#ReilutBlogit: Kohti eettisempiä reissuja

Aluksi…

Muutama päivä sitten se alkoi. Tjäreborgin Instagram-tililleen postaama kuva oppaasta tiikerin kanssa alkoi levitä internetissä valtavalla vauhdilla kuohuttaen eläintenystävien tunteita.  Metakka yltyi entisestään, kun tiikeriturismia kritisoivan kommentin jälkeen kuva katosi koko kuvapalvelusta. Twitterin ja Instagramin palauteryöppyyn yritys vastasi pahoittelevansa kuvan aiheuttamaa mielipahaa ja lupasi ottaa oppaan puhutteluunsa.

Jokainen voi itse pohtia, mitkä kaikki tekijät menivät pieleen. Myös Iltalehti otti koppia jutusta ja siitä löytyykin hieman lisätietoa.

Oli miten oli, turha enää osoitella ketään sormella ja toivottavasti Tjäreborg otti opikseen ja kehittää toimintaansa tämän valossa. Positiivinenkin esimerkki löytyy: Myös Aurinkomatkat sai kriittistä palautetta Instagram-kuviinsa esimerkiksi aasiretkikuviinsa ja aasien olemattomiin painorajoihin. Tämän yrityksen viestintää voisin jo kehua huomattavasti toimivammaksi tänään tulleen reagoinnin myötä. Lesvoksen saaren aasiretket on poistettu kokonaan Aurinkomatkojen retkivalikoimasta. Mahtavaa!

Myös Reilun Matkailun yhdistys otti tänään kantaa aiheeseen ja se on luettavissa täällä.

Mitä nyt?

Keskustelu jatkui ja eläinten oikeuksien lisäksi sen piiriin alettiin sisällyttää muitakin eettisen matkailun ulottuvuuksia. Niinpä matkabloggaajat yksissä tuumin lanseerasivat eettisen matkailun arvoja levittävän #ReilutBlogit-kampanjan, johon kaikki ovat tervetulleita mukaan, bloggasi sitten matkailusta tai ihan jostain muusta! Minut haastoi mukaan Rimma ja itse puolestani kiepautan haasteen eteenpäin Urbaaniviidakkoseikkailijatar-Lauralle, London and Beyond -blogin Leena-Marille ja Pää Pilvissä -blogin Maaritille.

Haaste menee näin:

1. Kerro minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi.
2. Kerro jokin mukava kokemus mikä sinulla on ollut kestävästä matkailusta.
3. Haasta mukaan vähintään kolme muuta blogia. Sinun ei todellakaan tarvitse olla matkabloggaaja tätä varten, vaan voit kirjoittaa myös muista kestävään kehitykseen liittyvistä asioista.

Kerro myös kommenttiboksissa omista kokemuksista ja osallistu mieluusti sekä Twitterissä että Instagramissa hashtagillä #ReilutBlogit tähän kamppikseen ja jaa Facebookissa ilosanomaa myös muille, kun kohtaat hyvän tarinan! Voit osallistua tähän myös omassa blogissasi vaikket nimettyä haastetta saisikaan. Mitä enempi, sen parempi!

Omat vastaukseni kuuluvat näin:

1) Pyrin eettisiin valintoihin, mikäli valinnanmahdollisuus minulla vain on – ja valitettavasti, mikäli minulla siihen opiskelijana on varaa. Esimerkiksi luomua haluaisin syödä enemmän kuin opintotukeni sallii. Olen kuitenkin mm. muovipusseja ruton lailla välttelevä kasvissyöjä, joka pyöräilee, joskus ehkä kimppakyyteilee. Olen joitain kertoja ostanut eettisiä lahjoja, joiden tulot on ohjattu kehitysmaiden projekteihin. Myös reissuista paikallisilta käsityöläisiltä ostetut ja eettisistä materiaaleista valmistetut matkamuistot ovat ihan huippuja – ne usein jättävät todellakin muiston tekijästään ja maastaan. Minulle merkittävimpä muistoja ovat ehkä ruandalaisnaisten valmistamat meikkipussit ja punoskorit.

Toisaalta, eettisyys on minulle myös jatkuvaa tiedonhakua. Kaikessa ei voi olla täydellinen eikä kaikkea voi tietää. Ikävämpiä kulutustottumuksia toki voi yrittää kompensoida nipistämällä jostain toisesta. Oma syntini ovat sanomalehdet, niistä en luovu. Sähköinen aamulehti ei vaan toimi kahvipöydässä yhtään, kuten eivät e-kirjat mielestäni yleensäkään.

2) Minulla olisi näitä aika paljonkin mielessä, enkä millään osaa valita vain yhtä. Siispä haluan jakaa kanssanne nyt niistä viisi.

1. Phnom Tamao Wildlife Rescue Center Kambodzan Phnom Penhin läheisyydessä jäi mieleen. Eläimet olivat pääasiassa laittoman eläinkaupan uhreja ja usein esimerkiksi rajoilta kiinni napattuja ja pelastettuja. En ikinä unohda erästä tassutonta karhua, jonka käpälä oli päätynyt taikauskoisten thaimaalaisten soppaan ravintolassa. Myös sirkuksista pelastettuja eläimiä oli jonkin verran. Keskus pyrkii vapauttamaan eläimet takaisin luontoon, jos mahdollista. Eläimet olivat täällä uskomattoman elämäniloisia kovista kohtaloistaan huolimatta ja monet lähestyivät ja tulivat tutkailemaan ihmisiä omasta aloitteestaan. Erityisesti apinat olivat keksineet hyötyä ihmisistä anelemalla rapsutuksia. Sympaattisimpia olivat kuitenkin gibbonit, jotka halusivat vain pidellä ihmisiä kädestä.

IMG_1319-1IMG_1339-2
2. Etelä-Afrikan Nature’s Valleyssa perheyrityksenä pyöritetty Wild Spirit Backpackers -ekohostelli teki vaikutuksen, eikä ainoastaan vaikuttavan sijaintinsa puolesta. Hostelli oli syrjässä kaukana kaikesta sivilisaatiosta, mutta yhteisterassilta avautuivat huikeat näkymät suoraan kansallispuistoon. Hostelli panosti ekologisuuteen lähes kaikessa toiminnassaan: kierrätettiin, vedensäästöön kannustettiin (ja ulkona ollut “maisemasuihku” jäi mieleen), illallinen oli ekologisesti, usein vegenä valmistettu.

Nykyisenä projektinaan hostelli pyrkii täysin omavaraiseen elämäntapaan. Hostellissa on myös oma hyväntekeväisyyskauppa Gone Wild Environmental Centre, joka valmistaa tuotteita kierrätysmateriaaleista. Lyhyen kävelymatkan päästä löytyy Naturesway Farm Stall -farmi, jolta voi ostaa itse alusta saakka tuotettuja luomutuotteita, syödä lounasta (taivaallinen juustolautanen!) tai käydä vain tervehtimässä tilan eläimiä ja seurailemassa päivälypsyä. Samoilla seuduilla olisi ollut myös turvakodit kissaeläimille, norsuille ja käärmeille, mutta näissä en itse käynyt.

IMG_9685-4IMG_9660-3
3. Gomben kansallispuisto Itä-Tansaniassa järjestää simpanssivaelluksiaan eläinten turvallisuus ja hyvinvointi edellä. Säännöt olivat tiukat ja tehtiin ennen lähtöä selviksi. Ryhmään otettiin enintään kuusi ihmistä ja simpanssien luona vietettiin maksimissaan tunti. Myös ryhmien päivittäinen määrä on rajoitettu, kuten myös eläimiin pidettävää etäisyyttä, jonka tuli olla vähintään kymmenen metriä. Koska ihmistaudit tarttuvat helposti, ei hiemankaan flunssaisena ole vuorille asiaa. Myös kaikenlainen oman ruoan tuominen, roskaaminen tai omien jälkien jättö oli kaikin tavoin kielletty.

Oppaat huomauttelivat heti jos syytä siihen oli – esimerkiksi liian lähelle simpansseja ajautumisesta – ja tästä jäi fiilis, että näillä retkillä oppaat ymmärsivät ja arvostivat luonnon ja ihmisten välistä suhdetta. Toisaalta vähän harmitti, että erään aseman tutkijan mielestä turismimäärää voitaisiin kasvattaakin ja se olisi puistolle hyvä juttu. Omasta mielestäni kuitenkin nykyiset rajoitukset vaikuttivat hyviltä.

Duke-14
4. Neljäs on lyhyt ja ytimekäs: Ruandan muovipussittomuus. Se, että muovipussit jopa takavarikoidaan rinkasta rajatarkastuksessa, on mielestäni megahieno juttu!

–5. Viimeinen on esimerkki kotimaastamme. Suomen Kolin Kansallispuisto pitää hallussaan Euroopan Kansallispuistojen Liiton (European Charter for Sustainable Tourism in Protected Areas) vuonna 2007 myöntämää  kestävän matkailun alueen sertifikaattia. Kansallispuisto kokonaisuudessan kuuluu Koli Cultura -kehittämisohjelmaan, joka tukee vastuullisen matkailun periaatteista Itä-Suomessa. Ja onhan puisto henkeäsalpaavan kaunis!

IMG_3024-309

Muistattehan, että kuka tahansa on enemmän kuin tervetullut mukaan haasteeseen ja #ReilutBlogit-kampanjaan. Levitetäänhän tärkeää viestiä yhdessä eteenpäin!

Kannattaa myös kurkata jo kampanjaan mukaan lähteneiden bloggaajien kirjoituksia: