Journalistiikan opiskelu, yksi elämäni parhaista päätöksistä

Vaikka lukion jälkeen pidin välivuoden, oli minulle koko ajan selvää mikä suuntani on sen jälkeen: halusin päästä yliopistoon lukemaan journalistiikkaa. Olin jo abikeväänä käynyt Tampereella pääsykokeita kokeilemassa hädin tuskin kirjoja avaten, mikä oli ihan hyvä veto: ihmismäärän ja motivaation kokeminen paikan päällä antoi melkoisesti lisäpuhtia seuraavaan vuoteen, kun tosissani sisään halusin. Pääsykoekirjat kulkivat rinkan pohjalla kaikki seitsemän kuukauttani reissussa, mutta nekin mokomat menivät juuri tuolloin vaihtumaan ja äitini sai lopulta lähettää uuden minulle Australiaan. Perussa tarkoituksella hakeuduin Lobitokseen surffihostelliin muutamaksi viikoksi vapaaehtoistöihin. Muutaman tunnin työnteon jälkeen oli näppärää vetäytyä rannalle pänttäämään Mediayhteiskuntaa. Moni kotona voivotteli. Eikö ole kurjaa olla siellä paratiisissa ja opiskella? Takaisin näpäytin mieluummin opiskelevani siellä kuin keskellä Suomen räntäloskaa. Tuo kirja tulikin luettua noiden viikkojen aikana rikkinäiseksi saakka.

IMG_1643-6

Suomeen palattuani Tampereen yliopiston pääsykokeet iskivät vasten kasvoja lähes samantien ja menivät huonosti. Sen sijaan Jyväskylän pääsykokeisiin saamastani kutsusta iloitsin valtavasti ja päätinkin, että sitä tilaisuutta en enää mokaa. Pidin lupaukseni ja kesäkuun lopulla postilaatikosta kurkkasi hyväksymiskirje.

Huvikseni hain myös Aalto-yliopistoon opiskelemaan dokumentaarista elokuvaa, mutta tiedostin tietysti koko ajatuksen hulluuden. Tälle linjalle nimittäin otetaan vuosittain noin neljä opiskelijaa. Turun yliopiston mediatutkimus oli varasuunnitelmani, mikäli journalistiikkaan eivät ovet avautuisikaan. Pääsykoe oli todella helpon tuntuinen ja aika hauskakin. Esseetehtävän lisäksi piti esimerkiksi analysoida valkokankaalta näytettyjä elokuvakohtauksia eri vuosikymmeniltä. Jälkeenpäin olen kyllä ollut tyytyväinen, ettei tarvinnut tuohon kouluun lähteä, vaikka sisään pääsinkin. Toki sisältö olisi ohjannut oikeaan suuntaan ja journalistiikkaan olisin jatkanut yrittämistä, mutta olisihan tuo ollut hieman hukattua aikaa kiertoreitillä harhaillen.

Tässä siis oma tarinani. Tiedän, että olen ollut tosi onnekas tietäessäni mitä haluan lukion jälkeen ja päästessäni haluamaani kouluun silloin kun oikeasti sisään halusin. Mikä parasta, ala tuntuu näin toisena opiskeluvuotena edelleen omalta, enkä voisi tällä hetkellä kuvitellakaan opiskelevani mitään muuta. Näin yhteishakujen aikaan moni nuori miettii omaa suuntaansa, ja mahdollisesti pohtii journalistiikkaa yhtenä vaihtoehtona. Siispä ajattelin raottaa hieman verhoa journalistiikan opintoihin. Millaista se yliopistossa on? Millaiset olivat pääsykokeet? Entä miten opiskelu poikkeaa ammattikorkeasta, ainakin näin yliopistolaisen mututuntumalla arvioituna?

Ota mukava asento. Kun minä pääsen vauhtiin yhdestä lempiaiheestani opiskelusta kertoessani, jutun loppu ei tule aivan heti.

Journalistiikan pääsykokeet

Journalistiikkaa voi opiskella vain kahdessa yliopistossa, Tampereen ja Jyväskylän. Toki jos ruotsi sujuu, voi myös hakeutua Helsingin yliopiston Soc & Komiin. Helsingin yliopistosta löytyy myös viestinnän oppiaine, mutta se ei suoranaisesti toimittajan ammattiin valmenna. Ammattikorkeissa ala kulkee journalismin nimellä ja näistä suurimmat linjat löytyvät Turusta ja Helsingin Haaga-Heliasta. Tampereen journalistiikka on huomattavasti suurempi oppiaine, sillä sinne otetaan vuosittain noin 60 uutta opiskelijaa. Meille Jyväskylään on nyt parina viime vuonna otettu 16 uutta opiskelijaa alempaa korkeakoulututkintoa suorittamaan. Hakiessani vuonna 2013 hakijoita oli yhteensä 599, pääsykokeisiin kutsuttiin arvioni mukaan noin sata ja sisään otettiin tuo 16. Siispä meille oli 37 hakijaa yhtä paikkaa kohden. Viime vuonna hakijamäärä oli aavistuksen pienempi niin, että yhtä paikkaa haki 32 nuorta.

Pääsykoemateriaaleja eri vuosilta. Nykyinen Mediayhteiskunta, Tampereen aiemmat Kuneliuksen Viestinnän vallassa (edelleen klassikko, jota joutuu pakosti jollain kurssilla lukemaan) sekä Johanna Sumialan Median rituaalit. Jyväskylässä oli aiemmin Kunelius sekä Johanna Vehkoon Painokoneet seis! Tele-visioita -kokoelmateoksen luin mediatutkimuksen pääsykokeisiin. Journalismi ajassa puolestaan hiljattain julkaistiin eläköityneen professorimme Raimo Salokankaan kunniaksi.

Pääsykoemateriaaleja eri vuosilta. Vasemmalla nykyinen pääteos Mediayhteiskunta. Tampereelle luettiin ennen sitä Kuneliuksen Viestinnän vallassa (edelleen klassikko, jota joutuu pakosti jollain kurssilla lukemaan) sekä Johanna Sumialan Median rituaalit. Jyväskylässä oli aiemmin myös Kunelius sekä Johanna Vehkoon Painokoneet seis! Tele-visioita -kokoelmateoksen luin mediatutkimuksen pääsykokeisiin. Journalismi ajassa puolestaan hiljattain julkaistiin eläköityneen professorimme Raimo Salokankaan kunniaksi.

Kuulostaa raa’alta, mutta ei mahdottomalta. Todellinen motivaatio ja palo alalle kyllä tulee pääsykokeissa esille. Tampereella ja Jyväskylässä tosin on eri systeemit, vaikka pääsykoekirja onkin sama, Esa Väliverrosen ja Janne Seppäsen Mediayhteiskunta. Kirja on mukavan selkeä ja helppo sisäistää ilman koukeroisia teorioita, joten siitä tuskin ainakaan sisäänpääsy on kiinni, mikäli kirjan on huolella lukenut. Tampereelle pitää lisäksi lukea artikkeleita, joiden painoarvo on kokeessa yllättävän suuri. Lisäksi kokeessa todennäköisesti jaetaan lisämateriaalia, niin Tampereella kuin Jyväskylässäkin. Tampereella kaikki hakijat pääsevät kokeisiin ilman erillistä kutsua, mutta koe on ainastaan kirjallinen ja melko raskas. Jyväskylään sen sijaan kutsutaan ylioppilastodistuksen perusteella ja koe sisältää niin kahden tunnin kirjallisen kokeen kuin 15 minuutin ryhmäkeskustelunkin. Muistaakseni me jouduimme keskustelemaan aiheesta, joka liittyi journalismin riippumattomuuteen, talouteen ja politiikkaan, mutta tarkempaa aiherajausta en enää muista. Uskoisin kuitenkin, että tässä ennen kaikkea mitataan keskustelutaitoja ja argumentointia ennemmin kuin teoriatietoa. Tänä vuonna pääsykokeisiin kutsutaan peräti 180 ihmistä, mikä on jo ihan mukava kasvu aiempaan. Itsehän en suoraan lukiosta hakiessani edes päässyt Jyväskylän pääsykokeisiin, vaikka omistakin papereistani laudatureja ja eximioita löytyy.

Opiskelu – käytännönläheistä journalistiikka ja akateemisempia sivuaineita

Yliopisto on monelle synonyymi kaikuville luentosaleille, satojen sivujen tiiliskivikirjoille, teorioille ja kuiville professoreille. Tenttejä, esseitä, loputtomia kirjastossa vietettyjä väsyneitä tunteja. Monelle yliopisto voikin symboloida juuri tätä, mutta itse olen todennut journalistiikan opiskelun tarjoavan muutakin. Meidän opiskelu on aika varmasti sieltä epäakateemisimmasta päästä ja tunnustan, että toisen vuoden alussa koinkin pientä alemmuuskompleksia akateemisissa ympyröissä, joka tosin on nyt hiljalleen karissut sivuaineopintojen myötä. Me opimme paljon käytännössä, pienissä ryhmissä, ihan itse tehden ja matkalla mokaillen. Parasta on suoran palautteen saaminen opettajalta ja opiskelukavereilta kaikista töistä. Palaute myös kasvattaa kritiikinsietokykyä, mikä on aika tärkeä juttu. Toimittajalla kun saa olla melkoisen paksu nahka.

IMG_1624-1

Fuksivuonna tehdään pääasiassa journalistiikan opintoja. Niihin kuuluvat niin hieman teoriapainotteisemmat viestinnän perusopinnot yhdessä puhe- ja yhteisöviestijöiden kanssa kuin hauskoja aineopintojakin. Perusopintojen paketti sisältää niin johdantoa viestintätieteiden tutkimukseen, viestinnän vaikuttavuutta, media-analyysiä ja -kritiikkiä, mediamaiseman murrosta ja median historiaa, työelämän viestintää sekä median normeja ja etiikkaa Julkisen Sanana Neuvoston päätöksiä analysoiden. Tarkoituksena on herätä kriittiseen ajatteluun ja opetella akateemisen opiskelun aakkosia. Varsinaisista aineopinnoista lysti varsinaisesti vasta alkaa, kunhan aavistuksen puiseva kielenhuollon kurssi on paketissa. Syksyn uutistyön kurssilla opetellaan sanomalehtityön perusteet kirjoittaen, taittaen ja hieman kuvatenkin ja lopulta Keskisuomalaisella pari päivää harjoitellen. Kevään radio- ja televisiotyön kursseilla lähestulkoon täysillä tehoilla kuvataan, äänitetään, editoidaan ja raahataan painavaa kuvauskalustoa ympäri kaupunkia. Joka viikko tulokset katsotaan porukalla luennoilla ja saadaan palaute. Juuri paremmin ei voisi oppia. Kivaa on myös se, että kaikki pääsevät tekemään kaikkea. Aiemmin opiskelijoiden on pitänyt valita, erikoistuvatko he printtiin vai sähköiseen mediaan. Nykypäivän hengessä nämä aidat on kuitenkin kaadettu ja jokaisen tulee hallita kaikki median välineet opintojensa lopuksi – myös se some.

Toisena vuonna monet tekevät monimediakurssin, jolla lennätellään videohelikopteria päin seiniä ja pidetään ikiomaa hyperlokaalia mediaa. Tämän jälkeen on mahdollista hakea neljän kuukauden pituiseen monimediaharjoitteluun, johon koulullamme on parin median kanssa sopimus. Muutoin toinen vuosi on aika pitkälti sivuaineiden aikaa, mahdollisesti myös pakollisten ruotsin ja englannin kurssien alta poistekoa. Itse olen tehnyt Intercultural communication –sivuaineopintokokonaisuutta ja se onkin parhaillaan meneillään olevaa kahta kurssia (Media and Online Cultures sekä Migration and Transition in a Global World) vaille valmis. Lisäksi teen yhteiskuntatieteiden Living with Globalization -kokonaisuutta. Sitä varten olen opiskellut mm. globalisaatioteorioita, kehitysyhteistyötä, YK:n roolia rauhan ja turvallisuuden kontekstissa, sekä tutkinut seminaarikurssilla globalisaation vaikutusta sukupuolten väliseen tasa-arvoon nykypäivän Ruandassa. Tämä semmakurssi ja sitä varten tehty pitkä tutkimusessee oli kyllä raskain yliopistoaikainen juttuni, jonka olen tähän mennessä tehnyt, mutta kova työ palkittiin vitosen arvosanan napsahtaessa rekisteriin. Lisäksi kurssi oli tosi tehokasta harjoitusta viimeisen vuoden kandityötä varten. Tällä hetkellä menossa ovat myös esimerkiksi englannin pakollinen, melko turhalta tuntuva kurssi, ajankohtaisjournalismi televisiossa (televisiotyön jatkokurssi), Foreign reporting, Ethics of Global Responsibility ja Immigration Policy. Ekasta vuodesta saakka matkassa ovat kulkeneet myös espanjan opinnot, jotka ovat nyt kuutta kurssia myöhemmin edenneet valmentavalle kurssille.

IMG_1629-3

Tässä piilee mielestäni yliopiston vahvuus. Sivuaineilla leikkimällä tutkinnosta saa muokattua täysin omannäköisensä. Lienee melko selvää, että omilla sivuaineillani pyrin ulkomaantoimittajan uraa kohti. Taloustoimittajaksi haluava valitsisi taloustieteitä, politiikan toimittajaksi haikailevat puolestaan valitsevat yhteiskuntapolitiikkaa, valtio-oppia tai sosiologiaa. Kulttuurifanit löytää usein esimerkiksi kirjallisuuden opintojen parista ja urheilutoimittajiksi haluavilla on Jyväskylässä spesiaalitilaisuus erikoistua, sillä Suomen ainoa liikuntatieteellinen löytyy täältä. Vaikka ammattikorkeassa käytännön opiskelua on vieläkin enemmän, kyllä mekin saamme riittävät taidot journalistiikan kursseilta ja substanssiosaamisen sivuaineiden kautta.

IMG_1625-2

Journalistiikan yksi todella suuri etu on se, että oman alan kesätöitä pääsee tekemään fuksivuoden jälkeisestä kesästä lähtien, mikä tietysti tehostaa opiskeluakin, kun kosketuspintaa työelämään löytyy jo toisesta vuodesta alkaen. Itse olin paikallislehdessä yhden kesän jo ennen opintoja, fuksikesän jälkeen sain uskomattoman tilaisuuden lähteä koulumme harjoitteluohjelman kautta Tansaniaan tekemään tv- ja freelance-työtä ja ensi kesäksi menen Lahteen Etelä-Suomen Sanomiin. Meillä on myös muutama ohjattu harjoittelu-/kesätyöpaikkaa Keskisuomalaiselle, Ylelle ja Helsingin Sanomille, mutta loput etsivät paikkansa itse. Nämä kesätyöpaikat voi raporttia vastaan hyväksilukea opintoihin kuuluvaksi harjoitteluksi, joten me aika harvoin teemme harjoittelua enää erikseen lukuvuoden aikana. Tosi näppärää mielestäni. Omaksi harjoittelukseni hyväksiluin jo ennen opintojani viettämäni kesän Kangasniemen Kunnallislehdessä.

Mutta entä ammattikorkeakoulu?

AMK-opiskeluista en osaa paljoa muuta osaa sanoa, kuin että opiskelussa on takuulla vieläkin enemmän käytäntöä ja tietysti viestinnän ja journalistiikan akateemisen tutkimuksen ulottuvuudet puuttuvat. Sivuaineita ei voi opiskella kuten yliopistossa. Lisäksi harjoittelujen edessä AMK- ja yliopisto-opiskelijat ovat melkoisen epätasa-arvon edessä. Journalistiliiton TES määrää, että meille on maksettava harjoittelu- ja kesätöissä vähintään reilut 1700 euroa kuussa, kun taas ammattikorkealaiset tekevät harjoitteluitaan usein täysin palkatta – mutta tämä riippuu täysin mediasta. Opiskeluajoissa on tietysti myös eroa. Yliopistossa tehdään journalistiikan kandia kolme vuotta ja päälle maisteria kaksi vuotta. Ammattikorkeassa koko tutkinto kestää nelisen vuotta.

IMG_1632-4

Opiskelijaelämä on niin paljon muutakin kuin opiskelua

Minulle opiskeluaika on ollut myös omien mielenkiinnon kohteiden ja muutenkin oman itseni tutkiskelua. Journalistiikan opiskelijoille muodostuu tosi vahva ammatti-identiteetti jo opintojen alkuvaiheessa ja meillä tietynlainen me-henki on tosi vahva. Saamme liittyä Journalistiliiton jäseniksi ja näin ollen saamme samantien pressikortin ja kuukausittaisen Journalisti-lehden. Kyllähän tällaiset tekijät pönkittävät ammattiajattelua melkoisesti.

Kuitenkin tosi iso tekijä taustalla on opiskelijajärjestö, meidän tapauksessamme Lööppi ry, Tampereella Vostok. Lööppi järjestää kaikenlaista, niin koulutustilaisuuksia, sitsejä ja muita bileitä kuin reissujakin. Syksyn traditioita ovat esimerkiksi valtakunnallinen journalistiopiskelijoiden risteily, Journalistiliiton opiskelijaseminaari jossain päin Suomea sekä viestintätieteiden laitoksen pikkujoulut. Keväisin suunnataan sekä ulkomaan ekskursiolle että hieman rähjäisemmälle reissulle maakunnan räkälöihin pubibussilla. Itse olin viime vuoden myös Lööpin hallituksessa kansainvälisyys- ja ekskursiovastaavana, ja näiden tapahtumien suunnittelu oli myös tosi hauskaa.

Satunnaisesti on myös tiedossa kaikkea muutakin hauskaa. Olemme käyneet Pasilan Ylellä semmailemassa journalismin riippumattomuudesta ja istumassa Sarasvuon studioyleisössä. Tiistaina suuntaamme Mtv3:n suoraan vaalitenttiin. Parhaillaan käynnistyy myös yhteistyö vuoden journalistisen teon palkinnolla palkitun Faktabaarin kanssa, ja pääsemme mukaan tarkistamaan poliitikkojen laukomia faktoja näin vaalien alla. Itse osallistuin myös viime syksynä Nuorten Journalistien verkoston järjestämään Nordic Youth Journalism Meeting -seminaariin Helsingissä monen muun pohjoismaalaisen journalistiopiskelijan kanssa. Puhumattakaan kesästäni Tansaniassa, joka oli täysin kouluni ansiota ja yksi upeimmista kokemuksistani ikinä.

Jos ei varsinainen oman alan opiskelijajärjestö nappaa, on yliopistopiireissä tarjolla kyllä muutakin. Itse olen esimerkiksi Jyväskylän YK-yhdistyksen hallituksessa toista kauttani, tällä hetkellä varapuheenjohtajana. Ylioppilaskunta järjestää jatkuvasti jotain rientoja ja sporttiset löytävät vaikka mitä yliopistoliikunnan parista. Kaikki oman oppiaineen ulkopuoliset kontaktit ovat aina plussaa, erityisesti toimittajan työssä, jossa verkostoituminen ja kontaktit ovat ensiarvoisen tärkeitä.

IMG_1646-7

Itse kannustan kaikkia hakemaan rohkeasti kouluihin ja tavoittelemaan unelmiaan, myös niitä mahdottomankin tuntuisia.  Mikäli Jyväskylän yliopiston journalistiikka kiinnostaa, voi täältä lukea lisätietoa valintamenettelyistä ja pääsykokeista. Mielelläni myös vastailen kysymyksiin, mikäli sellaisia tekstini herätti.

13 vastausta artikkeliin ”Journalistiikan opiskelu, yksi elämäni parhaista päätöksistä

  1. Olipa mielenkiintoista lukea opiskelusta Jyväskylässä! Itse kun olen valmistunut viime syksynä Haaga-Helian journalismista. :)

    Opiskelu kuulostaa tosiaan teillä pitkälti samalta kuin meillä, toki akateeminen opiskelu amk:sta tavallaan puuttuu ja itse olisin kaivannut enemmän kirjojen pänttäämistä. Sen vuoksi haen nyt opiskelemaan yliopistoon muuta alaa, joka auttaisi paitsi erikoistumaan toimittajana myös antaisi pätevyyden toiseen ammattiin.

    Haaga-Helian journalismi on onneksi talouspainotteinen. Se tarkoittaa mm. kansiksen ja rahoitusasioiden opiskelua. Nuo kurssit eivät mielestäni korvaa sivuainekokonaisuuden suorittamista, mutta mikään ei toisaalta estä käymään sellaista avoimessa yliopistossa ja lukemaan kursseja tutkintoon, kun vapaavalintaisia opintoja sisältyy siihen 20 op.

    Meidän tutkinto on myös ehkä tarkemmin fokusoitu kirjoittavan toimittajan työhön, joskin myös valokuvausta, kuvankäsittelyä ja taittoa opiskellaan paljon. Tv- ja radiotyöstä voi käydä vain yksittäisiä kursseja, joten niistä kiinnostuneen kannattanee valita joko yliopisto tai Metropolia-amk.

    Itse olen ollut koulutukseeni tyytyväinen. Se on antanut mainiot eväät työntekoon ja töitä on ainakin toistaiseksi riittänyt. Toki yliopisto on edelleen arvostetumpi esim. tuossa ikävässä harjoittelupalkkausasiassa. Mutta yleisesti ottaen en usko, että Haaga-Heliasta tai Turusta saatu medianomitutkinto olisi työnantajan silmissä yhtään huonompi kuin yliopistotutkinto. Valinta kannattaa tehdä ennemmin siis sen perusteella, millainen opiskelu itseä enemmän kiinnostaa: tutkijan uralle amk:sta ei tietenkään pääse, mutta myös medianomi voi hakea esim. Tampereen tai Jyväskylän maisteriohjelmaan.

    Paljon tsemppiä sulle opintoihin ja kiitos vielä mukavasta postauksesta! :)

    • Kiitos kivasta kommentista! Ihan totta tuo, että lopulta harjoittelujen jälkeen me tullaan joka tapauksessa olemaan samalla viivalla ja lopulta työnsaannissa oma erikoisosaaminen ja aiempi työkokemus merkkaa huomattavasti enemmän kuin varsinainen koulu. Mun mielestä ainakin se on työpaikkojen rikkaus, että löytyy sekä teknisesti ehkä taitavampia amk-taustaisia toimittajia että syvemmän teoriapohjan opiskelleita yliopistolaisia. Tuo tuntuukin olevan aika näppärä yhdistelmä, siis amk + yliopisto ja meilläkin jonkin verran amk-pohjaisia maisteriopiskelijoita on. Toisaalta, jos kandi on jo journalistiikasta tehty, voi maisterin tarpeellisuutta harkita uudelleen. Itse en ainakaan koe siitä niin paljon hyötyvän, joten itsekin aion hakea erikoistumista tekemällä maisterin tutkintoni toiselle alalle.

      Hyvä kun avasit hieman lisää teidänkin opintojanne. Tässä ”AMK vai yliopisto” -keskustelussa kun helposti kallistutaan sille kovin mustavalkoiselle linjalle, joka on lähestulkoon tällaisenaan tuttu jo amis vs. lukio -kiistoista. Mutta eihän se niinkään mene, että amkilaiset ei tiedä mitään ja yliopistolaiset ei osaa mitään. Eiköhän molemmat osaa kaikkea työelämään riittävällä tasolla, eri koulujen painopisteet vaan eroavat. Kiitos tosi paljon, ihanaa kevättä myös sulle!

    • Hei! Tämä tulee ehkä hieman jäljessä, mutta olisin erityisen kiinnostunut kuulemaan lisää journalismin AMK- opiskelusta noin niinkuin päivittäisellä tasolla. Itse opiskelen tällä hetkellä AMKissa, tosin ihan eri alaa, mutta opiskelutavat ovat ne, jotka mättää. Liikaa ryhmätyötä, esityksiä yms, koen oppivani huonosti näiden kautta. Olen kuitenkin kuullut esim. Haaga-Helian olevan astetta ”akateemisempi” kuin monet muut amkit. Journalismi oppiaineena kiinnostaa valtavasti, mutten tiedä ’uskallanko’ tähdätä yliopistoon, muutenkin Pääkaupunkiseudulla asuvana olisi kiva jos ei tarvitsisi muuttoa suunnitella..

      • Moikka Iida,
        pääsetkö klikkaamaan Anun sähköpostia esille? Hän tuskin ainakaan ihan heti täällä enää käy eikä välttämättä saa huomautuksia uusista kommenteista. Mä en tosiaan ole kovin kummoinen henkilö puhumaan amk-opiskelusta, koska oma tietoni niistä perustuu pääasiassa huhupuheisiin ja mututuntumaan :) Sen verran vaan täytyy huikata vielä, että aina kannattaa uskaltaa! Ikinä ei voi tietää jos ei kokeile, siinä ei mitään häviä :) Mutta tietysti journalistiikkaa yliopistossa opiskellakseen täytyy muuttaaa joko Tampereelle tai Jyväskylään, siinä olet aivan oikeassa.

  2. Vaikka itse opiskelenkin aivan toista alaa ja ihan muualla, näitä opiskelupostauksia on aina kiva lukea (: Tuo mahdollisuus koota omanlaisensa opintokokonaisuus kiinnostuksen mukaisia sivuaineita valikoimalla on kyllä jotain, mistä lääketieteen opiskelijana ehkä vähän myöntää haaveilevansa… Meillä kun ei sivuaineita tässä kuuden vuoden perustutkintovaiheessa oteta, vaan kaikki suuntautuminen jää erikoistumisvaiheeseen.

    Opiskelijoiden yleissivistyksestä tämä venäläinen opintokulttuuri kyllä pitää huolta – meillä kuuluu pakollisiin opintoihin mm filosofiaa, taloustiedettä, historiaa ja liikuntakursseja…

    Voimia loppukevään opintoihin!

    • Hauska kuulla! Tämän postauksen kirjoittamista nimittäin hetken mietin, koska pelkäsin ettei ketään kiinnosta – varsinkaan kun blogini on matkablogi ja lukijakuntani aika sen mukaista. Mutta hieno juttu jos tänne on löytänyt myös teitä joita kiinnostaa!

      Voin kyllä kuvitella, että lääkäreillä ei niin paljoa ole varaa valita mitä vaikkapa jättää opiskelematta, ja opintopolku on aika standardi. Itse en ehkä osaisi mukautua opintoihin, joissa valinnaisuus hipoo nollaa, joten täydet rispektit sulle! Taloustiede, historia ja muut kuulostavat kyllä mielenkiintoisilta lääketieteen rinnalla. Kai niidenkin olemassaololla jonkinlainen logiikka on, heh.

      Kiitos, samoin sulle!

  3. Kaverini opiskeli Tampereella journalistiikkaa ja kyllä hän ainakin oli joka kesä kesätöissä isossa sanomalehdessä. Ehkä kaikki eivät kuitenkaan ole niin osaavia tai onnekkaita. :)

    Ja tuo, ettäkö ammattikorkeakoulussa ei oppisi ollenkaan tutkimusta, on musta jotenkin käsittämätön mutta tosi yleinen luulo yliopistopiireissä. Tietysti painotus on käytännön ammattitaidossa, mutta ainakin meillä Turun amkissa on vaikka millä mitalla tutkimus- ja kehitysprojekteja, joihin opiskelijoita kannustetaan mukaan, kursseilla kirjoitetaan pitkiäkin esseitä, ja meillä on opinnäytetyötä varten kattavammat tutkimusanalyysikurssit kuin yliopiston kandivaiheessa (oon käsittänyt että siellä ne tulee suurimmaksi osaksi vasta maisterivaiheessa). En tosin voi puhua kuin oman koulutusohjelmani näkökulmasta, mutta luulisi noiden pätevän journalisteihinkin :)

    Mulle tuli tän luettuani kauhea hinku kirjoitella omasta tutkinnosta samaan malliin, mutta sisäänotto ollaan lopetettu jo pari vuotta sitten, joten olisi aika turhaa mainostamista, nyyh.

    • Tietty kesätyökuvioissa on poikkeuksia. Ei meilläkään fuksivuoden jälkeen ihan jokainen kesätyöpaikkaa löydä, tietenkään. Kyse enemmänkin on tavasta, siitä milloin nyt tyypillisimmin se eka kesuripaikka heltiää ja Tampereella se heltiää viimeistään harjoittelusysteemin kautta tokavuoden jälkeen.

      Ammattikorkeassakin viimeistään opparia varten joutuu kunnolla syventymään teoreettisempaankin puoleen, sitä en ole koskaan epäillyt. Jos vaan eroja lähdetään etsimään, on teorian ja käytännön painotuseroilla helpointa aloittaa. Ammattikorkealaisetkin lukevat teoriaa, yliopistolaisetkin oppivat käytäntöä – mutta millä mittasuhteilla, se onkin vähän eri juttu. Tämäkin riippuu tosi paljon alasta. Journalismi nyt sattuu olemaan melkoisen käytännönläheinen ala loppujen lopuksi, joten uskon että me niin yliopistossa kuin ammattikorkeassakin luemme huomattavasti vähemmän teoriaa, kuin monien muiden eri alojen opiskelijat samoissa kouluissa.

      Eräs tuttavani kommentoikin jo facebookissa, ettei ole pian vuoden kestäneiden journalismin amk-opintojensa aikana lukenut yhden ainuttakaan kirjaa. Kyllä se mun mielestä jo kertoo aika paljon amkin ja yliopiston eroista journalistiikan saralla. Ei mekään päntätä lähellekään yhtä paljon kuin vaikkapa yhteiskuntatieteilijät (tai edes viestijäkollegamme yhteisö- ja puheviestijät), mutta ei kyllä fuksivuodesta millään selviä kirjoja avaamatta :) Se, onko nyt tällainen kirjapänttäys hyvä vai huono juttu, varmasti riippuu ihan itse kunkin omista mielipiteistä ja oppimistavoista. Itse tiedostan olevani sellainen piilonörtti, joka saa tietynlaista tyydytystä tietäessään asioista jotain, mitä joku muu ei ehkä tiedäkään ja siksi oma kouluvalintani oli selvä alusta saakka.

      Minäkin nyt tämän postauksen saaman kivan vastaanoton myötä sain intoa lukea muitakin vastaavia postauksia, jos niitä vain olisi. Siinä mielessä siis sääli, ettei teidän linjanne enää jatku.

  4. Mielenkiintoinen teksti! Kirjoittamisesi on niin soljuvaa, että huomaa kyllä sinun olevan journalismin opiskelija. Itselleni ovat tuttuja muutamat kuvissasi olevat kurssikirjat. Luen itse pääaineenani kirjallisuustiedettä, mutta valinnaisena olen opiskellut myös mediakulttuuria.

    Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että valinnaisaineet ovat yliopiston ehdoton vahvuus. Omalla alallanikin on tärkeää, että voi lukea vapaasti aineita, joiden katsoo ohjaavan toivomaansa ammattia kohti.

  5. Moi!
    Olen tämän kevään ylioppilas ja olen hakemassa nyt sekä Tampereelle että Jyväskylään journalistiikkaa lukemaan. Tämä sinun tekstisi kyllä ehdottomasti valaisi asiaa ja auttoi myös hahmottamaan paremmin sitä, mitä opiskelut konkreettisesti tulisivat olemaan, jos pääsen tänä vuonna sisään. :)
    Minulle jäi vielä pari kysymystä liittyen tohon sinun hakuprosessiisi ja työllistymiseen. :)
    Eli, kun hait niin kumpi sulla oli ensimmäisenä haussa, Tampere vai Jyväskylä? Mulla on ensimmäisenä Tampere ja sen takia jännittää vähän toi että tuleeko kutsua Jyväskylään ollenkaan kun sinne otetaankin vaan se 180 pääsykokeisiin. Tampereen laitoin ensimmäiseksi vain sen takia, että asun Tampereella ja olisi kätevää, jossei vielä tarvitsisi muuttaa pois kotoa. Lähtökohdat pitäisi kuitenkin olla kunnossa, kun sinne Jyväskylään katsotaan yo-todistuksesta äidinkieli, reaali ja seuraavat kaksi parasta (jos siis olen oikein ymmärtänyt :D). Mulla siis tulisi melkein täydet lähtöpisteet kun äikkä on M, reaali L ja seuraavat kaksi parasta myös L. Mitä luulet, saankohan kutsua vaikka se on mulla vasta toisena siinä haussa? :D ymmärrän kyllä ettet ihan tarkkaan pysty vastamaan kun ethän sä niitä päätä mutta esimerkiksi verrattuna sun omiin lähtöpisteisiin? :)
    Ja sit toisena kysymyksenä olisi tää työllistyminen. Mun vanhemmat ei pidä yhtään siitä, että päätin yrittää tänne journalistiikkaan. Ne jankuttaa nyt joka päivä sitä, miten toimittajilla ei tule olemaan töitä kun kaikki sähköistyy ja sillä alalla on vaikea pärjätä kun kilpailu on niin kovaa yms.
    Mitä mieltä sä oot tosta asiasta? Onko mun vanhempien löpinöissä mitään perää? Epäilen vähän itse niiden todenperäisyyttä, kun ei tunnu järkevältä se, että samaan aikaan sanotaan median merkityksen kasvavan ja sitten kuitenkin työt loppuisi kesken. :D
    Kiitos jos jaksat vastailla näihin kysymyksiin! :)

  6. Uu, vitsi! Todella avartava postaus, ja kiva kun kerroit niin yksityiskohtaisesti opinnoistasi ja yliopistojen eroista! Itse olen lukion toisella ja minua on alkanut kiinnostaa toimittajan ura. Tampere on minua aina viehättänyt kaupunkina, ja olen aina haaveillut opiskelevani siellä, mutta oli hyvä tietää myöskin Jyväskylän opiskelumahdollisuuksista. Jyväskylä olisi lähempänä kotikaupunkiani, joten se olisi myös plussa…
    Aika myöhään kirjoitan tätä kommenttia, mutta osaisitko sanoa yhtään lukion ainevalinnoista journalistiikkaa ajatellen?
    Mutta kuten sanoin, kiva postaus, ja selvesi mullekin paljon asioita!

    • Moikka Annika, kiva kuulla että tästä postauksesta on edelleen hyötyä, vaikka vähän vanha jo onkin :) Kannattaa ehdottomasti hakea molempiin, kilpailu tälle alalle on sen verran kovaa, että mahdollisuudet kannattaa tuplata, etenkin kun molempiin on sama pääsykoekirja.

      Tärkein lienee äidinkieli, kannattaa ottaa kaikki mahdolliset syventävät kurssit sieltä. Etenkin jos teillä on jonkinlaisia mediakursseja! Mutta toisaalta, yleissivistyksen tärkeyttä ei voi ikinä korostaa liikaa. Meillä liikkuu huhu, että kaikki journalistiikasta olisivat kirjoittaneet äidinkielestä L:n kirjoituksissa, mikä ei tosiaankaan pidä paikkaansa. Vaikka äidinkieltä painotetaan, on meille sisään päästy M:nkin äikän papereilla. Totta kai kurssivalintoihin vaikuttaa eniten se, mihin haluaisit toimittajana mahdollisesti erikoistua ja mitä haluaisit lukea sivuaineenasi. Meillä aika tyypillisiä sivuainevalintoja ovat esimerkiksi yhteiskuntapolitiikka, valtio-oppi ja taloustieteet, ne antavat aika laajaa perspektiiviä yhteiskunnan ymmärtämiseen, mistä on aina etua toimittajan työssä. Historian ymmärtäminen ei myöskään mene ikinä hukkaan. Itseäni lukiossa kiinnostivat ennen kaikkea kielet äidinkielen lisäksi, reaalit tuntuivat vähän pakkopullalta. Näin jälkeenpäin mietittynä olisi ehkä ollut järkevää opiskella jo lukiossa yhteiskuntaoppia ja historiaa enemmän. Nyt yliopistossa olen opiskellut kansainvälisiä suhteita ja maailmanpoltiiikkaa sivuaineinani, ja olisi ehkä ollut helpompaa päästä näihin sisälle jos lukiossa olisi opiskellut muitakin kursseja pakollisten lisäksi.

      Mutta journalistiikka on siitä miellyttävä oppiaine, että tutkinnosta voi muokata aika omanlaisensa! Meillä on esimerkiksi muutamat tehneet sivuaineina terveys- ja liikuntatieteitä, koska he ovat kiinnostuneet terveys- ja urheilujournalismista, tai kirjallisuutta, taidehistoriaa ja musiikkitieteitä, koska ovat kiinnostuneita kulttuuritoimittamisesta. Eniten tällä alalla ratkaisevat (minun mielestäni) sosiaaliset taidot ja oma ulosanti, uteliaisuus maailman ilmiöihin ja kirjallinen ja verbaalinen lahjakkuus. Ja nämä taidot saattavat joillekin olla tosi luontaisiakin, mutta esimerkiksi äidinkielen kursseilla niitä voi päästä harjoittelemaan ja treenaamaan lisää :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *