Korruptiota kaikilla kielillä

Sansibarille lähdimme ennen kaikkea elokuvien perässä. Kuitenkin paikallisten kaveriemme ehdottaessa pientä roadtrippiä emme epäröineet hetkeäkään. Lauantaina siis vuokrasimme pari autoa, ahtauduimme kyytiin ja suuntasimme saaren pohjoisosia kohti biitsille.

Auton kyydistä oli hauska katsella maisemia ja maaseudun elämää. Ohi vilahteli säännöllisin väliajoin kuormia vetäviä härkiä ja aaseja, polkupyöräileviä ihmisiä ja jalkapallokenttiä kesken ottelujen.

Kovasti haaveilin myös itse ajamisesta, sillä olen aina halunnut oppia ajamaan vasemmanpuoleisessa liikenteessä ja paikallisen ystävän opastuksella tilaisuus olisi ollut täydellinen. Jonas kuitenkin tyrmäsi ideani heti alkuunsa. Kuulemma valkoinen ratissa tietää isoja lahjuksia teiden varsilla päivystäville poliiseille. Vaikka itse tyydyin takapenkkipaikkaan, emme poliisien ahneudelta silti välttyneet.

IMG_4189

Ensimmäinen pysähdys oli melko nopea. Poliisi tsekkaili ajokorttia aikansa ja Jonas sujautti sedälle yhden juuri ostamistaan Sprite-pulloista. Setä oli tyytyväinen ja matka jatkui. ”Näppärää”, tuumasin. ”Annetaan niille vaan limsaaa ja kaikki on okei.” Niinhän sitä olisi voinut luulla.

Biitsille kuitenkin päästiin, jossa ryntäsimme saman tien turkoosiin veteen kellumaan. Meri oli uskomattoman värinen ja niin lämmin! Aikamme uiskenneltuamme korkattiin Savannat, tilattiin sushia ja parkkeerasimme itsemme aurinkotuoleihin. Vaikka välissä taivaalta vähän tiputteli vettäkin, oli päivä kaikin puolin täydellinen.

IMG_4191

Paluumatkalla törmäsimme astetta röyhkeämpään poliisisetään, joka teki selväksi saman tien tekevänsä pitkää työvuoroa ja työn olevan kovin uuvuttavaa.  ”Miten te uskotte voivanne helpottaa tätä raskaan työn tekijää ja yhteisöä?” mies kysyi. Kaikista hävyttömintä oli mielestäni se, että tämä ei pelkästään tyytynyt jutustelemaan aiheesta Jonaksen kanssa swahiliksi, vaan selkeästi osoitti sanansa meille englanniksi. Limpparia yritettiin, mutta tämä setä olikin vaativa. Hän halusikin ruokaa. Meitä alkoi vähän jo huvittaa koko tilanteen älyttömyys. Siinä me seisoimme auton kanssa tien sivussa montakymmentä minuuttia poliisin vaatiessa meiltä ruokaa ja rahaa. Voi Tansania.

Pois emme päässeet, sillä poliisilla oli ajokortti jemmassa. Tämä myös jossain vaiheessa keksi, että ulkomaalaisten kuljettamiseen olisi tarvinnut erityisen luvan, kuinkas muutenkaan. Takana toiset poliisit uhittelivat toisessa autossa istuneita kavereitamme, jotka kysyivät ihan suoraan mitä he halusivat. ”Rahaako?” Päivi kysyi. Poliisi hymyili ja teki jotain pienen nyökyttelyn tapaista.

IMG_4190

Niinhän siinä sitten lopulta kävi, että Jonaksen oli sujautettava 10 000 shillingin seteli (4,5e) isomahaisen sedän kouraan, jotta matka pääsi jatkumaan. Pitkään kyllä kuskimme pintansa piti, pisteet siitä. Lopuksi poliisi väläytti meille leveän hymyn ja huikkasi ”Karibuni Tanzania”, tervetuloa Tansaniaan.

Ei voi todeta muuta, kuin voi Tansania, voi korruptio.

Pari kertaa aiemmin olen joutunut turvautumaan setelin apuun aiemminkin. Rajavirkailijan väittäessä minua sairaaksi ja yrittäessä evätä pääsyni Laosista Kambodzaan ei juuri vaihtoehtoja ollut, sillä olin jo leimannut itseni ulos Laosista ja seuraavan rajan yli oli päästävä. Angkorin temppeleillä puolestaan katsoimme ehkä yhden upeimmista auringonlaskuista kielletyllä paikalla raunioiden yllä sujautettuamme ensin vartijalle hieman taskurahaa. Vääryyttä, tiedän, mutta enää sille ei mitään mahda. Kuitenkin näin suora lahjusten vaatiminen tuntuu tosi oudolta. Toimittajien vastaanottamat ”lounasrahat” tuntuvat jotenkin heti viattomimmalta sen rinnalla, että poliisit pysäyttelevät autoja rahaa tivaten – vieläpä turisteilta, englanniksi. Uskomatonta. Tai ei oikeastaan edes ole.

Koko perhe Sansibarilla!

Koko perhe Sansibarilla!

Oletteko te törmänneet ahneisiin poliiseihin tai muuhun korruptioon reissatessanne?

Tämän tekstipainoitteisen postauksen päätteeksi voin muuten vielä luvata illalle kuvapostausta Sansibarin Stone Townin kapeilta kujilta.

12 vastausta artikkeliin ”Korruptiota kaikilla kielillä

  1. Voi moro mikä meno siellä on, kuulostaa niin hullulta ja sitten taas ei oikeastaan ollenkaan. Maassa maan tavalla ja niin edelleen, mutta kyllähän tuo laittaa vähän silmiä pöyrityttämään.

    Mulla ei korruptiokokemuksia ole, mutta se selittynee pääasiassa länsimaihin suuntautuneilla reissuilla.

  2. Itselle ei tule mieleen mitään korruptioon liittyvää tapahtumaa omilla reissuilla, mutta jaanpas erittäin röyhkeän jutun joka sattui isälleni. Hänen lähtiessä Venäjälle järjestämään mummoni hautajaisia j(2000-luvulla) vaati haudankaivaja itselleen rahaa, muuten ei olisi arkku mennyt maahan. Ja tämä taisi olla hautajaisten aikana, eli oli pakko vaan maksaa vaikka kaikki viralliset maksut olikin jo suoritettu aiemmin. Jotenkin niin hävytöntä!! ÄR!

    Kyllä nuo vaan osaa!

  3. Onhan noita ollut. Laos ja Thaimaa nyt Aasian maista on jääneet mieleen poliiseista ja vartijoista jotka käsi avoinna odottaa seteleitä. Syy yleensä se, että länkkäri ratissa. Maksettu on kai kaksi kertaa, muut kerrat homma hoitunut sillä, että ottaa kameran esille.

    Gambia ja Senegal myös aika syvältä. En olisi päässyt maahan ilman pientä lahjaa. Ensin yritti vedä filimirullat, elettiin siis vielä filmiaikaa :)

    Viimeisin kokemus Balilta. Olisi pitänyt olla kansainvälinen ajokortti tai Balin oma kortti. No ei ollut ja tiedettiin tämä riski. Kokeiltiin ensin kamerakikkaa ja syvää tuohtumusta. Ei onnistunut. Kasa seteleitä, Suomen rahassa ehkä kymppi, ratkaisi tämän ongelma.

    • Aah, kameratemppua voisi kokeillakin! Meidänkin kuskimme yritti päästä pinteestä kertomalla meidän olevan toimittajia ja luettelemalla medioidemme nimiä, mutta se ei ainakaan vielä vaikuttanut millään tavalla.

      Balilla muistan kuulleenikin tosi monilta kavereilta, että siellä rahat nyhdetään aika näppärästi. Siellä kun skoottereiden vuokraaminen on niin tavallista ja poliisit ovat löytäneet siitä kivan pienen markkinaraon.

  4. Ukrainassa useamman kerran maksoin lahjuksia poliisille. Esim. jos ratsiassa oli kolme poliisia, jokaiselle maksoin noin 5 e ja matka jatkui. Kerran minut vietiin poliisiasemalle kiristettäväksi, mutta kieltäydyin maksamasta mitään.

  5. Hui, kuulostaa kyllä mun korviin uskomattomalta :) Lattareissakin tuota korruptiota on, mutta ei onneksi ole mun kohdalle koskaan vielä osunut..

    • Ohops, tämä kommentti on jostain syystä mennyt aivan ohi, sorisori! Omallekaan kohdalle ei Lattareissa osunut, mutta pakulla reissanneet kaverini kyllä kuulemma jatkuvasti, kuulemma surffilautojen kuljettaminen auton katolla on “laitonta” useimpien poliisien mukaan.

  6. Yksi huvittavimmista tapauksista oli, kun Sri Lankassa meidät pysäytettiin niin kuin kaikki molempiin suuntiin menevät autot. Jollain verukkeella ilmoittivat kuskillemme, että häneltä otetaan ajolupa pois. Kuski (tuttavamme) sitten kysyi suoraan, paljonko pitää maksaa. Poliisi ilmoitti summan ja keräsimme rahat kasaan. Poliisi huusi jotain kavereilleen ja ratsia loppui siihen. Näimme vielä, kuinka antoivat rahat paikalla olleelle miehelle ja hän antoi poliiseille renkaan! Näin siis siellä hoidetaan puhjenneen renkaan ongelma…

    • Tämäkin kommentti jotenkin päässyt sujahtamaan ohi, pahoitteluni siitä. Haha aika älytöntä, apua! No, “kyllä hätä keinot keksii” taitaa päteä tähän paremmin kuin hyvin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *