Levottomat jalat ja kotiinpaluuahdistus

Tänään eloani Tansanian auringon alla on jäljellä 9 päivää.

Laskemisen aloitin, kun kuukausi oli jäljellä. Ahdistuksen määrä kasvaa käänteisenä päivien vähentyessä. Tansaniasta on tullut koti.

Normaalisti matkustamisen jälkeen on aina ollut oikeastaan kivaa palata Suomeen. Olen yleensä kaivannut jo tiettyjä asioita: rutiineja, ystäviä ja perhettä, rauhallisia iltoja peiton sisässä hyvän kirjan parissa. Tällä hetkellä ikävöin vain jo valmiiksi Dar es Salaamia.

IMG_5852-37Onhan kaikki tietysti ollutkin toisin. En ole vain matkustanut, vaan ensi kertaa todella elänyt vieraassa kulttuurissa. Olen myös ensimmäistä kertaa asunut kolmen muun kanssa ja tiedänkin jo nyt, että tulen ikävöimään tyttöjä vähintään yhtä paljon kuin Daria. Neljä toisilleen täysin vierasta asumassa saman katon alla kesän yli olisi voinut olla katastrofi. Vaan meidän kohdallamme ei olisi voinut parempaa tuuria käydä: uskomattoman kokemuksen lisäksi sain kolme uutta, ihanaa ystävää.

IMG_5880-53Tuntuu kieltämättä hieman naurettavalta kitistä ääneen bloginkin puolella kotiinpaluuahdistuksesta. Fiilis on vain itselleni tosi vieras. Suomesta on aina ihana lähteä, mutta palaaminenkin on mukavaa. Tällä kertaa paluu ei tunnu hyvältä, ja opiskelumotivaatio tuntuu olevan valovuosien päässä. Tiedän, ettei Jyväskylää ole edessä kuin vuoden verran ennen suunnittelemaani vaihtoa, mutta tuokin vuosi näyttää tällä hetkellä mahdottoman pitkältä ja kylmältä.

IMG_5854-38IMG_5861-43On syksyssä toki  paljon hyvääkin. Aloitan Intercultural communication -sivuainekokonaisuuden (kulttuurienvälinen viestintä) ja tutoroin kaupunkiin saapuvia vaihto-opiskelijoita, mikä toisaalta on hieman hullua, sillä vaihtarit saapuvat Suomeen pari päivää minun jälkeeni. Lisäksi poimin muutaman espanjan kurssin kalenteriini, ihan vain muistuttamaan tulevasta vaihdosta. Tyttöjen kanssa lyötiin jo lukkoon Tallinnan reissu keskelle masentavinta loppusyksyä ja kolumbialaiskaverini tulee käymään Suomessa syntymäpäivieni aikoihin. Silti löysin itseni yhtenä päivänä vertailemasta lentoja eri puolille Afrikkaa, vaikka varaton käytännössä olenkin.

IMG_5855-39Eikä kyse edes ole vain Tansaniasta. Ennen kaikkea kyse on omasta levottomuudestani ja Tansaniassa ympärilläni olleista ihmisistä. Tuntuu, että palaan Suomeen vain toistamaan omia kaavojan ja olen jumissa, vaikka fuksivuodestani varsinkin rutiinit ja säännöllisyys olivat kaukana. Toisaalta töiden tekeminen ulkomailla houkuttaisi tällä hetkellä valtavasti, mutta välivuosi ennen kandin valmistumista olisi melko typerää – ellei kyseessä olisi oman alan työpaikka, jonka löytyminen tässä vaiheessa olisi melkoisen epätodennäköistä.

IMG_5863-45Yleensä minä olen se, joka ulkomaalaisille hehkuttaa Suomen hienoutta aina ilmaisesta koulutuksesta upeaan luontoon. Nyt en kuitenkaan enää osaa oikein vakuuttaa itseäni siitä, että Suomi ja Suomen syksy ovat hieno idea. Ennen paluutani ei kuitenkaan auta kuin yrittää sysätä synkät ajatukset syrjään, yrittää ottaa kaikki ilo irti ja nauttia viimeisistä viikoista ja upeista auringonlaskuista.

IMG_5882-55Kuvat ovat Gomben kansallispuistosta, jossa vietimme pari yötä ja kävimme trekkaamassa simpansseja. Sieltä juttua, kuten myös koko Burundi-Ruanda-kierrokselta tulossa pian!

10 vastausta artikkeliin ”Levottomat jalat ja kotiinpaluuahdistus

  1. Osaan jollain lailla kuvitella, että kynnys palata noin hienojen kokemusten jälkeen Suomeen voi olla aika korkealla, kun on ehtinyt kotiutua toiseen maahan ja kiintyä siellä ympärillä oleviin ihmisiin.

    Muistan varmaan ikuisesti Hollannista 5kk vaihtoajan jälkeen Suomeen palatessani, kuinka vaihdossa myös olleen kaverini kanssa itkimme ja nauroimme vuoronperään hysteerisesti matkatessa junalla kohti Amsterdamin lentokenttää – ei vaan voinut uskoa, että yksi elämän mahtavimmista kokemuksista oli siinä vaiheessa takanapäin.

    Noita muistoja kantaa kuitenkin mukanaan koko loppuelämänsä ajan, eikä ne häviä minnekään. Haloo Helsingin sanoin “sydän huutamaan jää joka hetkeen, mutta tartun niihin muistoissa”. Nautihan siis vielä viimeisistä päivistä Tansaniassa ihan täysillä! :)

    • Ihan totta, ja vaikka tänne jääminenkin on välillä enemmän tai vähemmän tosissaan käynyt mielessä, tiedän etteivät asiat olisi yhtään samalla tavalla tyttöjen palatessa Suomeen. Onneksi ainakin heitä voi käydä moikkaamassa, kun ottaa vain bussin tai junan alle. Tansaniassa asuvat ystävät ovatkin sitten jo vähän monimutkaisempi juttu.

      Mulla on onneksi vielä edessä varsinainen vaihto-opiskelu, joten tämä harjoitteluni oli vielä lyhyt vaihto siihen verrattuna – sitä siis odotellessa. Kiitos, yritän!

  2. Sulla on selkeesti ollut unohtumaton ja opettavainen kokemus siellä kaukomailla! Hienoa! Ymmärrän ajatuksesi Suomeen palaamisesta, ensikertaa kun 18 vuotiaana palasin takaisin Australiasta Suomeen, no joo, en ole oikeastaan vieläkään ihan toipunut siitä ja sen jälkeen tämä kuvio on toistunut useaan otteeseen. Suomessa on toki paljon hyvää, ennenkaikkea ystävät ja perhe, mutta silti jokin tässä loputtomassa syksyssä on luotaantyötävää..

    Elämän pitää olla seikkailu, nyt palaat takaisin, mutta kun levotonta jalkaa alkaa kutkuttamaan sietämättömän paljon, sitä voi aina lähteä, eikä tarvitse liikaa miettiä työ-tai opiskeluasioita -there’s obviously so much more to life :) <<3

    • Kesä on kyllä ollut melko mieletön kaiken kaikkiaan. Viimeksi palasin toukokuun alussa, juuri sopivasti Suomen kesäksi ja kaikki oli mahtavaa ja upeaa. Vaikka alkusyksystä pidänkin kovasti ja se on tavallisesti aika jännää aikaa, nyt ajatus tuntuu kovin nihkeältä. Mutta, kohti uusia haasteita ja seuraavia seikkailuja! Kyllä näitä tilaisuuksia vielä tulee. Kiitos Veera tsempeistä!

  3. Sun tekstistä tulee sellainen fiilis, että oot ihan samoissa tunnelmissa kuin mä ekan Tansanian matkani jälkeen. Olin silloin Tansaniassa 3kk ja reissu oli mulle niin valtava kasvunpaikka ja siihen astisen elämäni mahtavin kokemus, että tuntui ihan helvetin hirveältä palata keskelle Suomen loskaista huhtikuuta. Silloin tuntui siltä, että elämä Suomessa on jumissa ja ajatuskin opinnäytetyön aloittamisesta ellotti.

    Ikävää että joudut palaamaan syksyyn. Suomeen tuleminen olisi varmaan helpompaa alkukesästä. Onneksi sulla on edessä superjuttuja, joihin kannattaa keskittää energiansa :)

    Ihania kuvia taas kerran! Sun blogin päivittyminen on aina mun päivieni piristys!

    – Jenni / http://no-more-lovesongs.blogspot.com

    • Joo, uskon että syksy on vielä haastavampi ottaa vastaan kuin kevät, vaikka ruskasta ja raikkaasta syysilmasta pidänkin. Onneksi kiirettä tulee riittämään, niin ei ehdi niin paljoa jäädä murehtimaan mennyttä kesää.

      Mulle tämä kesä ei ehkä ollut niinkään se kasvun paikka, se taisi jo ekalla pitkällä reissulla olla kun tuli oltua ihan itsekseen se aika, nyt kuitenkin ympärillä on ollut muita suomalaisia ja koulukin turvaverkkona. Mutta rakkaita kaikista ihmisistä ympärillä on tullut, siitä ei pääse mihinkään. Kyllä paluu on mielessä jo kieppunut, kun vain tietäisi milloin se olisi mahdollista. Kiitos tositosi paljon!

  4. Menipä aika siellä nopeasti näin meikäläisen silmin. Toivottavasti tuleva vuosi täällä menee yhtälailla nopeasti sinun silmin sitten kun se koittaa. Tsemppiä kotiin paluuseen. Uskon, että löydät kyllä Suomestakin taas sen fiiliksen, mutta vietä nyt ns. suruaikaa rauhassa. Toivotaan, että syksy on aurinkoinen ja, että saadaan upea ruska, niin sekin vähän pehmentää jos on leiskuvia värejä edes ympärillä. Nauti täysin rinnoin viimeisistä päivistä siellä :)

    • Älä muuta sano, tuntuu että pikakelauksella menivät nämä kuukaudet! Intiaanikesän minäkin olen pistänyt tilaukseen ja heti ensimmäisenä lauantai-iltana lompsin vanhempieni mökille grillaamaan ja saunomaan kavereiden kera ekaa kertaa tänä kesänä. Kiitos, sen teen!

  5. Voi eih, tuo on inhottava tunne! Ja kertoo selkeesti miten huikeaa sinulla siellä uudessa väliaikaisessa “kotimaassa” on ollut. Syksysi kuulostaa kuitenkin aika mukavan ohjelmapainotteiselta, niin hyvin se varmasti menee (ja nopeasti) :) Tsemppiä kovasti kotiipaluuseen! Ja nauti viimeisistä hetkistä siellä ;)

    • Toivotaan niin! Eiköhän syksystäkin hieno tule, ei mulla tapana ole jäädä vellomaan menneisyyden hienoihin juttuihin, ennemmin keskityn niihin tuleviin. Kiitos tosi paljon tsempeistä ja ihanaa seikkailua teille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *