Päivä 1: Kohti pohjoista ja Oulun nostalgiaa

Torstaina alkoi suuri lappiseikkailumme, kun asetuimme Suvi-Tuulian kanssa seistä nököttämään Oulu-Kokkola -liittymään Jyväskylässä. Ennakko-odotuksemme siitä, että helatorstaina liikenne olisi erityisen vilkasta, osoittautui vääräksi. Autoja kääntyi uskomattoman harvakseltaan, ja samantien hieman jo arvelutti kauanko siinä tulisimmekaan seisomaan. Vilttikin piti kaivaa ympärille samantien, sillä viima kävi kylmäksi nopeasti käveltyämme ja hikoiltuamme ennen seiskoskeluamme.

Kävi kuitenkin melkoinen tuuri, sillä jo noin 10 minuutin päästä auto pysähtyi. Kuski oli matkalla Kokkolaan, mutta pystyi meidät tipauttamaan Äänekoskella edes hieman parempaan paikkaan. Näin teimmekin, Kokkolan pienen lisälenkin houkutuksesta huolimatta, ja Äänekoskella Hirvaskankaan ABC:llä jatkokyyti irtosi 25 minuutissa. Ouluun saavuimme kuusi tuntia kotioven paiskaamisen jälkeen. Ei hassumpi aloitus. Huomioimme heti, että molemmat kuskimme olivat yksin ajaneita keski-ikäisiä miehiä. Kohderyhmä tuli siis valittua: jatkossa pitää heille muistaa hymyillä tienvarressa entistäkin leveämmin.

IMG_3464

Oulun etappi oli täynnä nostalgiaa. Punkkasimme ystäväni Essin luona, mikä oli jo itsessään melko mieletöntä. Essin kanssa olemme tutustuneet vuonna 2011 Berliinissä ja reissanneet yhdessä Balilla 2012 loppuvuodesta. Sen jälkeen ei ole juuri tuota pohjoisen tyttöä näkynyt, vaikka jatkuva puhe on visiiteistä puolin ja toisin ollutkin. Voitte vain kuvitella, miten oli ihanaa, outoa, mahtavaa ja fantastista nähdä viimein täällä Suomen kamaralla!

IMG_2661-4

Lisäksi kävin moikkaamassa entistä hevostani Tiuhtia, jonka myin noin viisi vuotta sitten. Tuolloin tämä herra matkasi Tampereelle, jossa en sitä kertaakaan ehtinyt käydä katsomassa ennen kuin se siirtyi uudelle omistajalle Ouluun. Oli ihan mieletöntä päästä näkemään, mitä sille kuuluu. Minulle tullessaan kun Tiuhti oli kymmenenvuotias ja nyt se on jo mukavassa kahdeksantoista vuoden seniori-iässä. Sillä on upeat tallipuitteet Pohjois-Suomen suurimman maneesin ja lähes suoran meriyhteyden ääressä ja mikä parasta, omistaja on sille luvannut ehdottoman loppuelämän kodin kevyehkössä, sille sopivassa harrastelukäytössä. Enempää ei voisi omalle entiselle kultakimpaleelleen toivoa ja tästä tuli äärettömän hyvä mieli.

IMG_2690-21IMG_2712-26

Tälle reissulle on näemmä muodostunut yhdeksi teemaksi surkeat nähtävyydet. Sarja sai alkunsa jo siitä, kun toinen kuskimme osoitteli meille Konginkankaan kohdalla turmapaikalle asetettua ristiä sekä kirvesmurhan nähnyttä Tuisku Pubia Oulussa. Lisäksi toki kävimme hieman halimassa toripoliisia. Onhan se melko sympaattinen, mutta ehkä aavistuksen yliarvostettu, onhan se loppujen lopuksi kuitenkin vain patsas. Niinpä jokaiselle paikkakunnalle olemmekin yrittäneet etsiä jonkin surkean tai suoraan sanottuna paskan nähtävyyden, joka pitää käydä katsastamassa. Tuleeko teille mitään mieleen esimerkiksi Levillä tai Sodankylässä?

IMG_2676-13

Oulussa kävimme myös syömässä melkoiset hampurilaiset Roosterissa ja surullisenkuuluisan lätkäpelin katsottuamme suuntasimme Oulun yöhön irkkupub St Michaelin kautta 45 Specialiin. Yhden yön pohjalta väittäisin, että Oulun yöelämä on varsin kelvollista. Seuraavan, kovin hitaan aamun jälkeen matka jatkui Rovaniemeä kohti.

Kaupunkina Oulu vaikutti kivalta, ehkä jopa positiivisesti yllättäen. Vaikka Oulun väkiluku on Jyväskylää suurempi, se vaikuttaa paljon pienemmältä. Oulussa on myös enemmän vanhan näköisiä hienoja rakennuksia ja jokien määrä yllätti meidät. Ei meillä ollut aavistustakaan miten runsaasti jokia, patoja ja siltoja tulemme siellä näkemään. Mielessäni nimesinkin Oulun jo Suomen Venetsiaksi – sillä erotuksella tosin, että Oulusta pidän, Venetsiasta en. Suomi-Italia 1–0.

Jyväskylä–Oulu

Matkattuja kilometrejä: 339 km

Kyytien määrä: 2

Matkustusaika: 6h

Liftausajat: 10 minuuttia ja 25 minuuttia

Majapaikka: Essin koti

Päivän sitaatti: ”Te ootte toimittajaopiskelijoita? Ai kauhee, tässähän voi joutua puhumaan jotain!” (Ensimmäinen kuskimme Tapio, joka puhui taukoamatta ihan ilman meitäkin).

8 vastausta artikkeliin ”Päivä 1: Kohti pohjoista ja Oulun nostalgiaa

  1. Sodankylässä ehdottomasti paska nähtävyys on poromiespatsas Kemijärventien ja Jäämerentien liittymässä :D Vanhakirkko siinä aika vieressä on ihan kiva, mutta hetkessä nähty. Keskusta on yliruma, mutta täälä hoodeilla mie asun, enkä vissiin ole liikahtamassa :p
    Levillä kävisin kattelemassa maisemia Panorama hotellin pihalta. Ylös pääsee gondolikyydillä (jos se on auki tähän aikaan vuodesta)

  2. ”Lisäksi toki kävimme hieman halimassa toripoliisia. Onhan se melko sympaattinen, mutta ehkä aavistuksen yliarvostettu, onhan se loppujen lopuksi kuitenkin vain patsas.”

    Osut kyllä niin oikeaan. Mä en edelleenkään voi ymmärtää mikä siinä pönäkässä ukossa viehättää turisteja?

    ”Oulussa on myös enemmän vanhan näköisiä hienoja rakennuksia ja jokien määrä yllätti meidät. Ei meillä ollut aavistustakaan miten runsaasti jokia, patoja ja siltoja tulemme siellä näkemään.”

    Totta. Nyt esim. Ainolanpuiston kaikki uomat tulvii vettä, kun vettä juoksutetaan. Tykätään poikien kanssa pyörällä kesällä kiertää (pato)siltojen kautta lenkkejä ja käydä monella eri uimarannalla uimassa. Oulussa on kivaa se, että meri sekä joki löytyvät niin läheltä.

    • Jep, en kyllä nyt keksi mitään muuta patsasta, joka Suomessa samalla tavalla porukkaa vetäisi puoleensa. Mutta totta, kyllä tiesin että meri on lähellä, mutta joet tulivat yllärinä. Ne toivat kyllä kivan fiiliksen kaupunkiin, niin paljon vettä kaikkialla – varsinkin nyt kun vedenpinta on korkealla vähän kaikkialla pohjoisemmassa.

    • Kiitti Laura! Tän reissun konsepti on kyllä ihan huikea, aika reippaalla tahdilla saa tietty liikkua vähän joka päivä kun ei ikinä tiedä miten pitkän etapin yhtenä päivänä pääsee, mutta ei se oikeastaan edes haittaa kun toiveissa on ehtiä vian nähdä ja kokea niin paljon pohjoista kuin mahdollista :) Näin kolme päivän perusteella (puoliväli melkein jo hipoo, hui!) voisin väittää että liftaus Suomessa on itseasiassa aika helppoa.

  3. Jee, ihanaa että pääsit viimen käymään Oulussa. Ja ihanaa nostalgiaa henki tää koko postaus, ja herätti tietty koti-ikävän. Onneksi juhannuksena sitte!

    • Nyt on tämäkin aukko sivistyksessä paikattu :) Juhannuksena voikin jo tareta, mulle Oulu ois ehkä liian kylmä ympärivuotisesti. Mut ihana kaupunki käydä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *