Ihanan inspiroivia ihmisiä – Keskellä metsää Mama C:n vieraana

Ei ole väliä olenko reissussa yksin vai ystävien kanssa, silti minulle tärkeintä matkalla ei ole matka, eikä edes määränpää. Vaikka omissa oloissanikin viihdyn vallan mainiosti, minulle matkan lopulta tekevät ympärillä olevat ihmiset. Niinhän se menee: vaikka matkustaa yksin, tuskin koskaan tarvitsee olla yksinäinen. Maailma on täynnä tyyppejä, joilla on uskomattomia tarinoita jaettavanaan.

Olen tavannut pari kolumbialaista, jotka matkustivat tuk tukilla Etelä-Amerikan päästä päähän ja ovat edelleen, toista vuotta reissussa. Olen tavannut kolmannen kolumbialaisen Auschwitzissa, joka tunsi edellä mainitut sankarit. Olen törmäillyt kerta toisensa jälkeen iäkkääseen ranskalaisparfymistiin, joka ajoi toista vuotta ympäri Afrikkaa sivuvaunullisella moottoripyörällään – ensin tehtyään samanpituisen matkan Etelä-Amerikassa. Olen matkustanut lattarinaisen kanssa, joka kahdeksantoistavuotiaana huijasi itsensä sisään yliopistoon Amerikkaan ja muutti maahan opiskelemaan osaamatta sanaakaan englantia. Toisaalta, olen tavannut myös indonesialaisen, joka keskeytti lakiopintonsa, muutti Balille surffaamaan, eikä voisi ikinä kuvitellakaan muuttavansa rakastamaltaan saarelta pois. ”En halua menettää yhtäkään auringonlaskua”, hän sanoi.

IMG_5276-12

Tuntuu, että Afrikka yrittää toisinaan pistää vielä paremmaksi, lisätä hieman volyymia. Täällä olemme saaneet tutustua liftaajiin, elokuvaohjaajiin ja alaikäisenä Jenkkien joukkoihin Irakissa liittyneeseen. Olemme tavanneet metsästyssafarioppaan, joka on ampunut kaksi salametsästäjää ja syöttänyt nämä krokotiileille. Olemme tavanneet tansanialaisartisti Mad Icen, joka asui Suomessa vuosia vetäen Boom Shakalaka -ohjelmaa Bassoradiolla. Olemmepa myös kerran lähteneet telttailemaan rannalle vain huomataksemme, että kaikki kolme seurassamme olevaa tansanialaista ovat asuneet Suomessa ja puhuvat kanssamme suomea. Maailma on joskus kummallisen pieni.

IMG_5300-24

Joskus yksin matkustamista pelkääviltä olen saanut osakseni ihmettelyä, ehkä jopa ihailuakin rohkeudestani – tai typerästä uhkarohkeudestani – mutta näiden tyyppien rinnalla kalpenen kirkkaasti, ja nöyrästi siirryn takavasemmalle. Kohtaamiset tällaisten ihmisten kanssa ovat kuitenkin todella voimauttavia. Sitä jollain tapaa havahtuu tunteeseen, että kaikki voi olla mahdollista myös omalla kohdallani. Jos joku muukin on voinut vain pakata tavaransa ja lähteä, miksen minäkin? Ehkä jonain päivänä myös minun on aika hypätä tuntemattomaan palaamatta ehkä sittenkään takaisin? Kuka tietää.

IMG_5283-17

Aikani ihmisistä jaariteltuani alan viimein päästä itse aiheeseen. Arushasta parikymmentä kilometriä puskaan päin on nimittäin hostelli, jonka omistaa mahdottoman upea nainen Charlotte Hill O’Neil eli ”Mama C” aviomiehensä Pete O’Neilin kanssa. Paikkaa ei kuitenkaan voi kuvailla varsinaiseksi hostelliksi, sillä ennemminkin se on metsäleiri, johon eksyvät lähinnä vapaaehtoiset. Mekin huomasimme pian olevamme keskellä-ei-mitään kera jenkkiopettajien, jotka olivat saapuneet workshoppien muodossa toteutettavalle taide- ja musiikkileirille.

IMG_2446-3

© Ella Mikkola

IMG_2500-6

© Ella Mikkola

Me ajauduimme keskelle metsää siksi, että muut tytöt tekivät Mama C:stä juttua, joka myöhemmin julkaistiin Tulvassa. He olivat nähneet Charlotten esiintymässä runoillassa Dar es Salaamissa ja tulleet kutsutuiksi käymään Arushassa.

IMG_5296-22

Saavuttuamme perille kapeita, kuoppaisia hiekkateitä pitkin meitä ensimmäisenä tervehti porttiin maalattu musta pantteri. Mama C ja Peter O’Neil ovat lähtöisin Yhdysvalloista, jossa he olivat aktiiveja Black Panthers-puolueen riveissä. Peterin saatua syyte laittomasta aseenkannosta osavaltioiden rajan yli, pari pakeni Ruotsin kautta Algeriaan, josta he lopulta päätyivät Tansaniaan. Täällä he ovat asuneet maanpaossa nyt yli 40 vuotta, eikä Peterillä ole edelleenkään Yhdysvaltojen eikä Tansanian passia.

IMG_5282-16

Nykyään Charlotte ja Peter pyörittävät perustamansa United African Alliance Community Centerin toimintaa. Järjestön tavoitteena on edistää kehitystä maaseudulla taiteen keinoin. Taide onkin leirissä läsnä kaikkialla: seinät ja muurit ovat maalausten peitossa, huonettamme vastapäätä oli äänitysstudio ja kerran eksyin taidegalleriaan. Päivällä puolestaan seurailin opettajien rummutustuokiota.

IMG_5304-27IMG_5259-3IMG_5307-31

Mama C itse tekee taidetta, musiikkia ja runoja. Runoja hän esitti meille myös vierailumme aikana. Illalla katsoimme hänestä tehdyn dokumentin, Mama C: Urban Warrior in the African Bush. Varmaan voitte jo alle lisäämäni trailerin perusteella päätellä, miten upea tapaus Mama C on Hän tosiaan on nainen isolla N:llä, jonka elämäntarinasta ja aatteista kuka tahansa voi inspiroitua.

 

Millaisia mielenkiintoisia ihmisiä ja elämäntarinoita te olette kohdanneet?

6 vastausta artikkeliin ”Ihanan inspiroivia ihmisiä – Keskellä metsää Mama C:n vieraana

  1. Vautsi! Vaikuttaa mielenkiintoiselta tyypiltä! Kävinkin jo tsekkailemassa nettisivuja ja jos mulla tulee mahdollisuus viettää pidennetty viikonloppu, niin lähden käymään tuolla. Ihan sairaan siistiä!

    • Mene ihmeessä! Oli tositosi mielenkiintoinen paikka. Ennen sinne menoa kannattaa tosin varmistaa, että Mama C itse on paikalla, tämä kun matkustaa tosi paljon. Hänen itsensä tapaaminen oli ehdottomasti koko homman kohokohta :)

  2. ihmiset ja niiden tarinat on se tärkein juttu reissatessa mullekin. ja suurin inspiraation lähde, varsinkin uusia reissuja ja seikkailuja suunniteltaessa. harmi vaan, että välillä suomessa ollessa ne unohtuu. olen tavannut ranskalaisen cowgirlin, joka oli joskus myös beduiinien kanssa elänyt lähi-idässä, 80-vuotiaan naisen, joka oli ollut tien päällä 50 vuotta, ilman passia matkustaneita ihmisiä, idässä ja lännessä liftanneita ja idästä länteen liftanneita tyyppejä, sveitsiläisen jolla oli todellatodella pieni reppu, että soittimien mukana raahaaminen onnistui.. kerran couchsurfasin tyypin luona joka asui pienessä metsikössä pienessä asuntovaunussa ilman sähköä ja juoksevaa vettä. ja naapurivaunussa asui mies, ammatiltaan tarinankertoja, joka oli nuorempana kiertänyt eurooppaa tulennielijänä sirkuksen kanssa…

    • No huh, ihan uskomatonta millaisia ihmisiä tähän maailmaan mahtuu! Jotenkin kaikkien heidän myötä alkaa itsekin kyseenalaistaa omat elintapansa ja miettiä, voisiko itsekin jotain tehdä toisin eikä aina vain seurata muiden esimerkkiä. Niin ihanaa, että ollaan niin erilaisia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *