Vieraana maasaikylässä

Maasait ovat luultavasti Afrikan, ellei koko maailman tunnetuin etninen heimo. Pohjois-Tansaniassa ja Etelä-Keniassa elävästä heimosta on vuosisatojen saatossa tullut yksi Tansanian symboleista, joista myös taiteilijat ovat saaneet inspiraatiota työhönsä.

Kuten myös muualla maailmassa, Tansaniassa nykyajan vaatimukset ovat pakottaneet maasaiheimot ahtaalle. Maata ei enää riitä karjan laiduntamiseen ja maanviljelyyn entiseen malliin ja tälläkin hetkellä esillä on valtion ja maasaiden välisiä maanomistuskiistoja. Maasaiden maankäyttöä ja liikkumisen rajoittamista on usein perusteltu vanhalla eurooppalaisten väitteellä maasaiden maanviljelyn tehottomuudesta ja niinpä heille on usein jätetty vain kaikista kuivimmat ja kurjimmat, viljelykseen kelpaamattomat alueet. Serengetin ja Masai-Maran kansallispuistojen perustaminen kutisti laidunalueita entisestään. Esimerkiksi Serengetin alueelta englantilaiset pakottivat maasait muuttamaan 1950-luvulla kansallispuiston tieltä. Nykyisin nämä heimot asuvat Ngorongoron luonnonsuojelualueella, eikä alue ole saanut kansallispuiston arvoa juurikin siksi, että ihmisasumukset ovat siellä sallittuja. Toisaalta oli aika veikeä näky, kun maasait paimensivat karjaansa seeprojen käyskennellessä lauman joukossa kaikessa rauhassa.

IMG_4727-101Kahden päivän safarireissuumme kuului vierailu maasaikylässä. Fiilis siitä oli tosi ristiriitainen. Olimme kyllä aiemmin puhuneet, että olisi mielenkiintoista tutustua heimon kulttuuriin ja elintapoihin paremmin, olemmehan maassa, jossa heimon perintö ja läsnäolo on erittäin vahva. Muutenkin etniset vähemmistöt, ja heimot ovat minua kiehtoneet aina valtavasti ympäri maapalloa. Todella arvostan sitä, että maailmasta löytyy vielä ihmisiä, jotka elävät luonnon lähellä syrjässä ulkomaailman vaikutuksista. Toisaalta, vierailu kylään katsomaan ihmisiä ja heidän elintapojaan tuntui kuin olisi mennyt eläintarhaan katsomaan eksoottisia eläimiä ja tiesin siitä seuraavan vain lähinnä kiusaantuneen epämukavan olon – siitäkin huolimatta, että tiesimme kylän olevan kaikkea muuta kuin autenttinen. Turisteja vartenhan se selkeästi oli rakennettu, vaikka kuinka syrjässä keskellä ei-mitään se sijaitsikin. Mikä olisi todellisuudessa eettisin tapa tutustua maasaiden elämään, sitä en oikein vieläkään tiedä.

Koska hinta oli kuitenkin sama, menimme tai emme, suostuimme viimein vierailuun. Kerroimme kuitenkin etukäteen, ettemme halua pukeutua maasaivaatteisiin, ottaa osaa tanssikarnevaaliin, hyppiä maasaisotureiden kanssa tai tehdä mitään muitakaan sirkustemppuja. Meille riittäisi ihan vain lyhyt kierros kylässä tiiviin infon kanssa siitä, mitä on olla maasai. Se oli ihan hyvä päätös.

IMG_4744-110

IMG_4750-115

Heti kylään saavuttuamme meidät otti vastaan tanssiva joukko maasaita, jolloin ensimmäinen ajatus kieltämättä oli ”voi eii…”. Kyläläiset olivat pukeutuneet parhaimpiinsa ja värikkäisiin koruihin, minkä en kyllä usko olevan ihan arkiasustus, jos siis ihan oikeassa kylässä olisimme olleet. Saimme kuitenkin katsoa esityksen rauhassa ja soturitkin tyytyivät hyppimään ilman meitä. Kuvaaminenkin tuntui aluksi kiusalliselta, mutta sen yli pääsin meitä opastaneen päällikön pojan Josefin ihmeteltyä miksi en ota kuvia.

Josefin lyhyt kierros oli kuitenkin ihan mielenkiintoinen. Kävimme paijaamassa koiranpentuja, istuksimassa kuivuneesta lehmänlannasta rakennetussa majassa ja jutustelemassa mukavia. Maasaikylä on pyöreän muotoinen ja sen keskellä on aitaus eläimille, jossa meidän vierailumme aikana makasi lähinnä vuohia. Maasait ovat perinteisesti eläneet karjankasvatuksella, mutta nykyisin joutuneet myös viljelemään maata. Karjaa syödään vain poikkeustapauksissa, sillä lihan lähteenä käytetään pääasiassa vuohia. Ihmettelin hieman, miten maasaille ei koskaan ole tullut mieleen kesyttää vaikkapa vesipuhveleita tai gnuita ja alkaa paimentaa niitä lehmien lisäksi. Selvisi kuitenkin, että vesipuhvelit ovat liian vaarallisia kesytettäväksi ja muutenkin maasaikulttuurissa villieläinten metsästäminen ja syöminen on verrattavissa lemmikkieläinten syömisen tabuun länsimaisissa kulttuureissa. Maasaiden elämä on kuitenkin varsin omavaraista ja ruokavalio lihapitoista. Lähes kaikki ruoka saadaan karjasta ja vuohista. Jopa kalojen syöntiin Josef suhtautui kovin pilkallisesti, sillä ne ovat hänen mukaansa merikäärmeitä. Me taas hämmästytimme Josefia kertomalla olevamme kasvissyöjiä. Hänen mukaansa hekin kyllä saavat tarpeeksi kasviksia lehmien kautta maidosta, syöhän karja ruohoa. Voihan sen toki niinkin ajatella.

Josef ja maasaimaja

Josef ja maasaimaja

Vauvakoira!

Vauvakoira!

Maasaiyhteisössä jokaisella on roolinsa iän ja sukupuolen mukaan. Naiset pysyvät pääasiassa leirissä huolehtien polttopuista, tulesta ja ruoanlaitosta. Miehet ovat sotureita tai paimentavat karjaa. Kritiikkiä tästä olen kuitenkin kuullut: joidenkin mukaan maasaikylät pyörivät naisvoimin miesten laiskotellessa ja todellisuudessa lasten paimentaessa karjaa. Tässä voi olla vinha perä, sillä monesti olen tien laidoilla nähnyt pienten poikien kulkevan lehmälauman perässä kepit kädessä. Sotureiden asema nykyään on jo eri, koska ulkopuolisia uhkia ei kylillä enää juuri ole. Soturit ovat yhteisöjen arvostetuimpia henkilöitä, joiden pitää käydä läpi kova koulu lopulta leijona pyydystäen. Nykyään leijonien pyydystys on kielletty, joten tämä perinne on jäänyt. Sotureiden perintöä on kuitenkin muun muassa maasaiden tunnetuin tanssi, hyppytanssi.

Hyppytanssia

Hyppytanssia

Perinteistä erityisen vahvana elää yhä ympärileikkaus, ”emuratta”. Kaikki pojat ympärileikataan ja operaation aikana ei saa itkeä, tai voi leimautua heikoksi koko yhteisön ja erityisesti naisten silmissä koko loppuelämäkseen. Operaatiota edeltää pitkä prosessi, jossa ympärileikattavat pojat asuvat yhteisessä leirissä eristyksissä ja ennen leikkausta yöpyvät yksin metsässä. Leikkauksen jälkeen paraneminen kestää 3-4 kuukautta, ja poikien on pukeuduttava mustaan vaatteeseen 4-8 kuukauden ajan. Masai association kirjoitti ympärileikkauksesta varsin erikoisesti, joten lainaan sitä vielä tähän:

” Circumcision ceremony is the most vital initiation of all rite of passages in the Maasai society. Both men and women of the Maasai society are traditionally eager to undergo through circumcision. This initiation is performed shortly after puberty.

It is important to note that with the rising challenges of the 21st century in the Maasai society, many young Maasai women no longer undergo through circumcision.”

Naisten ympärileikkaukset tulivat jälleen puheeksi suuren yleisön keskuudessa Meeri Koutaniemen kuvareportaasin myötä. Operaatio on laissa kielletty niin Keniassa kuin Tansaniassakin, mutta silti seremonian harjoittaminen jatkuu monissa maasaiyhteisöissä edelleen.

Maasainaiset myivät valmistamiaan helmi- ja metallikoruja.

Maasainaiset myivät valmistamiaan helmi- ja metallikoruja.

IMG_4762-124

Ympärileikkauksen jälkeen nainen on valmis naimisiin. Miehet puolestaan menevät naimisiin vasta palveltuaan soturina aikansa, minkä vuoksi mies on usein huomattavasti vaimoaan vanhempi. Nainen puolestaan usein on vasta teini-ikäinen. Maasaiyhteisöissä polygamia on tavallista, ja itse asiassa vaimojen ja karjan suuri määrä tuo lisää kunniaa miehelle.

Nykyään maasaita on Maasai associationin arvion mukaan noin miljoona, mutta tarkkaa määrää on mahdotonta sanoa jo ihan siitä syystä, että Tansanian väestönlaskennassa ihmisiä ei erotella heimon mukaan. Tansaniasta kuitenkin löytyy valtava kirjo järjestöjä, jotka tekevät vapaaehtoistyötä maasaiheimojen ja maasainaisten voimaannuttamiseksi. Monesta kaupungista löytyy esimerkiksi käsityöliikkeitä, joiden tuotoista osa ohjataan suoraan tiettyihin maasaikyliin.

IMG_4774-132 IMG_4782-138

Maasaita näkyy myös paljon kaupungeissa ja heidät helposti tunnistaa punaisesta vaatteesta, joskus myös mukana kulkevasta paimensauvasta. 2000-luku on ajanut heidät tienaamaan kaupunkiin esimerkiksi ravintoloiden portinvahtijoina tai parkkiavustajina. Maasait ovat tavallisesti ylpeitä taustastaa, mikä on mielestäni tosi hienoa. Perinteitä – niitä jotka eivät ketään satuta – pitääkin vaalia. Meitä kuitenkin ilahduttaa aina suuresti, kun näemme maasain tekemässä jotain yllättävää, poikkeuksellista tai hämmentävää. ”Maasai ajamassa traktoria, maasai bajaajin kyydissä, humaltunut maasai nukkumassa puskassa, maasai Niken lenkkareissa” ovatkin tähänastisia suosikkibongauksiani. Halvat ovat meidän huvit, tiedän.

IMG_4748-113

IMG_4779-136

Loppuun haluan vinkata vielä nettisivusta, jota olen itse ihaillut useaan otteeseen. Before They Pass Away on valokuvaaja Jimmy Nelsonin projekti, jota varten hän on kiertänyt ympäri maapalloa kuvaamassa etnisiä heimoja. Henkeäsalpaavan kauniita valokuvia löytyy niin maasaista kuin muistakin heimoista esimerkiksi Vanuatulla, Siperiassa, Ecuadorissa ja Etiopiassa.

8 vastausta artikkeliin ”Vieraana maasaikylässä

  1. Aika mielenkiintoinen oli tämäkin postaus. Nuo heimovierailut on kyllä varmasti aika kaksijakoisia, mutta sitten toisaalta taas varmasti tärkeitä myös sinne toiselle puolelle, jos tuovat rahaa kyläläisille.

    • Sehän se, vielä jos pystyisi jotenkin luotettavasti jäljittämään mikä osuus rahoista todella päätyy kylään saakka. Mutta tietysti aina voi tukea ostamalla heidän käsitöitään suoraan kylästä.

  2. Päivitysilmoitus: Resan | Hanna Nordenswan

  3. Olikohan sama kylä missä mekin käytiin reilu vuos sitten? mielenkiintoinen reissu oli ja me jopa hyppytanssittiinkin, vaikka ei ihan mun juttu ollutkaan.

    Tossa jotain juttua ja kuvia omasta reissusta ja on siinä linkki Kaimankin blogiin joka tykkäs räpsiä kans kuvia. http://tanzania2013blog.blogspot.fi/2013/03/paiva-10-ja-masai-kyla_30.html

    Kerrohan terveiset Dariin ja ota rennosti vaikka Kiganbonin beachlla! Se oli ainao paikka Darissa missä oikeasti viihdyin!

    • Noita kyliä tuntuu olevan pilvin pimein pohjoisessa, mutta mistäs sitä tietää vaikka olisittekin osuneet samaan. Käynpä kurkkaamassa! Kerron, vaikka Kigamboniin en taidakaan enää ehtiä sillä vika viikko vierähtänee Sansibarilla. Voi, mä viihdyn Darissa melkein missä vaan (okei, en ehkä Postassa ja Kariakoossa), kyllä tästä kaupungista vaan on ehtinyt jo tulla koti.

      • Sansibarilla mäkin viihdyin tosi hyvin, me oltiin tuolla Malogologo lodgessa http://www.magologolo.com/ oli joku tutun tutun paikka ja hyvin mukava, leppoisa ja kohtuuhintainen paikka =)

        Masai-kylässä ne kävi mielle hakemassa vuohen ja teurasti ja valmisti siinä ihan silmien edessä. Kerrankin saatiin aitoa luomulähiruokaa =)

        • Sansibarilla onkin vähän haastavampi löytää halpoja majapaikkoja – kyllä mekin jonkinlaisen kiertelyn jälkeen onneksi siinä onnistuttiin.

          Haha, jos lihaa itse vielä söisin (ja sietäisin katsoa teurastustapahtuman…) niin tuo tosiaan oisi paras tapa siitä nauttia, luomua tosiaan!

  4. Päivitysilmoitus: 2014 oli yllätysten vuosi - Tuntemattomaan ja takaisin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *