Tasa-arvon osalta maailma ei ole valmis

Muistutin eilen poikaystävääni lähestyvästä naistenpäivästä. ”Viimein siis se päivä, kun voin ostaa sinulle burkan?” A tuumasi. Meille tämä oli vain vitsi, hauska heitto. Eihän A edes ole muslimi kuin korkeintaan paperilla. Minäkin tyypillisesti olen se itsepäisempi, komenteluun taipuvainen osapuoli.

Kaikkihan me tiedämme, että kaikkialla näin hyvin asiat ei ole. Aivan liian monissa perheissä ympäri maailmaa burkan pitämisestä, lastenhoidosta, koulussa käymisestä tai lyömisen vääryydestä ei edes keskustella. Tyttönä oleminen voi käydä niin sietämättömäksi, että vanhemmat saattavat päättää kasvattaa tytärtään osittain poikana taatakseen tämän turvallisuuden – kuten vaikkapa Afganistanin bacha posh -ilmiö osoittaa.

IMG_1682-1

Itse en ole koskaan määritellyt itseäni sen kummemmin enkä termiä feministi erityisesti punninnut. Tasa-arvon puolestapuhuja olen ollut aina, oli kyse sitten varallisuudesta tai sukupuolesta. Tiedostan kuitenkin, että viime kesänä vietetty aika melko ehdottomien feministien kanssa asuen teki tehtävänsä. Tutkani on käynyt tarkemmaksi ja päiväkahvikeskusteluissa älähdän entistä herkemmin. Myös Ruanda inspiroi valtavasti. Siellä nimenomaan naisten tekemä työ rauhan ja yhteiskunnan rakennuksen eteen on ollut valtavan merkittävää, minkä perustella voi päätellä, että naisten osallistuminen konfliktinratkaisussa olisi mielettömän tärkeää myös nykyisin vallitsevissa kriiseissä. Jututtamieni ruandalaisnaisten omanarvontunto ja itsevarmuus oli aivan uskomatonta, vastaaviin asenteisiin harvoin olen kehitysmaissa törmännyt.

IMG_6944-5

Viime aikoina esillä on ollut runsaasti ainakin Intian joukkoraiskaukset maassa kielletyn dokumentin myötä sekä Turkin naisten oikeuksia vaativat mielenosoitukset, jotka ovat seurausta bussissa kuolleen tytön tapauksesta. Naisiin kohdistuva väkivalta on surullinen ilmiö, jonka laajuutta on mahdotonta arvioida ja jonka kitkeminen on hidasta. Kuitenkin – väkivaltaa millään tapaa vähättelemättä – suurinta osaa maailman naisia koskee jokin muu epätasa-arvon muoto. Suuressa osassa Afrikkaa naisilla ei ole maan omistusoikeutta. Etelä-Aasiassa naiset eristetään navettoihin tai erityisiin huoneisiin kuukautisten ajaksi. Missään muualla minulta ei yhtä rennosti olla kysytty kuukautiskiertoni tilaa, kuin balilaisen temppelin ovilla. Menkat ja temppelit eivät vain käy. Myös koulutus tarjotaan todennäköisemmin perheen pojille, tai vähintään he koulusta varmemmin valmistuvat. Poliittinen vaikuttaminen on monissa maissa naisille mahdotonta, omasta vartalosta päättämisestä puhumattakaan. Itä-Afrikassa ei tytön mielipidettä kysellä ennen ympärileikkausta. Aasiassa puolestaan voi lapsen puoliso olla päätetty jo syntymästä saakka.

IMG_3934-3

Euroopassa tasa-arvon suhteen ollaan jo pitkällä, ainakin kehitysmaihin verrattuna. Silti meilläkin vallitsevat yhä tietyt sukupuolinormit, joihin kaikkien odotetaan mukautuvan täyttääkseen ”normaalin” määritelmän. On feminiininen ja maskuliininen, pehmeä ja kova, tunteikas hoivaaja ja päättäväinen urajyrä. Otsikoissa vilisee yhä nais-etuliitteitä. Vaikka puhutaan paljon itsenäisistä, vahvoista naisista, jotka toimivat johtotehtävissä ja jakavat tasaveroisesti kotityöt miehensä kanssa, emme voi väittää etteikö tiettyjä odotuksia yhä olisi, vaikkei se enää hameen pitoa tarkoitakaan.

IMG_5721-4

IMG_4774-132

Ette uskokaan, miten usein minulta kysytään, miten pärjään yksin maailmalla, kun olen näin nuori ja nainen.

Voin uteliaille kertoa, ettei sukupuolellani ole ollut selviytymiseni kannalta mitään merkitystä ja että kysymys on mielestäni hieman hölmö. Järjenkäyttö, ongelmanratkaisukyky ja kielitaito on sallittua, oli mies tai nainen. Korkeintaan naiseudellani on minulle henkilökohtaisesti ollut positiivinen vaikutus. Naista autetaan todennäköisemmin, kun lentokoneen hattuhylly on kovin korkealla ja käsimatkatavarat liian painavia. Nainen mahdollisesti koetaan miestä vaarattomampana yövieraana paikallisen perheen luona. Tietysti nainen voi maailmalla seikkaillessaan saada myös negatiivista huomiota puoleensa, mutta itse olen tältä välttynyt, onneksi.

23

IMG_9945-49

Tässäkään en vähättele vaaroja, jotka voivat vaania naismatkailijaa ulkomailla. Vaikka minulla ei juuri nyt hihassani olekaan tieteellistä tutkimusta epäilyni tueksi, arvelisin kuitenkin miesten joutuvan ongelmiin ulkomailla naisia useammin. Tässä tapauksessa ainakin stereotypia on valitettavan usein oikeassa: miehet usein ottavat suurempia riskejä.

Lopuksi haluan vielä hieman kirjoittaa samanaikaisesti niin hauskoista mutta myös surullisista naisihanteista. Kun länsimaalaiset käristävät itseään rannalla ihosyövän uhalla, indonesialaiset käyvät lääkärillä ihonvalkaisuissa saavuttaakseen muinaisten kuninkaallisten kaltaisen lumenvalkean hipiän. Myös Tansaniassa törmäsimme supermarketeissa hämmentävän pitkiin hyllyihin, jotka notkuivat ihonvalkaisutuotteita. Mihin ihmeeseen tarvitaan valkaisevaa deodoranttia?

IMG_4689-2

Vartalon ihanteista saa toisinaan melkoista tilannekomiikkaa aikaan. Ette uskokaan, miten loukkaannuin saadessani ensimmäisen kerran Afrikassa puolituntemattomalta kommentin lihavuudestani. ”You’ve gained some weight since I last saw you. You’re enjoying life fully, aren’t you”, kaveri hymyili. Toki tiedän, etten ihan nollakokoa ole ja kurveja minulta löytyy tietyistä paikoista, mutta että ihan lihava? Tämä on toistunutkin, ja myöhemmin osasinkin ”You’re fat” -kommentit ottaa hymyillen vastaan, ehkä hieman väkinäisesti, mutta ainakin kulttuuriin hieman paremmin sopivasti. Monissa Afrikan maissa kun kilojen kertyminen on kaunista siinä missä meillä niiden kariseminen. Siellä päärynänmuotoinen vartalo ja uhkeat mammat ovat seksikkäintä, mitä kuvitella saattaa. Tosin länsimaisten arvojen leviämisen voi jo huomata, sillä varsinkin suurkaupungeissa rikkaampi nuori eliitti panostaa kuntosalikortteihin ja tiukkoihin farkkuihin.

IMG_3123

Farkuista puheen ollen: Tansaniassa minulle selvisi vasta viikon työskenneltyäni TBC:llä, etten saisi pitää farkkuja töissä. Toinen työntekijä arasti minulta kysyi, miksi en käytä hametta, naiset kun kuulemma vain niitä tai mekkoja saavat pitää. Kukaan vaan ei siihen saakka minulle raaskinut asiasta sanoa, koska minua kuulemma länsimaalaisena koskivat eri säännöt. En oikein tiennyt miten tähän olisit pitänyt suhtautua: toisaalta, en halua mukautua sukupuolisidonnaisiin sääntöihin, mutta toisaalta, haluan mukautua paikalliseen kulttuuriin niin kauan kun se ei ketään vahingoita. Lopulta pidin aika tasapuolisesti molempia, niin farkkuja kuin hameitakin.

IMG_4153

Maailmalla on helppoa usein myös järkyttää uusia ystäviä kertomalla esim. poikaystävästä jota ei ole, yksinmatkustamisesta tai kokkaustaidottomuudesta.

Kaikessa sukupuolten välisessä eriarvoisuudessa, niin väkivallassa, syrjimisessä, naisihanteissa ja sukupuolistereotypioissa on kyse asenteista. Muutosta ei tapahdu ja tekoihin ei ryhdytä, ennen kuin sukupolvien ajan kyteneitä ajatusmalleja saadaan puretuiksi ja uudelleenrakennetuiksi.  Politiikalla voidaan saada aikaan alku, mutta lopulta kaiken ratkaisevat tavalliset kansalaiset, niin miehet kuin naisetkin.

Ihanaa naistenpäivää kaikille upeille naisille!

(Jos muuten haluatte lukea yhdestä erityisen vahvasta naisesta, on Voimassa julkaistu ystävieni tekemä juttu Tansaniassa tapaamastamme Mama C:stä eli Charlotte Hill O’Neilistä.)

10 vastausta artikkeliin ”Tasa-arvon osalta maailma ei ole valmis

  1. Hei, mistä tuo mummokuva on otettu missä on taustalla puluja ja lokki? Jostain syystä ihastuin kuvaan todella paljon. Mummojen ilmeet, aitous, tausta… En oikein osaa sanoa mikä kuvassa tarkasti viehättää mutta jotain ihanan aitoa siihen on saatu taltioitua :)

  2. Osuva kirjoitus!

    Itse törmäsin viimeksi huvittaviin naiseuteen liittyviin ennakkoluuloihin, kun Sansibarilla tietokoneeni korjaamista odotellessani muutama teini-ikäinen poika kyseli minulta kaikenlaista ja taivasteli, kun ei ole vieläkään lapsia vaikka olen jo 24! Teinipojat on varmaan se viimeisin väestönosa, jota kenenkään lastenhankinta liikuttaa (toisaalta ennakkoluulopa tämäkin), joten tuo viimeistään paljasti aika hyvin paikalliset normit. :D

    Toisaalta aloin siellä myös ymmärtää tuota naisten huivin tai burkan käyttöä paremmin, onhan se myös käyttäjälleen piilopaikka ihmisten katseilta. Käytinpä välillä itsekin huivia, kun alkoi se vaaleaan hipiään kiinnittynyt huomio väsyttää.

    • Kiitos! Joo, tuo on hassua, kun suomalaisyhteiskunnassa on tottunut hieman erilaiseen rooliin parikymppisenä. Nuoret aikuiset kun saavat ihan rauhassa nauttia nuoruudestaan ja itsenäisyydestään vailla perheenperustamispaineita vanhemmista irtaannuttuaan. Huivi voi kyllä olla ihan näppärä pakokeino. Itse en vielä ole turvautunut, mutta kaukana ei ole kyllä ollut.

  3. Kiitos mielenkiintoisesta tekstistä! Antropologian opiskelijana luin postauksesi silmät kiiluen läpi ja kovin usein ei törmää rennohkoissa matkablogeissa kantaaottaviin mielipiteisiin. Kiitos siis tästä!

    • Kiitos tosi paljon palautteesta! Nimittäin, mulla on vähän ollut viime aikoina identiteettikriisi ”matkablogini” kanssa, koska en mä nyt oikeasti mistään hotelli-lentokone-uima-allas -meiningistä tosiaankaan halua kirjoittaa. Tavoitteena onkin, että varsinkin tulevan vaihdon aikana tulen enemmän panostamaan ”teemapostauksiin”, joissa haluaisin enemmänkin ruotia yhteiskunnallisia asioita ja ilmiöitä maailmalla. Kiva tietää, että tällaisillekin teksteille löytyisi lukijoita! :)

  4. Mielenkiintoinen postaus ja muutenkin ihana blogi… :)
    Oon ite lähdössä ekaa kertaa reissuun yksin kesäkuussa. Kohdevaihtoehtoja on paaaljon, mutta tällä hetkellä mietin Perua/Boliviaa. Millaisena itse koit ”yksin matkustavana naisena”, kun netistä tuntuu löytyvän tosi ristiriitaista tietoa..? Ehkä vaan jätän moiset lukematta ja lähden siitä oletuksesta, että kaikki menee hyvin.. :D
    mukavaa kevään jatkoa!

    • Kiitos Kati! Boliviassa mulla ainakin oli tosi turvallinen olo kaikkialla ja törmäsin vain superystävällisiin ihmisiin. Perussa kuulin paljon juttuja ryöstöistä muilta matkaajilta ja samoihin aikoihin kun itsekin olin siellä, nousi Ilta-Sanomien otsikoihin juttu 19-vuotiaasta suomalaistytöstä, joka raiskattiin rannikolla. Mutta itse koin kuitenkin Perunkin kaikin puolin turvalliseksi, ei mulla ollut mitään ongelmaa tai epäilyttäviä tilanteita. Kun vaan muistaa, ettei illalla lähde liikenteeseen yksin niin kaikki on musta ihan hyvin. Kyllä tapasin paljon reissunaisia yksin tien päällä ja kaikki oli pärjännyt ihan hienosti! Muistan itsekin arponeeni turvallisuusjuttuja ennen Lattareihin lähtöä, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna, aika paljon tuota mun mielestä lietsotaan – ei tuo maanosa nyt varsinaisesti mikään kaiken pahan pesä kuitenkaan ole. Huoletta matkaan vaan, järki päässä totta kai :)

    • Jaa-a, ehkä siksi ettei mulla hirveästi ole nykyään aikaa surffailla muiden blogien parissa ja siksi ehkä mun nettijalanjälki on aika pieni :) Mutta kiitos ihanasta kommentista, jää ihmeessä seurailemaan! Tämäntapaista materiaalia olen haaveillut tekeväni lisää jatkossakin. Käyn kurkkaamassa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *