Kaikki mitä kaipaan

Kun Tansaniaa oli jäljellä enää kaksi viikkoa, aloin kirjaamaan ajatuksiani ikävän muotoon. Otin tavakseni listata joka päivä kaksi asiaa: yhden, jota kaipaan jo Suomesta ja yhden, jota tulen kaipaamaan Tansaniasta. Nyt, paluun häämöttäessä nurkan takana, lista on viimein valmis. Kaikki on siis vain satunnaista ajatuksenjuoksua, eikä missään varsinaisessa tärkeysjärjestyksessä.

Päiviä jäljellä 14

Suomi: Asioiden järjestelmällisyys ja teknologia, joka tekee elämästä toisinaan tosi helppoa. Yhteystiedot löytyvät netistä, ihmiset saa kiinni sähköpostilla, lippuja voi varata verkossa, laskun ja vuokran voi maksaa nettipankissa. Puhelinkin toimii aina, kunhan vain muistaa kerran kuussa maksaa laskun.

Tansania: Tansanialaismiesten kimeä huudahdus, kun he ovat pöyristyneitä.

Päiviä jäljellä 13

Suomi: Joukkoliikenne. Kaipaan jo kulkuneuvoja, jotka kulkevat aikataulun mukaisesti ja joissa saattaa peräti mahtua istumaan. Myös hyvät tiet tulevat tuntumaan luksukselta.

Tansania: Hintataso. Tansaniassa minulla on enemmän varaa tehdä asioita: käydä lasillisilla lähes milloin vain, syödä ulkona ja liikkua muullakin kuin polkupyörällä. Suomessa koittaa jälleen paluu kitkutteluun, tilin tarkkailuun ja eurojen laskemiseen.

Päiviä jäljellä 12

Suomi: Suihkusta aina tuleva kuuma vesi, vedenpaine sekä sähkö, joka ei katkeile päivittäin. Toimivat vessat.

Tansania: Lämpö ja aurinko. Melko itsestäänselvyys, mutta maininnan arvoinen. Kylmyys ei ole mun juttu. Jo Pohjois-Tansanian Arushassa aloin ikävöimään villasukkia.

Päiviä jäljellä 11

Suomi: Nopea internet. Hetki, jolloin pääsen katsomaan ensimmäisen Youtube-videon tai jakson mitä tahansa Netflixistä tulee olemaan juhlava.

Tansania: Meren läheisyys. Intian valtameri on oma suosikkini, niin lämmin ja kirkas. Kivoja rantoja löytyy mantereeltakin, joissa on näppärää vaikka pelata biitsifutista porukalla.

Päiviä jäljellä 10

Suomi: Opiskelu. En yritäkään uskotella, että kaipaisin jo luentoja tai tenttikirjoja. Mutta opiskelijaelämään on silti ihan mukava palata. Tykkään tosi paljon kaikesta, mitä luentosalien ulkopuolella tapahtuu. Järjestötoiminta, illanistujaiset, opiskelijabileet, opiskelukaverit, tapahtumat – niistä nautin ja paljon.

Tansania: Uudet tuttavuudet ja avoimet ihmiset. Darilla on kokoa sen verran, että uusia ihmisiä tapaa päivittäin. Ja toisin kuin Suomessa, täällä ihmiset juttelevat vieraille ja haluavat tutustua uusiin ihmisiin. Varsinkin Jyväskylän kokoisessa kaupungissa huomaa usein näkevänsä päivästä toiseen samoja kasvoja.

Päiviä jäljellä 9

Suomi: Pluto. Odotan jo hetkeä, kun voin laiskotella kotona koira kainalossa. Toisaalta, vaikka kuinka talvipakkasilla en aina samaa mieltä olekaan, hieman innolla odotan meidän lenkkejä. Kotiin on aina kiva tulla, kun tietää jonkun takuuvarmasti odottavan innolla paluutani.

Tansania: Naapurustomme shishabaari, jonka työntekijät ja shishamaut ovat kesän mittaan käyneet tutuiksi. Lentokentällekin olemme suunnitelleet lähtevämme tyylillä kantapaikkamme kautta.

Päiviä jäljellä 8

Suomi: Oma jääkaappi ja keittiö. Ainahan sitä reissuilla kaipaa: suomalaista ruokaa. Erityisesti maitotuotteita ja marjoja tulee aina ulkomailla ikävä. Toisaalta Suomessa ruokavalioni on myös reilusti monipuolisempi. Tansaniassa tulee syötyä aika samoja ruokia päivästä toiseen.

Tansania: Etiopialainen ravintola Addis in Dar. Suosikkiraflassani sisustuksen ja yleisen tunnelman lisäksi parasta on tapa, jolla ruoka syödään: seurueen kesken kaikki yhdessä jakaen. Addis in Darista saa myös jännää hunajaviiniä. Myös naapuriraflamme Mona’s Barin taivaallista lounasbuffettia ja sen kasvisruokaa tulee ikävä.

Päiviä jäljellä 7

Suomi: Kiireettömät aamut omassa kodissa. Lempparini ovat viikonloppuaamut, jolloin saa olla vähän hidas. Heräämisen jälkeen voi koomailla hetken ennen koiran kanssa ulos menoa.

Tansania: Sansibarin läheisyys. Darissa viikonloppubreikki paratiisissa on vain reilun parin tunnin lauttamatkan päässä.

Päiviä jäljellä 6

Suomi: Tyyny ja untuvapeitto. Tansaniassa nukun ilman tyynyä, pelkkä lakana peittonani. Etenkin talvella on ihana käpertyä untuvatäkin alle, Pluto jalkopäässä.

Tansania: Bajaajit. Aasian tuk tukeja vastaavat menopelit ovat varsin näppäriä ja niihin mahtuu käytännössä rajaton määrä ihmisiä kyytiin, jos hieman käyttää mielikuvitustaan. Suosikkejani ovat olleet diskobajaaj välkkyvaloineen ja bassoineen sekä Suomi-bajaaj, jonka keulassa oli Suomen lippu.

Päiviä jäljellä 5

Suomi: Joukkoon sulautuminen . On loppujen lopuksi mukavaa, kun kukaan ei tuijota tai huutele perään muzungua. On myös ihan jees, ettei hintoja määritellä asiakkaan ihonvärin perusteella.

Tansania: Maasait. Punaisiin viltteihin kietoutuneet maasait sulautuvat jo aika hyvin minunkin silmissäni katukuvaan.

Päiviä jäljellä 4

Suomi: Media ja toimivat yhteydet. Välillä täällä on hävettänyt, miten pihalla maailman tapahtumista on toisinaan tullut oltua. Uutisten seuraaminen vain on kovin työlästä huonoilla yhteyksillä. Aamun aloitus sanomalehden ja teekupin äärellä on yksi lempirutiineistani.

Tansania: Kiireettömyys, ”hakuna matata” ja ”TIA” (this is Africa)-asenne. Toisinaan se ärsyttää ja turhauttaakin, mutta yleensä lähinnä huvittaa. Kesän mittaan huomaan jo aika laill mukautuneeni siihen, että asiat tapahtuvat toisinaan hieman verkkaisestikin, eikä siitä kannata ottaa stressiä. Pääasia, että hommat lopulta hoituvat.

Päiviä jäljellä 3

Suomi: Liikunta. Tansanian kuumuudessa ei juuri lenkille lähtö houkuta ja salilla en tykkää käydä. Puoli-ilmainen yliopistoliikunta on nerokas keksintö. Syksyllä onkin vuorossa kunnon kuntokuuri niin yliopistoliikunnan tunneilla kuin Pluton kanssa lenkkeillen.

Tansania: Ympäristön värit. Oli kyse sitten rakennuksista tai ihmisten pukeutumisesta, Tansaniassa käytetään värejä. Suomessa talot ovat tyypillisemmin harmaita betonilaatikoita ja ihmiset verhoutuvat ”ajattoman tyylikkäisiin” mustaan, valkoiseen ja harmaaseen. Erityisesti rakastan tansanialaisnaisia, jotka kietovat lanteilleen kirjavan kangan.

Päiviä jäljellä 2

Suomi: Puhdas hanavesi. Suomessa on aika mahtavaa, ettei tarvitse kantaa aina pullovettä mukana.

Tansania: Spontaani meininki. Jostain syystä Suomessa ei tule elettyä samanlaisella Carpe Diem-otteella kuin kotimaan ulkopuolella. Kalenteria ei tarvitse, suunnitelmia tehdään tuntien varoitusajalla jos silloinkaan, eikä ikinä tiedä, mistä itsensä seuraavana päivänä löytää.

Päiviä jäljellä 1

Suomi: Koti. Vaikka Tansaniassakin minulla on koti, ei ole Jyväskylän kotini voittanutta. Se on omaa reviiriäni, jossa rentoudun ja rauhoitun paremmin kuin missään muualla.

Tansania: Tytöt ja meidän Tansania-perheen yhteiselo. Olemme suunnitelleet menevämme suoraan lentokentältä yhdessä istumaan vielä kahville ennen kotiin menoa. Tiedän jo valmiiksi sen tuntuvan kummalta, olemmehan silloin ensi kertaa yhdessä Suomessa ystävystyttyämme. Yhteiseloamme ja kaikkea koheltamistamme tulee tositosi ikävä. Kesän aikana olimme tiiviisti yhdessä ja meistä tuli niin läheisiä, että yhtäkkiä asuminen eri puolilla Suomea tuntuu omituiselta.

Päiviä jäljellä 0

Suomi: Ystävät ja perhe. Aika itsestään selvä toki tämäkin, mutta aina maininnan arvoinen. Kimppa-asuminen serkkuni kanssa on myös ihan superkivaa.

Tansania: Vaikeinta on aina jättää taakseen tärkeiksi tulleet ihmiset. Tansaniaan jää lisäksi joku minulle erityisen tärkeä. Skype, Whatsapp ja muut tavat pysyä yhteydessä eivät paljoa lohduta etäisyyden ollessa yli tuhat kilometriä ja seuraavan tapaamisajankohdan ollessa vielä täysi mysteeri.

Eilen illalla käytiin viimeisellä illallisella Amsterdam-nimisessä ravintolassa. Ironista sinänsä, sillä vaihdamme konetta juurikin Damissa. Tänä iltana nousen lentokoneeseen ja huomenna puolenpäivän jälkeen olen jälleen Suomessa. Outoa.

Levottomat jalat ja kotiinpaluuahdistus

Tänään eloani Tansanian auringon alla on jäljellä 9 päivää.

Laskemisen aloitin, kun kuukausi oli jäljellä. Ahdistuksen määrä kasvaa käänteisenä päivien vähentyessä. Tansaniasta on tullut koti.

Normaalisti matkustamisen jälkeen on aina ollut oikeastaan kivaa palata Suomeen. Olen yleensä kaivannut jo tiettyjä asioita: rutiineja, ystäviä ja perhettä, rauhallisia iltoja peiton sisässä hyvän kirjan parissa. Tällä hetkellä ikävöin vain jo valmiiksi Dar es Salaamia.

IMG_5852-37Onhan kaikki tietysti ollutkin toisin. En ole vain matkustanut, vaan ensi kertaa todella elänyt vieraassa kulttuurissa. Olen myös ensimmäistä kertaa asunut kolmen muun kanssa ja tiedänkin jo nyt, että tulen ikävöimään tyttöjä vähintään yhtä paljon kuin Daria. Neljä toisilleen täysin vierasta asumassa saman katon alla kesän yli olisi voinut olla katastrofi. Vaan meidän kohdallamme ei olisi voinut parempaa tuuria käydä: uskomattoman kokemuksen lisäksi sain kolme uutta, ihanaa ystävää.

IMG_5880-53Tuntuu kieltämättä hieman naurettavalta kitistä ääneen bloginkin puolella kotiinpaluuahdistuksesta. Fiilis on vain itselleni tosi vieras. Suomesta on aina ihana lähteä, mutta palaaminenkin on mukavaa. Tällä kertaa paluu ei tunnu hyvältä, ja opiskelumotivaatio tuntuu olevan valovuosien päässä. Tiedän, ettei Jyväskylää ole edessä kuin vuoden verran ennen suunnittelemaani vaihtoa, mutta tuokin vuosi näyttää tällä hetkellä mahdottoman pitkältä ja kylmältä.

IMG_5854-38IMG_5861-43On syksyssä toki  paljon hyvääkin. Aloitan Intercultural communication -sivuainekokonaisuuden (kulttuurienvälinen viestintä) ja tutoroin kaupunkiin saapuvia vaihto-opiskelijoita, mikä toisaalta on hieman hullua, sillä vaihtarit saapuvat Suomeen pari päivää minun jälkeeni. Lisäksi poimin muutaman espanjan kurssin kalenteriini, ihan vain muistuttamaan tulevasta vaihdosta. Tyttöjen kanssa lyötiin jo lukkoon Tallinnan reissu keskelle masentavinta loppusyksyä ja kolumbialaiskaverini tulee käymään Suomessa syntymäpäivieni aikoihin. Silti löysin itseni yhtenä päivänä vertailemasta lentoja eri puolille Afrikkaa, vaikka varaton käytännössä olenkin.

IMG_5855-39Eikä kyse edes ole vain Tansaniasta. Ennen kaikkea kyse on omasta levottomuudestani ja Tansaniassa ympärilläni olleista ihmisistä. Tuntuu, että palaan Suomeen vain toistamaan omia kaavojan ja olen jumissa, vaikka fuksivuodestani varsinkin rutiinit ja säännöllisyys olivat kaukana. Toisaalta töiden tekeminen ulkomailla houkuttaisi tällä hetkellä valtavasti, mutta välivuosi ennen kandin valmistumista olisi melko typerää – ellei kyseessä olisi oman alan työpaikka, jonka löytyminen tässä vaiheessa olisi melkoisen epätodennäköistä.

IMG_5863-45Yleensä minä olen se, joka ulkomaalaisille hehkuttaa Suomen hienoutta aina ilmaisesta koulutuksesta upeaan luontoon. Nyt en kuitenkaan enää osaa oikein vakuuttaa itseäni siitä, että Suomi ja Suomen syksy ovat hieno idea. Ennen paluutani ei kuitenkaan auta kuin yrittää sysätä synkät ajatukset syrjään, yrittää ottaa kaikki ilo irti ja nauttia viimeisistä viikoista ja upeista auringonlaskuista.

IMG_5882-55Kuvat ovat Gomben kansallispuistosta, jossa vietimme pari yötä ja kävimme trekkaamassa simpansseja. Sieltä juttua, kuten myös koko Burundi-Ruanda-kierrokselta tulossa pian!

Pikapäivitys Ruandasta

En ole blogin puolella edes ehtinytkään kertoa meidän tämänhetkisistä reissukuvioista. Mehän siis Hannan ja Päivin kanssa nostettiin kytkintä jälleen viime viikon tiistaina Darista ja matkattiin ekaa kertaa tänä kesänä Tansanian rajojen ulkopuolelle.

Aluksi matkattiin junalla Länsi-Tansaniaan Kigomaan. Matka oli melkoinen ja kesti 43 tuntia, mutta kaikin puolin huikea kokemus. Kigomassa sohvasurffailtiin valloittavan perheen luona ja käytiin parin päivän reissussa Gomben kansallispuistossa trekkaamassa simpansseja.

Sieltä matka jatkui Burundin pääkaupunkiin Bujumburaan, jossa päädyttiin parin paikallisen opastamina tutustumaan hieman heidän avustusjärjestön toimintaan sekä kaupungin yöelämään. Hieman heikossa hapessa parin tunnin yöunien jäljiltä matkasin lopulta keskiviikkona vielä Ruandan rajalle, jossa rinkastani takavarikoitiin muovipussi – muovipussien kieltolaki ei siis tosiaan ollut pelkkää huhupuhetta.

Nyt ollaan oltu Kigalissa muutama yö ja tykkään tästä kaupungista ja koko maasta valtavasti. Tansaniaan suhteutettuna asiat tuntuvat varsin organisoiduilta, kadut siisteiltä ja infrastruktuuri kehittyneeltä. Olen saanut haastattelujakin tehtyä, joten työtkin etenevät suunnitellusti. Viikonlopuksi lähden Kivu-järvelle ja sunnuntaina palaan Kigaliin tekemään viimeisiä juttuja, Dariin paluu koittaa heti kun loput haastateltavat olen löytänyt ja hommat saanut tehtyä – ehkä keskiviikkona tai torstaina?

Yksi mutta matkassa kyllä on: läppärini – toukokuussa ostettu Mac – päätti lopettaa yhteistyön Burundissa. Näppäimistöön kyllä syttyy valot, vaan ei näyttöön. Niinpä bloggaaminen ja free-töiden teko tien päällä muuttuikin hieman mutkikkaammaksi hommaksi ja tätäkin postausta kirjoitan hieman hätäisesti Päivin koneella, koska tyttöjen kanssa tiemme eroavat huomenna näiden lähtiessä jo edeltä Daria kohti. Harmittaa tositosi paljon, mutta ei mahda mitään. Teen haastatteluja ja kirjoitan puhtaaksi niitä sitten kuin pääsen koneen ääreen.

Siispä, tämän postauksen ideana oli oikeastaan vain kertoa olemassaolostani ja siitä, että blogi jää nyt hieman olosuhteiden pakon sanelemalle kesälomalle. Seurailkaa Ruandan kuulumisia Instagramissa, joko omalta tililtäni (@laurapylv) tai Rantapallon tililtä (@rantapallofi), jonka olen kaapannut ensi lauantaihin saakka. Palailen tarkemmilla reissureportaaseilla heti kun saan vanhan kakkosläppärini perille Suomesta!