääsin eka kertaa tekemään uutistyötä tv-toimituksessa. Swahiliksi, vieraassa työkulttuurissa. Sunnuntai-iltana mietinkin onko mulla oikeastikin tosi rautahermot vai olenko vain typerä, kun en osannut kaikesta huolimatta jännittää tulevaa. En tosiaan tiedä. Kuitenkin maanantaiaamuna edessä oli aikainen herätys pitkästä aikaa ja bajaajin kyydissä suuntasin pienten lampien halki kohti TBC:tä, Tanzania Broadcasting Corporationia.

Onneksi sadekausi loppui juuri ja lammikoissa ei tarvitse enää juurikaan uiskennella.

Onneksi sadekausi loppui juuri ja lammikoissa ei tarvitse enää juurikaan uiskennella.

Päivä 1

Päätoimittaja Dorothy oli vastassa, kuten sovimme. ”Osaatko swahilia?” oli ensimmäinen kysymys. En osaa, kai se muuten ilmi olisi käynyt jo ansioluettelostani. ”Hmm, sitten meidän täytyykin vähän miettiä mitä pystyt täällä tekemään…” Paikkoja ja ihmisiä ei juuri vaivauduttu minulle esittelemään. Selvisi, että eteläisen Afrikan mailla on uutisyhteistyö Sabanews. Sabanewsille siis jokainen maa kirjoittaa pari radiosähkettä päivittäin. Tehtäväkseni lankesikin parin uutissähkeen kirjoittaminen Daily Newsiin pohjautuen leikkaa-liimaa-periaatteella. Lähdettä ei kuulemma ollut tarpeen mainita. Selvä. Loppupäivän seurailin vieruskaverini, urheilutoimittaja Malyon editointipuuhia ja luin päivän lehtiä. Kotiin pääsin jo kahden maissa ja fiilis oli vähän sekava: toisaalta kaikki olivat hirmuisen ystävällisiä, mutta kuukaudesta tulisi tällä työmäärällä äärimmäisen tylsä.

InstagramCapture_635df8e6-1bea-441c-b5d8-0c48b45dc5c7_jpg

Kotimatkalta hedelmiä matkaan!

Kotimatkalta hedelmiä matkaan!

Päivä 2

Toisen päivän vietin urheilutoimittaja Malyon matkassa. Aamusta suuntasimme jo eräälle hotellille pressitilaisuuteen. Alle 15-vuotiaiden junnujen futisjoukkue oli voittanut hopeaa African Youth Gamesissa Botswanassa, mikä oli aika hieno saavutus, olihan joukkueita yhteensä 52. Tilaisuuden jälkeen kävi kuitenkin jotain todella omituista. Kaikki toimittajat jäivät aulaan odottelemaan. Pian kaikki kutsuttiin takaisin sisään ja Malyo viittoi myös minut mukaan. Kaikki asettuivat jonoon, kuten myös minä sen suurempia ihmettelemättä, sillä juttelin samalla toisen tv-kanavan toimittajan kanssa. Jono liikkui ja pian itse olin pöydän takana istuvien herrojen edessä ja he käskivät allekirjoittaa nimilistaan oman nimen perään. Tein työtä käskettyä ja seuraavaksi mulle tyrkättiin 15 000 shillinkiä käteen. MITÄ? Katsoin Malyota ja ennen kuin ehdin suutani avata, oli hän jo tyrkännyt minut jonon kärjestä pois ovea kohti ja komensi menemään autolle päin.

”Korruptiota” huusi ääni pääni sisällä ja ajattelin törmänneeni pahamaineisten ruskeiden kirjekuorten esiasteeseen. En kuitenkaan viitsinyt alkaa asiasta paikan päällä metelöimään, sillä käytäntö tuntui paikallisille toimittajille olevan tavallinen. Ei tuntunut järkevältä ensimmäisessä pressissä alkaa nostaa itseäni muiden yläpuolelle, länsimaalaisten ”oikeiden arvojen” julistajana. Autossa kuitenkin vaadin vastauksia samantien. Malyon mukaan monessa pressitilaisuudessa järjestäjät ”muistavat” toimittajia pienellä vaivanpalkalla, tai lounasrahaksi hän sitä pikemminkin kutsui. Tansanialaisten mielestä tämä ”pikkuraha” on oikeutettu jo siksi, että toimittajien palkat ovat niin huonoja. Kun varovasti vertasin tätä lahjontaan ja ruskeisiin kirjekuoriin, oli Malyo pöyristynyt. Niissä ei ollut kuulemma mitään yhteistä. 15 000 shillinkiä on noin 6,70 euroa. Meille pieni raha, mutta paikallisille jo tuntuva. Niinpä 2000 shillinkiä maksaneet lounaamme maksoi lopulta Olympiakomitea.

Raha tuntui kuitenkin omituiselta jo siksi, että kyseessä oli junnufutis. Kuka junnuista kirjoittaisi negatiivisesti? Vai varmisteltiinko rahalla vain hieman suurempaa palstatilaa? Ei rahaa vain hyvästä tahdosta jaeltu, siitä ainakin olen varma.

Kyllä, hieman morkkis jäi omasta toiminnastani. Lupasin kuitenkin, että toiste en salli samaa.

Tilaisuuden jälkeen jatkoimme matkaa keskustaan, tarkoituksena käydä muotinäytöksessä tekemässä juttua (urheilutoimittajan heiniä?). Näytös oli kuitenkin mennyt jo, joten paluu toimitukseen. Hetken seurailin Malyon kirjoitushommia ja editointia, kunnes lähdin kotiin. Fiilis päivän jälkeen jälleen sekava.

Junnufutispressi.

Junnufutispressi.

Päivä 3

Keskiviikkona päätoimittajalla oli ensi kertaa jo jotain mietittynä minua varten. Aamupalaverin jälkeen minut lähetettiin taloustoimittaja Stanin mukaan. Aamupäivä vierähti Temeke Stereon torilla, mikä oli tosi kivaa. Isolla hedelmätorilla en ole vielä ehtinyt täällä käydäkään, joten oli jo korkea aikakin. Itseäni vain nauratti torin johtajan huoli siitä, pärjäänkö mukana – onhan torilla niin likaista ja haisee pahalta. Omasta mielestäni alue sen sijaan oli yllättävänkin siisti. Stan teki juttua ruoan hinnasta, joka on noussut viime aikoina runsaiden sateiden ja niistä seuranneiden kuljetusongelmien vuoksi. Huomasin pian herättäväni melkoisesti huomiota: kuvaajamme käänsi erään huutelun tarkoittaneen kosintaa ja yksi haastattelu piti ottaa kokonaan uusiksi, kun taustalta kuului liian kovaa ”muzungu”-huuteluja. Muzungu on siis nimitys kaltaisilleni valkonaamoille.

Torilta mukaani lähti pari kiloa passionhedelmiä lahjana torin johtajalta, jotka tämä halusi antaa kysyttyäni löytyykö niitä edes Tansaniasta. Mietin kyllä, otanko lahjaa vastaan. Lopulta totesin sen olevan ehkä ennemminkin ihan vain muzungu-lahja kuin mitään ammattiini liitttyvää – torillahan en oikeastaan itse edes tehnyt muuta kuin seurailin Stanin ja kuvaajamme Laminan työskentelyä. Toimituksessa kuitenkin selvisi, että itseasiassa automme peräkontissa oli myös laatikolliset tomaatteja ja mangoja. Syyllisyys iski taas, kun Stan ei halunnut hedelmiä vietävän toimitukseen päätoimittajan silmien alle, vaan ne siirrettiin toimituksen autosta Stanin autoon odottamaan päivän päättymistä. Korruptiohedelmiä ne taisivat lopulta kuitenkin olla.

InstagramCapture_76f0fa03-66ce-4551-80db-3494c62f0743_jpg InstagramCapture_263c378c-cac0-444e-a5fc-90a48a5e6873_jpg InstagramCapture_4e0837f7-81b4-4bb8-8d3f-077bf5d9ad91_jpg

Iltapäivällä kävimme vielä kahdessa pressitilaisuudessa, joista toinen, puhelinoperaattorien pressi oli englanniksi ja sain sen tehtäväkseni. Kolmas oli swahiliksi, mutta hotellin kaupungille avautuvat näköalat kuudennesta kerroksesta viihdyttivät minua sen puolituntisen ajan. Toimituksessa kirjoitin juttuni, kävimme Stanin kanssa sen läpi ja se myös käännettiin swahiliksi. Lopulta kuuden maissa pääsin kotiin.

Päivä 4

Toinen päivä Stanin kanssa – kivaa! Päivän suuri aihe oli vesiputkistoseminaari ja tilaisuuden järjestäneet, Tansaniaan rantautuvat yritykset. Pressi oli suurin tähän saakka näkemäni ja siihen osallistui about yli sata miestoimittajaa ja minä, täysin alipukeutuneena ja kaikin puolin aiheesta ulkona. Tietysti homma sysättiin minulle, olivathan puheet suurimmaksi osaksi englanniksi. Stan hoiti kuitenkin haastattelut, joista tärkein oli vesi- ja kasteluministeri Jumanne Maghemben. Swahilinkielisestä sisällöstä Stan briiffasi hyvin niukasti, joten lopulta kirjoitin juttua puoliksi arvaillen ja odotetusti valmista tekstiä sai muokata melkoisesti käännöksen yhteydessä. Mutta tein jutun putkista, yrityksistä ja vesiministeriöstä, mistä olin silti aika ylpeä, olinhan täysin oman mukavuus- ja osaamisalueeni ulkopuolella.

Seminar of pipe technology järjestettiin överiäkin överimmässä Kilimanjaro-hotellissa, jossa mm. Obama on yöpynyt.

Seminar of Pipes Technology järjestettiin överiäkin överimmässä Kilimanjaro-hotellissa, jossa mm. Obama on yöpynyt.

Etsi sopulilauman seasta ministeri.

Etsi sopulilauman seasta ministeri.

Seuraavaksi kävimme erään tullijärjestön tiloisa tekemässä oman haastattelun tulevista säännösmuutoksista. Kaikki swahiliksi, joten keskityin pyörittelemään peukaloitani. Haastattelun jälkeen näin erään työntekijän työntävän kymppitonneja Stanin kouraan. Tämäkin päivä venyi ja kotiin pääsin kuuden maissa.

Päivä 5

Halleluja, perjantai! Päivän vietin jälleen eri toimittajan, Zaitunin seurassa. Aamupäivästä pyörähdimme journalismiseminaarissa, josta en ymmärtänyt jälleen kielen vuoksi sanaakaan. Tänään kuitenkin ylenin jo tehtävissäni. Aiemmin olin saanut jo kantaa mikkiä, mutta tänään peräti sain pidellä sitä haastattelussa – voinko jo sanoa, että melkein haastattelin? Typeräksihän siinä olonsa tuntee, kun ei ymmärrä haastattelusta sanaakaan, mutta seistä tönöttää vieressä mikin kanssa. Yritin asiaan kuitenkin suhtautua huumorilla. Jälkeenpäin Zaituni briiffasi seminaaripuheiden sisällön muutamalla lauseella, jotta osasin päätoimittajallemme kertoa mitä tänään opinkaan.

Lounasta, jolla hintaa reilu euro. Ja niin hyvää!

Lounasta, jolla hintaa reilu euro. Ja niin hyvää!

Toimituksesta meidät lähetettiin kuitenkin toiselle keikalle, Institute of African Leaders of Sustainable Development -kokoukseen, jossa kunniavieraana tulisi puhuman varapresidentti Mohammed Gharib Bilal. Hurautettiin kauhealla kiireellä White Sands-hotellille vain päätyäksemme odottamaan kaksi tuntia myöhässä saapunutta poliitikkoa. Kuuntelimme englanninkielisen puheen, tiimimme jäsenet kävivät keräämässä ruokaa mukaan ja juomassa viinilasilliset, minkä jälkeen palasimme tulipalokiireellä toimitukseen, juttu autossa jo kirjoitettuna. Ruoan mukaan pakkaaminen ja alkoholin juominen kiireessä tuntui jo vähän liian hävyttömältä minulle, vaikka lounas olikin jäänyt aiemmin syömättä. Toimituksessa kirjoitin oman, englanninkielisen versioni tilaisuudesta ja lähdin kotiin seitsemän aikaan, yhdentoista tunnin päivän tehtyäni. Ah, viikonloppu!

Jorurnalismiseminaarista perjantailta

Journalismiseminaarista perjantailta

Seminaarin jälkeen pysähdyttiin Coco Beachille syömään aamupalaksi take away -kassavaa ja juomaan kookospähkinämaitoa. Ei huono idea yhtään.

Seminaarin jälkeen pysähdyttiin Coco Beachille syömään aamupalaksi take away -kassavaa ja juomaan kookospähkinämaitoa. Ei huono idea yhtään.

Kassavaa, joka on ihan mielettömän hyvää piripiri-kastikkeessa ja suolassa dipattuna.

Kassavaa, joka on ihan mielettömän hyvää piripiri-kastikkeessa ja suolassa dipattuna.

Rannalta olisi saanut myös lihavartaita. Olen kuitenkin päättänyt pysyä vegelinjalla kesän yli, joten vartaat jäivät osaltani maistamatta.

Rannalta olisi saanut myös lihavartaita. Olen kuitenkin päättänyt pysyä vegelinjalla kesän yli, joten vartaat jäivät osaltani maistamatta.

InstagramCapture_e227c5c9-ed1e-47ba-916f-dfb822a33f6e_jpg

 

Varapresidentti ihan itse.

Varapresidentti Mohammed Gharib Bilal  ihan itse. Keltahuivinen nainen oli myös ministeri, mutta tarkempaa titteliä Zaituni ei minulle osannut englanniksi selittää.

Ekan viikon jälkeen lopulta jäi ihan hyvä mieli. Alkuviikon pelko siitä, että päädyn vain johdon assistentiksi kantamaan kahvia oli onneksi turha. Vaikka en ihan täysipainosta toimittajan työtä pääse varmaan koko kuukauden aikana tekemään kielimuurista johtuen, pääsin kuitenkin kirjoittamaan joitain omia tv-juttuja ja radiosähkeitä. Harjoitteluni tulee näillä näkymin olemaan lähinnä pressitilaisuuksia, ministereitä, liikenneruuhkissa istumista ja hotellien konferenssihuoneita, mutta en tosiaan valita. Niissä kuitenkin näkee ja oppii tansanialaisesta yhteiskunnasta ja tutustuu muiden medioihin toimittajiin. Jo ensimmäisen viikon aikana monet kasvot tulivat tutuiksi ja piirit tuntuvat olevan aika pienet.

Emme vieläkään ole ihan varmoja työskentelymme laillisuudesta. Tai siis me kyllä olemme, mutta hieman varovainen saa olla. Koska olemme palkattomia harjoittelijoita, opiskelijaviisumit ovat riittävät. Kuitenkin Hannaa tultiin jo uhkailemaan yhdessä pressissä poliisilla, kun tällä ei ollut työlupaa näytettäväksi. Itse olen onneksi valtion kanavan siipien suojissa, joten epäilen, ettei minulla vastaavaa vaaraa ole. Päiviä puolestaan ei edes toimituksen sisältä lasketa ulos, ennen kuin sanomalehti Citizenin lakiasiantuntijat ovat todenneet dokumenttien olevan riittäviä –  tai siis jos toteavat.

Näihin maisemiin kelpasi päättää viikon viimeinen työpäivä.

Näihin maisemiin kelpasi päättää viikon viimeinen työpäivä.

Huomenaamuna suunnataan jälleen takaisin töihin viikonlopun jäljiltä. Kivaa viikonalkua kaikille!

9 vastausta artikkeliin ”Korruptiohedelmiä ja uutistyötä swahiliksi – ensimmäinen viikko harjoittelussa

  1. Huhhuh, mitä meininkiä! Aika hurjaa, että korruptio on siellä noin yleistä, mutta toisaalta varmasti kaikessa epäeettisyydessään ja käsittämättömyydessään supermielenkiintoista! Eipä taida (ainakaan toivottavasti) tulla vastaavanlaisia kokemuksia vastaan kotimaassa, joten onpahan ainakin tarinoita kerrottavaksi. Tsemppiä toiseen työviikkoon!

    • Jep, kieltämättä on ollut jännää seurata miten täällä raha liikkuu vähän kaikkialla, myös puhtaasti poliittisten aiheiden ulkopuolella. Toisaalta paikalliset eivät edes näitä ”pikkusummia” miellä vääräksi millään tavalla, mutta suuremmat rahasummat eli ruskea kirjekuori on monelle välitön kauhistus. Eräs toimittaja puolestaan paheksui poliiseja, jotka ottavat pienemmät rikesakot omaan taskuunsa. Samainen toimittaja söi lounaansa kuitenkin hyvillä mielin pressistä saamilla rahoilla. Kaikki joiden kanssa olen aiheesta puhunut väittävät kyllä kivenkovaan, etteivät nämä rahat vaikuta mitenkään siihen miten he aiheesta kirjoittavat eikä rahan antanut osapuoli edes sitä tarkasta, mutta sitä en kyllä jaksa uskoa.

  2. Kyllähän noista lounasrahoista kertyy viikossa ihan kiva lisätienesti. ihan samoin kuin poliisin keräämistä pikkusakoista. Suomalaisen on vaikea tajuta miten nämä rahat eivät muka vaikuttaisi työhön?

    Tuo asia on siinäkin mielessä tympeä, että jos paikalliset itse eivät tunnista ongelmaa, niin miten sitä koskaan edes lähdettäisiin korjaamaan. Ja tätä tapahtuu niin paljon lähempänäkin. Ei tarvitse miettiä kuin Etelä-Eurooppaa niin tajuaa miten suuri kuilu on perusrehellisen suomalaisen maailman ja muiden välillä.

    • Kertyy tosiaan aika kiva lisäsumma. Joidenkin mielestä tuo 15 000 shillinkiäkin oli tosi vähän, sillä ”normaalisti annetaan ainakin 20-30 000.” Aika eri tavalla on suomalaiseen takaraivoon iskostunut se, että rahan jakelijoita tulisi aina jollain tapaa kyseenalaistaa. Kyllä sen huomaa muutenkin suhtautumisessa rahaan: esimerkiksi jo puolitutun tarjoama lounas tuntuu vähintäänkin epäilyttävältä, mutta täällä taas ei naisen ihan helpolla anneta maksaa asioitaan itse.

  3. Hyvä kirjoitus
    Korruptio on kyllä niin iso riesa suuressa osassa maailmaa ettei oo tosikaan Eikä siitä täällä pohjoisessakaan ihan täysin erossa olla Onhan meillä hyvävelijärjestelmä vaikkei se ilmeennykään vastaavanlaisena ”pikkulahjojen” antamisena
    Ja toisaalta länsimaiden isojen yritysten ja rikkaiden lobbaus kulttuuri ei sekään aina ihan puhtaiya papereita saa
    Mielenkintoista harjoittelun jatkoa niin ja noi kuvat on hyviä vaikka itse en tuosta ”instagram” värimaailmasta niissä tykkääkään : )

    • Totta, kyllähän aina toimittajat törmää vaikutusyrityksiin, mutta se että se näin räikeästi ihan setelien jakamisena, saa jotenkin tosi likaisen olon. Jos tämä ”lounasraha” olisi vaikka ennemmin ihan oikea lounas, ei tuntuisi ihan niin törkeältä.

      Kiitos paljon! Itseänikin vähän harmittaa, ettei oikein muuta kuvamateriaalia töistä ole, isoa kameraa kun ei oikein kehtaa mukana kantaa ja sillä räpsiä.

  4. Hui, mikä viikko. Kuulostaa hurjan mielenkiintoiselta, ja silmiä avaavalta. Jos ei paikallisten mielestä ylimääräsessä taskurahassa ole mitään vikaa, niin vaikea sitä on lähteä ”korjaamaan”. Varmasti sama käytäntö toimii sitten muillakin aloilla ja he kokevat sen ”osana kulttuuria”.
    Onneksi olet sentään päässyt mukaan kaikkiin noihin paikkoihin pelkän toimistossa kököttämisen sijaan. Varmasti upea kokemus, vaikkei aina kieli ja jutut täysin aukeiskaan. Tsemppiä sinne!

    • Jep, ja tänään toisessa paikassa työskentelevä kaverini yritti työntää saamaansa setelinippua pois ja sai vain räikeää naurua osakseen. ””But it’s taxi money, you need it, take it!” Taksiahan ei tarvittu, koska yhtiöllä on omat autonkuljettajat. Sai tämä kuitenkin puolet rahoista tungettua takaisin :D

      Totta! Vaikka suoraan sanottuna en usko, että mun journalistinen osaaminen tästä erityisesti kohenee, niin kyllä tätä kautta pääsee tansanialaiseen yhteiskuntaaan ja elämään ihan eri tavalla sisälle ja saa omia juttuideoita ja kontakteja tulevaa freelance-jaksoa varten :) Nimenomaan, silmiä avaavaa. Kiitos!

  5. Päivitysilmoitus: 2014 oli yllätysten vuosi - Tuntemattomaan ja takaisin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *