Juhannus Sansibarin elokuvafestareilla

Siinä missä perinteekseni on muodostunut uuden vuoden viettäminen ulkomailla, on juhannus aina kuulunut viettää Suomessa. Kuka nyt ulkomaille haluaisi silloin, kun kotimaan kesä on parhaimmillaan ja päivä pisimmillään? Tänä vuonna hämmennys olikin suuri: miten ihmeessä juhannusta vietetään Afrikassa?

Kuultuamme vinkin Sansibarin elokuvafestareista (Zanzibar International Film Festival – ZIFF) oli päätös helppo. Sinne oli päästävä.

IMG_4008 Ajatus Sansibarista tuntui muutenkin jotenkin absurdilta. Monelle tuolla paratiisisaarella on kaukainen kaiku ja se on pikemminkin Madagascarin tai Havaijin kaltainen tavoittamattomalta tuntuva unelma. Muistan lukeneeni artikkelia Sansibarista lentokoneessa matkalla Johannesburgiin viime joulukuussa. Silloinkin nuo valkeat hiekkarannat tuntuivat tosi kaukaisilta, vaikka olin jo matkalla samalle mantereelle. Sitten me vain tempaisemme ja lähdemme sinne viikonloppureissuun laivalla. Ihan kreisiä.

Sansibar ei tuottanut pettymystä, päinvastoin. Odotin paljon, sain enemmän.

IMG_4090 IMG_4089 IMG_4083 IMG_4051 Mitäkö odotin? Ehkä ennen kaikkea kauniita rantoja, palmuja ja rantahotelleja. Toki saarelta löytyy niitäkin, mutta minun Sansibarini oli lopulta jotain aivan muuta.

Jo laivalta maihin tähyillessäni tunsin hypänneeni aikakoneen kyytiin. Ei ollut vaikeaa kuvitella, millainen maisema löytöretkeilijöitä ja muinaisia valloittajia odotti joitain vuosisatoja sitten Sansibarille saapuessaan. Kaupungin siluetti ja rakennusten arkkitehtuuri viestivät heti, ettemme olleet enää Tansanian mantereella. Sansibar on erilainen, niin autonomiselta hallinnoltaan kuin kulttuuriperinnöltään. Jos minut olisi lennätetty paikkaan side silmilläni ja käsketty sijoittamaan itseni kartalle, en siihen varmaan olisi kyennyt, sen verran jännä oli tuo yhdistelmä afrikkalaista ja arabialaista perinnettä.

Lopulta minun Sansibarini oli Stone Townin kapeita, hämmästyttävän siistejä kujia, joiden varrella ihmiset istuskelevat, illallistavat ja jutustelevat ja joita pitkin kaapupukuiset muslimimiehet ajelevat skoottereillaan ja pikkupojat pyörillään. Joulun makuisilla mausteilla maustettua teetä ja kahvia. Värikkäisiin huiveihin kietoutuneita naisia. Turvallisuuden tunnetta ja ystävällisiä ihmisiä (tässä kohdassa Hanna ja Ella nauraisivat isosiskomaisesti hyväntahtoisuudelleni). Ihanaa katuruokaa sataman tuntumassa. Niin, ja elämäni ensimmäistä ruokamyrkytystä. Pitäähän sekin jokaisen vakavasti otettavan maailmankansalaisen jossain vaiheessa kokea. Minun kohdallani kauan sen saamisessa kestikin, mistä en toki valita.

Sansibarilainen kahvi oli tyttöjen mielestä viimein "oikeaa kahvia".

Sansibarilainen kahvi oli tyttöjen mielestä viimein “oikeaa kahvia”.

Itse pysyttelin teessä, joka oli tositosi hyvää. Erityisesti tykkään siitä, että aamuteen saa pienessä kannussa ja sitä riittää useampaankin kupilliseen.

Itse pysyttelin teessä, joka oli tositosi hyvää. Erityisesti tykkään siitä, että aamuteen saa pienessä kannussa ja sitä riittää useampaankin kupilliseen.

IMG_4124 IMG_4117 IMG_4111 IMG_4103 IMG_4102 Festivaali oli hieno, vaikka lopulta emme kovin monessa näytöksessä ehtineetkään käydä. Juhlan ajaksi taide rantautui saarelle monella tapaa: elokuvanäytösten lisäksi löytyi taidenäyttelyitä, elävää musiikkia ja aihepiireihin liittyviä työpajoja. Elokuvista vaikutuksen teki albiinovainoista kertova, Noaz Deshen ohjaama White Shadow. Kauniita kuvia ja vaikuttava tarina, tosin pituutta ehkä ripauksen liikaa minulle. Silti suosittelen!

Ohjaajan kanssa juteltiinkin muutamaan otteeseen, tosin aluksi oikeastaan tajuamatta kuka on kyseessä. Tai siis, tiesimme tämän kyllä olevan ohjaaja, mutta vasta kun kävi ilmi elokuvan kiertäneen maailmalla läpi Venetsian elokuvajuhlat ja Sundancet tajusimme kuka oli kyseessä. Muutenkin tavattiin ohjaajia, tuottajia ja muita elokuvantekijöitä ympäri maailmaa, mikä oli tosi mielenkiintoista. Ja paljon nigerialaisia. Nigerialaisia kaikkialla.

IMG_4013 Elokuviin pääsi naurettavan halvalla, sillä yksi näytös kustansi 3000 shillinkiä (1,40e) ja koko päivän ranneke 10 000 shillinkiä (4,50e). Joka ilta linnakkeessa oli myös iltajuhla esiintyjineen, joista mieleenpainuvin oli varmaan lauantain pääjuhlan malilainen Habib Koité. Myös torstain Mzungu Kichaa oli ihan hauska.

Festarin miljöö oli mielettömän hieno, sillä iltamenot olivat vanhassa linnakkeessa.

Festarin miljöö oli mielettömän hieno, sillä iltamenot olivat vanhassa linnakkeessa.

Käytiin myös katsomassa yksi swahilinkielinen tansanialaisleffa, Bado Natafuta. Se esitettiin ulkoilma-amfiteatterissa tosi hienoissa puitteissa. Ikimuistoisen kokemuksesta teki kuitenkin aivan joku muu. Leffa oli ensinnäkin kiusaannuttavan huono aina näyttelijöistä, vaivaannuttavasta juonesta, kuvauksesta, musiikista ja leikkauksista lähtien. Siis varsinkin ne musiikit, en tajunnut niitä alkuunkaan. Suurin inhokki oli renessanssia henkivä keskiaikamusiikki, joka toistui aina mitä omituisimmissa kohdissa ja vaimennettiin loppukohtauksen ajaksi hiljaisemmalle niin, että huomasin melodian soivan takaraivossani vielä illallakin.

Hauskan leffaelämyksestä teki kuitenkin yleisö: ne reaktiot, aplodit ja vislaukset. Suurimmat hurraukset elokuva sai jos miespääosa kosketti naissankarittaren kättä tai vastaavaa. Itse puolestani en taas kertaakaan osannut nauraa oikeassa kohdassa. Sen sijaan kulttuurierot pistivät naurattamaan kesken leffankin. IMG_4044 Mandelasta kertova Long Walk to Freedom jäi edelleen näkemättä aikatauluongelmien vuoksi, samoin kuin Half of a Yellow Sun. Erityisesti jälkimmäistä kyllä odotin kovasti, sillä viime Afrikan reissulla luin samaisen romaanin. Mutta toisaalta, molemmat on helppo saada käsiin jälkeenpäinkin.

Päivi ja ystävät.

Päivi ja ystävät.

IMG_4138 Sansibar kyllä teki lähtemättömän vaikutuksen ainutlaatuisuudellaan. Sunnuntaisen ruokamyrkytykseni takia visiittimme venyi yhdellä yöllä, sillä pomppuisa laivamatka ei tuntunut hyvältä idealta vatsalaukun muutenkin ollessa solmussa. Maanantaina kuitenkin saavuimme takaisin kotiin Dariin ja tiistaina koitti paluu töihin. Lupasin kuitenkin jo itselleni, että takaisin on päästävä tuota mystistä saarta tutkailemaan ennen Suomeen paluuta, sillä nyt festivaalin takia näin itse Sansibarista vasta pintaraapaisun.

IMG_4132Lopuksi muuten vielä yksi juttu: kiitos tositosi paljon kaikille teille lukijoilleni! Aakkospostaukseni viikko sitten keräsi paljon kivoja kommentteja, mistä tuli hyvä mieli. Muutenkin kommentointi tuntuu vilkastuneen viime kuukausina melkoisesti ja toivon toki, että suunta on yhä vain ylöspäin. Arvostan suuresti aina, jos jätät jälkesi kommentin muodossa – bloggaaminen on heti paljon motivoivampaa, kun se ei tapahdu yksinpuheluna :)

8 vastausta artikkeliin ”Juhannus Sansibarin elokuvafestareilla

  1. Päätin rahkaisusi johdosta tulla kommentoimaan ja kiittämään :) Tutustuin blogiisi vasta vähän aikaa sitten ja tykästyin niin paljon että luin parissa päivässä kaikki postaukset läpi. Maailmaympärimatkasi kuvaus oli todella mielenkiintoista luettavaa! Kirjoitat hauskasti ja mielenkiintoisesti. Itse tykkään matkustella mieheni kanssa vai porukalla mutta toisaalta mielenkiintoista lukea miten yksin matkustava helpommin tutustuu paremmin uusiin ihmisiin ja toistenkin on varmaankin helpompi lähestyä yksin matkustavaa. Kiitos kokemustesi jakamisesta :)

    • Voi, ihanaa että rohkaistuit! Kiitos itsellesi hurjan paljon kivasta kommentista, toivottavasti jäät seurailemaan seikkailujani :) Ihania reissuja myös sinulle tälle kesälle!

  2. No onpas huikean näköistä! Leffafestarit Sansibarilla, wau! En itse olisi osannut ihan heti yhdistää, mutta kuulostaa ja näyttää kerrassaan loistavalta. Ja kiitos leffa vinkistä, täytyy katsastaa White Shadow ehdottomasti. Olen suuri Rakkautta&Anarkiaa fani ja hieman vaihtoehtoisemmat leffat kiinnostaa kovasti.
    Onneksi selvisit nopeasti ruokamyrkytyksestä. Kivaa jatkoa sinne :)

    • Totta tosiaan, olisi voineet maisemat näyttää huonommiltakin :D Mulla myös on hirveän pitkä leffalista tällä hetkellä, mutta voihan Tansania ja Tansanian nettiyhteydet, niin enhän mä täällä pääse käsiksi oikein mihinkään… No, syksyllä leffamaratonia sitten kunnolla syksyn pimetessä. Sanos muuta, aika lievä taisi olla tämä minun tautini, onneksi. Kiitos!

  3. No sanon vaan sen, että luen aina jokaisen postauksen mielenkiinnolla läpi, niin huikeeta ja erilaista siellä on :)

  4. Vähän erilaiset meiningit kuin Sodankylän leffafestareilla muutama viikko sitten. :D Olisin kyllä voinut vaihtaa sen jatkuvan vesisateen tuohon turkoosiin veteen vaikka ihan kivaa sielläkin oli säästä huolimatta. :)

    • Äläs nyt, olen joskus Sodankylän leffafestareita myös miettinyt, että olisi tosi kiva päästä käymään! Mun korvissa Lapillakin on tosi eksoottinen kaiku. Mä kun en koskaan ole Pudasjärveä pohjoisemmassa käynyt, vaan reissut ovat aina suuntautuneet etelän suuntaan. Lappi kuitenkin kiinnostaisi hirmuisesti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *