Elokuva unelmista ja hyvän tekemisen siisteydestä

Moni vähäänkään sosiaalista mediaa seuraava todennäköisesti jo otsikosta aavistaa mistä aion puhua. Kyllä, Autolla Nepaliin. Charity adventure. Säntäsin sen katsomaan lauantaina heti kun se Jyväskylään saapui, vaikka aluksi päivänäytöksen aika 12.15 arveluttikin. Kannatti mennä.

Olen hieman sivusta seurannut Autolla Nepaliin-projektia ja poikien meininki on vakuuttanut alusta asti. Idea on, että pojat ajoivat Suomesta Venäjän, Kazakstanin, Kirgisian, Kiinan, Pakistanin ja Intian halki Nepaliin ja sieltä takaisin hieman eri reittiä mm. Intian, Dubain, Iranin ja Turkin ja Euroopan kautta takaisin Suomeen. Reissu itsessään jo oli melko huikea, mutta vielä huikeampi oli reissun idea ja koko konsepti.

“Mun nimi on Juho ja mun unelmana on ajaa Nepaliin hyvän asian puolesta.”

AN-ELOKUJULISTE-A3.indd

Näin sanoo idean isä, Juho Leppänen – ja tekee unelmastaan totta. Leffan aikana kolmihenkinen kokoonpano (joka hieman muokkaantuu matkan varrella) lähtee Möhköfantti-pakulla hakemaan nepalilaisten naisten valmistamia koruja Suomeen myytäväksi sekä vierailemaan paikallisessa koulussa, johon porukka lahjoittaa kaikki tempauksen tienaamat mainosrahat. Projektin aikana – tai pikemminkin Suomeen paluun jälkeen – koko homma paisuu aivan uusiin mittasuhteisiin, kun Autolla Nepaliin taipuukin puoliyllättäen someilmiöstä ensimmäiseksi joukkorahoitetuksi kokonaiseksi elokuvaksi.

Homma tuntuu olevan toisinaan sopivasti koheltamista ja tekijät itsekin myöntävät olleensa varsinkin alussa aika pihalla. Matkan varrella joudutaan ongelmiin virkavallan kanssa Venäjällä, päädytään ylittämään järvi 27 kilometrin matkalta katkenneen valtatien kohdalta ja jäädään jumiin Pakistanissa terroristiuhan vuoksi. Lisäksi podetaan koti-ikävää, kolaroidaan, jumitetaan Intiassa kolarin seurauksena ja haikaillaan jo kotiin vaimon luo.

Ihailtavinta koko leffassa onkin se, että kyse on ihan tavallisista jampoista, jotka yksinkertaisesti vain päättävät toteuttaa unelmansa, tehden samalla totta myös aika monen kastittoman nepalilaislapsen unelmasta päästä kouluun. Leffassa ei esitetä sankareita, vaan aallonpohjat ja -huiput kerrotaan sellaisina kuin ne on, fokuksen ollessa kuitenkin ennen kaikkea tavoitteessa ja lopputuloksessa.

Itse pidin suuresti myös siitä, miten koko kehityskaari näkyy leffassa. Kun vertaa alun pätkiä elokuvan loppukohtauksiin, on ero valtava. Elokuva päättyykin liikuttavaan (kyllä, ainakin vieressäni istunut tyttö kaiveli nenäliinoja laukustaan) yhteenvetoon siitä, mitä kaikella elokuvan saamalla rahalla saatiinkaan aikaan Nepalissa, johon miehet tekivät uuden reissun tämän vuoden alussa. Pakko myös lisätä, että viiimeisten kohtausten ilmasta kuvatut kohtaukset olivat hienoja.

Ihanaa, että ihmiset tekee siistejä juttuja ja vieläpä antaa muiden ihmisten kuulla niistä. Tämä leffa tosin varmisti vain sen, mistä olen jo aiemmin avautunut joillekin tutuilleni. Miksi oi miksi lähes kaikki tämäntapaiset jutut tuntuvat aina olevan miesvoimin tehtyjä? Eivätkö naiset vain tee yhtä kreisejä reissuja vai eivätkö he vain tuo itseään esille samalla tavalla? Kaikki tietävät Madventuresin ja Armanin, mahdollisesti myös tämän Autolla Nepaliin ja esimerkiksi Tuk tuk travellerit. Naisista tulee minulle mieleen vain Sohvasurffaajat, joka sai kuitenkin kohtuullisen vähän näkyvyyttä ja oli mun mielestä melko kädenlämpöinen sarja. Tuleeko teille mieleen mitään muita?

“Älä valita, vaan tee itse”, monet varmaan tuumivat nyt ruudun takana. Ehkä joku kaunis päivä teenkin jos tarpeeksi spessun idean ja toimivan tiimin tai työparin ympärilleni saan, who knows. Siihen asti tyydyn kuitenkin ihailemaan muiden unelmien toteutusta, toteutan muita haaveitani  ja odotan sen The Dreamin ilmaantumista – tai pikemminkin yritän valita niistä suurista haaveista sen, jota lähden seuraavaksi toteuttamaan. Väli-Amerikan vai Afrikan halki, Trans-Mongolia vai Silkkitie? Maailma on niin suuri!

Hei, ja kannattaa muuten tsekata leffan näytösajat eri paikkakunnilla, Helsingissä tuo näyttäisi pyörivän ainakin 11.12. saakka ja Jyväskylässäkin 9.12. asti.

Myöskin kannattaa tsekata poikien aloittama uusi kampanja kansanliike.fi, joka tsemppaa ihmisiä toteuttamaan muiden unelmia ja kertomaan siitä sosiaalisessa mediassa myös muille hashtagilla #kansanliike!

5 vastausta artikkeliin ”Elokuva unelmista ja hyvän tekemisen siisteydestä

  1. Hei hyvä kun kirjoitit tohon että Jyväskylässäkin pyörii. Kun mä katoin että yhyy miksei täällä ole kun kaikilla on ollut tämä huulilla, mutta tuleekin teatteriin vasta tällä viikolla täällä meillä! Ei siis montaa päivää ehdi pyöriä. Täytyy ehdottomasti käydä katsomassa. :-)

    • Joo, mä kans ehdin pelätä jo aluks ettei tätä leffaa täällä edes nähdä, koska tosi monet hyvät menee aina aivan ohi. Nelson Mandela-leffakaan ei ikinä Keski-Suomeen saakka tietään löytänyt. Vähän outoon aikaan tosin Autolla Nepaliin pyörii, ainakin viikonlopun molemmat näytökset oli päivällä kello 12.

  2. Päivitysilmoitus: Autolla Nepaliin maailmanmatkaajan silmin | Meriharakka.net

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *