Dear roommates

Vaikka yhteiseloa alkaa olla jo kuukausi takana, mielestäni muut suomitytöt ansaitsevat edelleen tulla esitellyiksi täällä bloginkin puolella tarkemmin. Aiemminhan jo heitin muiden blogien linkit, mutta muuten en juuri kämppiksistäni ole hiiskunut. Nyt siis vielä tiiviit esittelyt ja kertauksena blogilinkit samalla.

Päivi ”What’s happening” Lakka

Päivi on meidän pienen Suomi-perheen äitihahmo, joka huolehtii ettei käsidesi lopu kesken tai malarialääke jää ottamatta. Toisaalta Päivi myös huolehtii, etteivät neitoset tiukassakaan aikataulussa jää jumiin ruuhkiin: hieman vaaleita kutreja liikenteenohjaajalle heilauttaen kiertotie löytyy ripeästi. Lempipaikka bajaajissa löytyy useimmiten edestä kuskin vierestä, onhan siitä näppärää polttaa vaikka yksi tupakka matkalla. Päivin kanssa yhdessä huolehdimme Jyväskylän yliopiston edustuksesta maailmalla, vaikka Päxy jatkaakin syksyllä matkaa maisteriopintojen pariin Helsinkiin. Harjoittelussa Päivi on Citizen-sanomalehdessä.

Blogi: Päivitystä päiväntasaajan paikkeilta

IMG_3783

 

Ella ”Face like a baby” Mikkola

Ella on joukkiomme teinipoika ja perheen rebel, jota tuntuu seuraavan omituisen huono tuuri minne hän meneekin – tästä esimerkkinä vaikkapa pankkiautomaatin nielaisema kortti, jota ilman Ella edelleen on. Ella temmeltää milloin missäkin, bodaa, laulaa ja laittaa ruokaa, eikä keittiöön ole kenelläkään asiaa tämän ollessa kokkausvuorossa. Meidän master chefin elämästä saisi myös mahtavan sarjakuvan, uskokaa pois. Ellaa saa aina odottaa ja hoputtaa. Ylen sähköisellä puolella työskennelleen Ellan blogi taipui myös luontevasti vlogin muotoon. Tällä hetkellä Tampereen yliopiston kasvatti työskentelee Clouds FM-radioasemalla kamppaillen swahilinkielisen ohjelman ja sitä seuranneen turhautuneisuuden parissa. (edit// Ella siirtyi juuri englanninkielisen Cloudsin puolelle)

Vlogi: Darin revityin muzungu

IMG_3779

Hanna ”Fyrk finns” Nordenswan

Meidän vähemmistövahvistus, tarpeen tullen teräväkielinenkin sankaritar Helsingin Soc&Komin journalistiikalta. ”This is stupid and you’re stupid” hän ehti jo ensimmäisellä työviikollaan todeta työlupaa penänneelle tuntemattomalle miehelle pressitilaisuudessa, minkä jälkeen ei paljoa tämän lupien perään olla kyselty. Tämä aatelisvertakin suonissaan kantava nainen innostuu niin supersankareista, historiasta kuin arkeologiastakin (miljoonan muun asian lisäksi) ja on ehtinyt kunnostautua myös dokumenttielokuvien saralla. Pönkittää toisinaan suomenruotsalaisstereotypioita tahtomattaankin, esimerkiksi julistamalla skumppabrunssien erinomaisuutta. Hanna tekee harjoitteluaan Guardian-sanomalehdessä.

Blogi: Hanna Nordenswan (på svenska, förstås)

IMG_3790

 

Niin, ja entäs minä sitten, näin joukon jatkeena ajateltuna? Minä aka “juniori” olen siis porukan kuopus ja muiden mielestä ilmeisen hyväuskoinen tätä muka pahaa maailmaa kohtaan. Vaaleanpunaiset lasit silmilläni kuljen päivästä toiseen vaaroja puolivahingossa väistellen samalla, kun muut sairastavat kuumehorkkadenguen ja joutuvat ryöstetyksi. (Siis ihan tosi, kaikki muut opettajia myöten sairastivat jonkun tropiikkitaudin, Ellan kortin ryösti pankkiautomaatti ja Hanna ja Päivi ovat joutuneet pitkäkyntisen uhriksi ja minä porhallan menemään vailla huolen häivää.) Äkäiseksi minut saa vain pilvien takana lymyävä aurinko biitsipäivänä. Muut odottavatkin kuin kuuta nousevaa sitä hetkeä, kun viimein riisun naiivilasit silmiltäni, aikuistun ja rupean skeptiseksi unohtaen kaikki “elämä on ihanaa” -humputukset. En pistäisi lainkaan pahakseni, jos ruokavalioni koostuisi pelkistä kananmunista ja mangoista.

Siinäpä se, meidän Suomi-tiimimme pähkinänkuoressa.

8 vastausta artikkeliin ”Dear roommates

    • Kiitti! Kyllä itsekin olen monet kerrat miettinyt, että tällainen projekti on ihan huikea, ei varmasti vastaavia tilaisuuksia monesti elämässä eteen tule :)

  1. Ei vitsit, etsiskelin ihan randomisti uusia matkablogeja luettavaksi, löysin tämän sun blogin ja kukas sieltä ruudulle ja sitä myöten naamalle tupsahtikaan, Ella! <3 Anna sille iiiiiiiiso hali.

  2. Löysin blogisi #sokoshotels40 -kampanjan Koli-jutun ansiosta ja tämä on tosi kiva! Tulee myös opiskeluajat mieleen, vaikka silloin muinaisuudessa työharjoittelut ulkomailla ja vaihdot olivat vielä lapsenkengissään. Ei nyt niistä ensiaskeleista enempää :)

    • Kiitos paljon! Jep, täytyy olla vaan kiitollinen siitä millaisia mahdollisuuksia nykyään koulujen kautta saa. Kannattaa muuten pysyä kuulolla, Koli-postauksia on ainakin kaksi vielä tulossa, kunhan ehdin ne koota! Itse kansallispuistostahan en vielä juuri mitään ehtinyt kirjoittaa ennne Afrikkaan lähtöäni :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *