Päivä 3: Päivä jona opin uutta pohjolasta ja tapasin Joulupukin

Lauantaina päätimme ottaa suht rennosti aamupäivän, sillä etäisyys Leville ei tuntunut turhan pitkältä tai haastavalta. Hidas aamupala Lapin Kansan kera Hotelli Santa Clausilla käynnisti kivasti aamun ja siitä oli hyvä jatkaa kohti Arktikumia, jota oltiin meille suositeltu vähän kaikkialla. Sitä ennen pysähdyttiin räpsimään kuvia missäpä muuallakaan kuin Lordin  aukiolla, joka kansainvälisesti tunnetaan niinkin mahtipontisella nimellä kuin Lordi’s Square. Me emme oikein perusta nähtävyyksistä ja totesimmekin, ettei Lapissakaan niitä oikein hirveästi ole, luonto ja tekeminen on täällä se juttu. Nekin ”nähtävyydet” joita täällä näkee, ovat aika sympaattisia, elleivät jopa huvittavia. Näinpä päätettiin joka kaupungissa valita yksi paska nähtävyys, johon pyhiinvaeltaa ja jonka edessä räpsäistä selfie tai muu kuva. Oulussa tämä titteli luultavasti menee toripoliisille, mutta Rovaniemellä valinta oli selvä. Lordin aukio ei ihan vakuuttanut, joten ei muuta kuin kamera laulamaan!

IMG_2921-52 IMG_2929-55

Tiede- ja museokeskus Arktikum oli käymisen arvoinen. Pressikorteilla vieläpä pystyimme marssimaan sisään ilmaiseksi, mikä oli kiva yllätys. Sisältä löytyi niin sotahistoriaa esimerkiksi saksalaisten ja suomalaisten suhteista ja toveruudesta kertovan näyttelyn muodossa, mutta toisaalta myös ihan lappilaista historiaa sieltä löytyneiden muinaisesineiden muodossa. Valtavasti löytyi tietoa arktisten alueiden luonnosta, ekosysteemeistä, elinkeinoista, kulttuurista, alkuperäiskansoista ja muista alueen ominaispiirteistä. Yksi oma suosikki oli pyöreä pieni huone, jossa pääsi selällään pötkötellen katselemaan katossa pyöriviä revontulia.

Myös saamelaisuus oli esillä ja kuuntelimme joikuja, kansantarinoita eri saamelaismurteilla ja katselimme kansallispukuja. Kävimme kylmähuoneessa kokeilemassa miltä pakkanen tuntuu, mutta kuten kassallakin pikaisen esittelyn näyttelyistä antanut nainen tuumasi, meille ”pohjolan asukeille” ei tuo kovin eksoottinen kokemus ollut. Alakerran suurnäyttelyssä oli hieman kaikenlaista Lapin historiasta, esillä oli niin täytettyjä eläimiä jääkarhusta poroihin ja hirveen, mutta myös esimerkiksi jäljitelmä Savukosken huoltoasemabaarista. Vaikuttavia olivat myös kaksi pienoismallia Rovaniemestä, joista toinen oli ennen ja toinen jälkeen Lapin sodan. Myös käytävillä esillä ollut Poroerottelu-valokuvanäyttely oli upea. Arktikumissa itse eniten tykkäsin Muuttuva arktis -näyttelyn interaktiivisuudesta ja audiovisuaalisuudesta. Lapsen tavoin nautin, kun asioita tapahtuu napeista painelemalla tai vivuista vääntelemällä.

IMG_2935-57 IMG_2936-58 IMG_2938-59 IMG_2939-60 IMG_2944-61 IMG_2950-62 IMG_2955-64 IMG_2958-65 IMG_2965-67 IMG_2992-68 IMG_2999-69 IMG_3004-71

Essi sattui olemaan myös kaupungissa tuolloin ja vieläpä autolla. Hän lupasi meidät heittää liftausasemiin, mutta sitä ennen haluttiin käydä virallisesti ihmettelemässä napapiiriä. Mutta enpä tiennytkään, että siellä päätyisin tapaamaan itse Joulupukin! Huristelimme siis kohti Joulupukin pajaa, mutta minulla ei ollut aavistustakaan millainen kompleksi oli kyseessä. Olihan se melko absurdia, kun joululaulut raikuivat keskellä melkein kesää. Pääpostissa pääsi ihmettelemään eri puolilta maailmaa tulleita lasten kirjeitä, joita todellakin oli kaikkialta ja aivan omituisistakin kolkista. Pistinpä minäkin kesäisen joulupukkikortin kummipojalleni menemään.

Itse Joulupukin tapaaminen se vasta jännää olikin. Kaikenlainen kuvaaminen oli valitettavasti kiellettyä, jotta turisteille voi myydä ylihinnoiteltuja kuvia, mutta enköhän tämän muista ilman kuvatallenteitakin melko pitkään. Ensin piti kulkea eri huoneissa, jossa valaistuksella ja musiikilla oli luotu jännä tunnelma – voin vain kuvitella miten siellä lapsilla meinaa tulla pissat housuun jännityksestä! Kun lopulta pukin luo pääsee, on tilanne kaikin puolin omituinen. Siellä sitten olimme, suljetussa tilassa, tonttu, pukki ja me kolme. Pukki osasi asiansa ja piti keskustelua yllä jonkin aikaa ja lopuksi pyysi laulamaan Pertti Kurikan nimipäiviä. Valitettavasti meiltä oli lyriikat hieman hukassa, mutta onneksi Tuiki tuiki tähtönenkin kävi. Vasta myöhemmin saimme tietää, että koko juttu kuvattiin myös videolle ja näkyy itseasiassa livenä myös Joulupukin live webcamilla netissä. Herättääkö kenenkään muun mielessä osoite santatelevision.com tai Santa Claus webcam mitään omituisia assosiaatioita, vai onko minulla vain likainen mieli?

Tietysti aikamme viihdytettiin itseämme myös hyppimällä Arctic circle -viivan yli edestakaisin, mutta muutoin Joulupukin kylä on melko nopeaan nähty. Turisteille rakennettu paikkahan se on, mutta ei liian vakavasti otettuna ihan hauska. Turistejahan me sitä paitsi täällä ollaan.

IMG_3009-73 IMG_3014-74 IMG_3032-78 IMG_3042-79

Iltapäivällä neljän aikaan viimein päästiin asemaan maantien laitaan peukalokyytiä odottamaan. Lokaatio näytti huolestuttavan huonolta, sillä maantie nyt ei koskaan liian hyvä paikka ole, varsinkaan kun meidänkään kohdallamme ei mitään erityistä levikettä ollut. Odotettiin melko pitkää odotusta ja asennettiin jo iPadiimme kannettavat stereomme ja pistimme kekkerit pystyyn saippuakuplilla itseämme viihdyttäen. Kuitenkin jo 40 minuutin päästä tuuri kävi, ja pakettiauto otti meidät kyytiinsä Kittilään saakka. Matkalla pysähdyimme katsomassa Molkokönkään koskea ja lopulta saimme myös kuskiltamme pussillisen Lapin kampanisuja matkaevääksi, sattuihan tämä olemaan Herkkutuvan omistaja.

Kittilässä jäimme jälleen maantien varteen, mutta laiskahkosta liikenteestä huolimatta emme olleet huolissamme. Pikkukylässä toisista pidetään huolta paremmin kuin kaupungeissa, ja melko luottavaisia olimme kyydin saannista. Toisaalta, vaikka tuuri ei olisikaan käynyt, on 16 kilometriä ihan siedettävä matka vaikka taksillakin ajettavaksi. Parinkymmenen minuutin päästä kohdallemme pysähtyi paku, jonka matkustaja oli tuhdissa humalassa. Tästä kyydistä kohteliaasti kieltäydyimme, mutta tämä poiki meille peräti kaksikin kyytiä. Muuan äiti ja tytär olivat tilanteen nähtyään peräti kääntyneet takaisin nappaamaan meidät kyytiin samanaikaisesti kun toisen, myöskin meitä varten pysähtyneen auton kuski naureskeli tien toisella puolen. Joskus käy tuplatuuri!

IMG_3550

IMG_3048-1IMG_3071-2

Virpi, Johanna ja Saaga-koira olivat mahdottoman ihania ja jopa kierrättivät meidät Levitunturin rinteessä katsomassa maisemia kuultuaan meidän olevan totaalisia lappinoviiseja. Kävimme kaupassa hakemassa hieman evästä illaksi ja saimme heiltä jopa kyydin Hotelli Hullu Poron vastaanotosta hostellillemme. Suurkiitos, olitte valtava apu! Illalla vain nautimme hostellimme tilasta teetä hörppien ja ihmettelimme jälleen yöllistä valoa. Milloin täällä oikein kuuluisi nukkua, kysynpä vain?

IMG_3075-3IMG_3085-4IMG_3091-5

Rovaniemi–Levi

Matkattuja kilometrejä: 173 km

Kyytien määrä: 2

Matkustusaika: 4h

Liftausajat: 40min ja 25min

Majapaikka: Hostelli Hullu Poro

Päivän sitaatti: 1) ”Moi nassukat!” (Joulupukki meille.)

2) Poroja, poroja, poroja! (Me nähdessämme rauhassa laiduntavan poron tienvarressa. Ekat porot tällä reissulla! Kuskimme vaikutti kovin huvittuneelta. )

3) ”Mä kuule Laura näen sut muutaman vuoden päästä asumassa Ivalossa ja opiskelemassa… saamen kieltä (kuskimme Rovaniemi–Kittilä välillä tuumasi minulle).

Reissumme on toteutettu yhteistyössä Suomen Hostellijärjestön kanssa. Saamme yöpyä ilmaiseksi heidän verkostonsa hostelleissa ja näin ollen myös kaksi yötämme Hostelli Hullu Porossa ei kustantanut meille mitään.

8 vastausta artikkeliin ”Päivä 3: Päivä jona opin uutta pohjolasta ja tapasin Joulupukin

  1. Saamea opiskellaan Inarissa ;) Paikallisena antaisin sellaisen vinkin, että karttakaa Ivaloa, siellä ei ole mitään muuta kuin Suomen rumin kirkko, mutta Inarista puolestaan löytyy sekä järvi, saamelaismuseo kuin mahtavat luontoreititkin. Jos haluatte kivan päiväkävelyn, niin käykää Otsamolla tai Pielpajärven erämaakirkolla (vanha turistiopashan ei vedä tässä yhtään kotiin päin, ei…). Tosi hauskaa reissua!

    • Joo niinhän sitä taidetaan, mutta näin kuskimme tuumaili :D Inari kyllä kiinnostaisi ja saamelaiskulttuuri tosi paljon muutenkin! Sääli, että täällä Levilläkin saamelaiskeskus (Samilandiako nimi oli?) on kiinni nyt. Voi että, oispa kyllä ihanaa mennä noin pohjoiseen, mutta kyllä Keski-Suomi taas kutsuu torstaina. Ensi reissu on ihan varmasti noille korkeuksille aina Utsjoelle ja Nuorgamiin saakka, kyllä se nälkä vaan kasvaa syödessä! Kiitos :)

  2. Tätä lukiessa tulee niin hyvä mieli :) Kiva huomata, ettei me suomalaiset olla niin jöröä kansaa ettei aina kyytiin mahtuisi jos tilaa vain on. Tuo saippuakuplakuvassa oleva huivi(?) on ihana!

    • Ei ole laisinkaan, päinvastoin! Musta tuntuu, että maaseudulla ja täällä pohjoisemmassa varsinkin ihmiset ovat ihan mielissään nähdessään uusia naamoja teiden varsilla. Kiitos! Se on itseasiassa sellainen päälleheitettävä viltti, jonka ostin Istanbulista talvella. Talvisaikaan se on ihana kotosalla ja näin reissussa kätevä mukana :)

  3. Oliko teillä passit mukana? Joulupukki-kompleksissa olisi saanut niihin Napapiiri-leimat! Meilläpäs onkin sellaiset (tai toisella on, toisella meni passi jo vaihtoon tuon retken jälkeen).
    Ja mitä tuo jääkarhu tuolla tekee, ei kai niitä Suomen Lapissa ole koskaan ollut – vai onko?
    Mutta nyt alatte jo olla ainakin osoittain samoilla reiteillä kuin me vajaat kolme vuotta sitten matkalla Nordkappiin.

    • Voi että, ei kyllä ollut! Mulla on Machu Picchu- ja Päiväntasaajaleimat vanhassa passissa, oisipa ollutkin hienoa saada Napapiirikin joukkoon mukaan jos oisin tiennyt tuosta. Jääkarhu on tuolla kai siksi, että Arktikumissa oli laaja näyttely arktisista alueista yleisestikin ja niiden luonnosta ja kulttuurista :) Tuskinpa ollaan kauaan, hiljalleen pitää alkaa kääntyä takaisin etelän suuntaan, kun tälle reissulle ei ollut kuin tämä viikko aikaa. Ensi kerralla sitten pidemmälle!

  4. Oli pakko lukaista nämä Pohjois-Suomen-postaukset putkeen. Mielenkiintoista kuulla kokemuksia liftaamisesta ja aina on hauskaa lukea matkakertomuksia omilta, entisiltä kotikulmilta!

    Mua vähän hävettää sanoa tämä, mutta oon asunut Rollossa viitisen vuotta ja ihan siinä lähellä Ranualla koko lapsuuteni, enkä ole vieläkään käynyt Arktikumissa. Tämä vahinko on varmaan pakko ottaa takaisin tänä kesänä. On nimittäin suunniteltu poikaystävän kanssa, että lähtisimme ihan turistilomalle Lappiin, kun yleensä siellä tulee vaan käytyä vanhempien luona kylässä.

    Lordin aukio ansaitsee kyllä tittelinsä Rovaniemen paskimpana nähtävyytenä. :D Mä en ees suostu sanomaan sitä Lordin aukioksi. Mulle tuo kyseinen paikka on varmaan ikuisesti ihan vaan Sampparin (eli Sampokeskuksen) vieressä oleva Sampoaukio.

    • Hauska kuulla! Usein muuten käy niin, että ei omassa kotikaupungissaan tule käytyä turistipaikoissa, joten ei ihmekään ettet ole Arktikumiin vielä eksynyt. Mutta suosittelen kyllä, mun mielestä ainakin se on käymisen arvoinen! En tietty tiedä miten paljon uutta asiaa siellä on niille, jotka täältä ovat kotoisinkin. Ihana ettei olla ainoita jotka on tuota mieltä :D Katsotaan löydetäänkö aukiolle kilpailija paskimman nähtävyyden tittelistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *