Junaillen halki Tansanian

”Miksi ihmeessä oikein haluatte mennä junalla?” paikalliset ystävämme kummastelivat kuultuaan päähänpistostamme.

Ai miksikö halusimme? Koska junat sattuvat olemaan ehkä yksi lempiasioistani ikinä.

Tiesin jo keväällä, että Tansanian naapurimaissakin haluan ehdottomasti käydä. Niinpä toinen hieman pidempi reissu Darin ulkopuolelle suuntautui tällä kertaa länteen, olihan pohjoinen jo nähty. Tansaniassa bussimatkustus ei ole järin miellyttävää, koska ikinä ei tiedä miten tiiviis tunnelma kyydissä on ja tiet ovat onnettomassa kunnossa. Juna tuntui kaiken kaikkiaan hyvältä idealta. SIllä pääsi Tansanian länsiosaan, josta oli helppo jatkaa matkaa rajojen toiselle puolen.

Dar es Salaamin juna-asema.

Dar es Salaamin juna-asema.

Omat hytit piti etsiä tauluilta ennen junaan nousua. Päivinkin nimi oli muuttunut matkan varralle Pain Lakaksi.

Omat hytit piti etsiä tauluilta ennen junaan nousua. Päivinkin nimi oli muuttunut matkan varralle Pain Lakaksi.

Suomessa VR on opettanut meidät ajattelemaan junaa nopeana kulkuvälineenä. Hauskaa onkin ollut huomata, miten maailmalla näin ei ole. Juna on monessa kolkassa se hidas menopeli, ja joskus sillä kulkemista pidetään ennemminkin elämyksenä kuin matkustuksena.

Tansaniassa kulkee tasan kaksi junarataa, Central Line ja Tazara. Ensimmäinen kulkee Dar es Salaamista länteen Kigomaan. Jälkimmäinen puolestaan puksuttaa Darista samaan suuntaan, mutta jatkaa rajan yli Sambiaan saakka New Kapiri-Mposhiin noin parinsadan kilometrin päähän pääkaupunki Lusakasta.

Koska Kigomaan halusimme mennä jokatapauksessa, tuntui junailu mainiolta idealta. Junat lähtivät ainoastaan tiistaisin ja perjantaisin, joten muuan tiistai-iltapäivä, viimein saatuamme liput kouraan melkoisen säätämisen jälkeen, nousimme junaan. Mahdollista on matkata ykkös-, kakkos- tai kolmosluokassa. Ykkösluokkaa kaikki tuttumme ehdottomasti suosittelivat, mutta sen lippuja ei meille enää riittänyt, Jouduimme tyytymään kakkosluokkaan, jossa ei tosin ollut mitään moitteen sijaa, vaikka sitä hieman kauhisteltiin etukäteen. Sen sijaan kolmosluokka, tarkemmin sanottuna siis istumavaunut, olisivat voineet hieman koetella kärsivällisyyttä ja istumalihaksia.

IMG_5519IMG_5571

Virkailija osasi kertoa matkan kestävän noin 48 tuntia, mutta me odotimme mitä tahansa välillä 48-X. Huhujen mukaan tansanialaisjunat ovat kymmenen kertaa pahempia aikataulujen kanssa kuin VR, eikä junan hajoaminenkaan kesken matkan ole täysin tavatonta.

Hyttimme oli pieni kuuden sängyn koppero. Matkaseuranamme oli raskaana oleva nainen ja tämän pieni poika. Lisäksi olimme siis vain minä, Hanna ja Päivi, joten kaksi sänkyä oli tyhjillään. Ekstratilaa meille jäi melko ruhtinaallisesti. Melkoisesti myös yllätyimme, kun meille kannettiin petivaatteet ja tyynyt, ja illallinen tarjoiltiin halukkaille peräti hyttiin saakka. Melko luksusta, tai ainakin odottamatonta!

Hyttimme oli tosi positiivinen ylllätys. Sinne peräti tuli juokevaa vettä.

Hyttimme oli tosi positiivinen ylllätys. Sinne peräti tuli juokevaa vettä.

Toimittajat - aina yhtä rattoisaa matkaseuraa. Tosin ei itsellänikään ole yhtään varaa syyllistää, been there, done that.

Toimittajat – aina yhtä rattoisaa matkaseuraa. Tosin ei itsellänikään ole yhtään varaa syyllistää, been there, done that.

IMG_5536

IMG_5573

Toki juna oli vanha – tai pikemminkin suosisin sanaa perinteinen. Hyttimme valot eivät kovin hyvin pysyneet päällä ja vessat olivat käytännössä reikä lattiassa. Mutta mitäs pienistä. Ei tältä etapilta mitään ylellisyyksiä odotettukaan.

Junaan noustuamme tuntui, kuin olisimme hypänneet aikakoneen halki muutama vuosikymmentä taaksepäin. Puksuttelimme verkkaiseen tahtiin kylien halki ja pysähtelimme mitä omituisimmissakin paikoissa keskellä ei mitään. Pysähdyspaikoilla kyläläiset myivät milloin mitäkin ikkunoista ja lapset juoksivat junan rinnalla sen jatkaessa matkaa. Erityisen hyvin viihdyimme istuksien retrohenkisessä ravintolavaunussa, jonka sisustuksesta viimeistään tuli tosi nostalginen olo, vaikka niillä vuosikymmenillä en edes itse ole elänyt.

IMG_5488

Aamupala: kahvia tai teetä, paahtoleipää ja spagettia pelkiltään.

Aamupala: kahvia tai teetä, paahtoleipää, munakas ja spagettia pelkiltään.

IMG_5511

Mummolakupit pohjan ”made in China” -leimoineen keräsivät mun sympatiapisteet välittömästi.

IMG_5512IMG_5590 IMG_5587

Molempina öinä junassa nukuin kuin tukki. Junan tasaiseen liikkeeseen ja puksuttavaan ääneen oli jotenkin tosi rauhoittavaa nukahtaa.

Kun viimein saavuimme perille Kigomaan, emme olleet uskoa silmiämme. Olihan kulunut vasta 43 tuntia! Mitä tapahtui junan hitaudelle? Eikös meidän kuulunut jäädä radanvarteen ainakin kerran?

IMG_5525IMG_5605

Koko junasta jäi tosi positiivinen mielikuva ja tuntuu sääliltä, että sillä on niin huono maine. Kyllä itse mieluummin matkustan pari vuorokautta tasaisella junakyydillä kuin kymmenen tuntia pomppivassa, ahtaassa bussissa. Samalla pidin tätä pienenä tulikokeena haaveilemalleni Trans-Mongolian junaradalle ja kyllä – olen yhä sitä mieltä, että tuo reissu olisi aika todella mieletön toteuttaa lähivuosina.

IMG_5565

6 vastausta artikkeliin ”Junaillen halki Tansanian

  1. Ihana matkakertomus! Junamatkailussa on tunnelmaa. Tykkään kyllä busseistakin ihan superpaljon, mutta junissa on oma, ihana viehätyksensä. Vaikka eivät tosiaan kaikkialla ole busseja nopeampia ja yhteydet ovat mitä ovat, niin junat sentään kulkevat melko suoraan, joten meno on todennäköisemmin mukavampaa kuin bussissa mikä vielä heiluu jokaisessa risteyksessä :). Ja pääseepä junissa kävelemäänkin ja jalkoja liikuttelemaan. Tämän takia on vähän harmi, että bussit ovat monissa maailmankolkissa yleisempiä kulkuvälineitä kuin junat.

    • Kiitos! Niin totta, junalla matkustaessa ei juuri ole edes väliä minne on matkalla, itse junassa istuminen ja maisemien katselu on jo pelkästään niin kivaa. Junat on kyllä niin paljon mukavampia juurikin mainitsemiesi syiden vuoksi. Ja musta on ihanaa nukkua junassa!

  2. Jotenkin junalla mennessä se matka on itse tarkoitus ja kun ei oikeastaan voi ”mennä” minnekään niin voi nauttia matkasta ihmisistä maisemista olemisesta

    Hitsi vain kun suomessa junalla matkustaminen on niin kallista
    Ja trans-siperia se on ihan pakko pästä meneen joku kaunis päivä :)

    • Niin totta! Juna vieläpä usein kulkee maisemista, jotka ansaitseekin huomiota ihan eri tavalla kuin maanteiden varret. Junamatkustus on ihan naurettavan hintaista Suomessa, opiskelija-alennuksellakin silti esimerkiksi Helsinki-Jyväskylä menopaluu on vähintään 50 euroa. Tosi sääli. Onneksi kimppakyytisivustojen kautta voi päästä samaa väliä 10-15 euroa/suunta, mutta toki mieluummin käyttäisi julkisia ja junia varsinkin :)

  3. Hitsit kuulostaa kivalta! Ja Afrikan puolella vain Marokossa käyneenä aika jännältäkin… Kiva, että kaikki sujui noin hyvin! Ehkä näistä sun kokemuksista ammentaa itsellekin rohkeutta jos joskus tuonne asti pääsee. :)

    • Voi, ei siinä rohkeutta kaivata, ehkä istumalihaksia, kärsivällisyyttä ja joustavuutta – luksusta etsivät löytänevät elämyksensä muualta. Mutta kaikenkaikkiaan Tansania on kyllä turvallinen maa, korkeintaan tavarat lähtevät pitkäkyntisten matkaan, mutta muuten reissaajat saavat reissata rauhassa. Mene ihmeessä, Itä-Afrikka on ihana! Ja Marokko myös mielessäni kummittelee kovasti nyt parin ystäväni siellä käytyä ja hehkutettuaan suuresti, joten en sitäkään vähättelisi lainkaan :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *