Harvinaista herkkua – joulu Suomessa

Tämä joulu on minulle aivan erityinen. Moni lukijanikin tietää, että viime vuosina pidemmät reissuni on tehty juurikin vuodenvaihteessa. Kesät menevät yleensä töissä, joten ainoa pidempi loma on aina ajoittunut juurikin talvelle. Moni muu vaihtari jäi vielä reissaamaan ympäri Meksikoa joulun ja uuden vuoden ajaksi, mutta minulle valinta oli päivänselvä: tänä vuonna maailmalla tulee vietettyä niin syys- kuin kevätlukukausikin, joten nyt haluan jouluksi kotiin.

Siispä nyt vietän ensimmäistä jouluani Suomessa neljään vuoteen. Hieman perheemme jouluperinteet ovat jo päässeet unohtumaan, joten jo on jo aikakin. Joulupukkikin meillä on ilmeisesti käynyt jo vuosien ajan siskojeni lapsien vuoksi, mutta itse olen tainnut miehen viimeksi nähdä kun se on minua varten aikoinaan varattu.

Vuonna 2012 olin maailmanympärysmatkallani ja joulunviettopaikaksi valikoitui Bali. Hartaasta tunnelmasta ei ollut tietoakaan, vaan aika pitkälti joulu meni rannalla löhöten, surffaten ja illalla bilettäen. Joulun läsnäolon huomasi lähinnä ostoskeskuksissa soivista joululauluista ja asiakaspalvelijoiden tonttulakeista.

IMG_2001

Talvella 2013 puolestaan reppureissasin kuusi viikkoa eteläisessä Afrikassa ja jouluksi osuin Mosambikin Vilanculosiin, pieneen kylään Intian valtameren rannalla. Hostellistamme aukesi näkymä täydelliselle typötyhjälle rantaviivalle ja seurakseni pari Kapkaupungissa asuvaa hollantilaistyttöä, joiden matkassa jatkoinkin reissuani heidän luokseen uuden vuoden viettoon. Jouluaatoksi varasimme yön yli kestävän reissun merelle veneilemään ja snorklaamaan, ja yön vietimme rannalla tähtitaivaan alla nukkuen, illalla nuotion ääressä istuen. Tämä joulu oli varsin erilainen, mutta äärimmäisen onnistunut.

IMG_9134

Viime jouluna reppureissasimme Milanosta Istanbuliin Italian, Kreikan ja Turkin halki. Joulun aikaan olimme Roomassa, joka oli yllättävänkin tunnelmallinen joulukaupunki – tosin melko tupaten täynnä turisteja. Varsinaisen joulun vietimme argentiinalaisen sohvasurffaushostin kotona, sillä hän järjesti yhteisen jouluillallisen juhlineen kaupunkiin sattuneille reissaajille. Niinpä noin kolmenkymmenen eri puolelta maailmaa tulleen ihmisen kesken kokoonnuimme hänen asuntoonsa kokkaamaan, illallistamaan ja juhlimaan joulua.

IMG_1361

Tänä jouluna tein täsmäiskun juuri sopivasti ja saavuin kotiin viime yönä hieman kahdentoista aikaan. Eipä tarvitse kuunnella jouluhössötystä lainkaan, voi vain herätä suoraan jouluaattoaamuun. Olen laskeutunut joulutunnelmaan jo niin tehokkaasti, etten oikeastaan jaksa edes viritellä minkäänlaista tämän vuoden joulukuvaa – vanhan saavat luvan käydä kuvituksena tällä kertaa. Aamulenkillä kävimme siskon ja koiran kanssa ja joulupuurotkin on jo syöty.  Nyt onkin aika pistää tietokoneet ja puhelimet syrjään (ok, jos nyt hieman snäppäisin kuitenkin tänään) ja nauttia.

Siispä, rauhallista joulua kaikille lukijoillani. Nauttikaa, missä ikinä sen vietättekään.

Koti, kohta saavun

Viisi kuukautta hujahti aivan huomaamatta. Kyllä sen osasin arvatakin, mutta silti hieman yllätyn nyt katsoessani taaksepäin. Mihin se aika meni?

Nyt istun Mexico Cityn kentällä ja boarding koneeseen alkaa puolen tunnin kuluttua. Jälleen Iberian kanssa oli ongelmia ja Madridissa vaihto täytyy tehdä itse manuaalisesti, koska täällä check inissä ei nähty jatkolentoani. Kuitenkin netissä pystyin Madrid-Helsinki check inin tekemään itse, joten sydämentykytysten jälkeen olen nyt aika varma, että enköhän kotiin saakka jouluksi pääse. Mutta näistä lentokonesäädöistä lisää myöhemmin ihan oman postauksen verran, niitä kun on ollut koko vaihtoaika täynnä.

Blogi valitettavasti hiljeni viimeisen kuukauden aikana, sillä Kalifornian reissun jälkeen elämä on ollut melkoista myllytystä. Oli YK-mallikokousta, siitä palautumista, jäähyväisjuhlintaa ja hieman pikkureissuja. Viimeisen viikon käytinkin ihan vain rauhoittuen ja rentoutuen rannalla, samalla kämppikseni perheen luona Acapulcossa kyläillen. Tästä on hyvä jatkaa kotiin ja rauhoittumaan joulun viettoon. Joululomalla suunnitelmia on aika vähän tiedossa, joten haaveissani on vihdoin palata takaisin blogin ääreen ja alkaa kirjoittelemaan juttuja ulos. Hirveästi olisi asiaa, niin Meksikosta, siellä opiskelusta, espanjan oppimisesta, Kaliforniasta, Kuubasta ja tietysti myös tulevasta Istanbulin keväästä!

Matkani Istanbuliin nimittäin jatkuu aika tasan kuukauden päästä, 24. tammikuuta. Sitten alkaakin orientaatioviikot ja lukukauden aloitusbileet taas uudestaan, voi tulla lievä déjà-vu. Kivaa kuitenkin lähteä, kun muutama nettituttu on kaupungista jo löytynyt, mukaanlukien suomalainen samassa koulussa opiskeleva tyttö, paikallinen saman alan opiskelija sekä ruotsalainen vaihtari, jonka kanssa näillä näkymin aiotaan etsiä yhteistä kämppää. Tukiverkosto check, pärjää hieman vähemmälläkin valmistautumisella ja stressaamisella. Kunhan opiskelijaviisumin lomani aikana hankin, niin olen valmis lähtöön.

Nyt kuitenkin lento kutsuu. Toivottakaa onnea, ettei matkani tyssää Madridiin, vaan minä ja laukkukuormani päästään huomisiltaan mennessä Suomen kamaralle.

Hei muuten, minua kannattaa seurata snapchatissa, mikäli yhtään behind the scenes -meininki kiinnostaa. Nimimerkkini @laurapylv takaa löytyy sensuroimattomampaa versiota reissuistani.

THE NEW YOU-1 Acapulco Acapulco1

IMG_5712-1IMG_5726-5IMG_5735-9

 

Takinkääntäjä täällä hei

”Jenkit eivät ole ikinä mua kiinnostaneet ja tuskin sinne tulee lähdettyä moneen(kymmeneen) vuoteen.”
(Laura 19v blogissaan 23.3.2013)

Ja kuinkas sitten kävikään.

Sivupalkistani löytyviä tulevia reissujani vilkuilleet ovatkin voineet bongata, että kauaa en Meksikossa malta maleksia. Mutta mielestäni tämä 10-10-10-linja on oikein kiva: 10 päivää Kuubassa, 10 päivää Meksikossa koulun penkillä, 10 päivää taas reissussa. Sitten onkin koulua jäljellä enää kolmisen viikkoa ja voikin lähteä kahdeksi viikoksi reissuun, jos vaan rahatilanne sen sallii. Kyllä kannatti istua kököttää tunneilla kipeänäkin, sillä nyt koulun lähestyessä loppuaan voi poissaoloja rapista vaikka kuinka. Ja lopun lähestyessä olenkin jo lomien tarpeessa, näin kaksinkin kappalein.

Tällä kertaa minua kutsuu siis Yhdysvallat ja lentokentälle suuntaan jo parin tunnin kuluttua. Yllätin hieman itsenikin tällä valinnalla, koska kuten ylhäältä voi päätellä, en ole koskaan tuntenut minkäänlaista vetoa amerikkalaisen unelman perään tai osavaltiokeräilyyn. Jostain syystä eräs päivä makasin sängylläni, tuijotin kattoa ja päässäni kieppui kaksi sanaa: San Fransisco. En tiedä mistä ihmeestä ajatus tuli, mutta tuli fiilis, että sinne olisi kiva mennä, siitäkin huolimatta että en kaupungista juuri mitään tiedä. Muutamaa päivää myöhemmin ostin lennot, järkevän hintaiset kun olivat.

Olen viime päivinä kehitellyt jo lennokkaan teoriankin tälle yllättävälle mieliteolle. Yleensä minua kiehtovat kehitysmaat ja mahdollisimman eri meininki kuin kotimaassa. Kun asuukin jo valmiiksi lattarimaassa, yhtäkkiä länsimaisempi naapuri vaikuttaa mielenkiintoisemmalta ja eksoottisemmalta kuin eteläisemmät, samankaltaisemman kultturin jakavat Guatemalat ja Hondurakset. Käy järkeen, ehkä.

GoldenGateBridge_BakerBeach_MC

Joka tapauksessa, lentoja verratessa huomasin, että tulee saman hintaiseksi ottaa paluulento eri kaupungista kuin lentää takaisin San Fransiscosta, joten klikkasin Google Mapsit auki ja totesin Los Angelesin olevan aika mukavan matkan päässä. Klik vain, ja paluulento lähtikin Losista. Tuleepa nähtyä kerralla hieman enemmän kuin yhden kaupungin verran. Aikaa minulla on kuitenkin ruhtinaalliset kymmenen päivää, joten humanistimatikalla se tekisi viisi päivää per kaupunki. Uskoisin sen olevan ihan kivasti molempien kaupunkien haltuun ottamiseen.

Parasta tällä reissulla on ehkä se, että pitkästä aikaa lähden tien päälle aivan yksin. Viimeksi olen tainnut olla itsekseni viime huhtikuussa Istanbulissa, mutta sekin oli seminaarireissu, jolla tiesi tutustuvansa uusiin ihmisiin paikan päällä, joten sitä ei ehkä lasketa. Sitä ennen olen haahuillut yksinäni luultavastikin Ruandassa kesällä 2014. Jo on siis aikakin! Molemmissa kaupungeissa minua odottavat sohvasurffaushostit ja joitain paikallisia kontakteja, jotka ovat lupautuneet esittelemään kaupunkeja ja yöelämää. Voilá!

Koska suunnitelmia ei ole laisinkaan, toivon että mulla tulee olemaan reilusti aikaa myös ihan vain olla ja rentoutua, lueskella ja kirjoitella blogia. Pueblassa ei vaan ehdi, kun koko ajan olen menossa, ja varsinkin näin reissujen välissä kouluhommaakin piisasi. Ei siis muuta kuin kuulumisiin, yritän jatkaa Kuuban jutuilla piakkoin! Vinkkejä Friscoon ja Losiin otan myös mielelläni vastaan.

Kuva: ”GoldenGateBridge BakerBeach MC” by Christian Mehlführer, User:Chmehl – Own work. Licensed under CC BY 3.0 via Commons.