Italian poikki ilman julkisia 40 eurolla

”Sehän on opiskelija. Millä rahalla se oikeen matkustaa?

Varmaan moni ruudun toisella puolen ihmettelee, miten parikymppisellä yliopisto-opiskelijalla on varaa reissata monesti vuodessa, vähintään kerran viikko- tai kuukausitolkullakin. Olen ollut onnekas ja saanut koulunkin puolesta tilaisuuksia liittää opintoja ulkomaille (mennyt työharjoitteluni Tansaniassa, tuleva vaihto Lattareissa) ja näihin saa toki myös rahoitusta osittain, jopa kokonaan yliopistolta. Muutoin reissaamisessa minulla on ohjenuora: ”käytä mielikuvitustasi”. Jos jotain tarpeeksi haluaa, sen myös toteuttaa.

Euroopassa olen matkustanut vähän juurikin rahan takia. Kaikki tuntuu ihan kamalan kalliilta. Suomessakin olen äärimmäisen pihi tapaus ja rahoistani todella tarkka. Reissatessa hirvittää, jos majapaikka maksaa yli kympin tai bussimatka yli viisitoista. Nyt kun viimein suuntasimme Etelä-Eurooppaan viime reissullamme, piti mielikuvitus toden totta ottaa toisinaan käyttöön. Yleensä reissaan kaikkialla max. kolmenkymmenen euron päiväbudjetilla ja samainen raja minulla oli myös tällä reissulla.

IMG_1282-1

Tästä en viitsi kokonaista rahapostausta kirjoittaa, sen aika olkoon myöhemmin. Annan kuitenkin teille esimerkin.

Italia on kallis. Milanossa aloimme kartoittaa matkustustapoja Venetsiaan ja yllätyimme: muutaman tunnin junamatka kustantaisi 48 euroa – 18 euroa enemmän kuin lentomme Lappeenrannasta. Ei kiitos.

Sen sijaan saimme alle tunnissa kimppakyydin BlaBlaCar-palvelusta. 15 eurolla pääsimme suoraan lähtöpaikastamme Venetsiaan ja vieläpä junaa nopeammin. BlaBlaCaria suosittelenkin todella lämpimästi. En tarkalleen tiedä missä maissa se toimii, mutta ainakin Italiassa ja käsittääkseni erityisen aktiivisesti esimerkiksi Briteissä.

Venetsiasta puolestamme jatkoimme matkaa liftaten Firenzeen. Vaikka matkantekoon lopulta kuluikin koko päivä kuljettuamme matkan neljällä eri kyydillä, korvasivat ilmainen matka ja kahvit tien päällä menetetyn ajan. Firenze-Rooma-välin jälleen kuljimme kimppakyydillä italialaisen eläinlääkärin matkassa ja Roomasta Napoliin saimme ilmaisen kyydin jouluaattona tapaamamme hollantilaispojan kyydissä, jota kiinnosti lähteä kanssamme syömään ”Italian parasta pizza Margharitaa”. Napolista Bariin kimppakyyteilimme.

IMG_0434-2

Siispä 1295 kilometriämme hintoina:

Milano-Venetsia 15e

Venetsia-Firenze 0e

Firenze-Rooma 10e

Rooma-Napoli 0e

Napoli-Bari 15e

= 40 euroa

IMG_0438-3

Tunnustan kyllä, että viimeisellä etapilla teimme amatöörivirheen. Barista suuntasimme Brindisin satamaan. Aikaa liftaamiseen ennen laivan lähtöä ei ollut eikä kimppakyytejä tarjolla. Piti ottaa juna. Paikallinen ystävämme ei ilmeisesti halunnut ottaa vastuuta mikäli kärähtäisimme ja kehotti ostamaan lipun. Kuuliaisesti tottelimme ja ostimme 16 euron liput, mikä kirpaisi kyllä melkoisesti, olihan kyseessä vain tunnin matka. Lopulta meiltä kukaan ei ikinä edes kysynyt lippuja.

Lopulta summa kuitenkin kohosi 56 euroon. Vaikka viimeinen etappi harmitti hetken, jäi hyvä mieli selvittyämme jokseenkin kunnialla Italian hävyttömän kalliin julkisen liikenteen sekamelskasta.

 

6 vastausta artikkeliin ”Italian poikki ilman julkisia 40 eurolla

  1. Hei, kiitos tuosta kyyti-vinkistä!

    Oon Italiassa vain siellä Roomassa käynyt ja siellä me päästiin karvalakkibussilla lentokentältä keskustaan jollain 4 eurolla eli se ei pahalta tuntunut. Ostettiin käyttöön sellainen 3 päivän lipuke joka kustansi 5 e/päivä ja jolla sai suhia busseilla ja metroilla niin paljon kuin sielu sieti. Kun busseissa piti omatoimisesti leimata kortti niin en nähnyt ketään leimaamassa ikinä yhtään mitään. Mietettiinkin kaverin kanssa, että ihan turhaanko me tuo lipuke ostettiin. Villeinä me sitten vikana päivänä mentiin pummilla pääasemalle kun lipuke oli erääntynyt ja selvittiin! :D

    Japani on myös sellainen paikka jossa liikkuminen on _niin_ kallista, että jopa VR alkaa vaikuttaa edulliselta täyshintaisena. Siellä saa kyllä kukkaron tyhjäksi nopeasti, matka Tokiosta Kiotoon junalla maksoi muistaakseni 80 e. Ihan JÄRKKY summa rahaa!

    • Ole hyvä, suosittelen toisaankin!

      Joo, busseissa tuskin edes tarvitsee. Metrot on vähän eri juttu, kun kyytiin ei pääse syöttämättä korttia porteilla. Kreikassa esimerkiksi kukaan ei ikinä käyttänyt korttiaan yhtään missään ja paikallinen kaverimmekin sanoi, että julkisen maksut ovat pikemminkin ”vapaaehtoinen lahjoitus”. Rooma oli sen verran pieni, että siellä kyllä tuli käveltyä pääasiassa, vain pari pidmpää etappia taidettiin kulkea metrolla sekä kaverin luo lähiöön bussilla.

      Voin kuvitella, että Japani on aika arvokas maa. Mutta 80 euroa junamatkasta, huh huh!

  2. Nostan hattua teille että ootte noinkin edullisesti selvinneet Italiassa! Oon samaa mieltä, että täällä on aika hintavaa moni asia (paitsi viini…), Venetsiasta puhumattakaan. Ja kiitti tuosta BlaBlaCar-vinkistä, pitää koittaa hyödyntää kun just koitan tässä kartottaa minne tehdä täältä käsin vaikka päivä- tai vkoloppureissuja.

    • Haha, kiitos! Mullekin se oli uusi juttu, mutta osoittautui tosi näppäräksi ja myös ihanan nopeaksi tavaksi löytää edullinen kyyti.

  3. Pakko nipottaa, että Italiassahan on monenlaisia junia: niitä Suomen IC:tä vastaavia kalliita nopeita junia, ja sitten on ne kuumat/jääkylmät puksut, joilla pääsee maisemareittiä halvalla. Poikaystävän kanssa oltiin ”reilaamassa” pari viikkoa Italiassa viime kesänä ja selvittiin kahden viikon liikkumiset noin satasella, koska otettiin aina paikallisjuna. Sen takia ei ostettu reilikorttejakaan, kun noin selvisi halvemmalla. Muistaakseni esim. Trento-Verona maksoi 8 e. Ja ne vuoret, huhuh! Onneksi oli kunnolla aikaa katsella niitä etanajunasta :D

    Tuo Blablacar pitää yllä muistaa, sen verran fiksulta jutulta kuulostaa. On ollut ihana katsella teidän talvisempia Italia-kuvia, kun me oltiin siellä keskellä kesää – kaunista näyttää olevan kylmemmässäkin säässä!

  4. Hei! Löysin sattumalta tämän mielenkiintoisen blogin. Itse olen matkustanut paljon junilla Euroopassa, mutta liftaamista ei ole tullut paljoa kokeiltua. Liftauskokemukseni Italiassa sattui junien lakkoaikaan, kun meidän piti päästä illaksi Firenzeen. Huoltoaseman vieressä huitoilimme ja ei mennyt aikaakaan, kun eräs calabrialainen sotilas otti meidät reppuinemme kyytiinsä. Hän oli menossa hakemaan tyttöystäväänsä Firenzen juna-aseman tienoilta, – juuri sieltä minne olimme matkalla. Matka sujui mukavasti jutustellen, eikä mies halunnut meiltä mitään rahaa. Olimme tosi tyytyväisiä, että pääsimme lakosta huolimatta perille. Voisin kokeilla liftaamista useamminkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *