Valtion siipien suojissa on hyvä olla

Ajattelin jo nyt päivittää kuulumiset tähän viikkoon, sen verran on jo alkuviikosta tapahtunut. Töistä ei juuri kuvia ole, joten pahoittelen valmiiksi aiheeseen täysin sopimatonta kuvitusta. Se olkoon tällä kertaa kuvasarja lauantaina kisatusta ”Great Goatsby” -Goat Racesta, joka oli siis hyväntekeväisyystapahtuma. Suuri osa yleisöstä oli Darissa asuvaa valkoista väestöä, joten autenttiset kuvat pölyn seassa kirmaavista vuohista kuivalla maaseudulla saa unohtaa. Hauskaa silti oli ja vetoakin löin, Jeremy Jeepster vain sattui olemaan hidas vuohi.

Vielä toiveikkaana numeron 5, Jeremy Jeepsterin puolesta.

Vielä toiveikkaana numeron 5, Jeremy Jeepsterin puolesta.

Maanantain törmäsin minäkin ensimmäiseen tärkeään ihmiseen, jota kiinnosti mitä kaupungissa oikein teen. Pressitilaisuuteen tullessani tämä pukumies kätteli kaikki ja kohdallani oli tietysti kiinnostunut kuka olen ja mitä teen. Joka vastauksen myötä miehen otsa rypistyi enemmän ja enemmän ja aloin hiljalleen huolestua. Miksi häntä yhtäkkiä niin paljon kiinnosti olenko opiskelija, mistä ja missä olen töissä? ”Why I’m not informed that TBC has a foreign intern?” oli loppukateetti ja ajattelin että nyt aletaan vaatia työlupia ja olen pulassa. Onnekseni työparini Elisha selitti jotain swahiliksi hetken aikaa, minkä jälkeen tämän tärkeän miehen suupielet levisivät hymyyn ja hän toivotti ”karibu sana to Tanzania” – tervetuloa Tansaniaan. Elisha ei ikinä suostunut kertomaan mitä sanoi tyypille, mutta kertoi tämän olleen viestintäministeriön palveluksessa. Tyttöjen kanssa jälkeenpäin spekuloimmekin onko TBC:n ja valtion omistussuhteella jotain tekemistä asian kanssa. Joka tapauksessa, en pistä pahakseni, ainakin nyt tämä muzungu from TBC saa tehdä työtään rauhassa ilman muiden osapuolten ylimääräistä mielenkiintoa.

Miksi ihmeessä esittelykierroksella oli aina mukana säkkipilli?

Miksi ihmeessä esittelykierroksella oli aina mukana säkkipilli?

Työt ovat jatkuneet muuten samaan tapaan. Olemme ravanneet pressitilaisuuksissa, joissa toimittajat kuuntelevat kiltisti, ottavat lehdistötiedotteet, kahmivat ruokaa, juomaa, lehtiöitä ja kyniä ja jatkavat toimitukseen kirjoittamaan juttuja sen kummemmin tahoja haastattelematta. Toisaalta, jos taho on tarpeeksi iso kiho, uutiset kerrotaan nimenomaan auktoriteetti edellä: uutinen alkaa sillä, mitä presidentti, pääministeri tai muu tärkeä tyyppi tilaisuudessa sanoikaan ja mahdollisesti jutun lopussa tulee ilmi varsinainen uutinen. Swahilinkieliset tilaisuudet minua on puolestaan käsketty raportoimaan pelkkään englanninkieliseen tiedotteeseen nojaten. Tuntuukin toisinaan todella typerältä istua tilaisuuksissa ymmärtämättä juuri sanaakaan ja jälkeenpäin tivata parilta mitä juuri tapahtui, jotta voi kirjoittaaa aiheesta uutisen. Pressien aikana olen usein keskittynyt swahilin opiskeluun Elishan kirjoittamilta papereilta.

IMG_3752

Tansanialaisessa mediassa ei juuri tavalliset kansalaiset ääneen pääse, sillä pääasiassa esillä ovat vallanpitäjät ja yritysten johdot. Kovin kriittistä uutisointia en myöskään ole nähnyt missään ja TBC:lläkin asia tiedostetaan. Työkaverini asian tiivisti heidän tapauksestaan: ruokkivaa kättä ei purra. TBC:llä ei hallitusta ja poliitikkoja kritisoivaa uutisointia tunneta.

Tilaisuuksien aikana salien ulkopuolella suljettujen ovien takana tapahtuu välillä kummia. Tämänpäiväisen pressin aikana huomasin toimittajien käyvän siellä yksi toisensa jälkeen ja palaavan kirjekuori kädessä. Elishan palatessa selvisi mitä kuori sisältää: kutsun coctail-tilaisuuteen samaiselle hotellille perjantaina! Minulle luvattiin avec-pesti, mutta pistinkin paremmaksi. Sain lopulta hotellin johdolta puhuttua yhteisen kutsun kaikille meille Suomi-tytöille! Olenhan muzungu from TBC. Huomenna meillä on siis hyvä syy lähteä shoppailemaan! Meillä kun edustusvaatteet ovat vähän vähissä.

Ja menoksi! Käytännössähän vuohet eivät Goat Racessa juokse, vaan niitä tuupitaan puomilla eteenpäin. Omituinen laji.

Ja menoksi! Käytännössähän vuohet eivät Goat Racessa juokse, vaan niitä tuupitaan puomilla eteenpäin. Omituinen laji.

Tilaisuuden alussa kiersi nimi- eli rekisteröitymislista ja huoneessa alkoi haista raha. Kuten aavistinkin, tilaisuuden jälkeen syötiin aamupalaa ja palattiin huoneeseen jonottamaan. Itse olin jo päätökseni tehnyt: enää en hairahtaisi ja tästä huoneesta en ulos kävelisi rahanipun kanssa. Koska päivän workshop oli jatkoa edellispäivän suurelle pressitilaisuudelle, oli summa myös melko iso: 50 000 shillinkiä, eli melkein 23 euroa. Olihan summa korvaus molemmilta päiviltä.

Kieltäytymiseni aiheutti hämmennystä, huvittuneisuutta ja jopa ärtyneisyyttä samaan aikaan. Paikalliset toimittajat eivät voineet ymmärtää periaatettani. ”Eihän tässä ole mitään väärää, toimittajien palkka on niin huono, maan tapa, tämä mikään lahjus ole, lounas- ja taksirahaa vain, ruskea kirjekuori vasta on korruptiota”, kuulin selityksinä. Jäi myös fiilis, että omat työkaverini olivat hieman pettyneitä käytökseeni, ilmeisesti herätin liikaa huomiota. Ainakin kun kysyin olinko ihan typerä, sain vastaukseksi vain hiljaisuutta. Kaiken kaikkiaan oli jännä kokeilla ihmisten reaktiota, mutta en tiedä jaksanko samaa sirkusta enää. Helpointa on vaan mennä, allekirjoittaa ja ottaa rahat. Kieltäytymisestä tulee samalla olo, että asetun jotenkin muiden yläpuolelle. Pahalta tuntui myös, kun työkaverini toivoivat, että olisin allekirjoittanut ja antanut rahat edes heille, vaikka bensarahana – onhan summa paikallisille tosi iso. Olin kuitenkin periaatepäätökseni tehnyt ennen tilaisuutta – en haluaisi allekirjoituksellani ja rahan vastaanotolla osoittaa tukea järjestäjäorganisaatiolle. Ehkä olen vain vainoharhainen ja säikky länkkäri, mutta tuntuu tosi likaiselta journalistin asemassa ottaa vastaan seteleitä. Jos sen tosiaan on ajateltu olevan lounasrahaa, eikö vain toimittajille ennemmin voisi ihan oikeasti vain tarjota sen lounaan?

IMG_3764

Eilen oli mielenkiintoisin päivä tähän saakka. Tiistaina näin eräässä tilaisuudessa Salma Kikweten, presidentin vaimon. Vitsailinkin, että varapresidentin ja presidentin vaimon jälkeen pitäisi päästä enää näkemään itse pääministeri ja presidentti, ja valtion johto olisi tuttu. Keskiviikkoaamuna päätoimittajamme lähettikin minut pressitilaisuuteen, jossa pääsin nämä herrat, presidentti Jakaya Kikweten ja pääministeri Mizengo Pindan näkemään. Joskus siis kannattaa avata suunsa, voi vaikka lykästää. Tilaisuus oli tosi kiinnostava, ei vain näiden herrojen takia vaan myös aiheeltaan, josta sain poimittua myös juttuidean freelance-jaksolleni. Mutta jotta tämä postaus ei paisu ihan pullataikinaksi, kerron siitä ihan omassa tekstissään. Nyt suuntaamme juhlistamaan kämppikseni Päivin maisteriohjelmaan pääsyä karaokeen Coco Beachille!

10 vastausta artikkeliin ”Valtion siipien suojissa on hyvä olla

  1. Huhhuh, aikamoista meininkiä! Mielenkiintoista kuulla noita reaktioita, miten sinuun suhtauduttiin sen jälkeen kun kieltäydyit lounasrahasta. On se kyllä varmasti tosi ristiriitainen tilanne, erityisesti, kun kollekogen reaktiot on tuota luokkaa. Ollako sitten uskollinen itselleen ja omille periaatteilleen vai olla herättämättä sen suurempaa huomiota ja vaikuttamatta ylimieliseltä muiden toimittajien silmissä? No, en jaksa uskoa että sua kukaan tuomitsee siitä, että meet maassa maan tavalla, mutta toisaalta onhan ne tyttöjen ympärileikkaukset ja moniaivoisuuskin ok monissa maissa, eikä se sitä tarkoita että niihin pitäisi mennä mukaan. Kinkkinen juttu, tsemppiä sen kanssa!

    Ja raporttia suurista kekkereistä odotellaan jo! :D

    • Sehän se: yleensä matkustaessa mulla on mottona ollut ”maassa maan tavalla”, ja tapana on ollut vain pyrkiä soluttautumaan joukkoon. Mutta siinä vaiheessa, kun se vaatii omien aatteiden vastaista käytöstä, niin saa vähän miettiä. Mutta tuli vähän sellainen ylimielinen länkkäri -viba tahattomasti, ja totta kai tiedän, ettei paikallisilla toimittajilla ole yksinkertaisesti varaa kieltäytyä keskipalkan kieppuessa 200 dollarin tienoilla. Katsotaan miten jatkossa teen, jos tuuri käy niin voi olla ettei noita pressejä enää montaa enää edes tule, kun nyt melkein kahden viikon aikanakin olen törmännyt tähän vain kahdesti.

      Haha, lupaan! Pitää katsoa jos uskaltaisin ottaa kunnon kamerankin kerrankin mukaan. Täällä kun ei sitä oikein iltaisin viitsi mukana kantaa, laukut lähtee aika helposti vieraiden matkaan.

  2. Et mielestäni asetu mitenkään kenenkään yläpuolelle kieltäytymällä tuollaisesta. Eikä se ole pelleilyä, että et lähde mukaan. Jos kieltäydyt sen enempää sille huomiota hakematta, asian pitäisi olla kaikille OK. Kuvaa hyvin ihmisluontoa, että he pahastuvat kun et ottanut rahaa ja antanut sitä heille…

    Jos paikallinen tapa on väärin, ei sitä tarvitse hyväksyä vain siksi että paikalliset tekevät niin. Juuri kuten Inkakin tuossa yllä kirjoitti.

    • Jep, onhan se noinkin. Ei tarvitse hyväksyä, mutta kyllä mä silti ymmärrän ilmiön molempia osapuolia. Toisaalta taas tuntuu, että tällä käytöksellä alleviivasin länkkäriyttäni ja muistutin muita siitä, että rahaa löytyy muutenkin, mitä olen yrittänyt välttää tähän saakka.

      Jälkeenpäin olen käynyt mielenkiintoisia keskusteluja aiheesta ja paikalliset toimittajat eivät vain voi rahasta kieltäytyä, palkat ovat niin huonoja. Se, että yksi länkkäri kieltäytyy, ei asiaa vie lainkaan eteenpäin kuitenkaan, aloite pitäisi tulla tansanialaistoimittajilta. Mutta kuka sen tekee ensin, se on se ongelma. Jos joku kieltäytyisi rahasta tai kirjoittaisi aiheesta, ei tälle varmasti kukaan enää rahaa tarjoaisikaan enää.

      Kinkkinen ja moniulotteinen ongelma on kyllä kyseessä. Olisi jännää tietää, ulottuuko se tällaisenaan koko Afrikkaan ja miten se esiintyy muilla mantereilla.

      • Toimittaja ja ystäväni Maria Pettersson kysyy usein osuvasti, oli aihe mikä tahansa homoista tonnikalaan. ”Ajatteletko todella että yhden ihmisen teolla ei ole vaikutusta?”

        Mikään toiminta ei tapahdu niin, että yhtäkkiä kaikki vaan ovat jotakin mieltä tai tekevät jotakin, vaan kyseessä on aina yksittäisen ihmisen havahtuminen epäkohtaan ja sen kautta toimiminen sitä vastaan. Niistä pienistä puroista syntyvät sitten suuret virrat.

        Eli mielipiteelläsi ja toiminnallasi on väliä! Olet se esimerkki, joka on jo saanut ihmiset puhumaan asiasta ja varmasti miettimään sitä. Jos nyt muutat kantaasi tai toimintaasi, on se vain todiste siitä, että paikalliset olivat alkujaankin oikeassa ja että toiminta on OK.

        En nyt kuitenkaan oman turvallisuutesi takia kehota pitämään tätä asiaa kovin esillä siellä. Voit sitten Suomesta käsin tehdä paremmin repparin Tansanialaisen lehdistön rappiosta :)

        • Tottahan se on tuokin. Kun vain ihmiset tarttuisivatkin malliin, koska muutoksen pitää lopulta tulla itse systeemin sisältä. Katsotaan miten käy. Toisaalta luulen, että tuo keissi oli haastavin jo siksi, että tarjottu summa oli muutenkin poikkeuksellisen iso. Pikkurahoista lienee helpompi kieltäytyä, ihan oman itsekurin kuin muidenkin hyväksynnän puolesta. Sitä ajattelinkin – pitää kiinni periaatteista tilannetta silmällä pitäen, liikaa meteliä aiheesta kuitenkaan nostamatta.

          Ja ajatuksena oli aiheesta juttu kirjoittaa, toivotaan että joku sen vielä julkaisisikin :)

  3. Seuraavalla kerralla allekirjoitat otat rahat vastaan ja samantien annat rahat takasin ja kännät selkäsi Tosin voi olla ettei tosta seuraa kauheesti hymyjä
    Itse ainankin kannustaisn oleen edelleen ottamatta voihan se olla että siitä jää kipinä jonkun paikalisenkin mieleen että asiat voi hoitaa toisinkin
    Mutta jos se tekee tilisuudesta turhan vaikean tai epämiellyttävän niin anna sitten rahat työkavereillesi

    • Voisi toimia muuten, mutta allekirjoittaminen on todiste yrityksen johdolle, että henkilö on vastaanottanut rahat. Jos en itse ota rahoja, niiden jakajat pistävät ne omaan taskuun. Ilman allekirjoitusta rahat sentään palaavat omistajilleen – ellei joku väärennä nimmaria ja vedä välistä, kuka näistä tietää.

      Yritän pysyä uskollisena arvomaailmalleni niin pitkälle kuin mahdollista, toivotaan että onnistuu. Suoraan sanottuna en usko, että toiminnallani pystyn paikallisiin vaikuttamaan, heillä kuin ei vaihtoehtoja juuri ole heikkojen palkkojen vuoksi. Mutta jos ei muuta, niin itselleni saan ainakin puhtaan omatunnon.

  4. Heippa!

    Terveisiä Helsingistä. Olen tässä (erittäin raskaan) työnteon lomassa lueskellut pitkän pätkän blogiasi. Meinasin kommentoida jo safareista ja käsi kädessä kulkevista miehistä ja väestölaskennasta ja korruptiosta ja muusta, mutta päätinpä lopulta kommentoida tähän.

    Luulen, että olisin toiminut samalla tapaa tuollaisessa tilanteessa. Mikä muuten kuulostaa ihan käsittämättömältä, kun en aiemmin ole moiseen törmännyt. Mutta ehkä paikallisille käsittämättömintä oli se, että sinulla on vaihtoehto kieltäytyä. Heille todennäköisesti jokainen ylimääräinen penni on äärimmäisen tärkeä. Olen itse törmännyt tuohon ilmiöön Gambiassa, siis siihen valinnanvapauteen. Erilaisissa tilanteissa, mutta samalla periaatteella.

    Mielenkiinnolla jatkan blogisi seuraamista! Toivottavasti saat pian koneesikin kuntoon :)

    • Kiva kun kommentoit!

      Ihan oikeassa olet ja siksi tavallaan kieltatyminen tuntui tosi pahalta.Tuli heti fiilis, etta muistutin oikein paikallisia siita, etta mulla lansimaalaisena on rahaa ja varaa kieltaytya tuollaisista summista. Tosi kaksipiippuinen juttu tietylla tapaa. Jotenkin ei haluaisi taalla ollessaan myoskaan ponkittaa sita ajatusta, etta kaikki valkonaamat on Afrikassa rikkaita.

      Jep, toivotaan tosiaan, kiitos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *